Pienen prinsessan synttärit ja vähän muuta

Eli, nyt vihdoin ja viimein niistä minun ihanaisen Iitukan synttäreistä!

Aloitetaas kertomus vaikka sillä, että minkälaisen kortin minä sille väkertelin. Siitä tuli omasta mielestäni varsin kiva, huolimatta siitä että onnistuin vähän sotkemaan hiuksiani liimaan ja muuta mukavaa sitä tekiessä. Eli tämmöinen oli se: 

Aikas kiva eikös? Yleensä synttärikorttien onnistuminen menee päin persettä, joten olin tähän varsin tyytyväinen.. :D Nojoo. Ja lahjahan löytyi prinsessalle taannoisella ideaparkkireissulla, eli ostettiin (noh, mummahan ne maksoi..) tämmöiset:

Eli siis ihan ylisöpöt Hello Kitty -Crocsit! Mummahan ne keksi sieltä kaupasta, ja mikäpä siinä. Harvinaisen söpöt nuo oikeesti ovat, vaikken normaalisti hirveesti mitään Crocseja tai vastaavia siedä niin oli nuo ihan kivat. Tietty pikkasen isot ovat vielä Iitukalle, mutta ei se mitään. Kyllä se tyttö siitä kasvaa :D

Noniin. Ja sitten itse sunnuntaihin. Lähdettiin tosiaan juhlistamaan synttäreitä heti kuhan oltiin haettu Mikko kylältä mukkaan, että sekin pääsee miittaamaan minun ihanaisen kummityttöni. Ja hänen, hmmm.... ihanaisen veljensä, Mikon. :D Oli vähän karua kun oli tosiaan kaksi Mikkoa paikalla, ja pientä Mikkoa tuntui kovin hämmentävän se, että puhuttiin Mikosta mutta kyse ei ollut hänestä :D

Hirveästi en kehtaa tänne laittaa pikkuisesta kuvia, kun en ole udellut hirveästi Katjaltakaan että saanko, joten. Mutta tuossa pari minun ja prinsessan yhteiskuvaa :D Kyllä muuten ainakin tuosta ylemmästä huomaa, että kummilla ja pikkuneidillä on toimiva yhteinen sävel.. :D Neiti sitkutti niin innoissaan, että huhhuh. Että propsit vaan Mikolle tyylikkäästä kuvasta <3 

Mutta ei siinä, täytyy myöntää että ihan mukavaa ja hauskaa oli, ainakin omilta osiltani. Mitä nyt välillä saatiin vähän juosta aina tuon pienemmän Mikon perässä kun sillä tahtoi olla vauhti vähän päällä. Ei kyllä ollut ihan yhtä vauhtihirmu kuin normaalisti, varmaan säikkyi vähän isompaa kaimaansa. :D Mutta minua raahattiin kyllä ihan kädestä pitäen ympäri taloa taasen, hyvä kun vessaan edes pääsin.

Että silleensä. Se siitä sunnuntaista :D

Minulla meinaa edelleen olla kurkku vähän kipeänä, mutta uni (yhdistettynä kuussataseen buranaan) auttoi tietenkin. Tällähetkellä ainoa ongelmakohta on siis tosiaan tuo kurkku, mutta saa nähdä meneekö olo taas yleisesti ottaen huonommaksi päivän mittaan. Ainakin pelkään pahoin, että niin saattaa käydä. Ja varmaan käykin, että hirveä olo alkaa taas tulemaan ranskantunnilla ja sitten ei tule mistään mitään. Mutta toivotaan, että ei. 

Niin, ja tähän loppuun riemastukseksi kun riehustin kameran kanssa koulussa niin muutama kuva. Oikeastihan siinä kävi niin, etten ottanut kuin ihan muutaman kuvan itse, ja sitten Anna ja Mari pölläisivät minun kamerani. Mutta otan oikeuden käyttää osaa teidän upeasta kuvamateriaalista täällä blogissa, koska ma kamera.. :P

Että semmosta.. :D Kaikki muut kuvat paitsi Annakultamussukkamoi(tiedänettenkysynytsultalupaalaittaatuota) on siis tosiaan Annan ja Marin käsialaa, ei voi kuin ihailla.. :D

Nojoo. Mutta minä poistun nyt, koska suuri ja mahtava sekä ylen ylistetty Ylen aamuteevee kertoi minulle, että kello 07:40 "Kemistä jyrähtää - Sonata Arctica"! :DD eli menen tässä asettelemaan tallennusta kuntoon.. 

Kaunista päivää ja koulupäivää itse kullekkin,

Nightingale

Äitienpäivän aamu

Ookkei, eli toivotellaas nyt hyvää äitienpäivää ensinnäkin kaikille mahdollisille mammoille. Ei olisi voinut sattua parempi päivä, tai kauniimpi. Toivotaan että se säilyy myös semmoisena.

Ajattelin, että kirjoitan nyt vain tämmöisen pikkuisen merkinnän, jonka sitten ymppään täyteen kuvia. Me ollaan nimittäin menossa tänään minun ihanan ja rakkaan kummityttöni Iidan yksivuotissynttäreitä juhlimaan Keiteleelle, ja aion sieltä palatessa kirjoittaa sitten astetta paremman merkinnän ja kenties tarjoilla kuvia synttärisankarista ja muustakin elämästä~

Mutta nyt, esittelen teille ensin minun tekemäni kortin mummalle ja sitten vain yleisesti maisemakuvia, kun on vaan niin kaunis päivä!

Jjjjeees. Mutta uutta merkintää pukkaa sitten illalla toivonmukaan. Nyt kahville, ja sitten kenties pohdiskelemaan lähtöä ja Mikon hakemista.

Ciao,
Nightingale

And now for something completely different (almost).

Tänään ei lähde kuin musiikkiaiheisia postauksia, anteeksi siitä :D Aivoni eivät koe olevansa kykeneviä kirjoittamaan järkevää tekstiä.

Herra Ylppö ja Ihmiset - Tyttö epäkunnossa 

Hyvä biisi ja hyvillä sanoilla, täytyy olla sitä mieltä. Jotenkin taas on ollut tämmöinen herraylpönfiilistelypäivä, popitin tuossa videovuokraamon tyttöä ja poikien tanssimattomuutta. Ylppö osaa jotenkin tehdä yksinkertaisilla sanoilla hienoja biisejä (:

Jukka Poika - Älä tyri nyt

Tätä minä en oikein tiedä, että mistä se tuli nyt tähän hätään. Mutta minä tajusin yllättäen että tässä biisissähän on oikeasti hyvät sanat ja sanoma, vaikka kovin kummoinen kappale ei ylipäätäänkään ole. Mutta minun kohdallani hyvät sanat pelastavat paskimmankin biisin, joten en voi kuin todeta että tykkään.

Lisäksi huomasin tykkääväni tuosta "Pystymetsää ja laakeeta peltoo, maisema herättää jumalanpelkoo" -kohdasta ihan tajuttomasti. Siinä on joku semmonen juttu, josta tykkään aina, oli se missä yhteydessä tahansa. Oikeastaan, luulen että se on sama juttu kuin "Maa on syntinen laulu" -kirjannimen kanssa. Siinä on vaan jotain sanoinkuvaamattoman hienoa. Ja nämä molemmat jostainsyystä muistuttavat minua Väinö Linnan Täällä Pohjantähden Alla -trilogiasta. Tajuttoman hieno kirja. Tai kirjat. Nämä on semmosia, sentyylisiä juttuja, joita arvostan kyllä oikeesti aina; ehkä se johtuu niistä mielikuvista mitä niistä syntyy.

No, mutta. Minä jatkan nyt iltaani ja lähden kohta syömään iltapalaa.

Ciao, ja hyvät illanjatkot teillekkin
Nightingale

Caleb

There's a man in this world
Who has never smiled
You may know his tragedy
Later years, by heart
Known to us from this day on
Like his father, Caleb.

His mother came up with such a clever way to save the day with a little white lie.
He thinks he missed the point back then, but now he's grown to understand it, in a way.

"Father said "I'm sorry" only once, as I remember"
"The words were not meant to hurt, only destroy you, my stupid son..."
 One person can make a difference, sometimes...
Just turn his head when the kid is still and has a weak neck.

Smiled at his funeral, "happy you're dead."

All his solutions, it seemed, were only problems in disguise
Glueing on his drinkin' face, got ready to erase another day...

Mother was yet confident, although they had it tight, taught her son
At the end of every tunnel's a little light.
It wasn't a lie, it was her hope, that everything would be fine one day
"He can fulfill his every dream, I'm happy as long as he's not."

"I hate it and fear can't face it
the child is not right, he's my greatest shame

Go out, create thunder, and stand right under
That old apple tree
Where dead snakes let him feed on those

Lost hopes, all those kind words could hurt him even more, now
Somehow, lost one more way back home

Out on the lake, he rows towards a monster he should’ve been running away from, years ago.
The past had made him blind to the way he’d turned the pain into a way of life.

Followed his father, tucked him in, Caleb knows the trade.
He’s the portrait of a man his mother drew to hate forever.
She was a beast, a deadly saint, wrong in many ways
Wanted to keep up the charade, until the end waltzing together

Over the hills, under the sea,
Fighting the will, whole Universe
Why does a man driving a hearse
Live in fear, Gift and a Curse

Taking 'em out, taking 'em all,
Shooting the wall, over and out
When nothing moves, all's well,
A decision he can find a way to live with

...and dried up flowers are so beautiful.
And it applies to all things living, and dead.
   For that I serve my time... in my suite in Hell.

"Now I ring the bell to tell the world,
I'm ready when they bring out the soon to be dead against the wall ..."
oo-oo-ooo
This necessary evil has no heart
ooo-oo-ooo
Flowers and people he will now enlace
A price he must pay serving a cold
...whatevergod.

Se IHAN tajuton onnellisuusmerkintä!

Siis ei hitto, te ette tajua mitenkä voi aurinko paistaa elämässä! :D

Elikkä tämä päivä varmisti sen kaiken. Mulla on ollu oikeesti varmaan paras viikko pienessä elämässäni pitkiin aikoihin, alkaen viime keskiviikosta. Sillonhan mä tosiaan sain yllättäen tajuttoman hyvän kesätyöpaikan, just semmosen jota oon halunnu ja hyvällä palkalla vieläpä. Sitten jouduin/päädyin/pääsin myös samalta istumalta mukaan paikallisen 4H:n hallitukseen, mikä oli sinällään ihan plussaa.

No, sitten jos ei siinä välissä tapahtunut mitään ihmeellistä, niin lauantai-ilta oli taas hieno. Mentiin naapuriin saunomaan ja korttia pelaamaan siinä seitsemän maissa illalla. Söin kesän (taino kevättä tää taitaa vielä olla, mutta kuitenkin ja anyways ja anygays!) ensimmäisen ulkonuotiolla käristetyn makkaran, ja voin kertoa että oli kyllä hyvää <3 Sitten saunan jälkeen vuorossa oli useampi tunti kortinpeluuta. Oikeastaan jostain iltakahdeksasta aina yhteen aamuyöllä, eli ihan kiva rupeama. :D Ja nukkumaan pääsin joskus puoli kahden maissa tai vähän yli.

Sunnuntai-aamuna sitä sitten herättiinkin jo virkeinä noin kello kahdeksan, mikä oli vähän liian aikaiseen ottaen huomioon että tiesi seuraavankin aamun herätyksen olevan aikainen. No, sängystä vääntäydyttiin kuitenkin ylös, ja kun mummakin viimein suvaitsi myös heräillä niin alkoi siivoamisurakka. Tampattiin kaikki patjat ja imuroitiin koko talo ennen Mikon ja Annan saapumista.

Niin, ja tässä välissähän minun pitää muistaessani kertoa mitä sattui tuossa viikolla. Tuo sunnuntain siivousurakkahan oli nimittäin jatkoa perjantain siivoukselle, jossa pistettiin koko minun huone täyteen kuosiin  ja tällinkiin. Tämä puolestaan johtui siitä, että olin torstai-iltana onnistunut istumaan sängylleni sillä seurauksella että se hajosi; pohja romahti puoliksi alas. Pakkohan se sänky oli sieltä sitten saada pois ja näin, mutta piti ensin siivota ennenkuin patjan palauttaminen ilman sänkyä paikoilleen olisi mahdollinen. Ja korkea aika olikin siivota kunnolla, oli se semmosessa kunnossa.

No, sitten kuhan saatiin siivottua niin ehdittiin siinä äitin kanssa pelailla porukalla omia pasianssejamme ennen Mikon ja Annan saapumista. Nämähän putkahtivat sitten paikalle siellä kahden jälkeen, lähempänä puoli kolmea. Ja mikäs sen riemuisampaa, ei voi muuta sanoa :D Odotus oli ollut kova. Sunnuntai-ilta menikin sitten korttia pelatessa ja erinäisesti vamostellessa, ja ennen nukkumaanmenoa katsottiin porukalla Kuninkaan puhe. (Omasta puolestani todetakseni:) taas kerran.

Aamun herätys olikin sitten astetta aikaisempi, eli kello soi siellä 05:10. Siinä sitten häsellettiin erinäisiä, juotiin aamukahvit ja päästiin liikkeelle noin kuudelta. Lähdettiin siis tosiaan ideaparkissa Tampereella käymään, jälleen. Matkalla pysähdyttiin Hirvaskankaalla ja Orituvalla (ei olis pitänyt juoda niin paljon, muttakun kahvia! <3) ja sitten perille saavuttiin ehkä puolen yhdentoista aikoihin.

Shoppailukierros oli oikein jees. :D Mikko sai, raukkaparka, toimia minun ja Annan henkilökohtaisena vaaterekkinä ja raahautui lähinnä vain mukana kaupoissa. Mutta marinoita ja murinoita ei kyllä kuulunut, eli hieno mies. c: Aamupala syötiin kotipizzassa, americana on jotain niin omnomnom. Sitten tuli epämääräisiä vaatekauppojenkollauksia. Minusta tuntui karusti, että minä löysin jotain kokoajan, mutta muiden ostokset eivät ihan hirveästi kasvaneet. Eivätkä omanikaan tietty, koska kävin kokoajan suuria henkisiä taisteluja etten tuhlaisi rahaa.

Löysin sitten kaksi aivan jumalaista mekkoa, toisen Mangosta ja toisen Lindexiltä. Mangon mekko oli tämmöinen,

ja maksoi kolmekymppiä. Näytti kyllä oikeasti ihan tajuttoman hyvälle, ja heti kun olin sovittanut sitä niin päätin että tämän minä vielä käyn ostamassa, jos ei kaikki rahat pala tällä reissulla.  Myöhemmin kuitenkin, toisen kierroksen alussa, eksyin sitten sinne Lindexille. Sieltä sitten löysin aivan tajuttoman ihanan valkoisen kesälirpakemekon, ja sain suurimmat tunnontuskat ikinä. Ostaakko tämä valkoinen vai se Mangon punainen? Valkoinen mekko maksoi viisitoista euroa enemmän, 45 euroa. No, lopulta ja useiden sovituskertojen (punainen mekko kolme kertaa, valkoinen kaksi) päädyin valkoiseen vaihtoehtoon.

 


Ja tuollehan se sitten näytti päällä. Ihan tajuttoman uskomattoman kiva ja ihana tapaus, ihan oikeasti :D Lisäksi kaupoista tarttui mukaan sukkahousuja, myös nuo mitkä olivat jalassa tuon mekon kanssa. Ennen poislähtöä sitten haettiin vielä subit mukaan automatkalla mussutettaviksi.

Tulomatkalla sitten poikettiin Viitasaarella Annelin ja Arskan luona kylässä ja iltakahveilla, ja kello oli varmasti päälle vaille yksitoista ennenkuin päästiin lähtemään sieltä, tai ylikin. Sitten kahdentoista maissa oltiin vihdoin viimein kotona. Nukkumaanmenosta ei kuitenkaan tullut mitään, kun oli matkankin ja viikonlopun aikana tullut paljon keskusteltavaa sillä seurauksella että naisväki itki ja miesväki ihmetteli. Kuitenkin joskus aamukolmelta ruvettiin nukkumaan, koska tilanne sitä vaati.

Itse heräsin kuitenkin jo kuudelta siihen, että vähän meinasi paleltaa. Ajattelin pukevani vähän lisää vaatetta päälle, ja huomasin että Mikkokin oli jo hereillä, ei ollut saanut nukuttua kun oli niin valoisaa. Empä minäkään siinä sitten enää ruvennut uudelleen nukkumaan vaikka väsyttikin, ja koko tiistaipäivä vedettiin läpi kolmen tunnin yöunilla. Mutta ei voi kuin kiittää teitä, Anna ja Mikko, tajuttoman hienosta viikonlopusta. <3

No, sitten tänään mentiin taas kouluun. Muutenpa ei mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta koulun jälkeen oli eurooppakurssia ja selvisi, että minä lähden kuin lähdenkin

PUOLAAN~ <3


Huhhuh, ette usko miten hieno fiilis. Olin niin pelännyt etukäteen etten pääsis. Mutta onneks Merja on tajuttoman reilu ihminen. Eli siinä menee minun heinäkuun alkuni. Intoilisin asiasta enemmän, mutta mummarakas sai päähänsä perseillä tästä mun bloggailusta, joten pitänee lopettaa. Vittusaatana, sanon minä, mutta niin siinä vaan käy joskus.

Aurinkoista päivää itse kullekkin, myös minulle, toivotaan ettei tuo yksi onnistu pilaamaan näin hienoa viikkoa ja päivää.

Ciao,
Nightingale

Oikeesti astetta hurjempi päivä

Nyt en kyllä pysty olla tekemättä blogimerkintää. Teidän kaikkien on vaan kuultava. Koska tämä päivä oli oikeesti harvinaisen hämmentävä.

Eilen illallahan siis Emmi eli totaalisen normaalia elämäänsä. Hän kävi nukkumaan yhdeksän maissa, nukahti nopeasti ja tyytyväisenä. Sitten, aamuyöllä kaikki tapahtumat alkoivat. Heräsin siinä aamuneljän maissa, ja ajattelin käväiseväni vessassa. Tämän toteutin. Sitten rupesin katsomaan puhelimesta kelloa, ja huomasin että oli tullut ihan oudosta numerosta viesti. No, katsoin sen ja se oli tullut naapurin emännältä. Hän uteli, että joko minulla on kesätöitä ja kiinnoistaisiko työ lasten ja nuorten parissa.

Ja miksei minua kiinnostaisi, onhan se lasten kanssa häsläily huomattavasti mukavampaa kuin joku puuntaimien istutus! :D No, soittelin sitten aamulla ennen yhdeksää Outille tarkempaa informaatiota saadakseni. Se nimittäin oli vastannut, että tänään tulis se tyyppi joka näistä asioista päättää niin Pielavedelle (se käy täällä hyvin harvoin) niin sitten että se oli halunnut nähdä kasvokkain. Ja tästäkin piti sitten saada selko. Mutta minulle selvisi, että viiden aikaan olisi hän paikalla MTK:n (vai mikä lienekkään) toimistolla.

No, sittempä siitä soittelemaan mummalle tilanteesta ja selittämään ensin koko kesätyöjuttu ja sitten tämän tyypin tapaaminen ja kaikki mahdollinen, että olisi mahdollista jäädä sitten kylälle. Kuulemma niin, että viideltä menisin tapaamaan sitä tyyppiä ja sitten viimeistään seitsemältä pääsisin lähtemään Outin kyydillä kotio. Mumma oli muuttuneeseen tilanteeseen tyytyväinen, että kannattaahan se tämä työ mieluummin ottaa. Joten minä sitten jäin kylälle koulun jälkeen, tarkemmin sanottuna menin Mikon luokse odottelemaan kellon kulkemista viiteen.

Viideltä taistelin sitten tieni sinne MTK:n toimistolle. Outi kyllä oli puhelimessa selittänyt, että missä se oli, mutta silti oli vähän pientä epävarmuutta ilmassa. Onneksi siellä oli vain yksi sellainen sepposenselällään oleva mahdollinen ovi, joten kävin siitä sisään ja löysin tieni perille. Siellä sitten vielä hetken ihmettelin että olenko oikeassa paikassa, mutta oikeat ihmiset löysin ja päästiin keskustelemaan näistä minun kesätöistäni.

Ensin käytiin keskustelua siitä että mitä, miten, kuka ja häh. Sitten minä kertoilin vähän itsestäni, jonka jälkeen oikeasti pohdittiin kohderyhmää päiväleirille ja leirileirille, ja ajankohtaa. Ja sisältöä/teemaa. Oikeasti innoistuin aika kovasti, oli mielenkiintoista. Sitten kun saisin vielä houkuteltua siihen kaverin (Eve, sinua minä aion vielä kosiskella lisää tähän hommaan!) niin kaikki olisi enemmän kuin mainiosti.

No, tämän jälkeen näillä samoilla ihmisillä (ja muutamalla muulla) alkoi 4H-yhdistyksen vuosikokous, jota myös ulkopuoliset saivat jäädä seuraamaan. Minä tietenkin jäin, sillä olin Outin kyydillä tulossa kotiin ja Outi oli tulossa kokoukseen. Tästä ne eriskummallisuudet sitten alkoivatkin.

Nimittäin vuosikokouksessa päätettiin hallituksen jäsenistä tulevalle kaudelle ja sensemmoista, ja yllättäen hokaistiin että hei, oliskos sulla Emmi kiinnostusta tähän hommaan. Se tuli niin puskista ja yhtäkkiä, etten osannut kuin sönköttää, että enhän minä tiedä, ja että no miksikäs ei. Siinä sitten tosin tuli vielä melkein heti se pointti, että minä olen vielä alaikäinen, niin pitäisi ehkä vanhempien mielipidettä tiedustella, ja minä sanoin että jos mummalla ei ole asiaan mitään vastaanväittämistä, niin tietenkin voin ryhtyä hommaan.

Kuhan vuosikokous sitten saatiin päätökseen, Outi soitti mummalle varsin lyhyehkön puhelun, mutta kyllä, mikään ei estänyt minua. Joten ihan yllättäen minä olenkin sitten Pielaveden 4H-yhdistyksen hallituksen jäsen. Tämä on sinällään oikeasti hiton mielenkiintoista, että minä kun en hirveästi missään 4H-toiminnassa ole mukana ollut (paitsi ihan penskana, siitä en muista juuri mitään). Mutta siellä sitä ollaan, toisena nuorisojäsenä vai miklienekkään virallinen nimitys, tuomassa nuorten näkökulmaa asioihin.

Vuosikokouksen jälkeen alkoikin sitten jonkinsortin järjestäytymiskokous, ja siinä sitten vielä kestikin. Olin vilkuillut kelloa seitsemästä lähtien (se oli Outin arvioima aika kokouksen päättymiselle ja kotiinlähdölle aamulla), mutta kello tuli vartin yli seitsemän, puoli kahdeksan, meni kahdeksaankin. Eikä loppua näkynyt, vaan ideoita lenteli. Sitten viimein siellä puoli yhdeksän maissa, kenties vähän yli, päästiin viimein lähtemään kotiin. Kotiin tulin siis joskus 21:10, eli semmoset päälle kaksi tuntia arvioidun ajan jälkeen. Mutta ei siinä mitään, ihan metkaa oli. :D

Mutta että tämmönen yhden päivän saldo. Pistäkäähän ystävät rakkaat paremmaksi. Kesätöitä hyvällä palkalla, hyvään aikaan ja hallituksen jäseneksi ekstempporee.

Huomen aamulla pitää sitten mennä Kräkin juttusille puhumaan meidän lukion tilojen mahdollisesta käytöstä sille päiväleirille, ja sensemmosta. Ja minulla alkaa aputyövoiman buukkaus.

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan, jos meinaan aamulla jaksaa tehdä yhtään mitään. HUOMENNA NIIN PITÄÄ KESKUSTELLA. :DD Mutta tämä blogimerkintä lähinnä siksi, ettei aivan kaikkea tarvitse kaikille erikseen selittää huomenna.

Hyvät yöt kaikki
Nightingale

P.S. Ihmeellinen on elämä, eikös totta?

Angels in the morning light

Tänään on ollut taiteellinen päivä. Ja ahkera päivä. Minä niin tykkään näistä kahdentoista koulupäivistä, kun oikeasti tuntuu että on aikaa tehdä kaikkea.

Olenki tälle päivää jo saanut kaikki tarpeelliset läksyt tehtyä; matikantehtävät ja äikän aikajanan viimeisteltyä. Sitten siirryin fiilistelemään tuossa elämän suurta ihmeellisyyttä, facebookkia, ja löysin sieltä sitten aikani tutkailun jälkeen tämmöisen:

Angels in the morning light
Salvation of your life
Angels in the burning light
You gotta hold the devil down


Kyseessä on siis Skylight -nimisen bändin vaimikälieneekään biisi Devil Down, jossa vierailee tämä maailman ihanin herra Tony Kakko. Aivan tajuttoman hyvä omalla tavallaan, vaikka poikkeaa kovin normisonata/normikakko -tyylistä. Tätä onkin sitten popitettu koko ilta putkeen, eikä loppua näy.

Ja tämän kyseisen biisin seurauksenahan minä eksyin taiteilemaan, ja sain tällaisen

aikani erinäisen väkertelyn ja luonnostelun ja säheltämisen jälkeen tehtyä. Täytyy myöntää että olen kiitettävän tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt näyttää sille etten sittenkään ole lopullisesti kadottanut piirtotaitoani. Ainakaan omasta mielestäni. Sillä tässä oli pitkä semmoinen jakso, että tuntui ettei mikään piirtäminen onnistunut eikä mikään näyttänyt hyvälle, mutta tästä tuli parempi kuin odotin. Arvioita? Kommentteja? Tosin niitä voisi antaa myös Deviantartissa, mutta eihän teistä kukaan semmoista käytä. :D

Nojoo. Mutta että semmosta tällä kertaa. En ehkä saa kirjotettua tähän mitään muuta tai ylipäätään mitään teitä kiinnostavaa, mutta c'est la vie.

Ciao kaikki
Nightingale

P.S. Ei, minä tiedän ettei se edelleenkään ollut merkintä jatkojen jatkoista, hupsie.

P.P.S. Roosa, mä syytän sua seuraavasta!


Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa.
Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa. <3