Okei, eli tästä se kaikki lähti. Saimme raahattua majoituspaikkaamme, aivan ihanalle saunamökille kaikenmoista kamaa ja ennenkaikkea tietenkin läppärin, josta sitten koko sielläoloaikamme popitimme enemmän tai vähemmän sivistävää, mutta erittäin fiilistelykelpoista musiikkia. Toinen operaatio oli myös viikonloppuna katsottavien elokuvien päättäminen, sillä minä raahasin mukanani aimo läjän leffoja tuolta rakkaasta hyllystäni, mm. Moulin Rouge, Noin 7 veljestä, Man in the Iron Mask, Repo! The Genetic Opera, Kuninkaan puhe, Sweeney Todd jne. Lopulta, ihan oikeasti tuskaisten päätösten jälkeen, päädyimme kolmeen elokuvaan, jotka olivat:
Amélie, Mamma Mia! ja Moulin Rouge! Eli kaksi musikaalia ja yksi muutenvaan härö hyvänmielen elokuva. Kyllä minulle kelpaa. :D Aloitimme perjantai-iltana Mamma Mia!:lla ja jatkoimme urakkaa lauantaina katsomalla päivällä Amélien ja illalla Moulin Rougen.
Niin, ja tokihan minulta unohtui ihan kokonaan esittelemättä vielä tuo Annan kaunis poseeraus takan kanssa, ja meidän ehdoton ylpeydenaiheemme. Me tosiaan kun mentiin tuonne saunamökille niin sitten käskettiin vahtia, ettei tuo takka sammu että lämpiäis se kämppä, ja no meidän tuurillahan se tosiaan sammui. Olisiko peräti ollut niin, että Annakulta meni esittelemään sitä että kuinka hyvin se palaa, kun sille antaa vähän ilmaa ja sitten.. :D Ja me kun sitä yritettiin kaikilla konsteilla saada syttymään, älyttömän nauramisen ja panikoinnin ohessa. Ilmeisesti emme ole aivan ruudinkeksijöitä tässä takkapolitiikassa, mutta jokatapauksessa saimme sen upeasti syttymään, ja ihaillessamme onnistumistamme tulimme varmaan jatkuvasti koputelleeksi puuhun, ettei se sammuisi. Ja Mikollehan ei tästä sitten kerrota, kuten sovittiin, mutta onneksi se ei lue tätä blogia! Hyshys vaan muutkin lukijat.
Tässä sitten näkyy taas vähän meidän valtakuntaamme. Tietokoneen asetimme taktisesti sängyn viereen tuohon penkille leffojen katselua varten että saatiin sitten lösötä sängyllä. Sitten noissa kuvissa näkyy myös minun ylisöpöt muumilakanat (♥). Tykkäsin kovin. Minä sain tapeltua itselleni suurella urheudella tuon seinänvieruspaikan, koska en varmasti olisi osannut nukkua tuossa reunalla. Varmasti olisin mätkähtänyt alas tuhoisin seurauksin (parinkymmenen sentin pudotukseen voi varmasti kuolla!)
Lisäksi kuvassa näkyy meidän mässymme, joita tuli tosiaan hieman ostettua. Kaupasta mukaan tarttui Aarrearkku-pussi, Geisha-suklaalevy ja Susupussi. Lisäksi, voin kertoa, että minun rakas emäntäni ei tosiaankaan pitänyt minua nälässä koko vierailun aikana, vaan ruokaa kyllä riitti. Kaikki kunnia Annalle hyvästä emännyydestä.
Niin, mutta millekkäs me sitä sitten näytettiinkään? En ole aivan varma, miten tätä materiaalia uskaltaa tänne laittaa, mutta katsotaan..
Että semmoista. PYJAMABILEEEEET :DD
Lisäksihän meidän luonamme vierailivat Sammalisenlahden tosimiehet Eeppa ja Aappa, jotka olivat erittäin ihania uusia tuttavuuksia. He viipyivät jonkin aikaa meidän seuranamme ja minun täytyy kyllä myöntää että olen aivan myyty näiden herrasmiesten suhteen. Hienoja, komeita miehiä. Harmi, että Eeppa ja Aappa eivät halunneet kuviaan internet-levitykseen, joten joudun jättämään kuvamateriaalin pois tälläkertaa tästä kenties hienoimmasta kohtaamisesta koskaan.
No, perjantai-iltana, tai oikeammin lauantaiyönä selvisimme sitten viimein joskus kolmen maissa aamulla nukkumaan, ja täytyy myöntää että nukuin vähän levottomasti. Johtui kyllä varmaan siitä että aivan vieras nukkumapaikka, niin siinä tahtoo usein käydä niin. Aamulla sitten heräsimme jo yhdeksältä ja kampeuduimme ylös ja syömään.
Lauantain ohjelmanumerona oli sitten myös ulkoilua:
Sitten illalla koomailtuamme menimme katsomaan Sammon peliä varsin ekstempporee -lähdöllä. :D Siellä sitten fiilisteltiin kuka mitäkin, Anna Even seuraa ja peliä, minä keskityin taas ehkä enemmän siihen jonka kainalossa istuin. No, mutta, jännä peli oli vaikka Sampo hävisikin. :DD Sitten jouduimme kävelemään Annan luokse, mutta se oli lähinnä ihan mukava iltakävely. Mikkokin seuraili mukana vähän matkaa, kunnes sitten jäi matkalla kotiinsa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantai-ilta oli huomattavasti koomaisempi kuin perjantai-ilta. Edes Eeppa ja Aappa eivät tulleet enää käymään, vaikka niiden oli kyllä tarkoitus. Simahdimme onnellisesti yhden aikoihin yöllä. Aamulla sitten oli ylösnousemus jälleen yhdeksältä, vaikka epäusko meinasikin iskeä siihen että jaksetaanko nousta. Noustiin kuitenkin, ja sitten kun nuo yhdet viimein selvisivät hakemaan niin unohtuivat vielä vähintään tunniksi rupattelemaan ja päiväkahveja juomaan.. Se on vaikeeta vaan ottaa tyttö ja lähteä :DD Tosin eipä mulla nyt NIIN hirvee kiire poiskaan ollut.
Kotimatkalla sitten selvisi että ai, kappas, meillä oli käyny yksi pieni virpoja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, enkähän minä tietenkään ollut kotona! Kyllä vähän harmitti, olisin halunnut niin kovin nähdä naapurin pikkupojan noitana, awwws c:
No mutta joooo. Sitten viikollakin tapahtui yhtä sun toista, käytiin naapurissa kattomassa vanhojentanssidvd, mutta se kyllä pätki aika helkkaristi eikä siitä sitten oikein tahtonut tulla mitään, niissä laitteissa oli vissiin jotain vikaa. Sitten torstaina menin taas käymään Mikon luona kivasti koulun jälkeen, ja mukava vierailu oli kuten aina :D Lukuunottamatta sitä, että kun piti kävellä siellä satamassa kun Mikko kävi kesätyöhaastiksessa.. Muuten hyvä, mutta jostain olikin iskenyt helvetinmoinen lumisade ja pyrytys yllättäen, ja koko matkan tuli lunta minkä kerkesi. Siinä sitten oltiin sataprosenttisen lumisia, kun perille päästiin, ja lumisade jatkui vielä paluumatkallakin. Mutta kohtalon vittuiluhan näkyi vasta myöhemmin; heti, kun päästiin Mikon talon nurkalle, lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terää. Näillä keleillä on jotain meidän suhdetta vastaan.. :D Tosin tässähän oletettiin, että se on Mother Precious Sunshine taas asialla.
Tämä viikonloppu onkin sen jälkeen mennyt kivasti opiskellessa. Olen saanut perjantaina sen hiton historian lukupäiväkirjan tehtyä (oikeastihan sen piti olla torstaiksi valmis) ja ymppäsin ruotsin sanatkin yhteen kasaan lukemisen helpottamiseksi. Lauantaipäivän taistelin sitten matematiikantehtävien kanssa, ja sainkin 23 tehtyä, mikä oli mielestäni hyvä päiväsaldo. Tälle päivää olenkin sitten kirjoittanut äikän lokikirjaa kymmenen sivun verran ja yrittänyt (nimenomaan vain yrittänyt) opiskella yhteiskuntaoppia. Saa nähdä mitä on huomiselle ohjelmassa, villi veikkaukseni tosin on että matematiikkaahan sitä siellä.
Niin, ja kävihän meillä lauantaina myös vieraita. Aamukymmenen maissa naapurin emäntä soittelee, että ollaanko kotona, että jos tulevat Mirvan kanssa käymään ja parit ristikontrat pelaamaan kun Mirvan piti sitten kahden jälkeen olla menossa Kuopiota kohti, että muuten olisivat illalla tulleet käymään. No, eipä meillä mitään ollut ja he tulivat. Täytyy myöntää, että oli harvinaisen tappiollinen ilta, mutta ei se mitään, henkisesti olemme aina voittajia! :D Mutta sitten tämä emäntä sai päähänsä että tulisi illalla katsomaan leffaa meidän kanssa, kun meillä oli mumman kanssa muutenkin suunnitteilla leffankatsomisen jatkaminen. Iltalypsyn jälkeen sitä sitten tuli taas vieraita, ja saunottuamme ja syötyämme päästiin katsomaan elokuvia. Ja mitäs me katsoimmekaan? Villejä veikkauksia? KYLLÄ, arvasitte aivan oikein!
Mitäpäs sitä muutakaan. Ja millonkas me katottiin nuo viimeksi? Pari viikkoa takaperin? Ei herrajesta. No, kuitenkin niitä sitä alettiin taas kattomaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että jonkun parinkymmenen minuutin jälkeen Kaunista Veeraa minä tajusin että hittovie minä tätä jaksa katsoa, ja taktisesti pakenin paikalta ja menin soittamaan uudestaan Mikolle. Olin soittanut sille jo aiemmin samana päivänä, mutta juttu jäi taas mumman takia kesken enkä mielestäni saanut puhuttua tarpeeksi, niin soitin uudestaan. Ja puheluhan oli kevyen mittainen, jonkun viitisenkymmentä minuuttia. Kunnes mumma hieman hermostui (ja Kaunis Veera loppui ja piti vaihtaa Kulkurin valssiin). :D
No mutta joo. Meillä on mumman kanssa ollut tässä pääsiäislomalla eräs toinenkin projekti, nimittäin ollaan katsottu Myrskyluodon Maijaa.
Tätähän minun ei nyt pitäisi kenties myöntää, että maineeni säilyisi edes jotenkin, mutta en voi vastustaa kiusausta. Katsottiin siis tänään kaksi viimeistä jaksoa tätä yhteensä kuusiosaista sarjaa, ollaan tehty sillä periaatteella että kaksi illassaan. No, mutta nyt kävi niin, etten saanut katsottua viimeistä osaa itkemättä, en sitten millään! Oikeasti saa olla aika hyvä sarja jos saa minut itkemään (Postia pappi Jaakobille ja Sormusten herrat tästä loistavia esimerkkejä). Ja vaikka tämän pitäisi kuulua siihen sarjaan, että enhän minä tämmöisestä pidä, niin pakko sanoa että se oli ihan oikeasti ihan hyvä. Katsokaa joskus, jos elämän tylsyys iskee ja aikaa on naapureille jaettavaksi.
Mutta nyt minun oikeastaan pitää lähteä nukkumaan, sillä kello alkaa uhkaavasti lähestyä puolta kahtatoista ja huominen on viimeinen aamu, kun saan nukkua taas pitkään.
Hyvät yöt, kauniit unet ja ciao kaikki,
Nightingale
P.S. Paljon jäi varmaan sanomatta ja joissakin asioissa sekoilin, mutta tähän kellonaikaan ei enää mietitä turhia..
Oh mothers wipe your tears
Your sons will rest a million years
Found their peace at last
As foe turned to friend
And forgive
And they knew they would die.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti