Ulkoilupäivä

Heijssan jälleen!

Meillä oli eilen lukion yltiöhieno ulkoilupäivä, ja ajattelin nyt vähän kertoa meinigeistä.

Eli, eilen aamullahan me mentiin sinne Kakolle virallisesti järkkäilemään juttuja aamukymmeneltä Lauran kyydillä, eli ahdettiin seitsemän ihmistä yhteen autoon ja vielä epämääräisempi kasa tavaraa mukaan. Fläppitaulun kanssa meinasi olla ne suurimmat ongelmat, ja sen ahduttaminen auton peräkonttiin meinasi olla aikamoista tetristä. Mutta juuri ja juuri onnistuimme, ja se lähti mukaan :D

Paikan päällä rupesimme pystyttämään juttuja sitten kasaan, ja sekös vasta oli hämmentävää säätämistä. Siitä ehkä kertovatkin nämä pari kuvaa:

Meidän järjestäjäporukka kyllä häröili vähän omiaan. Pyysin nätisti että poseeraisivat tuon fläppitaulun ympärillä silleen tyylikkäästi, niin sitten siitä tuli tuommoinen... :DD mutta kyllä se kuvastaa jotenkin porukkaa tosi hyvin, ja Laura on yllättäen ainoa joka tekee jotain järkevää kun muut vaan posettaa kameralle :D No mutta niin. Sitten tuossa kuvassahan näkyy tosiaan nuo meidän suunnitellut tehtäväpisteet:

1) Ensin oli jalkapallopiste kaiken huipulla, jossa sähläilivät Niko ja Eve. Karusti pystyttivät hankijalkapallon tuon Kakkomäen huipulle, kun ei muualla ollut oikein potentiaalista tilaa. Siinä oli itse kullekkin älytön kuntoilumomentti, kun saivat kiivetä sitä mäkeä ylös. Tältä pisteeltä aloittivat meidän aateekoo-luokan ylpeys True Nerds ja Pilikkijät (jos nyt osasin kirjoittaa joukkueen nimen virallisesti oikein.)

2) Toisena pisteenä oli Stigakelkkailu, eli joukkueen jokaisen jäsenen piti ilmeisesti laskea Stigakelkalla pujottelurata alas, aikaa vastaan. Laura oli ainakin tällä pisteellä sähläämässä, jos oikeassa olen. Meidän opettajien tiimi, Mestariopet, aloitti tältä pisteeltä.


3) Seuraava piste oli lumiukonrakennuskisa, jota Anna hoiti mestarillisesti! Ideana oli ilmeisimmin, että korkeimman lumiukon (tietyssä ajassa?) taiteillut tiimi voitti. Tämä oli se meidän kenties eniten luovuutta vaatinut piste. Täällä aloitti Team Nimetön.

4) Neljäntenä lajina vuoroon tuli Mikon säätämä tandemhiihto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatus oli, että kolme ihmistä samoille suksille ja kiertämään enemmän tai vähemmän helppo rata läpi mahdollisimman nopeasti. Täältä aloittivat Lasikukot.

5) Viides ja viimeinen piste oli minun ja Marin vetämä frisbeegolf. Tätä lajia en sen paremmin osaa selittää, mutta ajatus oli viskoa frisbeetä semmoisiin maalisystemskeihin ja mahdollisimman vähillä heitoilla selvittää koko rata. Tässä voittajajoukkue sai 10 heitolla kaikki 5 maalia läpi, eli tosi kovat pohjat, ja lisäksi viimeinen heitto meni ykkösellä sisään. Meidän pisteeltä aloittivat Thö Vinnerz ja alkavan poikien joukkue.

No mutta tosiaan, että semmoinen lajien esittely. Pystytettiin tuonne kaikki niin pitkälle kuin vaan saatiin aikaiseksi, ja sitten vähän sählättiin muutakin. Siitä vielä ehkä muutama kuva: näissä oltiin menossa ja pystytettiin hankijalkapallokenttää tuonne Kakkomäen huipulle, ja hankea tosissaan riitti, ja tolppienkin pystyttämisessä piti käyttää luovuutta jossei halunnut tarpoa yli polven ulottuvassa hangessa. :D

Nojoo, mutta että näin. Sitten kun oltiin saatu kaikki sillähetkellä mahdollinen pystyyn, ahtauduimme jälleen autoon ja mentiin koululle syömään. Syötyämme kerättiin loputkin Kakolle menevät tavarat, eli makkarat, juomiset sun muut mukaan ja lähdettiin takaisin pystyttämään ihan vihoviimeisetkin pisteet (kuten meidän frisbeegolf) ennen kilpailijoiden ja muun yleisön tuloa :D Väkeä itseasiassa alkoi tippua paikalle, kun me Marin kanssa säädettiin tuskaisesti niitä frisbeegolftolppia pystyyn, mutta saatiin kuitenkin kaikki valmiiks ennen sen suurempaa yleisöryntäystä (alias linja-autolastin tuloa).

Sitten kun oltiin saatu omat lajimme purkkiin ja kaikki olivat kiertäneet meidän pisteellä, me jatkettiin jälleen mäenlaskulla ja viipotettiin hervottomia kisoja Kakkomäen päältä pulkalla, ja voin kertoa että se olin kyllä varmasti minä joka sai ne lumet naamalleen kun laskettiin Mikonkin kanssa, koska minä jouduin aina istumaan edessä :DD Mutta ei se mitään, tajuttoman hauskaa oli silti. Varsinkin meidän viimeinen lasku oli aika hurja. :D

Niin, ja sitten kun kertanousu mäen päälle päästiin hissillä pulkkien kyydissä, ja minä ja Anna ahtauduttiin yhteen pulkkaan nousemaan, mutta joskus mäen puolivälin jälkeen huipulle tulleelta Partaselta karkasi pulkka alamäkeen ja se laski suoraan meihin. Minä tipahdin pulkasta ja raahasin sitten sen perhanan karkurin huipulle asti kävellen, Anna taktisesti nousi hissillä lopunmatkaa. Lisäksi samalla laskukertaa me pelastettiin Partasen hattu, kun se lensi sen päästä laskussa ja sattui meidän tielle :D Eli me tosissaan saatiin noukkia sen tavaroita matkan varrelta.

Sitten vielä loppuun kuvia ihanista naisista <3

Mutta nyt minun on tosiaan livistettävä, koska menen tänä viikonloppuna vihdoin ja viimein ja suurten taistelujen jälkeen sinne Annan luokse, ja minun tavarat on vielä vähän hukassa.

Eli kattellaan immeiset,
Nightingale

P.S. Jos täällä on joku kuva, joka ei missään tapauksessa saisi olla täällä, niin ilmoitelkaa, minä poistan kyllä sen sitten enemmän tai vähemmän vastahakoisesti :D

P.P.S. Tulipas sekava merkintä, en varmaan muistanut kertoa ihan kaikkea olennaista. JA NIIN, ME SYÖTIIN HYVÄÄ MAKKARAA :D

Pienisuuri Sonatamerkintä c:

Okei, nyt ei pieni sydän enää kestä. Tässä se tulee. LE SONATAIHKUTUSMERKINTÄ :DD

KOSKA SIIS.Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, niin Sonatan uusi levy, Stones Grow Her Name, ilmestyy 18. päivä toukokuuta vuonna 2012. Tai itseasiassa taitaisin saada sen jo aiemminkin, koska tokihan suomeen jätkät julkasee levynsä aiemmin, eli ennakkotilauksella näkyis olevan julkaisupäivä 16. toukokuuta. Eniweis, enigeis.

Tuon kaunokaisen nyt kun vaan saisi äkkiä ennakkotilaukseen, niin voisin olla onnellinen. Koska en malta odottaa sen saamista, enkä kestä epätietoisuutta joka seuraa sitä että tuota ei ole vielä tilattu.


1. Only The Broken Hearts (Make You Beautiful)
2. Shitload of Money
3. Losing My Insanity
4. Somewhere Close To You
5. I Have A Right
6. Alone In Heaven
7. The Day
8. Cinderblox
9. Don't Be Mean
10. Wildfire, Part:II - One With The Mountain
11. Wildfire, Part:III - Wildfire Town, Population: 0

+ Bonusbiisi:
12. Tonight I Dance Alone

Biisilistahan näyttää tälle. Jotenkin nuo biisien nimet  on aina hämmentäneet minua, mutta oon kyllä ihan satavarma että kaikki biisit tulee olemaan taattua Sonatalaatua. Mutta mikä helvetti on tuo "Shitload of Money"? Se ei nimittäin yhtään kuulosta kovin Sonatamaiselle. :DD No, mutta kaipa tuo selvinnee heti kun saan sen käsittelyyn. Toinen jännä juttu tuolla ovat nuo Wildfiren, elikkä tämän biisin, jatko-osat. Koska niitä on peräti kaksi! Alkuperäistä biisiä rakastan, se ei liene kenellekkään yllätys, mutta vähän jännää että mitenkä tarinaa on jatkettu, ja ovatko biisit samantyylisiä kuin alkuperäinen Wildfire, vai kenties muuttuuko tyyli jotenkin erilaiseksi vai. No, sen näkee sitten kun saa levyn kuunteluun.

Lisäksi vielä on yksi juttu tuossa biisilistassa, joka kutkuttelee minua kovin. Nimittäin biisi numero 6, Alone in Heaven. Koska se ei voi olla mitään, ei mitään muuta kuin Caleb-biisi. Se kuulostaa sille jo nyt, vain nimensä perusteella. Kuten pahoin ehdin jo pelkäämään viime levyllä Julietin myötä, Caleb taitaa oikeasti olla nyt kuollut. Tuo biisinnimi vaan vahvistaa sen. Tokihan se oli oletettavissa, jos myrkkyä mennään juomaan, mutta ei! En minä olisi halunnut Calebin kuolevan, vaikka se olikin hullu, mielipuoli stalkkeri (ja ilmeisesti myös murhaaja)! ;__; Siinä oli jotain sympaattista, poikaparka karulla lapsuudella ja epäonnistuneilla ihmissuhteilla. Lisäksi Caleb-saagan biisit on jotenkin aina tuoneet jatkuvuutta Sonatan levyille. Aina on osannut odottaa, että joka levyltä löytyy vähintään yksi biisi Calebista, ja se on sieltä aina löytynyt. Entä tämän levyn jälkeen? Onko Calebin tarina oikeasti ohi? Kakkokaan ei voi ikuisesti sanailla biisejä kuolleesta miehestä. I wonder how you can, hold the cards for a dead man..


No, mutta tämä nyt tästä biisilistasta. Sitten haluaisin palata siihen tekijään, joka innoitti minut taas kerran tuhoamaan aivonne Sonatan ylistämisellä. Eli facebookkiin ilmestyneisiin kuviin:

Elikkäs, nämä kuvathan oli tunnelmointia uuden musiikkivideon kuvauksista! Jännää nähdä millanen siitä tulee, ymmärsin että kuvasivat sen tuosta I have a Right -biisistä. Ja minä en malta oikeesti odottaa, että minä nään sen videon! ÄKKIÄ, ÄKKIÄ, minä haluan materiaalia nyt jo etukäteen uuden levyn varalle, minäää haluaaaan! Mutta luulisin että se tulee joskus ensi kuussa sitten julki. Koska edellinen musiikkivideo oli tullut youtubeen noin vähän alle kuukautta ennen levynjulkaisua. Joten jospa tämäkin tulisi viimeistään sillon.

Sitten muuten huomioin tuossa että Kakon hiukset olivat jälleen tavallista punertavammat. Lisäksi niitä on aivan selkeästi leikattu ronskisti, vaikka eihän sillä koskaan ole paljoa tuota pidempää lettiä ollut. :D No, ei se mitään, on se mies kovin awws silti ja jokatapauksessa. Ja Markon letti on taas päässyt vähän kasvamaan, kuten tuosta yltiötaiteellisesta tuuliposetuskuvasta näkee. Niitä pieniä, melkeinhurjia muutoksia.

Vieläköhän mulla olis jotain hehkutettavaa? Taitaa mulla itseasiassa vielä olla, palatakseni levyn ennakkotilaukseen. Mietin nimittäin sitä, että tilaisinko pelkän levyn vaiko tilaisinko sen paidan kanssa. Paitahan itsessään näyttää tälle,

eli aika kivalle, mutta sitten siinä on varmasti se momentti että mumman mielestä minulla on jo ihan liikaakin Sonata-paitoja. Vaikka eihän noita niin helkkarin paljon ole.. kaksi normipaitaa, kaksi telttapaitaa tekee yhteensä neljä, plus huppari? :DD vaivaiset viisi, kyllä tuo yksi vielä hyvin mahtuisi joukkoon. Mutta kattellaan, kattellaan. Pitäis tässä äitille mainita vanhojen jatkojen maksamisestakin, niin ehkä minun ei kannata ihan alkaa tappelemaan tuon paidan saamisesta tällä minuutilla tai kohta en saa mitään.. :D

No, mutta. Palailen aiheeseen joko lähempänä levynjulkaisua tai oikeastaan viimeistään kun musiikkivideota on pukannut ilmoille. Ja toki aiheeseen palataan levyn julkaisun jälkeen aivan helvetin analysoivalla asenteella. :DD Mutta nyt ahkera opiskelija lähtee viikon viimeiseen koulupäivään.

Heijsan alla,
Nightingale

I want out

Vielä yksi syy lisää rakastaa tuota yhtä.

Koska minun pieni pääni räjähti jälleen kerran äsken. Olin tuossa kaikessa rauhassa ja hyvillä mielin saunomassa. Katselin ikkunasta ulos, ja yhtäkkiä tajusin että Pentin taksi viipottaa tiellä. Ja että kello on yli neljän. Ja että se taksi on menossa hakemaan minua. Ja minä istun täällä lämpöisessä saunassa, enkä tietenkään ole muistanut ilmoittaa sille mitään mistään taaskaan, että olenkin jäänyt kotiin.

Hyökkäsin siinä sitten soittamaan Pentille kiireenvilkkaa, mutta se ei vastannut puhelimeen vaikka pariinkin otteeseen yritin. Marjo ei tietenkään tullut neljän autossa, kun siltä vissiin koulukin oli loppunut kahdelta niin se oli mennyt varmaan kolmen aikaan viimeistään jo kotiinsa, joten nyt ei jää muita vaihtoehtoja kuin se, että Pentti on mulle aivan helvetin vihainen. Eikä ihme, ei se ole mukavaa joutua ajamaan ja hakemaan jotakuta, ja sitten se joku ei tulekkaan linja-autossa. Luulen, että se vielä soittaa mulle illalla vähän äksympään sävyyn, mutta pitänee kai vaan yrittää pyytää anteeksi.

Ja mummahan suuttui aivan hemmetisti, kun sanoin saunassa että mun on nyt pakko mennä kyllä soittamaan sille taksikuskille. Alko siinä ärisemään, että "minunko se pitää olla jonka on aina kaikki asiat muistettava saatana", niin minä sanoin vaan että no ei hemmetti tartte, että tää oli ihan mun oma moka. Ei sitä tartte itteään kaikkeen vetää mukaan, et sinä ole kaiken takana oleva voima joka voisi vaikuttaa kaikkeen ja jota voisi myös syyllistää kaikesta! Sinä et ole maailman napa.

No entäs mitäs seurasikaan tästä kaikesta? Siitähän seurasi aivan helvetinmoinen turhautuminen ihan kaikkeen. Koulunkäyntiin, mummaan, kotioloihin, psykologiaan ja koko helvetin yo-kirjoituksiin. Tai ei oikeastaan turhautuminen itsessään, vaan kaiken sen turhautumisen purkautuminen itkukohtauksena. Ja varmaan osittain eräänlainen väsymys ja stressikin siinä purkautuivat.

Koska minustahan on niin, että välttämättä niitä ns. kriisejä elämässä ei tartteisi tuoda esille just sillon kun mulla olis jotain tärkeää koulussa. Yo-kirjoitukset, koeviikko.. Aina sama juttu. Yllättäen tulee jotain elämää suurempaa ongelmaa, jota sitten puidaan kovaan ääneenn ja vähän pienempäänkin. Ei siinä mitään, minä ymmärrän paremmin kuin hyvin että ei sille mitään voi jos oikeasti elämä ottaa päähän ja muuta. Mutta sitä ajoitusta voisi oikeasti vähän harkita, tai edes yrittää purkaa tuntojaan jollekkin muulle kuin minulle jos ajoituksen muuttaminen on mahdotonta.

Minun päässäni pyörii nimittäin niin sekalainen kavalkaadi ajatuksia, jonne ei enää tarvittaisi semmoisia jotka nousisivat jatkuvasti pinnalle, jos minulla on koulunkin puolesta tärkeitä mietittäviä asioita. Keskiviikon jälkeen, olkaa hyvä ja valittakaa. Purkakaa vaikka jok-ikinen koskaan elämässänne ärsyttänyt yksityiskohta. Mutta älkää vielä. Koska minulle tärkeintä olisi nyt muistaa, että kuinka varhaiset kiintymysuhteet muokkaavat yksilön elämää vanhuuteen saakka, tai että mitkä tekijät vaikuttavat motivaation syntyyn. Minä en muista niitä asioita, jos sinne tuodaan sekaan asioita, jotka ovat paljon vaikeampia käsitellä. Paljon aivokapasiteettia menee pelkästään siihen, että saan selville omat tuntemukseni itse kuhunkin asiaan, puhumattakaan niiden syvemmästä käsittelystä.

No, mutta niin. Tämän postauksen ensimmäiseen lauseeseen palatakseni. Minun oli sitten saunan jälkeen pakko hyökätä koneelle, että pääsen purkamaan fiiliksiäni jollekkin. Ja Mikkohan se valikoitui kohteeksi. Tämä kiltisti kuunteli, ja sitten totesi erinäisten muiden toteamusten jälkeen, että koita pärjätä, ja sitten linkkasi jotain minkä toivoi piristävän minua edes vähän. Ja kyllä, se osui täsmälleen oikeaan

Ja linkkasi minulle Sonatan tekemän coverin Helloweenin I want out -biisistä. Aika hemmetin osuvasti.


People tell me A and B
They tell me how I have to see
Things that I have seen already clear
So they push me then from side to side
They're pushing me from black to white
They're pushing 'til there's nothing more to hear


But don't push me to the maximum
Shut your mouth and take it home
'Cause I decide the way things gonna be


I want out - to live my life alone
I want out - leave me be
I want out - to do things on my own
I want out - to live my life and to be free

Välillä tuntuu pahasti tuolle. Mutta edelleenkin, tässä ollaan melkein kahdeksantoista vuotta tätä meininkiä kateltu. Vielä sitä katsellaan se vähän päälle vuosi, enemmän tai vähemmän kevyesti.

No, mutta tämmöinen valituskertomus tällä kertaa. Pahoittelen siitä, mutta ajattelin että näin saan taktisimmin kerrottua fiiliksiä, ettei tartte jokaiselle jolle "pitäisi" kertoa, niin kertoa erikseen. Huomenna varmaan tulee sitten vähän eri tunnelmissa oleva postaus sitten siitä, mitenkä meni ah-niin-ihanat psykan yo-kirjoitukset.

Illanjatkoja immeiset, 

Nightingale 

Koska en muuta voi.

Silloin joskus
Kun maailma tuntuu kaatuvan niskaan
Ja tahtoisit juosta pois

Mutta tiedät ettet voi tehdä niin
Jättää häntä yksin
Joka sinullekkin on aiheuttanut
niin monet itkun ja surun hetket

Inhimillinen kärsimys
Vailla todellista päämäärää
Menneisyydestä haamuina kaikuvat
Nykyhetkemme surut

Eikä meidän pitäisi antaa niiden viedä
Meitä mukanaan
Vaikka se pieni lapsi ei jätä
milloinkaan kotiaan
Ihmisen arvet parantuvat
Jos niille annetaan siihen aikaa

Elä itsellesi,
Älä niille jotka tahtoisivat
Repiä siipesi oppiakseen lentämään.

Jos hän, johon eniten luotit
Ei kykene toimimaan sinua varten
Yritä ymmärtää

Sillä jokaisen on tehtävä itse
Päätöksensä elämässä
Eikä se silti tarkoita
että jäisit yksin

Epätasaisesti ovat jaetut
Huolet ja murheet
Pienen ihmisen kannettavaksi.
Mutta aina nousee aurinko,

Ja tuo mukanaan uuden päivän,
Uuden toivon
ja vielä yhden mahdollisuuden.
Sinua varten.

And after all, you're my wonderwall

Ja niin sitä taas tänään kouluuuuuuuuun.

Jotenkin tuntuu, että tämä aamu on kestänyt hirveän kauan, vaikka heräsin vaan joku puoli tuntia sitten. No, blogimerkintää kirjoittamalla aika loppuu aina kesken, joten saahan sen menemään näinkin.

Vähän ehkä jotenkin tuntuu ihmeelliselle, että taas pitkästä aikaa pitää raahata ittensä tuonne tienvarteen naapurin natiaisia kiusaamaan. Vasta eilenillalla nimittäin alkoi tuntua sille, että olisin oikeasti sen loman tarpeessa, mutta sehän loppuukin juuri nyt. Hupsista. No, musta tuntuu silti että normikoulukin käy minulle lomasta. Aivot ei enää sulata tuota psykaa.

Ja oikeastaanhan minun pitäisi, siis pitäisi lukea myös bilsaa, nimittäin se uusintakoe taitaa olla torstaina. Ja minähän en siis oo avannutkaan koko kirjaa vielä, kun meni se minun suunniteltu lukutuokio lomalla vähän mönkään. Ja sitten vielä se, että en tiiä että olisiko siihen uusintakokeeseen jo pitänyt ilmottautua, kun minulta on tainnut vähän unohtua koko asia :D No, eipä se mittään, tänäänhän se selviää.

Meillä on muuten ihan älyttömän kaunis aamu taas. Toivotaan että on koko päivän yhtä kaunista (: Niin ulkona kuin muutenkin.

Nyt poistun sähläämästä tämän harvinaisen turhanpäiväsen blogimerkinnän kanssa, ja alan miettimään niitä koulujuttujani kasaan. Ihanaa, kun näkee taas ihmisiä pitkästä aikaa! oikeesti. c:

Ciao,
Nightingale

P.S. Jepjep, parempaa merkintää kirjotellaan kuhan selvitään elämässä sopivaan pisteeseen. Se ei ole tänä aamuna. :D

Det gör ont men gå ändå, du kan alltid vända om.

Hyvää iltaa immeiset~

Aattelin että selitän tästä päivästä vähäsen nytten. Koska tämä päivähän oli harvinaisen hyvä ja mukava ja hieno, paljon parempi kuin odotinkaan.

Aamulla tosiaan heräsin siellä vähän ennen yhdeksää, yöunet jäivät sinne vähän rapiaan kymmeneen tuntiin (näin lomalla olen huomannut, että se on näköjään aika vähän :D). Sitten yritin, siis todellakin yritin (mutta yritykseksi se jäi), lukea psykaa vaikka tiesin että paljoa en kerkeisikään. Mutta valitettavasti Juho oli linkkaillut facebookkiin vanhan ystäväni, eli Akinatorin :D Sen huijaamiseenhan minä eksyin jälleen kerran. Mutta karusti se tiesi taas kaiken, oli kyseessä sitten Tommy Portimo tai Urho Kekkonen.

