Bloggailua

Huhuhuhuhuhu.  Nyt vähän kuulumisia. Lyhyesti mutta kuitenkin.

Kesäkuun oon ollut melko laiska. Suoritin torstaina autokoulun kakkosvaiheen,  eli enää ei ole odotettavissa sinne paluuta vaan voi hyvillä mielin päristellä pitkin kyliä :DD

Samalle päivälle riitti vaikka mitä hyvää. Sain uuden  puhelimen, Samsung galaxy S4 activen. Tämän vehkeet käyttö on vielä opettelussa , mutta varmasti alkaa sujumaan. Kun en vaan onnistuis hajottamaan tätä heti ensi käänteessä.

Lisäksi minulle tuli hyviä uutisia Itä-Suomen yliopistosta: pääsin sisään lukemaan historiaa! Vaikka tämä ei ollut se ensimmäinen vaihtoehto, olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.  Tieto paikasta rauhoittaa, että en jää tyhjän päälle jos en ensi vuonnakaan pääse sisään Jyväskylään. 

koneella istuminen on jäänyt vähiin. Enimmäkseen olen lukenut kirjoja kuluneen kuukauden ja tehnyt töitä.  Niitä on jäljellä vielä kuukausi; sitten vapaus koittaa ja on aika nauttia jäljellä olevasta ajasta näillä nurkilla :DD

Miellyttävää juhannusta!

Nightingale

Metsänhenki

Käytin tänään kolme tuntia metsässä tarpomiseen. Ensin kävin puolentoista tunnin lenkin sedän kanssa, toisen puolitoista tuntia tarvoin yksin. Sää oli mahtava, lämmintä on yli kymmenen astetta eikä tuuli ole kylmä, vaikka tuuleekin ihan reilusti.

Keväänmerkkejä on ilmassa, sillä joutsenpariskunta on viipyillyt niemenkärjessä jo viikon jos ei pidempäänkin ja siellä täällä vastaan tulee lintupariskuntia. Nähtiimpä aiemmalla reissulla tällä viikolla, samalla kun nämä kuvat on otettu, myös komea huuhkaja. Lähti hakkuuaukealta noin 15 metrin päästä (: Säikähdin pirusti, mutta komea otus oli!

Jotenkin rauhoitti kamalasti päästä tuonne kävelemään pitkästä aikaa omien ajatustensa kanssa. Aamu oli niin ylienerginen, etten meinannut paikallani pysyä. Vasta nyt, kun olen uuvuttanut itseni tuolla hyppelehtimällä, voin rauhoittua tähän kirjoittamaan.

Hirveästi olisi tehnyt mieli lähteä kylälle ajelemaan ja ehkä näkemäänkin ihmisiä, mutta tänään ei parannut lähteä, etenkin jos ja kun mennään huomenna istumaan iltaa Roosan mökille (: Tarkoituksena on avata kevään grillauskausi, ainakin omalta osaltani! Tuskin maltan odottaa~

Kohta vuorossa olisi sauna ja sen jälkeen oleskelua. Paljon olisi töitäkin tehtävänä, mutta otetaan tämä päivä levon ja akkujen latautumisen kannalta ;) Ilman selkeää mieltä on vaikeaa tarttua oikein mihinkään, tämä päivä auttoi pään tuulettamisessa.

Pääsiäisen jälkeen tuleekin sitten uudet kujeet c:

Nightingale

I'd climb the highest mountain,
I'd cross the seven seas just to see your smile again.
All the trust that was built along the years is coming back to stay I know.
Just look ahead the road is free -
I'm coming Home.

Skotteja!

Kylläpä väsyttää.

Minulla on ollut tosiaan tämä lastenleffabuumi nyt päällä, se jäi siitä kun katsottiin Frozen Even luona :D Sen jälkeen ohjelmassa ovat olleet Tangled (Kaksin karkuteillä), Itse ilkimys ja nyt sitten eilen Brave. Onhan se hyvää aivot narikkaan -viihdettä!

Braveen tykästyin kyllä ihan kamalasti, en sen tarinan takia vaan Merindan mekon, tukan ja ah-jumala-sentään SKOTTIAKSENTIN takia. Minä en vaan kestä irkku- ja skottiaksentteja, ne on ihan liian ihania. Pakko päästä joskus Skotlantiin tai Irlantiin, mieluusti molempiin! Pelkkä aksentti-ilo on ilo lähteä, puhumattakaan miljoonasta muusta hyvästä syystä!

