Pariah's Child!

Sonata Arctica - Pariah's Child

Eilen, raskaan työpäivän jälkeen, minua odotteli pöydällä mieluisaakin mieluisampi palkinto hyvästä työstä c: Eli Sonatan uusin levy, Pariah's Child!

Nyt ajattelin kertoilla teille vähän fiiliksiä levystä toisen kuuntelukerran perusteella (ja ensimmäistä muistellen, mulla tuli silloin vahvoja näkemyksiä biiseistä).

The Wolves Die Young

Ensimmäinen sinkku levyltä, rakastuin siihen jo aikoinaan ja useamman kuuntelukerran jälkeen tykkään entistä enemmän. Tästä puhuttiin vanha sonatan kaltaisena kappaleena ja sitähän se omalla tavallaan onkin.

Running Lights

Nuoruuden ylistys, ihan jännää sinällään että pojat alkavat olla kaikki keski-ikäisiä.. :D Sitä vasten peilatessa tämä on varsin mielenkiintoinen kappale. Mene ja tiedä Kakon ajatuksista! Tykkään sävelkulusta ja sanoituksista. Mielenkiintoinen biisi ja tykkään tästä kertsistä:

The young ones need no sleep     
Laughing at the lights they keep running     
Becoming color of the night     
When the song on the      
Radio sings "such a perfect day"     
Tomorrow slowly fades away          

The world only ends once in one life time         
These nights of the young last forever         
Around and around, with the clearing smoke         
These days drift away altogether

Take One Breath

Hyvin tiedepitoinen biisi. Tämän kohdalla aloin säikähtää, että onko Kakko täysin siirtynyt itselleni vieraisiin (ja epäkiinnostaviin) sanoituksenaiheisiin. Näin ei kuitenkaan ollut ja täytyy muistaa että Sonata on ennenkin tehnyt kappaleita jotka kertovat vähän samanlaisista asioista, tieteen kehittymisestä ja haittapuolista; yhtenä esimerkkinä mieleeni tulee Blank File.

Toisella kuuntelukerralla huomaan tämän ensimmäistä kertaa kuuntelijaystävällisemmäksi biisiksi. Ehkäpä tykästyn tähän suurestikin kun sulattelen tätä muutaman kuuntelukerran.

Cloud Factory

Ah, toinen sinkku uudelta levyltä ja rakastuin tähän. Hauska ja kaunis, hyvin sonatamainen ja ehkäpä jopa uniamainen kappale. Ei yhtä synkeä, mutta muistuttaa minua kuitenkin uniasta. Hyvin tarttuva myös! Tykkään kertsistä suuresti (sitä on hauska laulaa :D) ja tästä kohdasta:

If you join the same brigade I did when I was young 
You will never see beyond the skyline of this town     

Take my word, my son, and run,     
While your dreams fly free     
Have them write my story down,     
Like silence breaking sound          

Blood

Tämä biisi oli ensimmäisellä kuuntelukerralla ensimmäinen uusi "woah!"-reaktion aiheuttanut kappale (koska Cloud Factorya tai Wolves die youngia ei lasketa). Hyvin mielenkiintoinen, selkeä. Synkkä omalla tavallaan. Ihmiset & sudet -kappale, kertoo pelosta. Molemminpuolisesta, käsitän.

Suosittelen tätä lämpöisesti. Tämä on taas hyvin, hyvin sonatamainen kappale.

Wolf - it stares in your eyes     
Blink first and die     
Beauty and fear within      

Who's more of a beast     
A king or a priest      
What do you believe?  

Things we fear… wolves or the people 
Wolves fear the fear of the people 

Think, how one fearful man can destroy this world  

Oikeasti aika viisaita sanoja näissä lyyrikoissa, jotka minun mielestä taas vaan korostavat Kakon sanoittajantaitoja. Kannattaa tutustua kappaleen sanomaan.

What Did You Do In The War, Dad?

Naaivin lapsen  kysymys.. Olen itseasiassa pohtinut tätä asiaa paljon, sitä miten sodan kokemukset vaikuttavat ihmiseen (kuten isovanhempiimme) ja kuinka ne kokemukset voivat heijastua heidän lastensa, meidän vanhempiemme elämään. Sodan kauhut, käytösmallit siirtyvät tavalla tai toisella herkästi sukupolvelta toiselle. Toiset esimerkiksi hukuttivat kokemuksensa viinaan ja pilasivat monien lapsuuden siten.

Huh, tekisi mieli alkaa puhua varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä mutta hillitsen itseni, tarkoitus oli kuitenkin puhua kappaleesta. Mutta tämä on tärkeä kappale tärkeällä sanomalla. Asioista joita jokaisen meistä pitäisi ajatella. Ymmärtää ihmisten käytöstä niiden kamalien kokemusten valossa, joita menneet ovat kokeneet ja kuinka he ovat siirtäneet raskaan henkisen perinnön lapsilleen tavalla tai toisella.

Dad, I know what you did in the war 
Deeds devils would abhor 
Did you fulfil the oath you swore?  

Dad, did you do it for me? 
Their blood for my life to live 
In the hollow without reprieve, without you     

"War is in me! I am the war!     
Don't you force me to live the nightmare again!    
I'm sorry…     
Please, don't make me cry...     
My son, you never ever want to know     
How when guarding your sleep serene I hear      
The silence of the children who sang…"  

Half A Marathon Man

Tästä minulla oli suuria ennakkoluuloja ja meinasin masentua kun kappale alkoi niin rauhallisesti. Mutta kun se yhtäkkiä lähtikin vetämään isolla temmolla ja Kakon revittelyillä, innostuin hurjasti! Biisi olikin täysin erilainen kuin olin kuvitellut!

Sisällöllisesti minulla ei ole paljon sanottavaa, lyriikoista esimerkiksi, mutta musiikillisesti tämä on huippu! Tämä tosin on eniten rock'n'roll -biisi eikä niinkään sonatamainen, mutta toisaalta tähänkin tyyliin tuntuu tottuneen SGHN:n myötä. Tämä on uudempaa sonataa, selkeästi.

X Marks The Spot

Viikon, kuukauden ja vuoden mitähän vittua -kappaleen palkinto menee järkähtämättä tälle biisille! Ensimmäisellä kuuntelukerralla hämmennys ja ei ei ei -asenne olivat ylimmät fiilikset. Toisella kertaa tämä tuntuu erilaiselle.

Minulle tulee mieleen maailmanlopun saarnaajat. Ja sitä varmasti tässä onkin haettu. Uskonnollisia fanaatikkoja. Erikoisia ovat nuo saarnaajapätkät, joita tässä biisissä on siellä täällä. En ole vielä tarkistanut, kuka on John Barleycorn, josta biisissä mainitaan. Vaikuttaa jollekkin amerikkalaiselle lahkoisälle.. Pitänee tarkistaa googlesta.

Pidän tästä enemmän tällä kertaa. Löydän nyt ehkä sen sanomankin, jota on haettu. Hyvä kappale, tämäkin kun aikansa sulattelee sitä sisältöä. Lopussa oleva yhteislaulatusjuttu vaikuttaa sille, että tästä tulee keikkabiisi ja se on hauska.

Love

Pakollinen teinirakkausbiisi. (AAAAaaaaaargghhhh.)

Ajattelin kyllä, että tämä on ihan nätti, ei siinä mitään. Jokaisella levyllä tarvitaan kuitenkin kaunis slovari ja tämä on juuri semmoinen. Sanoitukselliesti ihan ok, mutta kertosäkeen jokaisen lauseen lopussa oleva "we are in love" on minusta liiallista alleviivaamista..

Larger Than Life

!!!!!!!!

Kymmenen minuutin megapläjäys, mutta auta armias miten rakastuin tähän! Tämä on selkeä tarina. Esiintyjästä. Näyttelijästä.

Rakastan kappaleen vaihtuvuutta ja suuruutta! Biisi on ihan nimensä mukainen. Tämä on ikäänkuin ylistys Kakon sanoittamiselle ja laulajantaidoille. Ihan hillitöntä.

Muistuttaa minua erittäin suuresti yhdestä suuresta suosikistani Sonatan tuotannosta, The Boy who wanted to be a real puppet:ista. Samaa tuskaa, seuraukset kuuluisuudenhimosta. Mutta tämä tarina on onnellisempi. Elämä kääntyy hyväksi, kun lakkaa tavoittelemasta kuuluisuutta ja suuruutta. Kun luovuttaa viimein valokeilan jollekkin toiselle. Roolin vangiksi ei tarvitse jäädä ikuisesti.

So don't take life so seriously, 
play, love, have fun, leave misery be 
Regrets are built in a cold dark cage 
Where nothing ever happens  
Where nothing ever happens  


Loppukommentit levystä:

Hykertelen tyytyväisyyttäni. Näin innoissani olin viimeksi, kun sain TDOG:n käsiini 2009. Toki vasta ahkera kuunteleminen paljastaa, kuinka hyvin kappaleet kestävät kulutusta ja aikaa.

Levy on hyvä kokonaisuus, pidän siitä enemmän kuin SGHN:stä, sillä kappaleet todella ovat enemmän sitä vanhaa sonataa, johon olen tottunut. Toki lasken kaiken Sonatan tuotannon tavalla tai toisella tärkeäksi osaksi bändin kehitystä, mutta tällä levyllä tosiaan kuulee vaihtelujen merkitykset. Sonata on bändi, joka tekee musiikkia itselleen, pelkäämättä kriittisiä arvosteluja ja se kasvattaa heitä musiikillisesti todella paljon. Monipuolisuus on uskomaton taito.


Nightingale

P.S. Artworkki on niin nättiä! c: huhuhuhuh.