Sitten jo puoli yhdentoista maissa kyyti saapui pihaan, ja lähdimme kohti Iisalmea Mirvan luokse Partylite -kynttiläkutsuille ja tupareihin. Ja nyt, tässä välissä sitten vähän kuvaa siitä, että minkälaisena sitä on matkalle lähdetty:

Elikkäs tämmöinen oli yhdistelmä. Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, kun nämä taasen on otettu sillä meidän huonomalla kameralla. Mutta toivottavasti tämä taas ainakin vähän valaisee sitä, että millainen tämä minun uusin ostokseni ja rakkauteni on. Eli tämähän on ihan samanlainen Niccolein tunika, joka minulla on mustanakin, ja olen sitä koulussakin monesti käyttänyt. Koittakaa kaivella muistilokeroitanne, kyllä siellä pitäisi jonkinsortin kellot soida. Mutta tosiaan, tykkään tuosta kovin. Se on jotenkin sen mallinen ja muutenkin, ja sitten nyt vielä tämä väri-ihanuus. c: huhhuh.

Niin, mutta palatakseni Iisalmenreissuumme. Mirvan luokse saapuilimme siinä sitten, ja se uusi kämppä on kyllä tosi hyvällä paikalla, ainakin näin omistajansa kannalta, nimittäin työpaikka Citymarket on aivan naapurissa. Ja kämppä itsessään oli aivan ihana, tosi valoisa ja kaunis ja hyvinsisustettu ja tilavakin sinällään. Ja se keittiö oli älyttömän hieno, mitä nyt uuni tuntui olevan vähän eri sarjaa antiikkisuutensa kanssa. :DD No, eipä siinä. Erja laitteli esiteltävät juttunsa esille, ja sitten me ehdimme siinä jo käydä kahvipöytään, kun Mirvan siskot pölähtivät paikalle, ja vähän heidän jälkeensä sitten myös Katja ja Maritta. Täytyy kyllä myöntää, että oli varsin hyvä porukka kasassa. :D

Ja kahvipöydästä sen verran, että kyllä näki taas että emäntä on koulutukseltaan leipuri-kondiittori, tai jotain sinnepäin. Pöydässä oli aivan tajuttomanhyviä aurajuusto-juusto-pitkälistajotain-kinkkukierteitä, sitten jotain jauhelihariisipasteijoita, tosi hyvää jotain hyydykekakkua ja sitten vielä perinteinen mustikkapiirakka. Ei oikein tiennyt, että mitenkä olisi saanut kaiken haluamansa syötyä, kun tuntui ettei millään olisi jaksanut kaikkea niin paljon kuin teki mieli (: eli täysi kymppi kyllä tarjoiluista Mirvalle.

Sitten itse esittelyyn ja minun löydöksiini sieltä. Valitettavasti on vähän hankala nyt laittaa vielä kunnon kuvia noista kynttiläjutuista mitä löysin tuolta, mutta hoituuhan se myös kopsaamalla tähän se sivu Partyliten esitteestä, jossa molemmat löydökseni ovat esillä.

Eli tuommoisia ihania kirsikkapuu-juttuja tarttui matkaan. Aika kalliitahan nuo olivat, ja alunperin ajattelin ottaa vain toisen, mutta äiti sitten kuitenkin ehdotti molempien ottamista, joten totesin että no mikäpäs siinä sitten :D Jotenkin tosi minulle sopivia jutskuja kyllä. Minullahan tosin kaappi tuolla muutenkin pursuaa Partylite -löydöksiä, mutta ei se mitään. Aina yksi tai kaksi mahtuu joukkoa kasvattamaan. Ne pääsevät paremmin oikeuksiinsa sitten joskus, kun muutan omaan kämppään. Joskus parin vuoden päästä tai jotain. Saavat kynttiläni odotella sitä aikaa sitten.. :D

Aika kivasti sai kyllä emäntä tehtyä myyntiä tuolla, ja kyllä sen mukaan saikin sitten valita juttuja ilmaiseks ja puoleen hintaan. Ostoja tais tulla yhteensä ihmisille yli tonnin edestä, mikä on minusta aika huhhuh reilusti, kun miettii sitä että montako ihmistä siellä oli paikalla ostamassa. (:

No, mutta. Sieltä sitten päästiin lähtemään joskus kolmen jälkeen, ja takaisin Pielavedellä oltiin joskus päälle neljän. Siitä sitten mentiinkin suorilla katsomaan lentopalloa, koska naapurin emäntä (jonka kyydillä oltiin siellä Iisalmessa) oli aikonut mennä peliin, eikä se olisi meitä ehtinyt Jylhään heittää ennen pelin alkua, eikä siinä olisi kyllä mitään järkeäkään ollut. Ainoa mikä minua meinasi vähän harmittaa, oli se ettei tällä kertaa vaikuttanut edes ketään kavereita olevan paikalla, nimittäin tekstiviestiuteluiden mukaan Laura oli laskettelemassa ja Eve menossa muualle. :D

No, sitten kävi kuitenkin niin onnellisesti että Mikko oli kuin olikin maisemissa, ja tuli sitten sinne vähän aikaa pelin alkamisen jälkeen. Täytyy kyllä todeta, että epäilin monesti siinä että vasemmasta korvastani katoaa kokonaan kuulo, sen verran vieressä istuvasta Pirjosta lähti ääntä. No, onneksi siinä oli minulla vieressä paljon parempaa ajateltavaa kuin joku kuulonmenettämisen pohtiminen. Oli kyllä kiva taas nähdä Mikkoakin, epäilinhän jo eilen illalla että en selviä maanantaihin ilman sitä, kun en tiennyt tästä miittinkimahdollisuudesta mitään. Ja ikäväkin oli kuitenkin aika hervoton. c: No, mutta se Mikosta tälläkertaa, ette te kuitenkaan jaksa lukea jos kovin hirveät tarinoinnit kirjoitan siitä.

Sittempä sitä jo suunnattiin kotia, ja minä nyt sitten unohduin tähän koneelle kirjoittamaan tätä merkintää, vaikka lupasin mammalle mennä ihmisten aikaan nukkumaan. Vieläköhän mulla oli jotain asiaa, mistä olin luvannut tai aikonut kirjoittaa? Ei varmaan. Moukuttakaa minut sitten, jos olen unohtanut jotain olennaista :D

Niin, ja voisin tähän loppuun tehdä kevyen pienen ihmettelyn. En oikein tajua, että miten tuo yksi oikein taas juttelee minulle. Onko se joku juttu, että se oikein haistaa että siitä on puhuttu ja sitten se alkaakin yllättäen jutustelemaan? Olkoon sitten niin, että vanha suola janottaa tai sitten ei, mutta minä en valitettavasti ole enää niin kiinnostunut keskustelemaan sille. Ei mulla oo enää sanottavaa, ei edes ystävällistä puhetta, vaikka yritänkin pitää sitä yllä. Ei tunnu enää luonnolliselta jutella. No, jospa se taas tässä jättäisi minut rauhaan..

Mutta nyt, tämä likka poistuu hetkeksi puhumaan paskaa facebookkiin ja sitten unten ihmeelliseen maailmaan.

Hyvät yöt kaikille,
Nightingale

Niskavuori ja vähän muutakin

Astetta myöhäisempää iltaa itse kullekkin (:

Ajattelin tässä kirjoittaa vielä tälle iltaa yhden vähän lyhyemmän merkinnän, kun oli ihan semmoinen fiilis. Katsottiin tuossa mamman kanssa pari leffaa tänään, oikeastaan saatiin urakka päätökseen joku parikymmentä minuuttia sitten. Ensin oli vuorossa Niskavuori taistelee (1957)

Eli tuon näköinen leffa. Tauno Palohan se siellä jälleen hiimaili, ja tämä vanhempi leffakansa ihasteli. No, ei siinä mitään, onhan se ihan okei näyttelijä ja suomalaisen elokuvan suurtähti jne jne, mutta siinä sen näyttelemisessä on jotain mikä häiritsee minua ihan hirveästi :DD En osaa sen tarkemmin eritellä, mutta niin se vaan on, elämän karut tosiasiat. Tuon leffan jälkeen oli vuorossa Niskavuoren naiset (1958), eli tämmöinen:

Ei ollut mitenkään erityisen jännä, ja olen itse aina suosinut tuosta sitä uudempaa versiota, joka pyörii telkkarissa tämän tästä. Mamma valittaa että siinä uudemmassa on se näytteleminen niin teennäistä ja plaaplaaplaa, mutta minusta se oli silti tätä parempi, ehkä tykkään niistä näyttelijöistä enemmän. Tämä myös loppui vähän enemmän töksähtäen verrattuna uudempaan versioon. No, mutta että semmoinen vanhojen leffojen ruljanssi tänään. Olenkin aika hyvin välttynyt niiden katsomiselta, kun on ollut tuo kirjoituksiin luku enemmän tai vähemmän etusijalla, mutta kun mamma viimein tajusi etten ehkä tee niitä juttuja kuitenkaan iltayhdeksään asti niin ehkä me joudettaisiin joku leffakin katsomaan.

Huomenna sitten olisi vuorossa Iisalmessa käynti, Mirvan luona. Ymmärsin että siellä olisi vähänniinkuin yhdistetty kynttiläkutsut ja tuparit -tilaisuus. Minä vähän yllätyin tästäkin menosta, nimittäin mamma vaan ilmoitti tänään että sinne mennään. Itse olin vähän suunnitellut, että olisi ollut lauantain homma tehdä tuo viimeinen mindmappi valmiiksi, mutta ei taida vielä ihan valmistua. Sain sentään tänään puolet tuosta kirjasta tehtyä paperille, ja toinen puolikas vielä odottaa. Tämä viimeinen kirja kun on vähän tämmöinen hirviö, noin 200 sivua, kun kaikki tähänastiset ovat olleet sitä 150-170 sivun luokkaa. :D Ja sitten vielä se, että aiempien kurssien asia on ollut tuttua, mutta tämä kun on se kurssi mikä minulla on edelleen kesken, eli melkein koko kirja semmoista asiaa, johon en ole ehtinyt sen tarkemmin perehtyä. No, jospa tää tästä!

Ajattelin myös, että huomenna voisin vähän ottaa sitten asukuvia kivasti, kun ajattelin laittaa tuon uuden tunikan päälle, niin näkisitte että miten kivan värinen se on. Mutta se on vaan ehkä ja mahdollisesti ja jos saan aikaiseksi. :D Tunnetusti en onnistu toteuttamaan läheskään kaikkea suunnittelemaani.

Mutta nyt, taidan lähteä nukkumaan. Päänsärky on kiusannut koko päivän, vaikka varmasti olen nukkunut tarpeeksi ja ei siihen muitakaan akuutteja syitä pitäisi olla. Nukuinkin viime yönä semmoiset kevyet yksitoista ja puoli tuntia, ja voisin vaikka vetäistä samanmoiset unet tänäkin yönä.

Hyvää iltaa, yötä ja miksei vaikka samantien huomistakin (:

Nightingale

P.S. Mitenkä hirveästi voi olla ikävä toista ihmistä? Ollappa jo maananatai, tässähän tulee pieni ihminen ihan hulluksi.

Sä oot aina mulle se, tyttö joka katsoo merelle.

Here we stand,
bound forevermore
We're out of this world 
until the end
Here we are, 
mighty, glorious
At the end of the rainbow
with gold in our hands.

Että semmottista tänään. Ensimmäiseksi, kuitenkin ja muistaessani, haluan toivottaa teille kaikille leideille oikein ihanaa naistenpäivää <3 Itse juhlistin tätä kahvikupposella ja syömällä suklaata. Eikai siihen sen kummempia tarvitakkaan? Harmi vaan, että en nyt saanut prinsessakohtelua, kun tuo minun ritari on vähän turhan kaukana. No, aina ei voi voittaa :D

Mutta, sitten tästä päivästä, taktisesti tuo meidän prinsessointikuva aasinsiltana aiheeseen. Minua vituttaa ihan suomeksisanottuna aika raskaasti tänään. Meni nimittäin se ainoa ihan oikeasti suunnittelemalla suunniteltu lomasuunnitelma päin persettä, eli Annan luokse ei sitten mennäkkään huomenna. Ja miksi ei mennä? Koska mamma sanoo, että ei. Koska minulla on psykologian ylioppilaskirjoitukset, joihin minä en tosiaankaan ehdi lukea jos en nyt jää kotiin opiskelemaan.

Täytyy kyllä sanoa että tuo käänne ärsyttää minua enemmän kuin melkein mikään tällähetkellä. Oon nimittäin vääntänyt niitä helvetin mindmappeja sen takia niin kovin innostuneesti, että saisin ne tehtyä ennen Annan luokse menoa että voisin hyvillä mielin keskittyä siihen bilsanopiskeluun (höhöhö) siellä. No, voin kyllä kertoa että tuohon tämän päivän urakan loppuunviemiseen vaikutti aika kiitettävästi tuo tieto kotiinjäämisestä, meinasi olla semmoista suossa tarpomista että kun yritin saada tuon tehtyä. Ja suurestihan mieltäni kutkuttaa, että sitten olisi vielä tuo yksi kurssi jäljellä, jota en siis tosiaan ole vielä opiskellut ollenkaan loppuun, kun sehän on minulla verkkokurssina. Hienoa alkaa nyt lukemaan asioita, joista et koskaan ole kuullutkaan. Melkein jo kävi mielessä, että helpommalla olisit päässyt kun olisit vaan kärsinyt sen naisen tunneilla, niin olisi tuokin kurssi jo käytynä. Mutta onneksi sitten tulin taas tajuihini, ja muistin kuinka hirveä se neloskurssi oli ollut. Eli eiköhän tuosta vielä selvitä :D

No, mutta vielä palatakseni valittamaan tästä lomasta ja minnekkäänpääsemättömyydestä. Tosiasiahan on siis se, että mamman näkökannan mukaan en tosiaankaan ilmeisesti saisi käydä missään. Taisiis, Essin luoksehan minun piti mennä alkulomasta. No, eipä onnistunut, ja päinvastoin kääntämisessäkin oli semmoisia ongelmia, että ei siitä sitten tullut mitään. No, minä ajattelin että olkoon, tämän verran voin antaa periksi, kun voin mennä sitten Essille ihan jonain normiviikonloppunakin vammailemaan, ja pääsenhän minä kuitenkin loppuviikosta sitten pienelle hermolomalle Annan luo. Kuinkas siinä sitten kävikään? Että tässä sitä nyt sitten ollaan. En olisi käytännössä katsoen päässyt käymään missään lomalla, jos ei lasketa sitä että kävin silloin tiistaina Mikon luona kylällä hengaamassa jonkun aikaa ja keskiviikkona Viitasaarella kampaajalla, josta tullessa poikettiin katsomassa Iitaa Keiteleellä.  Mutta olisin kyllä vähän kaivannut oikeesti jonkun kaverin seuraa, oli se sitten Essi tai Anna (ja tuota lausettahan ei pidä tulkita nyt niin, ettei Mikko kuulu listaan, mutta senkään luona kun en kauaa kerennyt olemaan niin lähinnä tarkoitan että olisi ollut kiva hengata jonkun kanssa vähän pidempi tovi rauhassa tässä lomalla, mutta ei sitten).

Ja sitten sekin vielä, että kun kaikki tuntuu olevan niin elämänilotonta ja odottavaa. Luulen, että tässäkin voi olla kyllä taustalla sekin, että kun ei ole itsellä hauskaa niin ei ole muillakaan tarvetta olla. Kyllähän minäkin suhteellisen paljoon mukaudun ja paljon annan periksi, niinkuin tälläkin kertaa, en jaksa tapella kun tiedän mitä siitä seuraa. Mutta sitä voisi yrittää ehkä katsoa elämää sillä tavalla, että tähän asiaan ei maailma kaadu ja optimismi kunniaan. Se vaan taitaa olla aika vaikea muuttaa tapojaan, ja vanha koira ei opi uusia temppuja vai miten se oli?

No, paljon siitä että mille tulevaisuus näyttää, hetken aikaa ankealle vai helvetin raskaalle, selviää maanantaina. Minua asia ei kenties hetkauta niinkään suoraan, mutta välillisesti sitäkin enemmän, ja vaikka minulla ei ole suurta innostusta käydä asiaa läpi, toivon että kaikki kääntyy silti parhain päin, koska muuten kaikesta tulee todella ankeaa. Enkä voi luvata mitä tapahtuu, en voi olla varma mistään, ja se pelottaa. On asioita, joiden tapahtumista en halua, en missään tapauksessa, vaikka välillä niillä vitsailenkin.


Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa.
Sinun sanasi pitää kuin lukin seitti,
kuljet haurasta kuun siltaa.


Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
Raskaat veet
niin raskaat veet

Ostin muuten tuossa Marimekolla käydessäni uuden tunikan, semmoisen samanlaisen kuin minulla on jo, mutta tämä ei ole musta vaan semmoinen fuksianpinkki. Tykkään kovin. Väriä elämään, onhan sentään kevät! Sitten ostin/sain pari tuommoista raitapaitaa. En oikein koskaan ole ollut raitapaitojen ystävä, mutta tein pientä yhteenlaskua pääni sisällä, että ne saattaisivat näyttää aika kivoille varsinkin sen hollannista ostamani valkoisen hameen kanssa. (: Ajattelin että pitää testata sitä yhdistelmää sitten vaikka koulussa, kunhan ilmat vähän lämpenevät (nythän on aivan liian kylmä, palellutan vaan itseni hengiltä). Lisäksi katselin aivan ihanaa Ahkeraliisa-mekkoa Annaliisan luona (se muuten näytti paljon paremmalle siellä liikkeessä kuin mitä se näyttää tuossa kuvassa!) mutta sillä oli kyllä hintaakin aivan ihanat 150 vaiko 160 euroa, eli se sai suosiolla jäädä kauppaan vaikka olisinkin varmaan saanut pudotettua hinnan sataseen. On se silti vähän liikaa yhdestä mekosta.

Olis jotenkin jo niin keväinen fiilis, että en osaa suhteuttaa elämää yhtään siihen että nyt on vasta ihan maaliskuun alku, kun tuntuu sille että pitäisi olla jo melkein huhtikuu tai toukokuu ja lumien kaukana poissa. Mutta ei, tuossahan ne edelleen tiiviisti napottavat, eikä talvitakkia pääse (joudu) vielä laittamaan ensi vuotta odottamaan. Jotenkin vaan sitä silti toivois, että kevät ja linnunlaulu äkkiä minulle kiitos, kun aurinkokin osaat niin kauniisti paistaa. Mutta eiköhän se kevät sieltä tule sitten nopeammin kuin osaisi odottaa, kun antaa sille hetken aikaa tulla tulojaan.

Niin, ja minun pitikin muuten kertoa kun minulle iski tuossa ihan älytön Teleksinpopitusvimma. Tai oikeastaan popitin vaan kahta biisiä, nimittäin Tyttöä joka katsoo merelle, ja sitten vielä vähän ihanampaa Kaunein kaikista -biisiä. Lähinnä tykkään niiden sanoista, ja onhan toki sitten tietty kauniita biisejä.


Onko mitään kauniimpaa kuin luvata elämänsä
Toisen käsivarsille ja siinä levätä
Mä lupaan suudella sun kipeitä kohtia
Ehkei se ehjäksi saa, mutta se helpottaa


Aallonmurtajia, raukeita aamuja


Sinä kaunein kaikista
Älä laske suruja
Mä tahdon pyyhkiä pois sun kyyneleesi
Jos on aallot korkeita
Ollaan samalla puolella
Ne suuret rakkaustarinat on tosia.

Jep, mutta minä kiitän ja kuittaan tälläkertaa ja poistun, ennenkuin tämä merkintä on kymmenen kilometriä pitkä ja täysin käsittämättömissä. Onhan se oikeastaan jo nytkin, eli vahinko on jo tapahtunut, mutta ei pahenneta tilannetta enempää.

Kauniita loppuloman päiviä itse kullekkin,

Nightingale

Kauniin päivän ilta

Hyvää iltaa vaan kaikille (:

Ajattelin tässä kertoilla vähän lomameininkejä ja fiiliksiä sun muita. Ja kuinka opiskelut psykan yo-kirjotuksia varten edistyy. Ja mitä meinasin sählätä loppulomasta. Sekä mikä tärkeintä, mitä tein tänään. :D

Nythän on jo lomaa teoriassa neljä päivää mennyt, siis kokonaisia vapaapäiviä. Ei kyllä jotenkin tunnu sille, kun ei ole oikein ehtinyt ottaa elämää sen kokonaisvaltaisen laiskottelun kannalta. Oon nimittäin opiskellut psykaa kirjoittamalla jokaisesta kurssista oman mindmappinsa, ja niitä on tämän päivän jälkeen ehtinyt kasaantua kolme kappaletta, eli kolmen kurssin verran olen käynyt asioita läpi. Kokoa noilla on varsin kivasti, ottaen huomioon että niissä on aina kokonaisen kirjan asiat yhdessä. Suurimman koko taitaa olla 50 x 140 cm, ja pienimmän 50 x 120 cm, noin suunnilleen. Onneksi on tuo 20 metrin rulla paperia olemassa. :D

No, mutta se tähänastisista. Huomenna olis tarkoitus taas viipottaa Viitasaaren suuntaan, kampaajalle taas kerran (: katkomaan vähän lyhyemmäksi noita kuivia haaroja (riemuitse, Roosa, toiveesi on toteutunut!). :D ja sitten perjantaina onkin sitten meno sinne Annan luokse, biologiaa opiskelemaan uusintakoetta varten <3 yay. Saa nähdä mitä siitäkin tulee, saako Anna pidettyä minut kurissa ;) Voin olla hankala opetettava, jos motivaatio on hukassa, ja sen osaan jo ennustaa etukäteen että se tulee olemaan. No, katsotaan miten käy.

Niin, ja sitten toki vielä myös tästä päivästä. Päätin nimittäin lähteä kivasti kylällä käymään, kun noilla oli sinne muuta asiaa, ja käyttää aika hyödyksi menemällä käymään Mikon luona (: Oli jo ehtinyt ikävä sopivasti tulemaan, joten oli harvinaisen mukavaa nähdä se ja sen kasvot. Kerkesin siinä sitten viettää siellä semmoiset puolitoista tuntia, ennenkuin kyyti sitten oli lähdössä takaisinpäin kylältä ja piti lähteä. No, täytyy kyllä todeta että nostatti kyllä kivasti fiilistä oikeesti. ♥

Daddada. Mutta että semmosta tästä viime päivistä. Mun musankuuntelut on taas heitelleet laidasta laitaan, välillä ovat klassikkoiskelmät kiusanneet ja välillä mainstream-pop, ja välillä taas on saanut rauhassa popittaa Sonataa sun muita hyvillä fiiliksillä. Musamakukummajainen kun olen, niin näinkin voi vissiin ja näköjään taas käydä, mutta ei se mitään :DD

HEI, niin, ja sitten! Nauroin tälle tänään ihan hervottomasti. Siis aivan, aivan ihana :DD ja LaBamba <3. ja Conanin kaunis korkealtalaulu. :D ei voi kuin rakastaa. Katsokaa ihmeessä.

Mutta nyt, poistun jälleen hoitamaan sosiaalisia suhteitani facebookkiin.
Näkemisiin,

Nightingale