Heijssan alla.
Siitä on oikeesti ikuisuuksia kun oon viimeks kirjottanu, mutta on ollut niin paljon kaikkea ettei ole oikein ehtinyt saati jaksanut kirjoittaa. Ja todellisuudessahan minä lupasin sen blogimerkinnän siitä International Youth Meetingistä, mutta se on edelleen kesken ja taitaa jäädä sellaiseksi ellei ihmettä tapahdu. Mutta nyt ajattelin että kirjoitan vaan vähän tämän hetken fiiliksistä. Mitä on tullut tehtyä.
Viime viikon maanantainahan puolalainen Jantteri (Janek från Poland) saapui Suomeen ja viipyi viikon verran. Monille tästä vierailusta oli enemmän riesaa kuin minulle, mutta kyllä se päänvaivaa aiheutti myös. Jantterin vierailun toisena päivänä minä kävin miittaamassa sitä jonkin aikaa kylällä, kun äitillä oli asioita käytävänä. Sekin vähän venyi, kun äiti eksyi kertomaan mukavia tarinoita suomeksi varmaan puoleksi tuntia. Onneksi Jantteri ei ymmärtänyt mitään, paitsi tietenkin minuun liittyvät jutut herra Heiskanen varmasti tulkkasi.
No, torstaina sitten menin Annan luokse yöksi tarkoituksenani viipyä lauantaihin. Torstai-aamu vietettiin uimalalla ihmetellen ja fiilistellen, äpöstäen Angry Birds -karkkeja ja liian nopeasti sulanutta suklaata. Sekä tietenkin stressisalmiakkeja, joita meillä oli kolme pakettia. Minä en edelleenkään uskaltanut kiivetä viitoseen (se on ihan liian korkeella ja tuntuu ihan huteralle koko systeemi) ja jossain vaiheessa Jantteri ystävällisesti aikoi viskata minut järveen ynnämuuta. Musiikkia popitettiin laidasta laitaan, Sabatonista Nygårdiin ja IYM-biiseihin.
Muuten käytiin kävelemässä, nämä tekivät tuhojaan minun hiuksilleni (jotka olivat jo valmiiksi kovin nätissä kunnossa) ja sitten minä yritin opettaa Jantterille ristiseiskaa ja sainkin molemmilta seuralaisiltani kivasti turpaan. Karuinta oli kun en voinut haukkua Jantteria alimpaan maanrakoon korttien pimittämisestä, kuinka muka sanotaan englanniksi että "jumalauta elä nyt pihtaa niitä kortteja siellä"? :D Lisäksihän kävimme ässässä kiusaamassa Artoa ja toteamassa että koko kaupasta oli tavallinen vesi loppu. Toki sitä oli puolentoista litran pulloissa, mutta ei varmasti pienemmissä! Niimpä kirjoitimme, taisiis minä kirjoitin, sitten tulikivenkatkuista asiakaspalautetta nimettömänä. Lisäksi Arto värvättiin mukaan korkeakoskelle, jonne Anna ei olisi lähdössä koska kampaaja.
Kolmen jälkeen kun Arto ja Roosa pääsivät töistä, lähdettiin sitten korkeakoskelle. Sitä ennen käytiin kuitenkin äpöstämässä savulohta löytynlohella, mikä oli aivan helkutan hyvää. Sieltä jatkettiin korkeakoskelle, joka oli aika hemmetin hieno paikka oikeastaan, kun en ollut koskaan käynyt. Katselin maisemia, ihmettelin ja fiilistelin Roosan kanssa sitä mitenkä helkkarin hienoja hääkuvia siellä saisi. :D Ja toki seikkailin. Ja laskin ne alasvievät raput, niitä oli 188 kappaletta. Koska minulla oli tylsää sillä hetkellä. Tietenkin me muuten nähtiin rapu! Se yritti vissiin tulla syömään mun käden, kun olin vähän ennen uittanut sitä vedessä samalla paikkaa mihin se ilmestyi.
No, Roosa sitten ystävällisesti palautti minut Annan luo ja löysin rakkaan ystäväni hiukset paidanalle piilotettuina, ja siitä alkoikin operaatio "Nyt näytät ne hiukset, ne on varmasti ihan hyvät!" :D Ja olihan ne, sano Anna mitä tahansa mutta minusta ne oli varsin söpöt. Siinä Annan hiusdraamamasennuksen ohella sitten pelattiin huojuvaa tornia Ellan kanssa (minä hävisin aina, se oli niin lähellä hei!) ja tyhmää peliä team Reinikaisen kanssa. Sitten illemmalla ohjelmassa olleet vanhat luokkakuvat olivat kanssa aika mielenkiintoista nähtävää :DD
Perjantaipäivä menikin sitten Pielaveden ortodoksisella kirkolla hengaillessa. Kumma kyllä Jantteri ei ilmestynyt kylälle, vaikka perjantai oli ainoa sille mahdollinen päivä nähdä loistava opas työssään! No, meitä se ei kuitenkaan niin hirveästi haitannut. Minä koomailin kirkonpenkeillä päikkäreitä ottamassa ja välillä kävin hakemassa ärrältä liput sinne Sotkamon Sykkeeseen (joka on siis viikonloppuna, jeejee, mutta siitä vielä myöhemmin lisää) ja riehumassa jälleen Arton riesana. Sitten palasin taass kirkolle ja stressisalmiakkia paloi!
Illasta sitten tehtiinkin niin, että kun Jantteri ei ollutkaan oletetusti ilmestynyt kylälle, niin mentiin sitten sinne mökille Annan ja Roosan kanssa ja haettiin se Roosan luo hengastelemaan. Eli teoriassa me tehtiin taktinen muutto Annan kanssa Roosan luo, ettei tarvitse aamulla kylältä lähteä sitten sinne Kuopioon vaan että ollaan valmiiksi kyydissä. Tehtiin siinä sitten porukalla pitsaa (autoin pysymällä pois jaloista) ja pelattiin jälleen huojuvaa tornia ja tyhmää peliä. Sitten oli vuorossa lähinnä kaikenmoista koomailua ja ihmettelyä, kynsien lakkaamista (ah, ne oli niin kauniin punaiset mutta nyt ne on ihan kuolleet!) ja sähellystä. Sitten kahdentoista aikaan päästiin viimein Jantterista eroon kun palautettiin se onnistuneesti mökille, ja ilmoitettiin että aamulla sitten kymmeneltä olisi lähtö kohti Kuopiota.
Ja tosiaan, lauantai-aamuna sitten lähdettiin kohti Kuopiota kymmenen aikaan. Ensin napattiin Ville kyytiin Vaaraslahden kaupalta ja sitten lähdettiin menemään. Ilkka oli vissiin jo aikapäiviä sitten käynyt hakemassa puolalaiset kyytiin, ja niimpä ne olivat siellä paljon ennen meitä. Autossa kuului kolmatta päivää peräkkäin Call me maybe (oikeesti, aina kun Roosan kyydissä oli) ja suklaata meni. Kuopiossa sitten käytiin museolla (onko se nyt luonnontieteellinen museo vai mikälie?) ja se oli oikeesti aika jännää. Minua ainakin kiinnosti :D Mitä nyt sitten pojat ystävällisesti keksivät näyttelystä mulle uuden ammatin..
Sitten kierrettiin myös siellä, mikäseon, tuomiokirkossa ja Anna ja Ville menivät naimisiin. Olivat kyllä söpö pari c: ja sitten tehtiin hyväntekeväisyyttä, sytytettiin lähetyskynttilät ja laitettiin sitten siitähyvästä rahaa keräykseen. Päivän ohjelmassa oli myös shoppailua, minä pääsin taas henkilökohtaiseen taivaaseeni eli Anttilan topteniin ja mukaan tarttui kaksi leffaa (vaikka lähellä oli, ettei viisi). Ja ostimpa sitten myös uuden lissulirpakkeen Vero Modasta, ja se on muuten aika ihana! Sietääkin olla, kun maksoi 27 euroa..
Kävihän siinä toki sitten myös niin, että Jantterin isän piti kadota keskellä täpötäyttä kuopion toria. Voi elämä, mikä riesa ja hulabaloo siitä syntyi! Kaikki, myös minä, juoksivat vaan ristiin ja pystyyn ja yrittivät löytää sitä. Jantterihan oli luonnollisesti onnistunut aiemmin uittamaan puhelimensa järvessä eikä se enää toiminut, eikä se myöskään muistanut isänsä puhelinnumeroa ulkoa. Etsittiin sitä varmaan vartti tai puoli tuntia ja sitten lopulta kuulu minun takaa ääni että "Emmi!". Voi herrajumala että osasin olla sillähetkellä helpottuneen vihainen, ja taidettiin takoa aika selkeästi sen kalloon että ei saa kadota minnekkään :DD se nimittäin ostoskeskuksessakin ilmoitti, että se vaan istuu tuossa penkillä..
Niin, ja käytiinhän me Kuopiossa istuksimassa Valkeisen rannalla. Oli aika tosinättiä, minä tykkäsin. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihana keli. Sieltä sitten mentiin Ilkan ja Villen kanssa subiin ostamaan äpöstystä ennen lähtöä viimeiseen paikkaan eli Puijon torniin. Se oli kyllä oikeesti aika hurja paikka. Näsinneula tekee mulle yleensä aika hiton kipeetä, mutta niin teki tuokin. Varsinkin se ulkonäköalatasanne, mikä oli kokemuksena aivan hirveä ja jäätävä. :D Voin myöntää, ettei oo oikein mun juttu noi korkeet paikat.
Kuopiosta lähdettiin sitten takaisinpäin Ilkan kyydillä. Takapenkillä meno oli suorastaan villiä, Annakin otti karuja todistusmateriaalikuvia minun ja Jantterin salasuhteesta (voi ei, toivottavasti Mikko et lue tätä, olen niin pahoillani!) ja luonnollisesti me kaikki oltiin ah-niin-kovin FABULOUS. Ensin kotiinsa jäi Anna, sitten heitettiin Jantteri isineen Roosan mökille ja sitten oli vuorossa minun kotimatkani. Ilkka heitti minut kotiin ja sai siitä hyvästä sitten kahvit, jota äiti oli keittänyt vähän naftisti.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa traagiset Jantterin läksiäisbileet eli grillailua sun muuta Roosan mökillä. Minä ilmestyin ensimmäisenä paikalle neljältä (en tiiä herätinkö Jantterin taas) ja sitten siinä kerettiin joku varttitunti ihmetellä elämää ennenkuin Sipsu päristi paikalle. Minä löysin rannasta kateissaolleen kahvipannun ja kiveltä irrallaan uistimenhärpäkkeitä, kivasti koukkuja kivellä semmosella paikkaa mistä vois vaikka uimaan mennä. Sipsun saapuessa viipotettiin takaisin mökille, ja sitä seurasi jonkin ajan päästä Ilkka bemarillaan. Ja Jantteri yritti opettaa minulle jotain korttipeliä, joka oli käytännössäkatsoen uuno muttta vaan pelikorteilla. Evekin ilmestyi villisti pian paikalle hetkoseksi hengaamaan ja aikalailla hetiperään myös Roosa ja Anna tulivat. Siinä oli sitten erimoista zumbausta ennen kuin ruvettiin laittamaan ruokaa. Omnomnom, perunoita, pihviä, makkaraa ja salaattia, oli aikasmuuten hyvää.
Lisäksi tehtiin sitten mökiltä kaikenmoisia löytöjä saunanlämmityksen ja muun yhteydessä. Lakkabensiiniä kiukaan vierestä (jota oli käytetty grillinsytytykseen) ja nestemäistä pyykinpesuainetta kuistilta (jota oli käytetty auton pesuun) :D Mutta joo. Lämmitettiin tosiaan sauna, oli aikas mukavaa, ja käytiin uimassa ihan pidemmän kaavan kautta. Ensin livistettiin Annan ja Roosan kanssa saunasta hiippailemaan pakkaselle, josta haettiin suklaajäätelöä ja mentiin laiturille syömään. Keksittiin siinä sitten jonkinaikaa jäätelöä äpöstäneenä että tästä puuttuis enää se että pojat soittais ja laulais meille terassilta, minne ne oli jääneet hengailemaan.
Mutta ei. Pojat kehotuksen kuullessaan ystävällisesti hyökäsivät rantaan ja Jantteri alkoi lauleksia. Niiltä meni kuitenkin juuri sopivasti liian kauan tajuta mitä me tehtiin, ja vasta viimeisillä lusikallisilla jäätelöä Ilkka äkkäsi että me äpöstettiin jotain. Oli aika hieno fiilis. No, siitä sitten yritettiin ajaa poikia veks että me mennään uimaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Hetki kerettiin uida rauhassa ja sitten nämä keksivät houkutella Jantterinkin uimaan. Ja yllättäen siellä oli koko sakki, seitsemän ihmistä uiskentelemassa. Minä ja Anna keksittiin vesilelut, ja minä olin nopeampi juoksemaan ja sain krokotiilin, jolla sitten yritin syödä kaikki. Valitettavasti minun kieltoni "ei saa härkkiä minua jos mun jalat ei yllä pohjaan" ei toiminut, sillä erehdyin Ilkan lähistölle liian matalalla ja se viskasi minut veks siitä krokotiililtä. Ei ollut hauskaa, kun meni vedet nenästä sisään ja suusta ulos (charmanttia eikös?) :c
No, siinä sitten aikamme uitiin ja mentiin sitten vielä saunaan med Roosa ja Anna. Siellä sitten hetken ihmetelleenä päätettiin, että mennään kyllä vielä käväisemään järvessä ja sitten suihkun kautta veks. Oli vähän kädenvääntöö poikien kanssa, jotka halus saunaan, mutta lopulta me voitettiin. Ainoa mikä hieman ärsytti oli se että pojat tuli kuistille riehumaan kun me yritettiin pukea, koputtelivat oveen ja keksivät vielä että siitä verhon ali näkee ja lopulta piti sitten minun ja muiden käydä raivoamassa pyyhkeet päällä että antakaa meidän saatana & jumaliste pukea rauhassa! Oli vähän rasittavaa :D
Minullahan oli siis muuten illan aikana kyytikriisi, koska Arto oli luvannut heittää minut kotiin sieltä mökiltä ja se ei sitten tullutkaan sinne. No, siinä sitten soittamaan äiteelle että näin kävi, ja kuulin siinä sitten että nämä olikin menossa Pyhäsalmesta (olivat käyneet vaskikellolla syömässä) kohti Viitasaarta ja siellä Annelin ja Arskan luo. Ei oikein niitä viitsinyt enää ajatuttaa lisälenkkiä, Mikko ei tullut kotiinsa vielä sinä iltana vaikka alunperin piti ja Ilkalla oli bensasyöppö bemarinsa. Onneksi Roosa oli sitten enkeli ja lupasi heittää mut kotiin (kyllä, oon sulle kakskymppiä velkaa, saat sen kun koulut alkaa!) :D
No, mutta joo. Oli se ehkä vähän karua hyvästellä ne puolalaiset, taisiis lähinnä Jantteri sillon sunnuntai-iltana, mutta toisaalta mikä helpotus! Vähemmän riesaa ja ajateltavaa, elämähän tuntuu suorastaan lomalle.
Maanantaina sitten minulla piti olla lupa nukkua pitkään, mutta eikös se äiti vaan tule ennen yhdeksää riehumaan ja mekastamaan jo sinne huoneeseen. Ja nukkumaanhan olin selvinnyt yhden jälkeen. Siinä sitten raahauduin ylös, ja kuulin että pääsisin Iitapikkuprinsessaa näkemään päivän aikana kun äiti menisi taas hommiin Varjolaan. Lähdettiin sinne sitten joskus yhdentoista jälkeen, ja siellä menikin pitkä päivä. Joskus puoli kahdeksan maissa illalla oltiin kotona, ja väsytti kyllä kovin. Koko päivän kun sain katsoa Iituskan ja veljensä perään, mutta että osaavatkin olla ihania lapsosia. Tätä ei vaan voi hehkuttaa liikaa :D
Eilinen menikin sitten aikalailla koomaillessa ja ihmetellessä. Nuo yhdet aloittivat mustikkasouvin ja minä kävin ensimmäistä kertaa tälle kesää omassa rannassa uimassa! Vähänkö oli muuten oikeesti korkeella vedenpinta, ja vähänkö oikeesti oli lämmintä vettä c: harmi vaan että piti sitten yksin uida, mutta eipähän toisaalta tarvinnut ainakaan uintiin mitään ylimääräsiä kangashärpäkkeitä, koska naku-uinti on mukavaaaa! (kyllä, tämän näkemyksen te halusitte kuulla.)
Ja sitten kävin myös keräämässä lautasellisen metsämansikoita, olivat muuten aika älyttömän hyviä ja niitä oli oikeesti paljon, ei varmaan missään oo ollu kerralla niin paljoo niitä ja minä en edes kerännyt kovin tarkkaan. Äpöstin ne sitten eilen illalla..
Tänään olisi sitten tarkoituksena aloittaa autokoulu, ja on ehkä vähän hurjaa! Vaikka onkin vaan teoriaa. Koska kohta se alkaa jo, mummokeilaus Pielaveden mittakaavassa :D Onneks siellä tuntuis olevan mukavaa porukkaa minun seurana, siis just Sipsu (vissiin), Ville ja Juho, niin ei tartte panikoida sitten. Ja sitten autokoulun jälkeen Mikon luo yöksi! ♥ En oo taas nähny kultapientä semmoseen melkein kahteen viikkoon niin oikeesti ihan tajuton ikävä on kerennyt tulla. Ja tuo jo tuossa para-aikaa uhkailee, että se ehtisi yhden yllätyksen saada kentiesmahdollisesti valmiiksi ennenkuin tänään meen niille, voi herrajesta..
JA SITTEN, viikonloppuna Sotkamon Sykkeeseen ♥ Huhuhuhuhuuhu, ViikatettaMokomaaSonataaFinntrolliavaikkamitä! Mutta luonnollisesti eniten se Sonata siellä kutkuttelee.. Nään kuin näänkin sen tälle vuottakin, eli tässä jo tulee neljäs vuosi ja neljäs Sonatan keikka mittariin! Huhhuh. Ensi vuonnahan on jo puoli vuosikymmentä sillä saralla.. :DD
Nojoo, mutta nyt minä ehkä lopettelen näiltä osilta, onhan tässä tullut taas selitettyä monenmoista, kenties vähän huonommalla suomenkielellä kuin normaalisti ja kuin olisin voinut. Tsaupoks.
Nightingale
On your last day, remember, we never die
death does not exist for us.