Ah, ehkä sitten joskus!

No mutta se matkustushaaveista. Sen jälkeen olikin sitten vuorossa maratonkeskustelu Annan kanssa, meni ehkä parisen tuntia? :DD Mutta paljon asioita ehti onneksi siinä ajassa käymään. Kyllä se tumblrin käyttö sieltä vielä lähtee kun jaksat ahkerasti vierailla! Pitkästä aikaa joku on joutunut sinne, ompahan joku muukin jolle hehkuttaa. c:

Illan päätteeksi oli kortinpeluuta ja siinä menikin sitten myöhään. Aamulla sisäinen herätyskello ei kuitenkaan antanut tuntia enemmän armoa, eli seitsemältähän sitä herättiin ja tästä vielä tänään kärsitään..

Nyt tekemään jotain oikeaa, mitä piti tehdä jo eilen.

Nightingale

Kahvia ja kamera

Huh.

Eilen oli todella uuvuttava päivä.

Käytiin Liisan kanssa pitämässä 4H-yritys -esittelyjä kahdeksasluokkalaisille, yhteensä kolmen tunnin ajan. Onneksi esittelyt menivät ihan superhyvin ja saatiin ehkä jopa innostettua joitakin kokeilemaan 4H-yrittäjyyttä. Liisa on todella hyvä puhuja, painii ihan eri sarjassa kuin minä.

Illalla sitten tuntui, että jalat painoivat tonnin ja olo oli kuin olisin ollut kuumehorkassa tai jotain vastaavaa. Ei meinannut hereillä pysyä! Ihmettelin sitten aikani, että miten on mahdollista että olo on tämmöinen kun monta kertaa pidempien valvomistenkaan jälkeen ei ole. Sitten tajusin, etten ollut juonut koko päivänä yhden yhtä kuppia kahvia, eli elimistössä ei ollut kofeiinia nimeksikään. Aamulla Mikon luona en yleensäkään juo kahvia ja päivä meni niin tiiviisti yritysesittelyjen parissa, joten siinähän sitä oltiin. Koko asia unohtui ja kärsin siitä sitten eilen illalla.

Kello oli kuitenkin niin paljon siinä vaiheessa, kun asian tajusin, että annoin kahvin keittämisten olla ja painuin nukkumaan kasin jälkeen. Nyt aamu näyttää paljon virkeämmälle, sain taas kahvia ja nukuinkin hyvin (:

Noh, se siitä! Tänään työt jatkuvat ja hommaa tosiaan riittää.

Sain muuten uutukaisen lapsen, oman kameran c:

Alunperin olin vakuuttunut, että haluan Canonin EOS M -mallin, eli eräänlaisen järkkärin ja pokkarin välimuodon (en ole täysin varma, miksi sitä kutsutaan..)

Noh, äitee ja setä lähtivät sitten maanantaina kameraostoksille kun minä itse olin töissä. Sitten tuli soitto kaupasta, kauppias selvitti minulle toisesta kamerasta, Olympos PEN mini E-PM2:sta. Tarjous oli siitä niin paljon fiksumpi kuin Canonista (vaikka merkkiuskollinen olenkin), joten päädyin sitten Olympokseen. Mutta katua ei ole tarvinnnut, kamera on varsin erinomaisen oloinen (:

Vähän totuttelua toki vaatii tuon käyttäminen, mutta äkkiähän minulla on ollut tapana oppia.

Mutta nyt, aikuistenoikeasti, niitä töitä.

Nightingale

Velvollisuus täytetty

Yliopistohaku tehty.

Jätin sen melko myöhäiseen, hyvä etten välillä jo unohtanutkin koko asiaa. Mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa, hakuohjelma on niin selkeä ettei kovin pahasti voi mokata (sanon nyt ja löydän tietenkin syksyllä itseni jostain Timbuktun vuohiopistosta).

Hain neljään kohteeseen:

1. Historia, Jyväskylän yliopisto
2. Historia, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
3. Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
4. Taidehistoria ja taidekasvatus, Jyväskylän yliopisto.

Kaksi ensimmäistä on etenkin tähtäimessäni, tottakai. Jännä muutos listassa on, etten hakenutkaan Tampereelle. Viimevuotinen pääsykoe masensi minua tietyssä määrin, eikä Mikkokaan ollut innostunut Tampereelta löytyvistä koulutusaloista, joten annoin hieman periksi periaatteistani.

Uskoisin myös että Jyväskylään ja Joensuuhun on Tamperetta helpompi päästä, ainakin viimeksi mainittuun. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Jyväskylä jännittää minua, sillä sinne pääsee tänä vuonna vain valintakoehaastattelujen kautta ja niihinkin kutsutaan vain noin sata parhaat taustapisteet saanutta. Saan siis pakertaa tosissani Joensuun eteen, mikäli en pääse edes valintakoehaastatteluun Jyväskylään.

Uutukainen on tuo Kulttuurintutkimuksen ko, josta innostuin bongattuani sen. Oikeastaan olen kiinnostunut perinteentutkimuksen ko:sta, mutta kulttuurintutkimus on se yleinen koulutusohjelma jonka alta perinteentutkimus löytyy.

Taidehistoria ja taidekasvatus kuulostaa kivalle mutta sain sen käsityksen että se on melko kuivakkaa.. Siispä se on minun viimeinen vaihtoehtoni ja erittäin epätodennäköinen.

Katsotaan kuinka käy! Pitää aloittaa ahkera iltalukeminen, kaivella taas pitkästä aikaa nuo lukiokirjat ja muutenkin.. Ehkä se siitä taas lähtee. Kun vaan löytäisi aikaa ja jaksamista ilman, että tarvitsee tinkiä mistään.

Opiskelemaan, tyttö mars! ja ehkä vähän tekemään töitäkin.

- Nightingale

Pariah's Child!

Sonata Arctica - Pariah's Child

Eilen, raskaan työpäivän jälkeen, minua odotteli pöydällä mieluisaakin mieluisampi palkinto hyvästä työstä c: Eli Sonatan uusin levy, Pariah's Child!

Nyt ajattelin kertoilla teille vähän fiiliksiä levystä toisen kuuntelukerran perusteella (ja ensimmäistä muistellen, mulla tuli silloin vahvoja näkemyksiä biiseistä).

The Wolves Die Young

Ensimmäinen sinkku levyltä, rakastuin siihen jo aikoinaan ja useamman kuuntelukerran jälkeen tykkään entistä enemmän. Tästä puhuttiin vanha sonatan kaltaisena kappaleena ja sitähän se omalla tavallaan onkin.

Running Lights

Nuoruuden ylistys, ihan jännää sinällään että pojat alkavat olla kaikki keski-ikäisiä.. :D Sitä vasten peilatessa tämä on varsin mielenkiintoinen kappale. Mene ja tiedä Kakon ajatuksista! Tykkään sävelkulusta ja sanoituksista. Mielenkiintoinen biisi ja tykkään tästä kertsistä:

The young ones need no sleep     
Laughing at the lights they keep running     
Becoming color of the night     
When the song on the      
Radio sings "such a perfect day"     
Tomorrow slowly fades away          

The world only ends once in one life time         
These nights of the young last forever         
Around and around, with the clearing smoke         
These days drift away altogether

Take One Breath

Hyvin tiedepitoinen biisi. Tämän kohdalla aloin säikähtää, että onko Kakko täysin siirtynyt itselleni vieraisiin (ja epäkiinnostaviin) sanoituksenaiheisiin. Näin ei kuitenkaan ollut ja täytyy muistaa että Sonata on ennenkin tehnyt kappaleita jotka kertovat vähän samanlaisista asioista, tieteen kehittymisestä ja haittapuolista; yhtenä esimerkkinä mieleeni tulee Blank File.

Toisella kuuntelukerralla huomaan tämän ensimmäistä kertaa kuuntelijaystävällisemmäksi biisiksi. Ehkäpä tykästyn tähän suurestikin kun sulattelen tätä muutaman kuuntelukerran.

Cloud Factory

Ah, toinen sinkku uudelta levyltä ja rakastuin tähän. Hauska ja kaunis, hyvin sonatamainen ja ehkäpä jopa uniamainen kappale. Ei yhtä synkeä, mutta muistuttaa minua kuitenkin uniasta. Hyvin tarttuva myös! Tykkään kertsistä suuresti (sitä on hauska laulaa :D) ja tästä kohdasta:

If you join the same brigade I did when I was young 
You will never see beyond the skyline of this town     

Take my word, my son, and run,     
While your dreams fly free     
Have them write my story down,     
Like silence breaking sound          

Blood

Tämä biisi oli ensimmäisellä kuuntelukerralla ensimmäinen uusi "woah!"-reaktion aiheuttanut kappale (koska Cloud Factorya tai Wolves die youngia ei lasketa). Hyvin mielenkiintoinen, selkeä. Synkkä omalla tavallaan. Ihmiset & sudet -kappale, kertoo pelosta. Molemminpuolisesta, käsitän.

Suosittelen tätä lämpöisesti. Tämä on taas hyvin, hyvin sonatamainen kappale.

Wolf - it stares in your eyes     
Blink first and die     
Beauty and fear within      

Who's more of a beast     
A king or a priest      
What do you believe?  

Things we fear… wolves or the people 
Wolves fear the fear of the people 

Think, how one fearful man can destroy this world  

Oikeasti aika viisaita sanoja näissä lyyrikoissa, jotka minun mielestä taas vaan korostavat Kakon sanoittajantaitoja. Kannattaa tutustua kappaleen sanomaan.

What Did You Do In The War, Dad?

Naaivin lapsen  kysymys.. Olen itseasiassa pohtinut tätä asiaa paljon, sitä miten sodan kokemukset vaikuttavat ihmiseen (kuten isovanhempiimme) ja kuinka ne kokemukset voivat heijastua heidän lastensa, meidän vanhempiemme elämään. Sodan kauhut, käytösmallit siirtyvät tavalla tai toisella herkästi sukupolvelta toiselle. Toiset esimerkiksi hukuttivat kokemuksensa viinaan ja pilasivat monien lapsuuden siten.

Huh, tekisi mieli alkaa puhua varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä mutta hillitsen itseni, tarkoitus oli kuitenkin puhua kappaleesta. Mutta tämä on tärkeä kappale tärkeällä sanomalla. Asioista joita jokaisen meistä pitäisi ajatella. Ymmärtää ihmisten käytöstä niiden kamalien kokemusten valossa, joita menneet ovat kokeneet ja kuinka he ovat siirtäneet raskaan henkisen perinnön lapsilleen tavalla tai toisella.

Dad, I know what you did in the war 
Deeds devils would abhor 
Did you fulfil the oath you swore?  

Dad, did you do it for me? 
Their blood for my life to live 
In the hollow without reprieve, without you     

"War is in me! I am the war!     
Don't you force me to live the nightmare again!    
I'm sorry…     
Please, don't make me cry...     
My son, you never ever want to know     
How when guarding your sleep serene I hear      
The silence of the children who sang…"  

Half A Marathon Man

Tästä minulla oli suuria ennakkoluuloja ja meinasin masentua kun kappale alkoi niin rauhallisesti. Mutta kun se yhtäkkiä lähtikin vetämään isolla temmolla ja Kakon revittelyillä, innostuin hurjasti! Biisi olikin täysin erilainen kuin olin kuvitellut!

Sisällöllisesti minulla ei ole paljon sanottavaa, lyriikoista esimerkiksi, mutta musiikillisesti tämä on huippu! Tämä tosin on eniten rock'n'roll -biisi eikä niinkään sonatamainen, mutta toisaalta tähänkin tyyliin tuntuu tottuneen SGHN:n myötä. Tämä on uudempaa sonataa, selkeästi.

X Marks The Spot

Viikon, kuukauden ja vuoden mitähän vittua -kappaleen palkinto menee järkähtämättä tälle biisille! Ensimmäisellä kuuntelukerralla hämmennys ja ei ei ei -asenne olivat ylimmät fiilikset. Toisella kertaa tämä tuntuu erilaiselle.

Minulle tulee mieleen maailmanlopun saarnaajat. Ja sitä varmasti tässä onkin haettu. Uskonnollisia fanaatikkoja. Erikoisia ovat nuo saarnaajapätkät, joita tässä biisissä on siellä täällä. En ole vielä tarkistanut, kuka on John Barleycorn, josta biisissä mainitaan. Vaikuttaa jollekkin amerikkalaiselle lahkoisälle.. Pitänee tarkistaa googlesta.

Pidän tästä enemmän tällä kertaa. Löydän nyt ehkä sen sanomankin, jota on haettu. Hyvä kappale, tämäkin kun aikansa sulattelee sitä sisältöä. Lopussa oleva yhteislaulatusjuttu vaikuttaa sille, että tästä tulee keikkabiisi ja se on hauska.

Love

Pakollinen teinirakkausbiisi. (AAAAaaaaaargghhhh.)

Ajattelin kyllä, että tämä on ihan nätti, ei siinä mitään. Jokaisella levyllä tarvitaan kuitenkin kaunis slovari ja tämä on juuri semmoinen. Sanoitukselliesti ihan ok, mutta kertosäkeen jokaisen lauseen lopussa oleva "we are in love" on minusta liiallista alleviivaamista..

Larger Than Life

!!!!!!!!

Kymmenen minuutin megapläjäys, mutta auta armias miten rakastuin tähän! Tämä on selkeä tarina. Esiintyjästä. Näyttelijästä.

Rakastan kappaleen vaihtuvuutta ja suuruutta! Biisi on ihan nimensä mukainen. Tämä on ikäänkuin ylistys Kakon sanoittamiselle ja laulajantaidoille. Ihan hillitöntä.

Muistuttaa minua erittäin suuresti yhdestä suuresta suosikistani Sonatan tuotannosta, The Boy who wanted to be a real puppet:ista. Samaa tuskaa, seuraukset kuuluisuudenhimosta. Mutta tämä tarina on onnellisempi. Elämä kääntyy hyväksi, kun lakkaa tavoittelemasta kuuluisuutta ja suuruutta. Kun luovuttaa viimein valokeilan jollekkin toiselle. Roolin vangiksi ei tarvitse jäädä ikuisesti.

So don't take life so seriously, 
play, love, have fun, leave misery be 
Regrets are built in a cold dark cage 
Where nothing ever happens  
Where nothing ever happens  


Loppukommentit levystä:

Hykertelen tyytyväisyyttäni. Näin innoissani olin viimeksi, kun sain TDOG:n käsiini 2009. Toki vasta ahkera kuunteleminen paljastaa, kuinka hyvin kappaleet kestävät kulutusta ja aikaa.

Levy on hyvä kokonaisuus, pidän siitä enemmän kuin SGHN:stä, sillä kappaleet todella ovat enemmän sitä vanhaa sonataa, johon olen tottunut. Toki lasken kaiken Sonatan tuotannon tavalla tai toisella tärkeäksi osaksi bändin kehitystä, mutta tällä levyllä tosiaan kuulee vaihtelujen merkitykset. Sonata on bändi, joka tekee musiikkia itselleen, pelkäämättä kriittisiä arvosteluja ja se kasvattaa heitä musiikillisesti todella paljon. Monipuolisuus on uskomaton taito.


Nightingale

P.S. Artworkki on niin nättiä! c: huhuhuhuh.

Blogikuolema

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Töitten puolesta pitää kiirettä. Vuosikokous on yksi kiireisimmistä asioista, mutta on myös paljon uutta ja tärkeää selvitettävänä. Puhumattakaan muutamasta kerhosta, jotka vaativat tällä hetkellä paljon huomiota.

Tässä välissä on ehditty käydä Iisalmessa bilettämässä (noh, ainakin baarissa iltaa istumassa) Even, Arton, Sipsun ja Turusen kanssa. Oli hieno reissu! Alunperin lähteminen oli pelkkä parin sekunnin päähänpisto, sitten innostuttiin tosissaan. Kaikki meinasi toki mennä puihin ennenkuin päästiin lähtemään, mutta lopulta selvittiin Iisalmeen asti ja hauskaa oli (:

Lisäksi olin viime viikolla Työnantajana toimiminen -koulutuksessa 4H:n puolesta. Ihan mielenkiintoista oli oppia asioita työnantajan näkökulmasta (: Päivä oli pitkä, sillä herätys oli aamukolmelta. Ennen neljää oltiin jo liikenteessä kohti Palokkaa, jossa hyppäsin toisten toiminnanjohtajien kyytiin vähän kuuden jälkeen. Illalla olin takaisin kotona yhdeksän aikoihin, ja voin kertoa että kaaduin suoraan sänkyyn, niin väsynyt olin. Mutta onneksi koulutus oli antoisa ja Parviaisen Anu on kouluttajana erinomainen! Yhtään kertaa en vielä ole Anun koulutuksissa kyllästynyt (vaikka aika usein niin tapahtuu kun joutuu istumaan pitkää päivää paikallaan ja kuuntelemaan asiaa).

Jospa kiireet vähitellen vähenesivät, ehtisi keskittyä tännekkin kirjoittamaan taas.

- Nightingale

P.S. Me muuten pidetään maman kanssa ens kuun alussa kynttiläkutsut, viimein! Jee (: