Hämmennys

Tylsssäääää.

Minulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:

1) Istun varttia vaille 3 asti atk-luokassa ja koomailen ja derppaan ja olen vittuuntunut

2) Menen Mikon luokse möllöttämään itsekseni, kun siellä ei ole edes ketään kotona, siihen asti että Mikko pääsee koulusta.

Mitähän ihmettä minä siis teen? Ainoa, minkä olen onnistunut päättämään on se että popittelen ajankulukseni Sabatonia. :D Tässä menee vielä jonkun aikaa ennenkuin Mikko pääsee tunnilta, ja sitten minun pitäis päättää että mitä minä teeeeeeeen! Äh, täti on ihan hukassa nyt.

Olis ihan jees mennä koomailemaan sinne Mikolle siksi aikaa että se pääsee, jos vaan olis jotain tekemistä. Lukemista. Tai jotain. Muttakun eihän minulla semmosta ole. Toisaalta ainahan minä keksin jotain viihdykettä itselleni, että eikait siinä. Vatvomisen multimultimultihuipentuma.

Teoriassa voisin kyllä oikeastaan kyllä.. NYTPÄS tiedänkin. Käyn ensin pienellä kävelyllä ennenkuin menen Mikon luo. Tai sitten käyn heittämässä kamat sinne ja sitten käyn kävelyllä, ja sitten menen loppuajaksi koomaamaan Mikon luo miekkostani odottelemaan.

Eli se olis vähän niinkun ciao alla,

Nightingale

Vitutus ja hyvin vähän muuta.

Minulla olisi paljon kerrottavaa. Mutta yllättäen, minua ei huvita kirjoittaa järkälemäistä blogimerkintää jalisturnauksesta, mökki-illasta Roosan luona, ei kahdesta päivästä pienen prinsessan hoitajana eikä Mikosta, joka lähti jonkin aikaa sitten. Silti tästä saattaa tulla semmoinen merkintä.

Mutta niin. Mikäs se minua sitten vituttaakaan niin armottomasti ja kovin juuri nyt? No vastaus on yksinkertainen. Mumma.

Tänään on ensimmäinen päivä moneen päivään kun sen ei ole tarvinnut lähteä Karille hommiin, ja sen huomaa. Se on taas äkäinen ja äreä, valittamassa joka asiasta ja suuttumassa pienimmästäkin erheestä. Jospa se siitä, kun se huomenna pääsee taas ahertamaan, ainakin toivon mukaan. Mutta se on vasta huomenna. Sitä ennen pitää jaksaa tämä ilta.

Normaalisti en niin suuttuisi, oikkuilipa tuo mumma ihan mitä tahansa. Mutta nyt alkaa menemään niille rajoille, että mitä minä en kuuntele. En suostu kuuntelemaan. Nimittäin se alkoi aukomaan päätään Mikosta. Valitti asioista, jotka ovat jokaisen omia, puuttui ja vinisi. Valitti minulle. Ja minä vaan kysyn, että nytkö sinä alat kääntyä sitä vastaan? Minä en nimittäin anna sinun tehdä sitä. Vaikka muut minulta viet, niin minun miestä vastaan on ihan saatanan turha kääntyä. Koska silloin minä käännyn sinua vastaan. Niin monesti oot karkottanut minulta tärkeät ihmiset, mutta nyt on semmonen juttu että niin ei käy. Tällä kertaa sinä et pilaa minun onneani.

Mutta joo, että sen takia tässä ollaan vähän äreitä. Voihan toki olla, että se on vaan sitä normaalia asennevammailua, mutta jos ei niin sitten ei hyvä heilu. [//editedit, ennenkuin jatkan juttua, kävi valittamassa vielä vähän lisää ja samalla totesi että kokeet menee ihan päin persettä etc.//] Että näköjään se on niin, että minä en koskaan onnistu enkä tule onnistumaan missään, enkä varsinkaan saa olla onnellinen. Jos oma elämä on perseestä, niin näköjään muidenkin elämien pitää olla.

No mutta joo.  Jos palataan muihin maallisempiin aiheisiin, niin Ürpåt (<3) pelasivat hienosti tosiaan keskiviikkona vaikka Pilikkijät sitten pääsivätkin kuhineen pelaamaan finaaliin opettajia vastaan. Olen tosi ylpeä meidän tiimistä :D mutta pitänee kai tehdä kuvallinen parempi merkintä tästä sitten joskus tulevaisuudessa, kun jaksaa. Ja samoin meidän hienosta mökkeilystä, oli aika jeeees~ Saimpa sen talviturkinkin heitettyä sillä reissulla.. :D

Mutta nyt sauna taitaa kutsua minua. Siispä poistun kyräilemään tuota yhtä ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Ciao,
Nightingale

P.S. Moi, mulla on oikeesti maailman ihanin mies. Se käveli eilen kuus kilsaa [siis aivan helvetillisten kantamusten kanssa] ihan vaan päästäkseen mun viereen nukkumaan yöks c: ei voi kuin rakastaa.

Pienen prinsessan synttärit ja vähän muuta

Eli, nyt vihdoin ja viimein niistä minun ihanaisen Iitukan synttäreistä!

Aloitetaas kertomus vaikka sillä, että minkälaisen kortin minä sille väkertelin. Siitä tuli omasta mielestäni varsin kiva, huolimatta siitä että onnistuin vähän sotkemaan hiuksiani liimaan ja muuta mukavaa sitä tekiessä. Eli tämmöinen oli se: 

Aikas kiva eikös? Yleensä synttärikorttien onnistuminen menee päin persettä, joten olin tähän varsin tyytyväinen.. :D Nojoo. Ja lahjahan löytyi prinsessalle taannoisella ideaparkkireissulla, eli ostettiin (noh, mummahan ne maksoi..) tämmöiset:

Eli siis ihan ylisöpöt Hello Kitty -Crocsit! Mummahan ne keksi sieltä kaupasta, ja mikäpä siinä. Harvinaisen söpöt nuo oikeesti ovat, vaikken normaalisti hirveesti mitään Crocseja tai vastaavia siedä niin oli nuo ihan kivat. Tietty pikkasen isot ovat vielä Iitukalle, mutta ei se mitään. Kyllä se tyttö siitä kasvaa :D

Noniin. Ja sitten itse sunnuntaihin. Lähdettiin tosiaan juhlistamaan synttäreitä heti kuhan oltiin haettu Mikko kylältä mukkaan, että sekin pääsee miittaamaan minun ihanaisen kummityttöni. Ja hänen, hmmm.... ihanaisen veljensä, Mikon. :D Oli vähän karua kun oli tosiaan kaksi Mikkoa paikalla, ja pientä Mikkoa tuntui kovin hämmentävän se, että puhuttiin Mikosta mutta kyse ei ollut hänestä :D

Hirveästi en kehtaa tänne laittaa pikkuisesta kuvia, kun en ole udellut hirveästi Katjaltakaan että saanko, joten. Mutta tuossa pari minun ja prinsessan yhteiskuvaa :D Kyllä muuten ainakin tuosta ylemmästä huomaa, että kummilla ja pikkuneidillä on toimiva yhteinen sävel.. :D Neiti sitkutti niin innoissaan, että huhhuh. Että propsit vaan Mikolle tyylikkäästä kuvasta <3 

Mutta ei siinä, täytyy myöntää että ihan mukavaa ja hauskaa oli, ainakin omilta osiltani. Mitä nyt välillä saatiin vähän juosta aina tuon pienemmän Mikon perässä kun sillä tahtoi olla vauhti vähän päällä. Ei kyllä ollut ihan yhtä vauhtihirmu kuin normaalisti, varmaan säikkyi vähän isompaa kaimaansa. :D Mutta minua raahattiin kyllä ihan kädestä pitäen ympäri taloa taasen, hyvä kun vessaan edes pääsin.

Että silleensä. Se siitä sunnuntaista :D

Minulla meinaa edelleen olla kurkku vähän kipeänä, mutta uni (yhdistettynä kuussataseen buranaan) auttoi tietenkin. Tällähetkellä ainoa ongelmakohta on siis tosiaan tuo kurkku, mutta saa nähdä meneekö olo taas yleisesti ottaen huonommaksi päivän mittaan. Ainakin pelkään pahoin, että niin saattaa käydä. Ja varmaan käykin, että hirveä olo alkaa taas tulemaan ranskantunnilla ja sitten ei tule mistään mitään. Mutta toivotaan, että ei. 

Niin, ja tähän loppuun riemastukseksi kun riehustin kameran kanssa koulussa niin muutama kuva. Oikeastihan siinä kävi niin, etten ottanut kuin ihan muutaman kuvan itse, ja sitten Anna ja Mari pölläisivät minun kamerani. Mutta otan oikeuden käyttää osaa teidän upeasta kuvamateriaalista täällä blogissa, koska ma kamera.. :P

Että semmosta.. :D Kaikki muut kuvat paitsi Annakultamussukkamoi(tiedänettenkysynytsultalupaalaittaatuota) on siis tosiaan Annan ja Marin käsialaa, ei voi kuin ihailla.. :D

Nojoo. Mutta minä poistun nyt, koska suuri ja mahtava sekä ylen ylistetty Ylen aamuteevee kertoi minulle, että kello 07:40 "Kemistä jyrähtää - Sonata Arctica"! :DD eli menen tässä asettelemaan tallennusta kuntoon.. 

Kaunista päivää ja koulupäivää itse kullekkin,

Nightingale

Äitienpäivän aamu

Ookkei, eli toivotellaas nyt hyvää äitienpäivää ensinnäkin kaikille mahdollisille mammoille. Ei olisi voinut sattua parempi päivä, tai kauniimpi. Toivotaan että se säilyy myös semmoisena.

Ajattelin, että kirjoitan nyt vain tämmöisen pikkuisen merkinnän, jonka sitten ymppään täyteen kuvia. Me ollaan nimittäin menossa tänään minun ihanan ja rakkaan kummityttöni Iidan yksivuotissynttäreitä juhlimaan Keiteleelle, ja aion sieltä palatessa kirjoittaa sitten astetta paremman merkinnän ja kenties tarjoilla kuvia synttärisankarista ja muustakin elämästä~

Mutta nyt, esittelen teille ensin minun tekemäni kortin mummalle ja sitten vain yleisesti maisemakuvia, kun on vaan niin kaunis päivä!

Jjjjeees. Mutta uutta merkintää pukkaa sitten illalla toivonmukaan. Nyt kahville, ja sitten kenties pohdiskelemaan lähtöä ja Mikon hakemista.

Ciao,
Nightingale

And now for something completely different (almost).

Tänään ei lähde kuin musiikkiaiheisia postauksia, anteeksi siitä :D Aivoni eivät koe olevansa kykeneviä kirjoittamaan järkevää tekstiä.

Herra Ylppö ja Ihmiset - Tyttö epäkunnossa 

Hyvä biisi ja hyvillä sanoilla, täytyy olla sitä mieltä. Jotenkin taas on ollut tämmöinen herraylpönfiilistelypäivä, popitin tuossa videovuokraamon tyttöä ja poikien tanssimattomuutta. Ylppö osaa jotenkin tehdä yksinkertaisilla sanoilla hienoja biisejä (:

Jukka Poika - Älä tyri nyt

Tätä minä en oikein tiedä, että mistä se tuli nyt tähän hätään. Mutta minä tajusin yllättäen että tässä biisissähän on oikeasti hyvät sanat ja sanoma, vaikka kovin kummoinen kappale ei ylipäätäänkään ole. Mutta minun kohdallani hyvät sanat pelastavat paskimmankin biisin, joten en voi kuin todeta että tykkään.

Lisäksi huomasin tykkääväni tuosta "Pystymetsää ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalanpelkoo" -kohdasta ihan tajuttomasti. Siinä on joku semmonen juttu, josta tykkään aina, oli se missä yhteydessä tahansa. Oikeastaan, luulen että se on sama juttu kuin "Maa on syntinen laulu" -kirjannimen kanssa. Siinä on vaan jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Ja nämä molemmat jostainsyystä muistuttavat minua Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogiasta. Tajuttoman hieno kirja. Tai kirjat. Nämä on semmosia, sentyylisiä juttuja, joita arvostan kyllä oikeesti aina; ehkä se johtuu niistä mielikuvista mitä niistä syntyy.

No, mutta. Minä jatkan nyt iltaani ja lähden kohta syömään iltapalaa.

Ciao, ja hyvät illanjatkot teillekkin
Nightingale

Caleb

There's a man in this world
Who has never smiled
You may know his tragedy
Later years, by heart
Known to us from this day on
Like his father, Caleb.

His mother came up with such a clever way to save the day with a little white lie.
He thinks he missed the point back then, but now he's grown to understand it, in a way.

"Father said "I'm sorry" only once, as I remember"
"The words were not meant to hurt, only destroy you, my stupid son..."
 One person can make a difference, sometimes...
Just turn his head when the kid is still and has a weak neck.

Smiled at his funeral, "happy you're dead."

All his solutions, it seemed, were only problems in disguise
Glueing on his drinkin' face, got ready to erase another day...

Mother was yet confident, although they had it tight, taught her son
At the end of every tunnel's a little light.
It wasn't a lie, it was her hope, that everything would be fine one day
"He can fulfill his every dream, I'm happy as long as he's not."

"I hate it and fear can't face it
the child is not right, he's my greatest shame

Go out, create thunder, and stand right under
That old apple tree
Where dead snakes let him feed on those

Lost hopes, all those kind words could hurt him even more, now
Somehow, lost one more way back home

Out on the lake, he rows towards a monster he should’ve been running away from, years ago.
The past had made him blind to the way he’d turned the pain into a way of life.

Followed his father, tucked him in, Caleb knows the trade.
He’s the portrait of a man his mother drew to hate forever.
She was a beast, a deadly saint, wrong in many ways
Wanted to keep up the charade, until the end waltzing together

Over the hills, under the sea,
Fighting the will, whole Universe
Why does a man driving a hearse
Live in fear, Gift and a Curse

Taking 'em out, taking 'em all,
Shooting the wall, over and out
When nothing moves, all's well,
A decision he can find a way to live with

...and dried up flowers are so beautiful.
And it applies to all things living, and dead.
   For that I serve my time... in my suite in Hell.

"Now I ring the bell to tell the world,
I'm ready when they bring out the soon to be dead against the wall ..."
oo-oo-ooo
This necessary evil has no heart
ooo-oo-ooo
Flowers and people he will now enlace
A price he must pay serving a cold
...whatevergod.

Se IHAN tajuton onnellisuusmerkintä!

Siis ei hitto, te ette tajua mitenkä voi aurinko paistaa elämässä! :D

Elikkä tämä päivä varmisti sen kaiken. Mulla on ollu oikeesti varmaan paras viikko pienessä elämässäni pitkiin aikoihin, alkaen viime keskiviikosta. Sillonhan mä tosiaan sain yllättäen tajuttoman hyvän kesätyöpaikan, just semmosen jota oon halunnu ja hyvällä palkalla vieläpä. Sitten jouduin/päädyin/pääsin myös samalta istumalta mukaan paikallisen 4H:n hallitukseen, mikä oli sinällään ihan plussaa.

No, sitten jos ei siinä välissä tapahtunut mitään ihmeellistä, niin lauantai-ilta oli taas hieno. Mentiin naapuriin saunomaan ja korttia pelaamaan siinä seitsemän maissa illalla. Söin kesän (taino kevättä tää taitaa vielä olla, mutta kuitenkin ja anyways ja anygays!) ensimmäisen ulkonuotiolla käristetyn makkaran, ja voin kertoa että oli kyllä hyvää <3 Sitten saunan jälkeen vuorossa oli useampi tunti kortinpeluuta. Oikeastaan jostain iltakahdeksasta aina yhteen aamuyöllä, eli ihan kiva rupeama. :D Ja nukkumaan pääsin joskus puoli kahden maissa tai vähän yli.

Sunnuntai-aamuna sitä sitten herättiinkin jo virkeinä noin kello kahdeksan, mikä oli vähän liian aikaiseen ottaen huomioon että tiesi seuraavankin aamun herätyksen olevan aikainen. No, sängystä vääntäydyttiin kuitenkin ylös, ja kun mummakin viimein suvaitsi myös heräillä niin alkoi siivoamisurakka. Tampattiin kaikki patjat ja imuroitiin koko talo ennen Mikon ja Annan saapumista.

Niin, ja tässä välissähän minun pitää muistaessani kertoa mitä sattui tuossa viikolla. Tuo sunnuntain siivousurakkahan oli nimittäin jatkoa perjantain siivoukselle, jossa pistettiin koko minun huone täyteen kuosiin  ja tällinkiin. Tämä puolestaan johtui siitä, että olin torstai-iltana onnistunut istumaan sängylleni sillä seurauksella että se hajosi; pohja romahti puoliksi alas. Pakkohan se sänky oli sieltä sitten saada pois ja näin, mutta piti ensin siivota ennenkuin patjan palauttaminen ilman sänkyä paikoilleen olisi mahdollinen. Ja korkea aika olikin siivota kunnolla, oli se semmosessa kunnossa.

No, sitten kuhan saatiin siivottua niin ehdittiin siinä äitin kanssa pelailla porukalla omia pasianssejamme ennen Mikon ja Annan saapumista. Nämähän putkahtivat sitten paikalle siellä kahden jälkeen, lähempänä puoli kolmea. Ja mikäs sen riemuisampaa, ei voi muuta sanoa :D Odotus oli ollut kova. Sunnuntai-ilta menikin sitten korttia pelatessa ja erinäisesti vamostellessa, ja ennen nukkumaanmenoa katsottiin porukalla Kuninkaan puhe. (Omasta puolestani todetakseni:) taas kerran.

Aamun herätys olikin sitten astetta aikaisempi, eli kello soi siellä 05:10. Siinä sitten häsellettiin erinäisiä, juotiin aamukahvit ja päästiin liikkeelle noin kuudelta. Lähdettiin siis tosiaan ideaparkissa Tampereella käymään, jälleen. Matkalla pysähdyttiin Hirvaskankaalla ja Orituvalla (ei olis pitänyt juoda niin paljon, muttakun kahvia! <3) ja sitten perille saavuttiin ehkä puolen yhdentoista aikoihin.

Shoppailukierros oli oikein jees. :D Mikko sai, raukkaparka, toimia minun ja Annan henkilökohtaisena vaaterekkinä ja raahautui lähinnä vain mukana kaupoissa. Mutta marinoita ja murinoita ei kyllä kuulunut, eli hieno mies. c: Aamupala syötiin kotipizzassa, americana on jotain niin omnomnom. Sitten tuli epämääräisiä vaatekauppojenkollauksia. Minusta tuntui karusti, että minä löysin jotain kokoajan, mutta muiden ostokset eivät ihan hirveästi kasvaneet. Eivätkä omanikaan tietty, koska kävin kokoajan suuria henkisiä taisteluja etten tuhlaisi rahaa.

Löysin sitten kaksi aivan jumalaista mekkoa, toisen Mangosta ja toisen Lindexiltä. Mangon mekko oli tämmöinen,

ja maksoi kolmekymppiä. Näytti kyllä oikeasti ihan tajuttoman hyvälle, ja heti kun olin sovittanut sitä niin päätin että tämän minä vielä käyn ostamassa, jos ei kaikki rahat pala tällä reissulla.  Myöhemmin kuitenkin, toisen kierroksen alussa, eksyin sitten sinne Lindexille. Sieltä sitten löysin aivan tajuttoman ihanan valkoisen kesälirpakemekon, ja sain suurimmat tunnontuskat ikinä. Ostaakko tämä valkoinen vai se Mangon punainen? Valkoinen mekko maksoi viisitoista euroa enemmän, 45 euroa. No, lopulta ja useiden sovituskertojen (punainen mekko kolme kertaa, valkoinen kaksi) päädyin valkoiseen vaihtoehtoon.

 


Ja tuollehan se sitten näytti päällä. Ihan tajuttoman uskomattoman kiva ja ihana tapaus, ihan oikeasti :D Lisäksi kaupoista tarttui mukaan sukkahousuja, myös nuo mitkä olivat jalassa tuon mekon kanssa. Ennen poislähtöä sitten haettiin vielä subit mukaan automatkalla mussutettaviksi.

Tulomatkalla sitten poikettiin Viitasaarella Annelin ja Arskan luona kylässä ja iltakahveilla, ja kello oli varmasti päälle vaille yksitoista ennenkuin päästiin lähtemään sieltä, tai ylikin. Sitten kahdentoista maissa oltiin vihdoin viimein kotona. Nukkumaanmenosta ei kuitenkaan tullut mitään, kun oli matkankin ja viikonlopun aikana tullut paljon keskusteltavaa sillä seurauksella että naisväki itki ja miesväki ihmetteli. Kuitenkin joskus aamukolmelta ruvettiin nukkumaan, koska tilanne sitä vaati.

Itse heräsin kuitenkin jo kuudelta siihen, että vähän meinasi paleltaa. Ajattelin pukevani vähän lisää vaatetta päälle, ja huomasin että Mikkokin oli jo hereillä, ei ollut saanut nukuttua kun oli niin valoisaa. Empä minäkään siinä sitten enää ruvennut uudelleen nukkumaan vaikka väsyttikin, ja koko tiistaipäivä vedettiin läpi kolmen tunnin yöunilla. Mutta ei voi kuin kiittää teitä, Anna ja Mikko, tajuttoman hienosta viikonlopusta. <3

No, sitten tänään mentiin taas kouluun. Muutenpa ei mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta koulun jälkeen oli eurooppakurssia ja selvisi, että minä lähden kuin lähdenkin

PUOLAAN~ <3


Huhhuh, ette usko miten hieno fiilis. Olin niin pelännyt etukäteen etten pääsis. Mutta onneks Merja on tajuttoman reilu ihminen. Eli siinä menee minun heinäkuun alkuni. Intoilisin asiasta enemmän, mutta mummarakas sai päähänsä perseillä tästä mun bloggailusta, joten pitänee lopettaa. Vittusaatana, sanon minä, mutta niin siinä vaan käy joskus.

Aurinkoista päivää itse kullekkin, myös minulle, toivotaan ettei tuo yksi onnistu pilaamaan näin hienoa viikkoa ja päivää.

Ciao,
Nightingale