Eli, rakkaat hyvät ihmiset, autatteko mua vähän koska tänään iski kriisi!
Nimittäin Puolan reissuun on enää se kaks viikkoa aikaa, ja siellä on ne Hollywood-teeman bileet. Pitäisi pukeutua Hollywood-tähdeksi. Ja minä sitten tuossa kehittelin, että Amanda Seyfried vois olla mun juttu. Mutta nyt on se kriisi, että mitenkä asun kanssa.
Siksipä minä kysynkin teiltä: osaatteko auttaa asun kanssa, tai löytyykö teidän vaatekaapista jotain mikä edes jotenkin vastaisi kyseisen neidin julkisella paikalla käyttämää asua? Kattelin jotain googlesta, mutta itseltäni ei oikein löydy mihinkään mitään. Tässä joitain kuvia eri asuista, miettikää nyt vaatekaappinne läpi! Ainoastaan punainen huulipuna ja laineet on lyöty lukkoon asukokonaisuudesta..
Tästämuutentykkään.
Okei, tässä oli jotain. Ihan oikeasti nyt kommenttia ja mielipidettä ja miettimistä, aikaa ei ole paljon! Auttakaa Emmi-tätiä!
Ookkei! Pahoitteluni pitkästä odotteluajasta tämän merkinnän suhteen, mutta olen ollut hyvin, hyvin kiireinen täti. Mutta tästä se lähtee, viimeisen kahden viikon kertaus ennen kolmatta alkavaa työviikkoa.
Viimeksihän kirjoittelin aikapäiviä sitten. Iskä oli just ollut leikkauksessa ja silleen, ja tosiaankin olin oikeessa kun sanoin että se meni paremmin kuin hyvin. Nimittäin kun viimeksi luulin että se pääsisi niinkin aikaiseen kuin tiistaina kotiin, niin iskä tulikin jo maanantaina. Me mentiin vähän ristiin sen suhteen, että minä lähdin aamusta kylälle töihin ja iskä tuli iltapäivästä sitten kotiin.
Kröh, en vastaa seuraavan sepustuksen todenmukaisuudesta, sillä muistini pätkii ensimmäisen viikon osilta.
Eli, maanantai-aamuna hyökäisin ilveksentielle jo ihan aamutuimaan, ihan senkin takia että ehdittäisiin aamulla hyvissä ajoin työpaikalle. Mentiinkin sitten jo koululle kymmeneksi, tai oikeastaan oltiin siellä vähän ennen. Tunti ennen lasten tuloa meni oikeastaan jännitellessä sitä että mitenkähän homma lähtee pyörimään, siitäkin huolimatta että tunsin molemmat lapset kuin omat taskuni. Päivä itsessään meni sitten oikein hyvin; ohjelmaan sisältyi liikuntasalissa riehumista, omien 4H-kansioiden tuunausta, pelien pelaamista ja origamisammakoiden taittelua. Viimeksimainittu vaati myös minulta suurta keskittymistä, lapset oppivat paljon minua nopeammin :c
Illalla oli sitten vuorossa mässyä ja leffailta Even, Mikon ja Annan kanssa. Katsottiin P.S. Rakastan sinua, joka tuntui tuottavan tylsyyskuoleman kahdelle ensiksimainitulle siinä missä minä ja Anna oltiin melkein vedet silmissä huolimatta siitä että Eve ja Mikko melkein tuhosivat meidän katselukokemuksen. Anna taisi myös maanantai-illan kunniaksi leikkiä minun hiuksilla mielenkiintoisin tuloksin. Ja myöhemmin illalla iski sitten Puola-kriisi, kun selvisi ettei Salla pääsisikään lähtemään reissuun, ja suunnitelmat menivät osittain uusiksi. No, mutta se ensimmäisestä, varsin sekavasta päivästä.
Toisena päivänä tultiin taas kymmeneksi töihin, kuten joka päivä siitä eteenpäin. Aamun ensimmäinen tunti käytettiin seuraavan viikon suunnitteluun, ja lasten tulon jälkeen käytiin riehumassa ulkona ja piirreltiin. Lisäksi askarreltiin Lotan ja Meten veljelle Ollille synttärikortit, ja ruuan jälkeen oli jälleen vuorossa origamikalojen (ja -sammakoiden) taittelua. Ilveksentielle selvittyämme suunniteltiin ensin vähän Puolan topiccia eteenpäin porukalla ja sitten vietettiin leffailtaa Mikon, Annan, Sipsun ja Even kanssa. Tälläkertaa vuorossa oli sitten Repo! The Genetic Opera, jolla halusin sivistää ihmisiä ja todistaa, että musikaalitkin voi olla upeita katselukokemuksia. Onneksi porukka tuntui tyksivän siitä, huolimatta siitäkin että Annan pää oli varmaan kolmasosan ajasta kiinni tyynyssä.
Keskiviikkona sitten meille ei enää tullut lapsia, vaan pidettiin Helin, meidän 4H:n toiminnanjohtajan kanssa puhelinneuvottelu jatkosta ja sitten vielä puitiin käytännön asioita Outin kanssa. Loppupäiväksi karattiin laiskottelemaan (ja myös töitä tekemään) ilveksentielle. Muutapa jännää en keskiviikolta muistakkaan, mutta ei se mitään. Torstaina sitten mentiin kaikesta huolimatta koululle, sillä meillä oli yhdeltä sovittu eurooppakurssin miittinki lukiolle. Siellä sitten menikin ihan kiitettävästi aikaa, mutta saatiin sentään tietoa Puolan prepare meetingistä ja päästiin vähän eteenpäin elämässä. Mutta paljon on vielä tehtävää, ja lähtöön on vain se reilu kaksi viikkoa. Hurjaa!
Perjantai olikin sitten jo perjantai, tuo ihmeellinen työviikon viimeinen päivä. Siitä ei oikeastaan ole ihan hirveästi mitään selitettävää, paitsi kenties se että muistelisin että operaatio siivouksen lisäksi laulettiin Even kanssa singstarilla, kyllä se karvakameli on vaan niin meidän biisi!
Perjantai-ilta kotona menikin sitten oikeastaan kotona koomaillen, oli jotenkin kovin ihmeellistä viikon jälkeen jälleen kotiutua. Kunnon yöunien jälkeen sitten aamulla aloin jatkamaan minun hitaastietenevää ruotsinopiskeluani, tosin en selvinnyt pitkällekkään vaan menin jo kymmenen jälkeen ulos pyörimään ja vietin siellä melkein koko päivän aina jonnekkin kahteen asti, eli siihen asti kun Mikko napsahti paikalle. Tämä minun pieni rakas neropattini keksi lähteä pyöräilemään meille sen 25 kilometriä, ja toteuttikin sen sitten tarkoituksenaan ajella sunnuntaina sitten takaisin. No, sunnuntaina kävikin sitten yllättäen niin että minut ja Mikot heitettiinkin jo silloin kylälle, ihan autokyydillä pääsi myös Mikon pyörä. Sunnuntain ja maanantain välinen yö ja samoin maanantain - tiistain välinen yö majailtiin Mikon luona, ja sitten tiistaina töiden jälkeen tapahtui muutto ilveksentielle.
Maanantaipäivänhän minä olinkin sitten teoriassa itsekseni töissä, sillä Evellä oli autokoulua. Onneksi oltiin suunniteltu jo etukäteen suunnitelmat siitä, mitä tehtäisiin, ettei minun tarvinnut yksin pähkäillä koko päivää kasaan. Pidimme todennäköisenä, että meille tulisi vain yksi lapsi, sillä toinen ilmoittautunut kävisi kuulemma myös liikuntakerhossa ja saattaisi olla joku päivä poissa. Koska liikuntakerhoa oli oletettavasti maanantaisin, valmistauduimme vain yhteen lapseen. Kaikesta huolimatta tunti Veetin saapumisen jälkeen Intsu saapui, ja vähän hänen jälkeensä myös edellisen viikon lapset Lotta ja Mette. Yllättäen yksi lapsi olikin muuttunut neljäksi! Onneksi Mikko ilmestyi myös paikalle, ja oli sitten loppupäivän minun apunani. Maanantai meni pelatessa jalkapalloa, pelaillessa lautapelejä ja ulkona piirtäessä. Ostimpa myös lapsille (taino, Mikko ne kaupasta haki) suklaajätskit, mitkä olivat toivottu herkuttelu viikon alkuun.
Tiistaina myös Eve oli paikalla, ja myös tänään meillä oli neljä lasta komennettavana. Ohjelmaan mahtui tälläkertaa jälleen fudista, kasvien (tilli, herne, päivänkakkara ja kesäkurpitsa) istuttamista ja kerää ja rakenna -tehtävä, jossa lapset keräilivät ulkoa materiaalit ja tekivät niistä sitten kolmiulotteiset taideteokset. Ne olivat aika hienoja, mutta erityisen ylpeä minä olen meidän ohjaajien, minun, Even ja Mikon taiteilusta. Hautakivet on kauniita.. :DD
Loppuviikko on muuttunut päässäni epämääräiseksi mössöksi. Lähestulkoon joka päivä pelattiin ainakin fudista, taisiis Eve, Mikko ja lapset pelasivat ja minä toimin hajamielisenä erotuomarina. Keskiviikkona Heli tuli katsomaan vähän meidän kerhomeininkiä ja kyseli lapsilta kuulumisia. Samana päivänä töiden jälkeen olikin 4H:n hallituksen kokous, jonne minun olikin sitten mentävä. Kokous alkoi puoli neljän maissa, eli puolisen tuntia töiden jälkeen, ja kestikin sitten yli kuuteen. Kolmen tunnin kokoukset ovat persettäpuuduttavia, täytyy myöntää, vaikka olinkin osannut ennustella sitä että kokous tulisi venymään.
Tämän jälkeen käytiin Outin kanssa vielä autolla kääntymässä ja katsomassa paikkaa johon muikkuvestareille tuleva 4H-luontopolku pystytettäisiin, jonka jälkeen sain kyydin Mikon luo. Siellä katselin jonkun aikaa Henkan ja Mikon MTG:n pelaamista (ei, edelleenkään en tajua siitä mitään), ja sitten lähdettiin Mikon kanssa ilveksentielle. Olin mennyt lupaamaan Saksa - Hollanti -pelin kisakatsomon Evelle, joten minua odotti pitkän päivän jälkeen vielä jalkapallon katsominen Sipsun, Even ja Mikon kanssa. Onneksi Mikko jäi koko pelin ajaksi ilveksentielle minun seurakseni, tai olisin seonnut (tai nukahtanut) jo pelin alkuvaiheessa. Aivan viime minuuteilla meinasin jo nukahtaa muutamaan otteeseen Mikon kainaloon. Kuitenkaan en selvinnyt vielä pelin jälkeenkään nukkumaan, sillä sähköjänis-duracellpupu-Eve piti minua hereillä aamukahteen. Toki oma väsymykseni meni ohi siinä ajassa, mutta aamulla valvominen kadutti.. :D
Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ehkämuistaakseni. EIKUN, tapahtuipas. Meillä oli virallinen kokkauspäivä, ja tehtiinkin sitten lasten kanssa lämpimiä voileipiä ja pannaria. Voin muuten kertoa, että oli aika hemmetin hyvää.. Päivä meni nopeasti. Torstaina muutin myös jälleen takaisin Mikon luo, sillä Eve meni kotiinsa illalla. Siellä majailinkin sitten aina lauantaihin asti.
Viikon viimeisenä työpäivänä Intsu oli ainoa lapsi paikalla, ja sai paljon valinnanvapauksia tekemisen suhteen. Mutta perjantaina saatiin toteuttaa myös ehdoton suosikkipuuhani, nimittäin aarteenetsintä. Väkerrettiin Mikon kanssa kasaan ympäri koulua ja sen pihaa kulkeva aarteenetsintäreitti, ja vietiin sitten hienot vihjeet porukalla paikalleen. Eve etsi sitten "tietämättömänä" aarretta Intsun kanssa. Oli oikeasti aika hauskaa. Viimeinen vihje olikin sitten "etsi Mikko", jossa vaiheessa Mikko oli kadonnut aarteenetsintäporukasta ja mennyt taktisesti piiloon: sohvan alle. :D Intsu kuitenkin lopulta löysi meidän leijonan ja aarteen, aarrearkkupussin ja läjän muumitikkareita. Niitä sitten mussutettiin porukalla. Lisäksi tehtiin vielä meidän taululle hieno kielikylpy: kirjoitettiin perusfraaseja suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Kaikilla osaamillamme kielillä. :D Olen siitä aika hiton ylpeä.
No, perjantaina jäin vielä sitten tosiaan kylälle yötä, pitämään Mikolle seuraa ja myös siksi että äiti oli taas auttelemassa Keiteleellä ja niin oli helpompi. Ilta oli oikein mukava, käytiin myös pienellä pyörälenkillä ja istuttiin kirkon luona penkeillä kattelemassa kaunista iltaa. Oikeasti oli ihan hirveän, hirveän ihanan kaunista.♥
Eilen sitten setä tuli hakemaan minua joskus kolmen jälkeen tai maissa tai jotain. Ja oli vielä ihmeellisempää tulla kotiin, kun tuntui ettei täällä ole ollut taas ikuisuuksiin. Kai se on niin, että vaikka muualla olisi kuinka hienoa ja hehkeetä niin kotiin sitä on parasta palata. Tosin enhän minä nytkään saa olla täällä kovin pitkään, vaan varmaan muutaman tunnin päästä lähden jo sitten Vaaraslahteen ja Even luo, koska meidän viimeinen työviikko siirtyi sinne. Sitä odotan jännityksellä, sillä en tunne paikkaa yhtään enkä ihmisiä, ja Eve taas tuntee kaikki. No, varmasti minä pärjään myös sen huomisen, vaikkei Eve olekkaan paikalla. Onhan mulla Susanna ja tarvittaessa myös Even veli Juuso henkisenä tukena.
Eli tosiaan maanantaina olisi tarkoitus aloittaa kerho jo aamukymmeneltä ilman Eveä, mutta kyllä se varmasti siitä kun suunnitellaan vaan päivän tekemiset ja tsekkaillaan työtilat jo tänä iltana. Ja töitä olisikin sitten sinne torstai-iltaan saakka: perjantai on jo vapaapäivä. Tiistaille olisi ilmeisesti ohjelmassa eurooppakurssia taisiis Puolanreissun suunnittelua jälleen, pitääkin jo saada hommaa etenemään. Voisi yrittää hyvällä tuurilla saada sen Suomi-vihkon valmiiksi..
Ja ihankun ei elämä olisi kiireinen, juhannusta olisi näillänäkymin tarkoitus mennä viettämään Pyhäsalmeen Essin luo. Missasin sen synttärit tosiaan sillon kuun alussa, kun seuraavana päivänä alkoivat työt eikä minulla oikein ollut aikaa tai mahdollisuutta mennä sinne. Toivottavasti minä nyt pääsen sitten juhannuksena kuitenkin sinne, vaikka kotona olemiset jäävätkin vähän vähiin. Tässähän on melkein jo emäntää nimittäin ikävä.
No, sitten ennen Puolan reissua olisi pari päivää "rauhaisaa oloa", mitä nyt sitten 30. päivä olisi muikkuvestarit jonne pitäisi sitten tehdä tosiaan se luontopolku. Jotenkin vähän toivoisin, ettei minun tarvitsisi olla töissä siellä muikkareilla, mutta voi olla että pitää minun napottaa siellä luontopolulla. Olisin halunnut rauhassa olla siellä muikkareilla vaan hengailemassa, mutta saa nyt nähdä muutenkin että pääsenkö sinne töistä huolimattakaan. Se Puolan reissu on niin lähellä, että minun toivottais kuitenkin olevan kotona. Katsotaan, katsotaan..
Huhhuh, mikä sepostus! Mutta siinäkai tärkeimmät ajatukset menneestä ja tulevasta. Ja siltikään en aio lopettaa vielä. Olette olleet niin kauan ilman blogimerkintää, että kärsikää nyt sitten kunnolla tästä järkäleestä, minä aion kertoa kaiken mieleni päältä!
Niin, ja kiitän nyt muuten muistaessani Mikkokultapieni sinua kun autoit ilveksentiellä laittamaan ruokaa ja siivoomaankin! Ja erityisesti kiitos siitä että olit palkatta apuna koko toisen työviikon. Avuksi olit suuresti. Ja kiitos kun sain taas majailla teillä. Ja kiitoskiitos. :D Ja Evelle, minun ihanalle emännälle kiitos siitä että sain asustaa ilveksentiellä ja sitten etukäteiskiitos jo ensi viikostakin! ♥ Ja toki Sipsulle ja Annalle kiitos seurasta ja ja ja. Olikohan siinä kaikki tähdellinen? No, kiitos kaikille kaikesta kuitenkin.~
Ja mitäpä sitten. Tälle piti muuten omistaa oma selittelypätkä, nimittäin oon taas viimeaikoina innostunut piirtämään, osittain erityisesti sen takia että Mikko on auttanut minua toteuttamaan noita vähän hankalampia juttuja mun piirroksiin (kuten aseita) :D Ja ajattelin nyt vähän esitellä tämän viimeisen viikon ajalta tuotoksia:
Tässä oli tämmöinen karoliinisotilas, Mikko auttoi tuon aseen kanssa kun enhän minä semmosten päälle mitään ymmärrä.
Seuraavana vuorossa oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Hän on toinen osapuoli minun tekeleistäni minun ja Mikon yhteiseen pieneen taiteiluprojektiin; valmiin teoksen näätte sitten joskus. Taiteilin sitten tänään myös oman osuuteni toisen puoliskon tähän samaan projektiin, herran nimeltä Johann Tilly:
Pahoittelen miekkaa ja miekkakäden vamostelua, Mikko kun ei tälläkertaa ollut auttamassa minua. Mutta parhaani tein.
Lisäksi tulin taiteilleeksi Sabatonin Carolus Rex -biisin innoittamana Kaarle XII:n eli Karoliinikuninkaan.
Tekstipätkä jonka pohjalta tein tämän, menee näin:
I was chosen by heaven Say my name when you pray To the skies See Carolus rise
Ja sen takia halusin tuohon vähän semmoista MINÄ -meininkiä. En tiiä näkyykö se teidän silmiinne, mutta minusta on varsin itsetietoinen herra kuvassa.
Että semmoisia taiteiluita. Olen itse oikeasti harvinaisen tyytyväinen noihin, johtuu varmaan tosin siitä että vihdoinviimein oon uskaltautunut myös värittämisen pariin. Koska suurinosa töistä joita olen pitkään aikaan tehnyt niin on joko lyijykynätöitä tai mustavalkoisia. Mutta nyt tämä homma tuntuu toimivan ja onnistuvan, eli aika jees!
Nojoo, ehkä se piirtelyistä. Mutta haluaisin vielä vähän loppuun kertoa sieluntuskistani, kun tahtoisin tehdä vähän ostoksia. Sain tuossa kyllä sedän maaniteltua ostamaan minulle (ja siinä sivussa tilaamaan myös Mikolle) Sabatonin uuden Carolus Rex -levyn. Mitään muuta en ookkaan viimeaikoina pahemmin popitellut (jos Sonataa ei lasketa), eli levy on korkea aika ostaa. Kyseinen levyhän on saatavilla sekä englanniksi että ruotsiksi, mikä on aivan mahtavaa, ja sen takiahan minun pitikin sitten ostaa tuplaCD. Koska tällä kuuntelumäärällä en voi kuin rakastaa molempia levyjä molemmilla kielillä.
Lisäksi hurahdin jälleen vähän vaatteiden ihmeelliseen maailmaan. Siinä missä Mikko tilaili itselleen varustelekasta (hmm, hmm, hmmhmm) vaatteita, myös minä erehdyin tapojeni vastaisesti jäädä pohtimaan tämmöisten housujen ostamista sieltä. Mutta en tiiä vielä, pitää miettiä asiaa. Ja toisaalta eksyin pitkästä aikaa mortician sivuille, ja sieltä löysinkin uuden rakkauden joka minun onkin melkein pakko saada. Nimittäin tämmöinen hame:
Oikeesti olis aika rakkaus. Ja kun se minun vanha, ensimmäinen, aito ja alkuperäinen röyhelöhame alkaa olemaan jo oikeutettu rauhaisiin vanhuudenpäiviin niin tämä voisi olla sille hyvä seuraaja. Ja hintakin on alennettu toistaiseksi alkuperäisesti 59 eurosta 29:ään. Eli suuresti himottaisi, mutta katsotaan nyt mitä se mamma oikein sanoo.
No, mutta. Nyt minä taidan lopetella tämän eepoksen tältäerää. Toivottavasti teillä on ollut hauskaa tätä lukiessa (oon ihan varma että joko ette jaksaneet lukea kokonaan tai sitten luitte pätkissä taukoineen). Minä lähden nyt miettimään kamoja kasaan Vaaraslahtea varten.
Näkyillään ihmiset,
Nightingale
P.S. Ihanaa kesänjatkoa kaikille, eikä sentään "I love you" :D
P.P.S. Saatte kuvamerkintää (siis ihan oikeasti pelkkiä kuvia sisältävää merkintää) varmaan ensi viikonloppuna, sitten kunhan saan itsekkin ne kuvat Eve-tädiltä. Pahoittelen ajoittaista kuivakkaa tekstiä.
Okkei, eli se on nyt kaikille tajuttoman hyvää kesää!
Myönnän, ettei noi säät oo ihan mitkään kaikista kesäisimmät just nyt (ja voi niitä raasuja, joilla on juhlia!) mutta oon myös ihan varma, että kyllä se aito ja oikea kesäkin sieltä löytyy. Ja sitten kun löytyy niin siitä nautitaan ihan urakalla!
Eniten ehkä nyt toivon, että ne kesäkelit alkaisivat sieltä löytyä jo maanantaille, mutta toivoni taitaa olla turha. Ainakin tuossa katselemieni sääennusteiden perusteella. Mutta kyllä, kyllä sen kesänkin on sieltä vielä löydyttävä, olihan tässä jo ennen koulujen loppumisia niin kauniita, aurinkoisia viikkoja c:
Viime viikonlopulta. (: Oli niin nättiä.
Viime merkinnästä on luvattoman kauan, joten pitänee nyt varmaan vähän kertailla että mitä sitä on tapahtunut viimeisen viikon sisään.
Viime sunnuntaina kävi ainakin niin, että Viitaniemen lössi napsahti kylään. Ja isolla porukalla. :DD Pirjo, Mirva, Marjo, Juulia, Severi ja Justus. Kuus ihmistä, eli ei paha. Lasten kanssa meni sitten leikkiessä aikaa. Juulia ja Seve olivat ihania ja keräsivät meidän kukkapenkistä narsissikimput:
Nuokaan eivät saaneet kauaa maljakossa olla, kun Juulialle iski hätä että ne pitää viedä kotiin ja ne oli pakko saada maljakosta pois jo varmaan tunti, pari ennen lähtöä :D no, siinäpä typykkä sitten kanneksi niitä ympäriinsä.
Seve pruuuuuum.
Jjjes. No, sunnuntain vierailun ansiosta mun kokeisiinluku sai toivotun tauon, mikä oli aika hyvä juttu. Ja tästähän on hyvä mennä aasinsiltaa myöten mminun koeviikkooni ja vuoden koulumenestykseen :D Viimeinen viikko meni ihan hyvin, parista kurssista sain ysit, yhdestä kasin ja yhdestä seiskan. Ihan hyvin sillä valmistautumisella. :D
Niin, ja laskin tuossa sitten keskiarvoja. Tänä vuonna kaikkien aineiden keskiarvo oli kivasti 8,88 ja kaikkien kurssien keskiarvo 8,92. Voisin jopa sanoa, että oon harvinaisen tyytyväinen. Ei siksi että huomattavaa parannusta olisi tapahtunut, vaan siksi että oon onnistunu säilyttämään keskiarvot suunnilleen samoilla tietämillä kuin viime vuonna enkä oo tehny tajutonta mahalaskua.
Nojoo, mitäs muuta viime viikosta. Maanantainahan mulla ei ollut koetta, mutta menin silti koululle koska tahdoin matikan pohjatunneille. Tiistaina oli sitten matikankoe, ja kahdeltatoista olisi ollut kevätkirkko, mutta team ürpåt ja muutama vahvistus lähtivät suojalaan pelaamaan jalkapalloa :D Pelit kestivätkin sitten melkeimpä pohjatuntien alkuun saakka, tosin itsellänihän ei niitä ollut ja pääsin suoraan kotiin. Keskiviikkona oli sitten viimeinen hiton koe tälle kouluvuotta, ranska, ja sehän meni vähän niin, näin ja noin :D Mutta silläpä ei ollut enää mitään merkitystä.
Tulin torstainakin kuitenkin kylälle ja koululle, nimittäin olin menossa Mikon luo yöksi. Aamulla seikkailin viemään ylimääräisiä tavaroitani niille, ja sain sitten älyttömän ihanan ja upean lahjan!
Kuvaräjähdys tuosta. Mutta tosiaan kultarakkaani oli väkertänyt mulle aivan ihanan korurasian. Oikeesti, en oikein edes tajua että joku viitsii, vaivautuu ja tuhlaa aikaansa tehdäkseen mulle jotain tuommosta, noin ihanaa. c: Ihana mies.
No, mutta tosiaan sitten torstaina mentiin tämän ihanan mieheni kansssa syömään satamaan (omnomnom kinkkuananasaurajuustopitsa <3) ja tämä sai harvinaislaatuisen luvan tarjota. Mutta ensi kerralla minä sitten maksan!! Joten älä edes kuvittele että tästä tulisi tapa.
Illalla katsotiin sitten Sinä päivänä -leffa. Itse olin katsonut sen ekaa kertaa edellisenä iltana, mutta halusin sitten nähdä sen uudelleen ennenkuin piti palauttaa se Roosalle (tarkoitukseni oli perjantaina tuoda se, mutta hupsis). No, mutta elokuva oli oikeesti hyvä. Minä tykkäsin ainakin, ja pitänee ehkä hankkia se vielä tuonne oman leffahyllyni kaunistukseksi.
Jepajepajee, ja silleensä.
Iskä oli siellä leikkauksessa eilen aamulla, ja näillänäkymin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Siitä kertoo sekin, että se pääsee mahdollisesti jo tiistaina kotiin, vaikka alunperin kotiutumispäivä oli torstai. Minullehan tällä ei oo sinällään toisaalta hirveesti merkitystä, koska oon perjantaihin asti kylällä enkä nää iskää kuitenkaan ennen perjantai-iltaa, mutta onhan se kuitenkin hyvä juttu. Muuten oltais käyty kattomassa sitä maanantaina mun töiden jälkeen, mutta nyt pitää kattoo että mennäänkö ollenkaan jos se jo tiistaina pääsee sitten pois. Soittelin sille äsken, ja sillä menee ihan hyvin siellä osastolla, ja kuulemma leikkauksen puudutus oli kestänyt niin pitkään että oli vasta joutunut ottamaan ihan äsken ensimmäisen särkylääkkeen sitten leikkauksen.
No, mutta joooo. Tässä olis pari päivää ennen maanantaita ja töiden alkua. Toivon tosiaan, että sinne nyt vielä ilmoittautuu porukkaa, koska muuten me ollaan Even kanssa työttömiä toiseen viikkoon asti :D No, mutta jos kovin huonolle näyttää niin me vaikka järjestetään sinne porukkaa, ei me sillä tuntipalkalla aivan työttömiä voida olla, siitähän tulis harvinaisen huono omatunto :D
Muutenkin ootan älyttömästi seuraavia kolmea viikkoa. Jotenkin tuntuu, että minä taaaaahdon kylälle! Mahtavaa että pääsee oikeesti järjettömän hienojen ihmisten kanssa viettämään kesän alkua. Ja erityisesti ootan Eepan, Aapan ja Veepun kesän iltajameja! Saunamökki täytynee varata meille (kröh, siis heille) jokin kaunis perjantai-ilta esimerkiksi.. :D
Jjjees, mutta nyt karkaan pelaamaan pyramidipasianssia! Sain sen äsken ensimmäistä kertaa läpi, vaikka oon pelannu sitä vuosikausia. Tämä kummasti innostaa.
Heijsan, ja vähemmän nättiä mutta sitäkin hehkeempää kesänalkua ihmiset!
