Minulla olisi paljon kerrottavaa. Mutta yllättäen, minua ei huvita kirjoittaa järkälemäistä blogimerkintää jalisturnauksesta, mökki-illasta Roosan luona, ei kahdesta päivästä pienen prinsessan hoitajana eikä Mikosta, joka lähti jonkin aikaa sitten. Silti tästä saattaa tulla semmoinen merkintä.
Mutta niin. Mikäs se minua sitten vituttaakaan niin armottomasti ja kovin juuri nyt? No vastaus on yksinkertainen. Mumma.
Tänään on ensimmäinen päivä moneen päivään kun sen ei ole tarvinnut lähteä Karille hommiin, ja sen huomaa. Se on taas äkäinen ja äreä, valittamassa joka asiasta ja suuttumassa pienimmästäkin erheestä. Jospa se siitä, kun se huomenna pääsee taas ahertamaan, ainakin toivon mukaan. Mutta se on vasta huomenna. Sitä ennen pitää jaksaa tämä ilta.
Normaalisti en niin suuttuisi, oikkuilipa tuo mumma ihan mitä tahansa. Mutta nyt alkaa menemään niille rajoille, että mitä minä en kuuntele. En suostu kuuntelemaan. Nimittäin se alkoi aukomaan päätään Mikosta. Valitti asioista, jotka ovat jokaisen omia, puuttui ja vinisi. Valitti minulle. Ja minä vaan kysyn, että nytkö sinä alat kääntyä sitä vastaan? Minä en nimittäin anna sinun tehdä sitä. Vaikka muut minulta viet, niin minun miestä vastaan on ihan saatanan turha kääntyä. Koska silloin minä käännyn sinua vastaan. Niin monesti oot karkottanut minulta tärkeät ihmiset, mutta nyt on semmonen juttu että niin ei käy. Tällä kertaa sinä et pilaa minun onneani.
Mutta joo, että sen takia tässä ollaan vähän äreitä. Voihan toki olla, että se on vaan sitä normaalia asennevammailua, mutta jos ei niin sitten ei hyvä heilu. [//editedit, ennenkuin jatkan juttua, kävi valittamassa vielä vähän lisää ja samalla totesi että kokeet menee ihan päin persettä etc.//] Että näköjään se on niin, että minä en koskaan onnistu enkä tule onnistumaan missään, enkä varsinkaan saa olla onnellinen. Jos oma elämä on perseestä, niin näköjään muidenkin elämien pitää olla.
No mutta joo. Jos palataan muihin maallisempiin aiheisiin, niin Ürpåt (<3) pelasivat hienosti tosiaan keskiviikkona vaikka Pilikkijät sitten pääsivätkin kuhineen pelaamaan finaaliin opettajia vastaan. Olen tosi ylpeä meidän tiimistä :D mutta pitänee kai tehdä kuvallinen parempi merkintä tästä sitten joskus tulevaisuudessa, kun jaksaa. Ja samoin meidän hienosta mökkeilystä, oli aika jeeees~ Saimpa sen talviturkinkin heitettyä sillä reissulla.. :D
Mutta nyt sauna taitaa kutsua minua. Siispä poistun kyräilemään tuota yhtä ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Ciao,
Nightingale
P.S. Moi, mulla on oikeesti maailman ihanin mies. Se käveli eilen kuus kilsaa [siis aivan helvetillisten kantamusten kanssa] ihan vaan päästäkseen mun viereen nukkumaan yöks c: ei voi kuin rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti