Syksyn ylioppilaskirjoituksista tosiaan selvittiin enemmän tai vähemmän hengissä, ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia lähemmäs ikuisuus. No, alustavastihan noi vissiin meni kuitenkin ihan hyvin, eli ei sinällään mitään hätää. Vähän vaan kun laskis enää pisterajat niin voisin olla tosi onnellinen..
Jotenkin vaan on vähän semmonen fiilis, että pitäis pikkuhiljaa aloittaa tuo kevään luku-urakka. Sillon on kuitenkin neljä ainetta kirjoitettavana, ja etenkin pitkässä matikassa asiat on kahden vuoden aikana menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli kertaus olisi paikallaan :D ja toisaalta historia ja yhteiskuntaoppi suorastaan huutavat minua puoleensa, kun tosiaan tavoite molemmista on L. Mutta jospa mä alotan ihan kunnolla syyslomalla. Tai sen jälkeen, kun on kuitenkin autokoulun puolesta teoriakoekkin ihan heti loman jälkeen, ja minä en ole edes harjoitellut ollenkaan. Onneksi lomalla on aikaa (:
Ja vihdoin viimein sain tosiaan aivoni tekemään jotain muuta kuin lukemaan pakotetusti koulukirjoja näin kirjoitusten jälkeen, ja aloitin tämmöisen kirjan lukemisen:
Se kertoo siis kahden perheen tarinat holokaustin ajalta, juutalaisen Weissin perheen ja natsihierarkiassa ylenevän Erik Dorfin perheen. Tarinat linkittyvät alussa toisiinsa, mutta eroavat sitten toisistaan. Dorfin osa tarinaa kerrotaan tämän päiväkirjojen kautta, Rudi Weissin kertomus on tarinamuodossa. Aloitin eilenillalla tutkailemaan tuota, kun se on tuijotellut minua jo pitkään tuolta kirjahyllystä sen näköisenä että minun tulisi lukea se, ja nyt olen sivulla 79. Hyvälle vaikuttaa tällä hetkellä, pitänee kertoa sitten lopulliset fiilikset kun on lukenut sen kokonaan. (:
Nyt ei vaan parane liikaa keskittyä tuohon, pitäis taas viimesen kerran ottaa se ruotsi työnalle. Ensiviikon torstaina olisi nimittäin uusintakoe, ja minun olisi vähän pakko tuo ruotsin seiskakurssi uusia että saisin siitä ysin ja keskiarvon nostettua takaisin ysiin. Muuten voi tosissaan ketuttaa, että viimeisestä kurssista jää numero kiinni. Vähän sama juttu kuin kuviksenkursseissa; kaksi kymppiä ei riitä pyöristämään kolmea ysiä kympiksi. Sen uusintakokeen kanssa on vaan semmonen hauska juttu, että meillä on samana päivänä yhteiskuntaopin oikeustiedon kurssin visiitti Iisalmen käräjäoikeuteen, ja nyt pitäisi tänään selvittää opettajalta että ehditäänhän me varmasti takaisin siihen kahteen mennessä. Muuten voi ketuttaa, kertakaikkiaan.
Niin, ja sitten vielä yksi juttu ennenkuin pitää karata! Se kaikista ihanin, söpöin ja nätein :D Äiti nimittäin oli ihana ja osti minulle cittarista sellaisen uuden Lotta Niemisen suunnitteleman Pauligin Juhlamokka -kahvirasian!♥ Se on aivan unelma:
Oikeesti. Se on siis tommonen "kaksipuoleinen", että siinä on kahta eri kuosia samassa paketissa. Mukana tuli vielä semmoinen puinen kahvinannostelulusikka (vai miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan) :D Oon haaveillu siitä jo ennenkuin se edes tuli myyntiin, ja nyt minä sen sain! Ihana elämä (:
Ei, mutta nyt ahkera opiskelija lähtee kouluun kolmeksi tunniksi.
Adios amigos,
Nightingale
P.S. Jep, toivotaan että tämäkin blogi heräilisi jälleen henkiin :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti