Velvollisuus täytetty

Yliopistohaku tehty.

Jätin sen melko myöhäiseen, hyvä etten välillä jo unohtanutkin koko asiaa. Mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa, hakuohjelma on niin selkeä ettei kovin pahasti voi mokata (sanon nyt ja löydän tietenkin syksyllä itseni jostain Timbuktun vuohiopistosta).

Hain neljään kohteeseen:

1. Historia, Jyväskylän yliopisto
2. Historia, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
3. Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
4. Taidehistoria ja taidekasvatus, Jyväskylän yliopisto.

Kaksi ensimmäistä on etenkin tähtäimessäni, tottakai. Jännä muutos listassa on, etten hakenutkaan Tampereelle. Viimevuotinen pääsykoe masensi minua tietyssä määrin, eikä Mikkokaan ollut innostunut Tampereelta löytyvistä koulutusaloista, joten annoin hieman periksi periaatteistani.

Uskoisin myös että Jyväskylään ja Joensuuhun on Tamperetta helpompi päästä, ainakin viimeksi mainittuun. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Jyväskylä jännittää minua, sillä sinne pääsee tänä vuonna vain valintakoehaastattelujen kautta ja niihinkin kutsutaan vain noin sata parhaat taustapisteet saanutta. Saan siis pakertaa tosissani Joensuun eteen, mikäli en pääse edes valintakoehaastatteluun Jyväskylään.

Uutukainen on tuo Kulttuurintutkimuksen ko, josta innostuin bongattuani sen. Oikeastaan olen kiinnostunut perinteentutkimuksen ko:sta, mutta kulttuurintutkimus on se yleinen koulutusohjelma jonka alta perinteentutkimus löytyy.

Taidehistoria ja taidekasvatus kuulostaa kivalle mutta sain sen käsityksen että se on melko kuivakkaa.. Siispä se on minun viimeinen vaihtoehtoni ja erittäin epätodennäköinen.

Katsotaan kuinka käy! Pitää aloittaa ahkera iltalukeminen, kaivella taas pitkästä aikaa nuo lukiokirjat ja muutenkin.. Ehkä se siitä taas lähtee. Kun vaan löytäisi aikaa ja jaksamista ilman, että tarvitsee tinkiä mistään.

Opiskelemaan, tyttö mars! ja ehkä vähän tekemään töitäkin.

- Nightingale

Pariah's Child!

Sonata Arctica - Pariah's Child

Eilen, raskaan työpäivän jälkeen, minua odotteli pöydällä mieluisaakin mieluisampi palkinto hyvästä työstä c: Eli Sonatan uusin levy, Pariah's Child!

Nyt ajattelin kertoilla teille vähän fiiliksiä levystä toisen kuuntelukerran perusteella (ja ensimmäistä muistellen, mulla tuli silloin vahvoja näkemyksiä biiseistä).

The Wolves Die Young

Ensimmäinen sinkku levyltä, rakastuin siihen jo aikoinaan ja useamman kuuntelukerran jälkeen tykkään entistä enemmän. Tästä puhuttiin vanha sonatan kaltaisena kappaleena ja sitähän se omalla tavallaan onkin.

Running Lights

Nuoruuden ylistys, ihan jännää sinällään että pojat alkavat olla kaikki keski-ikäisiä.. :D Sitä vasten peilatessa tämä on varsin mielenkiintoinen kappale. Mene ja tiedä Kakon ajatuksista! Tykkään sävelkulusta ja sanoituksista. Mielenkiintoinen biisi ja tykkään tästä kertsistä:

The young ones need no sleep     
Laughing at the lights they keep running     
Becoming color of the night     
When the song on the      
Radio sings "such a perfect day"     
Tomorrow slowly fades away          

The world only ends once in one life time         
These nights of the young last forever         
Around and around, with the clearing smoke         
These days drift away altogether

Take One Breath

Hyvin tiedepitoinen biisi. Tämän kohdalla aloin säikähtää, että onko Kakko täysin siirtynyt itselleni vieraisiin (ja epäkiinnostaviin) sanoituksenaiheisiin. Näin ei kuitenkaan ollut ja täytyy muistaa että Sonata on ennenkin tehnyt kappaleita jotka kertovat vähän samanlaisista asioista, tieteen kehittymisestä ja haittapuolista; yhtenä esimerkkinä mieleeni tulee Blank File.

Toisella kuuntelukerralla huomaan tämän ensimmäistä kertaa kuuntelijaystävällisemmäksi biisiksi. Ehkäpä tykästyn tähän suurestikin kun sulattelen tätä muutaman kuuntelukerran.

Cloud Factory

Ah, toinen sinkku uudelta levyltä ja rakastuin tähän. Hauska ja kaunis, hyvin sonatamainen ja ehkäpä jopa uniamainen kappale. Ei yhtä synkeä, mutta muistuttaa minua kuitenkin uniasta. Hyvin tarttuva myös! Tykkään kertsistä suuresti (sitä on hauska laulaa :D) ja tästä kohdasta:

If you join the same brigade I did when I was young 
You will never see beyond the skyline of this town     

Take my word, my son, and run,     
While your dreams fly free     
Have them write my story down,     
Like silence breaking sound          

Blood

Tämä biisi oli ensimmäisellä kuuntelukerralla ensimmäinen uusi "woah!"-reaktion aiheuttanut kappale (koska Cloud Factorya tai Wolves die youngia ei lasketa). Hyvin mielenkiintoinen, selkeä. Synkkä omalla tavallaan. Ihmiset & sudet -kappale, kertoo pelosta. Molemminpuolisesta, käsitän.

Suosittelen tätä lämpöisesti. Tämä on taas hyvin, hyvin sonatamainen kappale.

Wolf - it stares in your eyes     
Blink first and die     
Beauty and fear within      

Who's more of a beast     
A king or a priest      
What do you believe?  

Things we fear… wolves or the people 
Wolves fear the fear of the people 

Think, how one fearful man can destroy this world  

Oikeasti aika viisaita sanoja näissä lyyrikoissa, jotka minun mielestä taas vaan korostavat Kakon sanoittajantaitoja. Kannattaa tutustua kappaleen sanomaan.

What Did You Do In The War, Dad?

Naaivin lapsen  kysymys.. Olen itseasiassa pohtinut tätä asiaa paljon, sitä miten sodan kokemukset vaikuttavat ihmiseen (kuten isovanhempiimme) ja kuinka ne kokemukset voivat heijastua heidän lastensa, meidän vanhempiemme elämään. Sodan kauhut, käytösmallit siirtyvät tavalla tai toisella herkästi sukupolvelta toiselle. Toiset esimerkiksi hukuttivat kokemuksensa viinaan ja pilasivat monien lapsuuden siten.

Huh, tekisi mieli alkaa puhua varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä mutta hillitsen itseni, tarkoitus oli kuitenkin puhua kappaleesta. Mutta tämä on tärkeä kappale tärkeällä sanomalla. Asioista joita jokaisen meistä pitäisi ajatella. Ymmärtää ihmisten käytöstä niiden kamalien kokemusten valossa, joita menneet ovat kokeneet ja kuinka he ovat siirtäneet raskaan henkisen perinnön lapsilleen tavalla tai toisella.

Dad, I know what you did in the war 
Deeds devils would abhor 
Did you fulfil the oath you swore?  

Dad, did you do it for me? 
Their blood for my life to live 
In the hollow without reprieve, without you     

"War is in me! I am the war!     
Don't you force me to live the nightmare again!    
I'm sorry…     
Please, don't make me cry...     
My son, you never ever want to know     
How when guarding your sleep serene I hear      
The silence of the children who sang…"  

Half A Marathon Man

Tästä minulla oli suuria ennakkoluuloja ja meinasin masentua kun kappale alkoi niin rauhallisesti. Mutta kun se yhtäkkiä lähtikin vetämään isolla temmolla ja Kakon revittelyillä, innostuin hurjasti! Biisi olikin täysin erilainen kuin olin kuvitellut!

Sisällöllisesti minulla ei ole paljon sanottavaa, lyriikoista esimerkiksi, mutta musiikillisesti tämä on huippu! Tämä tosin on eniten rock'n'roll -biisi eikä niinkään sonatamainen, mutta toisaalta tähänkin tyyliin tuntuu tottuneen SGHN:n myötä. Tämä on uudempaa sonataa, selkeästi.

X Marks The Spot

Viikon, kuukauden ja vuoden mitähän vittua -kappaleen palkinto menee järkähtämättä tälle biisille! Ensimmäisellä kuuntelukerralla hämmennys ja ei ei ei -asenne olivat ylimmät fiilikset. Toisella kertaa tämä tuntuu erilaiselle.

Minulle tulee mieleen maailmanlopun saarnaajat. Ja sitä varmasti tässä onkin haettu. Uskonnollisia fanaatikkoja. Erikoisia ovat nuo saarnaajapätkät, joita tässä biisissä on siellä täällä. En ole vielä tarkistanut, kuka on John Barleycorn, josta biisissä mainitaan. Vaikuttaa jollekkin amerikkalaiselle lahkoisälle.. Pitänee tarkistaa googlesta.

Pidän tästä enemmän tällä kertaa. Löydän nyt ehkä sen sanomankin, jota on haettu. Hyvä kappale, tämäkin kun aikansa sulattelee sitä sisältöä. Lopussa oleva yhteislaulatusjuttu vaikuttaa sille, että tästä tulee keikkabiisi ja se on hauska.

Love

Pakollinen teinirakkausbiisi. (AAAAaaaaaargghhhh.)

Ajattelin kyllä, että tämä on ihan nätti, ei siinä mitään. Jokaisella levyllä tarvitaan kuitenkin kaunis slovari ja tämä on juuri semmoinen. Sanoitukselliesti ihan ok, mutta kertosäkeen jokaisen lauseen lopussa oleva "we are in love" on minusta liiallista alleviivaamista..

Larger Than Life

!!!!!!!!

Kymmenen minuutin megapläjäys, mutta auta armias miten rakastuin tähän! Tämä on selkeä tarina. Esiintyjästä. Näyttelijästä.

Rakastan kappaleen vaihtuvuutta ja suuruutta! Biisi on ihan nimensä mukainen. Tämä on ikäänkuin ylistys Kakon sanoittamiselle ja laulajantaidoille. Ihan hillitöntä.

Muistuttaa minua erittäin suuresti yhdestä suuresta suosikistani Sonatan tuotannosta, The Boy who wanted to be a real puppet:ista. Samaa tuskaa, seuraukset kuuluisuudenhimosta. Mutta tämä tarina on onnellisempi. Elämä kääntyy hyväksi, kun lakkaa tavoittelemasta kuuluisuutta ja suuruutta. Kun luovuttaa viimein valokeilan jollekkin toiselle. Roolin vangiksi ei tarvitse jäädä ikuisesti.

So don't take life so seriously, 
play, love, have fun, leave misery be 
Regrets are built in a cold dark cage 
Where nothing ever happens  
Where nothing ever happens  


Loppukommentit levystä:

Hykertelen tyytyväisyyttäni. Näin innoissani olin viimeksi, kun sain TDOG:n käsiini 2009. Toki vasta ahkera kuunteleminen paljastaa, kuinka hyvin kappaleet kestävät kulutusta ja aikaa.

Levy on hyvä kokonaisuus, pidän siitä enemmän kuin SGHN:stä, sillä kappaleet todella ovat enemmän sitä vanhaa sonataa, johon olen tottunut. Toki lasken kaiken Sonatan tuotannon tavalla tai toisella tärkeäksi osaksi bändin kehitystä, mutta tällä levyllä tosiaan kuulee vaihtelujen merkitykset. Sonata on bändi, joka tekee musiikkia itselleen, pelkäämättä kriittisiä arvosteluja ja se kasvattaa heitä musiikillisesti todella paljon. Monipuolisuus on uskomaton taito.


Nightingale

P.S. Artworkki on niin nättiä! c: huhuhuhuh.

Blogikuolema

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Töitten puolesta pitää kiirettä. Vuosikokous on yksi kiireisimmistä asioista, mutta on myös paljon uutta ja tärkeää selvitettävänä. Puhumattakaan muutamasta kerhosta, jotka vaativat tällä hetkellä paljon huomiota.

Tässä välissä on ehditty käydä Iisalmessa bilettämässä (noh, ainakin baarissa iltaa istumassa) Even, Arton, Sipsun ja Turusen kanssa. Oli hieno reissu! Alunperin lähteminen oli pelkkä parin sekunnin päähänpisto, sitten innostuttiin tosissaan. Kaikki meinasi toki mennä puihin ennenkuin päästiin lähtemään, mutta lopulta selvittiin Iisalmeen asti ja hauskaa oli (:

Lisäksi olin viime viikolla Työnantajana toimiminen -koulutuksessa 4H:n puolesta. Ihan mielenkiintoista oli oppia asioita työnantajan näkökulmasta (: Päivä oli pitkä, sillä herätys oli aamukolmelta. Ennen neljää oltiin jo liikenteessä kohti Palokkaa, jossa hyppäsin toisten toiminnanjohtajien kyytiin vähän kuuden jälkeen. Illalla olin takaisin kotona yhdeksän aikoihin, ja voin kertoa että kaaduin suoraan sänkyyn, niin väsynyt olin. Mutta onneksi koulutus oli antoisa ja Parviaisen Anu on kouluttajana erinomainen! Yhtään kertaa en vielä ole Anun koulutuksissa kyllästynyt (vaikka aika usein niin tapahtuu kun joutuu istumaan pitkää päivää paikallaan ja kuuntelemaan asiaa).

Jospa kiireet vähitellen vähenesivät, ehtisi keskittyä tännekkin kirjoittamaan taas.

- Nightingale

P.S. Me muuten pidetään maman kanssa ens kuun alussa kynttiläkutsut, viimein! Jee (:

I dreamed a dream in time gone by

Tänään oli oman naaman kuvailun vuoro, kun hiukset olivat kivan pörröiset. Pidin niitä koko yön muutamalla letillä ja lopputulos oli ihan sievä c: Lisäksi leikin Picmonkeyn muokkausominaisuuksilla, ne sopivat hyvin webillä otettuihin kuviin..

Eilen katsottiin uusiks Les Misérables, tällä kertaa pystyin keskittymään tarinan seuraamista enemmän itse elokuvaan ja sen luomaan tunnelmaan. Ja sehän oli vaan hyvä juttu! Tykkäsin siitä vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Javert on vaan niin ihana. Tai sen ääni ainakin, vaikka kommentteja lueskelleena kaikki tuntuvat haukkuvan sitä, että huono laulaja ja parempi olisi rooliin pitänyt saada. Minulla ei ole vertailukohtaa muiden musikaalien Javerteista, mutta minusta Russell Crowe tekee roolinsa hyvin. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin (:

Tällä kertaa pidin myös enemmän Mariuksesta, ensimmäisellä katselukerralla se oli ehkä liian väritön/hajuton/mauton, mutta nyt aloin saamaan siitä ihmisestä kiinni (vaikken edelleenkään ole palavasti rakastunut siihen) :D

Huomenna lähdetään muuten käymään Keskisellä! Saa nähdä löydänkö mitään vai en, jotain pientä kivaa (kuten leffoja) vois kyllä ostaa jos löydän vaan hyviä. Kivaa mennä sinnekkin pitkästä aikaa, vaikka eihän se mikään hirveän ihmeellinen paikka loppujenlopuks oo. Tulomatkalla käydään kuulemma moikkaamassa kummia, sekin piristää kivasti! Ei olla nähty vähään aikaan nimittäin (:

Hups, nyt tekemään jotain.

Nightingale

Mökkeilyä tyttöjen kanssa

Eli joooo (: Oltiin viikonloppu siellä Roosan mökillä Annan ja Roosan kanssa.

Perjantaina menin kylälle joskus iltapäivällä ja jumitin Mikon luo useammaksi tunniksi odottelemaan, että kello kulkisi sinne viiteen että Roosa ehtisi kylälle. Hennan kanssa oli myös ollut puhetta miittaamisesta ja se onneksi tapahtuikin! Oltiin viimeksi nähty viime keväänä pikaisesti, kun se oli ollut hakemassa veljeään mun kerhosta. Nyt sitten käytettiin semmonen taktinen tunti (?) ajellen ympäriämpäri ja selvitellen kuulumiset~

Roosan tultua kaapattiin se vielä toviksi ajelemaan, ennenkuin erottiin Hennasta ja lähdettiin Roosan kanssa hakemaan Annaa kotoaan. Sitten käytiin ostamassa ruokatarpeet, nähtiin Sipsua kaupassa ja sitten suunnattiiin mökille. Lähtö sinne meni suunniteltua kello viittä paljon myöhemmäksi, mutta kyllä me jo seitsemän maissa oltiin perillä, ehkä vähän jälkeen.

Ensimmäisenä vuorossa oli ruokaa ja sauna. Kokattiin perinteisesti kana-aurajuustopastaa, ai pirskules kun se on aina yhtä hyvää c: Roosa taisteli saunan lämpiämään ja mehän sitten saunottiin, oikein urakalla!

 Oltiin myös ostettu kaupasta semmoiset kasvonaamiot, niiden käytöstä tosin ei ole julkista kuvamateriaalia saatavilla :D mutta yllätyin positiivisesti kun sen käytön jälkeen posket oli hillittömän pehmoiset. Tosin se sen kuivattaminen oli yhtä tuskaa ja tyttäret löysivät mun kaulasta liskonsuomuja, joita se aine oli sinne tehnyt..

Saunan jälkeen, eli joskus kahdelta yöllä tai sen jälkeen, alettiin katsomaan Anna Kareninaa porukalla. Kaikki olivat suunnilleen hengissä sen elokuvan ajan, vaikka kello oli ehtinyt jo puoli viiteen ennenkuin selvittiin sitten lopulta nukkumaan.

Minun nukkumisesta ei oikein ensimmäisenä yönä tullut mitään, minun aivot ilmeisesti laskivat omin päineen että olin ollut juoppokuskina ja siitä huolimatta minun pitää herätä ysiltä (niinkuin aina kotona). Eli vähän yli puolen yhdeksän ja sitten ei enää nukuttukaan. Toiset nukkuivat auvoisasti puoli kahteentoista, ennenkuin aloin kolistelemaan ja tiskaamaan astioita. Senkin tein vain, koska yksin istuminen ei ole järin hohdokasta puuhaa, olin saanut uusimman One Piecen luettua ja piirrettyä melko kivan piirroksen. Tekemisen puute ajaa ihmistä tämmöiseen :D Seitsemän tuntia on ihan tarpeeksi unta niille..

Melkein heti talon herättyä Eve ilmestyi ilahduttamaan meitä muutamaksi tunniksi. Siinä me sitten syötiin porukalla pekonia, munakasta ja salaattia. Tämän jälkeen oli vuorossa singstarin järkkääminen paikalleen ja armoton laulusessio Roosan ja Even kanssa; Anna tyytyi tekemään jotain koulujuttujaan.. Lisäksi vuorossa oli minun facen trollaus, joka oli laulutuokiotakin armottomampaa. Kovin montaa sanaa en ehtinyt väliin sanoa. :D

Laulujen jälkeen sanottiin heipat Evelle ja lähdettiin Roosan kotiin tekemään pitsaa (ja viihdyttämään eläintarhaa). Kuvat kertovat paljon?

Ja kyllä, teimme eläinten halimisen välissä pitsaa ja söimmekin. Tämän jälkeen oli vuorossa paluu mökille ja Putouksen finaali, jonka Antsku hieman arvatenkin voitti. Joka tapauksessa voitto olisi mennyt jo kerran voittaneelle, joten samapa tuo? Ihan hyviä hahmoja molemmat (: Enemmänkin minua järkytti tieto siitä, että Jaskan lisäksi Aku, Armi ja ehkä Jussikin jättävät leikin. Toisaalta se tarkoittaa sitä vaihtelua, minkä puuttuminen oli minusta hieman ikävää tällä kaudella (vaikka siis kaikki nykyiset näyttelijät ovat huippuja ja rakastan jok-ikistä). Mutta veikkailisin että erityisesti Akun lähtö vaikuttaa merkittävästi Putoukseen ja sen tulevaisuuteen. Saa nähdä, saa nähdä..

Putouksen jälkeen oli jälleen saunan vuoro syvällisten saunakeskusteluiden siivittämänä. Nukkumaan selvittiin joskus puoli kahden tienoolla, vaikka näitä kahta ei yhtään nukuttanutkaan ja minä taas nukahdin lähes heti sänkyyn päästyäni.

Aamulla herätys oli puoli yhdeksän ja puoli kymmeneen mennessä oltiin kerätty loput kamat ja valmiina lähtöön. Tuntui ihan hyvälle olla kotona hyvissä ajoin, sai ottaa loppupäivän melko rennosti.

Tänään on sitten työpäivä, lähdetään 4H:n kanssa Fontanellaan uimaan. En ole käynyt siellä varmaan ikuisuuksiin! Toisaalta tuntuu ihan jännälle, mutta sitten toisaalta huolettaa kun pitää muistaa katsoa niiden lasten perään ja katsoa, että kaikki on kunnossa. Lisäksi viimeksi kun kävin uimassa toimihenkilöpäivillä Vesileppiksessä, huomasin että minua paleltaa normialtaassa :D hitsi, oon tulossa vanhaksi!

Noh, nyt vielä varmistelemaan "pomolta" muutama juttu reissuun liittyen.

Mukavaa alkanutta hiihtolomaviikkoa kaikille!

Nightingale