Nyt en kyllä pysty olla tekemättä blogimerkintää. Teidän kaikkien on vaan kuultava. Koska tämä päivä oli oikeesti harvinaisen hämmentävä.
Eilen illallahan siis Emmi eli totaalisen normaalia elämäänsä. Hän kävi nukkumaan yhdeksän maissa, nukahti nopeasti ja tyytyväisenä. Sitten, aamuyöllä kaikki tapahtumat alkoivat. Heräsin siinä aamuneljän maissa, ja ajattelin käväiseväni vessassa. Tämän toteutin. Sitten rupesin katsomaan puhelimesta kelloa, ja huomasin että oli tullut ihan oudosta numerosta viesti. No, katsoin sen ja se oli tullut naapurin emännältä. Hän uteli, että joko minulla on kesätöitä ja kiinnoistaisiko työ lasten ja nuorten parissa.
Ja miksei minua kiinnostaisi, onhan se lasten kanssa häsläily huomattavasti mukavampaa kuin joku puuntaimien istutus! :D No, soittelin sitten aamulla ennen yhdeksää Outille tarkempaa informaatiota saadakseni. Se nimittäin oli vastannut, että tänään tulis se tyyppi joka näistä asioista päättää niin Pielavedelle (se käy täällä hyvin harvoin) niin sitten että se oli halunnut nähdä kasvokkain. Ja tästäkin piti sitten saada selko. Mutta minulle selvisi, että viiden aikaan olisi hän paikalla MTK:n (vai mikä lienekkään) toimistolla.
No, sittempä siitä soittelemaan mummalle tilanteesta ja selittämään ensin koko kesätyöjuttu ja sitten tämän tyypin tapaaminen ja kaikki mahdollinen, että olisi mahdollista jäädä sitten kylälle. Kuulemma niin, että viideltä menisin tapaamaan sitä tyyppiä ja sitten viimeistään seitsemältä pääsisin lähtemään Outin kyydillä kotio. Mumma oli muuttuneeseen tilanteeseen tyytyväinen, että kannattaahan se tämä työ mieluummin ottaa. Joten minä sitten jäin kylälle koulun jälkeen, tarkemmin sanottuna menin Mikon luokse odottelemaan kellon kulkemista viiteen.
Viideltä taistelin sitten tieni sinne MTK:n toimistolle. Outi kyllä oli puhelimessa selittänyt, että missä se oli, mutta silti oli vähän pientä epävarmuutta ilmassa. Onneksi siellä oli vain yksi sellainen sepposenselällään oleva mahdollinen ovi, joten kävin siitä sisään ja löysin tieni perille. Siellä sitten vielä hetken ihmettelin että olenko oikeassa paikassa, mutta oikeat ihmiset löysin ja päästiin keskustelemaan näistä minun kesätöistäni.
Ensin käytiin keskustelua siitä että mitä, miten, kuka ja häh. Sitten minä kertoilin vähän itsestäni, jonka jälkeen oikeasti pohdittiin kohderyhmää päiväleirille ja leirileirille, ja ajankohtaa. Ja sisältöä/teemaa. Oikeasti innoistuin aika kovasti, oli mielenkiintoista. Sitten kun saisin vielä houkuteltua siihen kaverin (Eve, sinua minä aion vielä kosiskella lisää tähän hommaan!) niin kaikki olisi enemmän kuin mainiosti.
No, tämän jälkeen näillä samoilla ihmisillä (ja muutamalla muulla) alkoi 4H-yhdistyksen vuosikokous, jota myös ulkopuoliset saivat jäädä seuraamaan. Minä tietenkin jäin, sillä olin Outin kyydillä tulossa kotiin ja Outi oli tulossa kokoukseen. Tästä ne eriskummallisuudet sitten alkoivatkin.
Nimittäin vuosikokouksessa päätettiin hallituksen jäsenistä tulevalle kaudelle ja sensemmoista, ja yllättäen hokaistiin että hei, oliskos sulla Emmi kiinnostusta tähän hommaan. Se tuli niin puskista ja yhtäkkiä, etten osannut kuin sönköttää, että enhän minä tiedä, ja että no miksikäs ei. Siinä sitten tosin tuli vielä melkein heti se pointti, että minä olen vielä alaikäinen, niin pitäisi ehkä vanhempien mielipidettä tiedustella, ja minä sanoin että jos mummalla ei ole asiaan mitään vastaanväittämistä, niin tietenkin voin ryhtyä hommaan.
Kuhan vuosikokous sitten saatiin päätökseen, Outi soitti mummalle varsin lyhyehkön puhelun, mutta kyllä, mikään ei estänyt minua. Joten ihan yllättäen minä olenkin sitten Pielaveden 4H-yhdistyksen hallituksen jäsen. Tämä on sinällään oikeasti hiton mielenkiintoista, että minä kun en hirveästi missään 4H-toiminnassa ole mukana ollut (paitsi ihan penskana, siitä en muista juuri mitään). Mutta siellä sitä ollaan, toisena nuorisojäsenä vai miklienekkään virallinen nimitys, tuomassa nuorten näkökulmaa asioihin.
Vuosikokouksen jälkeen alkoikin sitten jonkinsortin järjestäytymiskokous, ja siinä sitten vielä kestikin. Olin vilkuillut kelloa seitsemästä lähtien (se oli Outin arvioima aika kokouksen päättymiselle ja kotiinlähdölle aamulla), mutta kello tuli vartin yli seitsemän, puoli kahdeksan, meni kahdeksaankin. Eikä loppua näkynyt, vaan ideoita lenteli. Sitten viimein siellä puoli yhdeksän maissa, kenties vähän yli, päästiin viimein lähtemään kotiin. Kotiin tulin siis joskus 21:10, eli semmoset päälle kaksi tuntia arvioidun ajan jälkeen. Mutta ei siinä mitään, ihan metkaa oli. :D
Mutta että tämmönen yhden päivän saldo. Pistäkäähän ystävät rakkaat paremmaksi. Kesätöitä hyvällä palkalla, hyvään aikaan ja hallituksen jäseneksi ekstempporee.
Huomen aamulla pitää sitten mennä Kräkin juttusille puhumaan meidän lukion tilojen mahdollisesta käytöstä sille päiväleirille, ja sensemmosta. Ja minulla alkaa aputyövoiman buukkaus.
Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan, jos meinaan aamulla jaksaa tehdä yhtään mitään. HUOMENNA NIIN PITÄÄ KESKUSTELLA. :DD Mutta tämä blogimerkintä lähinnä siksi, ettei aivan kaikkea tarvitse kaikille erikseen selittää huomenna.
Hyvät yöt kaikki
Nightingale
P.S. Ihmeellinen on elämä, eikös totta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti