Vähänsitätätätuota.

Laiskistuttaa jälleen. Paljon olisi sanottavaa ja kerrottavaa, mutta on myös niin paljon muuta tehtävää että ei ole oikein ollut aikaa saati keskittymiskykyä kirjoittaa tänne. Kerran kuukaudessa -päivitystahti tuntuu jatkuvan, mutta ei se mitään. Mutta mistäs sitä aloitettaisiin? Ehkä siitä Sabatonin keikasta?

Aloitetaan siitä. Tämän selityksen monet on kuulleet jo moneen otteeseen, mutta onneksi se ei minua haittaa saati estä! Oli kyllä harvinaisen jännää siellä :D Lämppäreinä olivat tukholmalainen sukkahousuhevibändi (ainakin melkeimpä) Dynazty ja käsittääkseni haaparantalainen Raubtier.

Dynazty oli minusta ehkä se parempi näistä lämppäreistä, vaikken tästäkään innostunut ihan järin hirveästi. Tuo laulaja (kuvassa keskellä) oli tuuhean hiuspehkonsa kanssa semmoinen pikkutyttöjen hevaritukkajumala, voi olla että olin siitä niin häiriintynyt etten edes älynnyt keskittyä tarkemmin musiikkiin. :D

Toinen lämppäri oli tosiaan sitten tämä Raubtier. Ei ollut minusta järin erityinen, soitti jotain natsimitäliesotamusiikkia (hyvät termit, en ole oikeasti ihan varma miksi sitä pitäisi kutsua) ja itse henkilökohtaisesti suosin Sabatonia sotakerronnallisena musiikkina :D No, ihan jännä kuitenkin, ja Essi tykkäsi. Ja tuo laulaja oli hassun näköinen, mikä perustelu se sitten on millekkään, sitä en tiedä :D

Mutta sitten itse illan pääesiintyjä eli Sabaton! Minusta oli ihan ihmeellistä, näin Teatrialla kahdesti Sonatan keikoilla käyneenä, että Sabaton aloitti keikan lähestulkoon luvattuun aikaan, puoli kymmenen jälkeen. Nimittäin Sonatan keikat ovat aina alkaneet noin tunnin myöhässä, ja luvatulla aikaa aloittaminen hämmensi minua kovin. Mutta hyvä juttu se oli, kertakaikkiaan :D

Settilista näytti seuraavanlaiselle:


"The March to War"
Ghost division
Gott mit uns (eng)
White Death
Carolus Rex (eng)
Karolinens bön
40:1
Cliffs of Gallipoli
Uprising
Lejonet från Norden
The hammer has fallen
Attero Dominatus
The Art of War
Talvisota
Primo Victoria
Metal Crüe

Siellä oli tosiaan muutama aivan jäätävän loistava juttu, vaikka kaikenkaikkiaan koko settilista oli aivan jäätävän loistava :D Melkein ehdin jo masentua keikan alussa (no, olin minä jo etukäteen varautunut, ei siinä) kun soittivat Gott mit unsin ja Carolus Rexin nimenomaan englanniksi. Ajattelin että  no, ruotsiksi en siis biisejä saa, mutta väärässä olin! Caroluksen jälkeen herr Bruuden (:D) alkoi kertoilemaan, kuinka olivat saaaneet hirveästi palautetta ja toiveita siitä, että soittaisivat edes muutaman uuden levyn biisin ruotsiksi. Ja nämä pirulaisethan soittivat! Melkein huvitti itkeä onnesta, kun Karolinens bön kajahti ilmoille, ruotsiksi vielä, kun ei suinkaan ole yksi uuden levyn suosikkibiiseistäni.

Vähän kyllä yllätyin, etteivät soittaneet Annan suosikkia Livstid i krigiä olleskaan, ruotsiksi tai enkuksi. Kai ei vaan sopinut tähän settilistaan, mikä lienee tottakin. Oli kyllä semmoinen setti kaikkea mahdollista eeppistä ja mahtavaa, että ei paremmasta väliä. Ei ollut yhtään semmoista "otampa lunkisti tämän biisin" -fiilistä, vaan kaikki biisit vedettiin kyllä täydellä huudolla läpi :D Tästä sitten porukka saikin Brodénilta kiitokset, että kun edes keikan keskivälin tienoilla ei tullut sellaista normaalia notkahdusta innostuksessa ja jaksamisessa, vaan kun vedettiin koko keikka samalla energialla läpi (:

Ja sitten hihihi, kun tosiaan päästiin tuohon ihan eturiviin, niin sain sitten itselleni Thobben plektran, jonka se viskasi siihen suoraan nenän eteen melkein. Harmi että tippui aidan toiselle puolelle, mutta onneksi kiva järkkärisetä kävi sitten nostamassa sen minulle kun kauniisti pyysin (viittilöin sille hirveästi ja näytin niin anovalle kuin ikinä osasin) :DD ♥ Sitten tosiaan ostin tämän pahennusta herättävän paitani myös 25 euron hintaan, Mikon kanssa samanlaiset niin ollaan nolo pariskunta c:

Mutta ylipäätään keikasta jäi hirveän hyvät fiilikset. Oikeastaan niin hyvät, että seuraavaa kertaa odotellessa!

Mutta se siitä keikasta. Tällä kertaa, nimittäin..

Sitten voisinkin jatkaa satuilua vaikkapa maanantain ideaparkin reissusta. Pieniä aikahyppäyksiä näissä tarinoinneissa, mutta ei se mitään.

Eli tosiaan maanataina käytiin Ideaparkissa jouluostoksilla yms. Tuli ihanan pitkä päivä, kun herätys aamulla ennen kuutta ja kotiin tultiin kahdentoista pintaan illalla.. :D Mutta oli hyvä reissu. Sain ostettua kahta vaille kaikki joululahjat, loput sitten ostan tässä loppuviikosta. Toisaalta miittasin Martun, tuon ihmeellisen miehen. Oli aika jännä miitinki, hauskaa oli kun oikeasti tavallaan tuikituntematon ihminen ja silti tuntui sille että oon tuntenut tän ihmisen vähintään aina. Moukutettiinkin toisiamme jo kuin vanhat kaverit konsanaan, ihan kuin oltais viimeks nähty edellisenä päivänä. Kolmisen tuntia ehdittiin hhengastella ennenkuin meidän oli aika lähteä kotia. Siinä välissä ehdin ostamaan myös Mikon joululahjan, Martun ja äiten armaalla avustuksella. :D Tuli nättiä, maltan tuskin odottaa Mikon ah-niin-ilahtuneita kiitoksia lahjasta.... :P

Ja sitten sain ostettua penkkariasujutut! Kankaat ja kaikki. Se olisikin siis joululoman juttu alkaa kasailemaan tuota asua, ja pitäisi muistaa toimittaa Lauralle ne kankaat siihen mekkoon. Toivottavasti saan siitä aikaiseksi niin hyvän kun vaan toivon (: pitää vaan tehdä maltilla eikä hutiloiden niin eiköhän se siitä.

Dadidei,

Nightingale

!!

Vihdoin, viimein, minä tiedän mikä minä olen penkkareissa!! :D 

Repikää siitä.

Nightingale

P.S. Joo, on mulla oikeetakkin asiaa mutta merkintää siitä tulee myöhemmin.. Ja ehkä tästäkin :D

Abipäivä (Hakijan päivä) Jyväskylän yliopistolla!

Joo, elikkäs. Merkintää pukkaa, ihme kyllä.

Oltiin siis tosiaan eilen Jyväskylässä abipäivillä koulun kanssa, ja reissu oli sinällään ihan jees. Lähtö oli aamulla koululta siinä seitsemältä, joten menin jo torstaina Mikon luo yöksi ettei minua tarvitse lähteä tuomaan aikaiseen täältä korvesta kylälle.

Torstaina alkoi sitten taas ne wanhojen harkat, tuo hervoton ruljanssi. Pitikin lupautua tanssimaan Mikon kanssa.. :D no ei, ihan kivaa oli ja kyllä se siitä lähtee, oli vaan hassua kun käytiin niitä perustansseja läpi niin kun pojat (eikä kyllä tytötkään, mutta se ei pahemmin vaikuta minuun) osanneet niitä tansseja vielä, vaikka eihän niiden kuulukkaan, nuohan oli vasta ekat harkat. Mutta tuntui silti hassulle :D

No, Mikon luokse selvittyäni siivoilin sen pöytää ja Mikko siivoili muuten, sitten pyörähdimme kaupassa ostamassa perjantaille evästä, taisiis lähinnä minulle bussimatkalle ruokaa.Sitten olikin vuorossa koomailua ja piirtämistä aina siihen asti että tuli nälkä. Koska kukaan ruokaa laittava persoona ei sitten ollut kotona, Mikko taikoi oikeesti hienot annokset kalapuikoista, makaronista ja herneistä. Siis oikeasti hienot, vaikka ei kuulosta järin ihmeellisille aineksille. Kattoi vielä minua varten pöydän ja sytytti kynttilän, ai kun oli herkkää. :D Ja lisäksi sääti minulle vielä jälkkäriä. Ihanasti tehty oli c: <3

Eilen aamulla sitten oli tosiaan se herätys silloin vailla kuusi (ettei tarvinnut hirveässä kiireessä säätää lähtöä) ja sitten vailla seitsemän raahauduttiin koululle. Matka meni miten meni, koomaillessa ja vammatessa, ja perillä sitten ruvettiin katselemaan, että mitäs täällä pitäis nyt löytää, että pääsis elämässä eteenpäin. Vessa oli akuutein juttu, ja kyllä ne oikeat luentosalitkin sitten löytyi nopsaan. Päivän ohjelmahan siis näytti tälle:

Me aloitettiin siis menemällä tuonne kasvatustieteiden luennolle klo 10:20, mutta sitä ennen käytettiin jo aikaa keräämällä esitteitä ja tutustumalla noihin infopisteisiin. Kasvatustieteitten luento oli ihan hauska ja mielenkiintoinen, vaikkakin kesti melkein vartin tarkoitettua pidempään. Sen jälkeen olikin huidottava nopsaan vessaan ja sitten syömään Agoran ruokapaikkaan, jonne oli muuten lievästi sanottuna pitkät jonot. Siinä oli sitten lopulta keskimäärin vartti aikaa syödä, ennenkuin piti ehtiä sinne historian luennolle eli humanistisen tiedekunnan juttuun. Minä livistinkin pöydästä jo ennen muita ja vähän ennen puolta kävin ilmoittamassa että minä jo menen. Muutkin tulivat ehkä minuutin tai pari myöhässä sitten perässä. Jotenkin tuossa historian osassa luentoa, siinä mielenkiintoisimmassa osassa, oli nainen joka selitti hirvittävän ärsyttävästi ja epäkiinnostavasti ja ehkä hieman epäkattavastikkin aiheesta. Tuli vähän semmoinen fiilis, että on historia oikeasti paljon tätä kiinnostavampaa.

No, mutta, jännistystä päivään toi myös se, että tapasin yhden Mikon paljonpuhutuista mutta tapaamattomista ystävistä. Asta oli oman koulunsa kanssa samoilla abipäivillä, ja järkytys oli suuri kun kasvatustieteiden luennolla katselin suhteellisen taakse majoittuneita Lauraa, Roosaa ja Sakua ja äkkäsin ykskaks että Lauran edessä olevalla penkkirivillä istui nainen joka näytti erehdyttävän paljon Astalle. No, siinä sitten paniikissa Mikolle tekstaamaan että hei, täällä on tämmöinen! ja tämä yllätyksekseni vastaa että "Joo, sitten se varmaan on Asta kun nekin on täällä" ja minä olin ihan että O_O Siinä sittenn meni päivää pohdiskellessa, että missä välissä ehdin hyökätä juttusille mutta tilaisuutta (tai riittävää aikaa) ei ilmaantunut ennenkuin vasta kun poistuin tuolta humanistisen tiedekunnan luennolta (jossa Asta myöskin oli katsomassa). Siinä sitten keräsin rohkeuteni ja menin muina miehinä, että Asta terve, tunnistatkos? -tyyliin jutustelemaan ja kyllä se sitten oli jo sitä epäillyt että Mikon tyttöystävä olin muttei kuitenkaan osannut sinällään sanoa asiaa varmaksi :D Jonkunaikaa juteltiin ja sitten minä hyökkäsin Mikkoa etsimään. Kohdattiin tosiaan Astan kanssa vielä Mikon löytymisen jälkeenkin, kun pitihän Mikonkin Asta löytää. Oli kyllä kaikenkaikkiaan mielenkiintoista, kun en tosiaan ole näitä Mikon paikkakunnanulkopuolisia tavannut yhtään (Astaa nyt lukuuottamatta).

Tulomatkalla pysähdyttiin sitten Hirvaskankaalla ja me ostettiin Mikon kanssa rasia Budapesteja, ja sitten mässäsin niitä ihan onnessani kun en viime jouluna syönyt yhtään karkkilakkoilun takia. Loppumatka oli sitten aivan armotonta koomausta ja kenties vitutustakin, kun pojat puhuivat päälle tunnin, melkeimpä koko loppumatkan Dotasta, MTG:stä ja muista mukavista. Kyllä siinä rasitti olla vieressä ja kuunnella, kun Mikostakin oli sitten minulle niin paljon puheseuraa että. No, kyllähän se vähän yritti minunkin olemassaoloani huomioida mutta aina se hyökäsi myös heti mukaan poikien keskusteluun. Olinkin sitten suhteellisen ignooraava sen mukaisesti. Kyllä se sitten kuitenkin pyysi anteeksi, kun päästiin takaisin niille ja esitin pienen maininnan asiasta, joten ei se mitään. Juttuseura olisi kuitenkin matkoilla aina ihan suht jees, niin ettei joudu vaan kuuntelemaan yli tuntia puhetta asiasta joka ei vaan kiinnosta. Toisaalta paljon tuostakin menee kyllä oman väsymykseni piikkiin, päivä oli kuitenkin pitkä ja herätys aikainen.

No, setä haki minut Mikon luota sitten ja kotiin päästyäni söin iltapalaa, kävin tarkistamassa facen ja meninkin jo nukkumaan joskus varttia vaille 8. Ja täytyy kyllä sanoa, että nukahdin heti ja nukuin kuin tukki aamukuuteen, mutta silloinkin jatkoin uniani vielä yli kahdeksaan aamulla, että viimeyön unisaldoksi tuli semmoinen 12 tuntia. Ihan hyvä vaan, takana oli vähän huonosti nukuttuja öitä ja univelkaa.

Tälle viikonloppua ajattelin sitten vähän lukea kirjoituksiin, varmaan tehdä matikan kakkoskurssin kertaustehtäviä ja ehkä lukea historiaa. Sitten sunnuntaina onkin isäinpäivä ja ihan illasta sitten muutan taas ilveksentielle pariksi viikkoa Evemussun kanssa c: Revanssi kesästä odottaa!

Mutta nyt aamupalaa. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Ciao,
Nightingale

P.S. Pittää lisäillä kuvia noista pikkuoheissälistä, joita keräsin yliopiston infopisteistä niin myöhemmin kun jaksan etsiä kameran c: noi pinssit on vaan niin söpöjä!

Synttärit

Tänään sitten viimeinkin juhlimaan synttäreitä Katjan mökille med Anna, Evetsku, Essi, Roosa,  Mikko, Arto ja Ville! Huh, kun tätä on odotettu. Kattotaan mitä viikonlopusta tulee, merkintää jälkikäteen ainakin mitä luultavimmin.. :D

Aamubloggailuja

Mistäs sitä lapset tänään puhuttaisiin?

Viikonloppu oli, tuli ja meni. Perjantaina lähdettiin suoraan koulusta käymään Viitasaarella yhden tutun luona, ja siellä menikin koko ilta. Mentiin siis tosiaan näiden tuttujen uudelle mökille käymään (tai no, uudelle ja uudelle, toissakesänä valmistuneelle) jossa ei oltu ehditty käymään aikaisemmin monenmoisen hässäkän takia.  Pääasiassa hässäkkä johtui siitä, että mökki toimi vähän hätämajoituksena näiden tuttujen sukulaisille eikä me sitten selviydytty tekemään pitkään puhuttua vierailua ennenkuin vasta nyt.

Mutta kuitenkin hieno mökki oli, ja hauskaa meillä oli myös. :D Paistettiin makkaraa, syötiin patonkia, juotiin kahvia ja puheltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, suunnilleen. Sieltä selviydyttiinkin lähtemään kotia kohti vasta joskus kahdeksan aikoihin illalla, ja oltiin vasta yhdeksän jälkeen kotona. Käytiin matkalla koukkaisemassa yksien toisten tuttujen luota, kun minun Partylite -jutut olivat tulleet. c: Saan taas poltella kynttilöitä, ja ostin tämmöisen ihanan kynttiläsomisteenkin seuraksi minun söpöille pingwiinikoristeille:

Mitenhän minusta jotenkin tuntuu että minun tulevaisuuden kämpässä tulee olemaan miljoona erilaista kynttiläjuttua muttei paljon mitään muuta? :D no, sitä sattuu!

Lauantain ohjelma oli lähinnä täynnä erilaista koomailua. Käytiin iskän kanssa ottamassa vene vesille (joo, lokakuussa) kun ne tarvitsee sitä keskiviikkona kun ne menee ensonukon kanssa katsomaan tuota yhtä saarta. Sitten minä suunnittelin synttäreiden ruokalistan valmiiksi (Mikko oli ihana ja avusti minua siinä urakassa) ja nyt sitten vain pitäisi jakaa ihmisille niiden tuomiset. Se lienee tämän päivän juttu.

Ja tästä luontevana jatkumona sunnuntaikin meni synttärisuunnittelujen parissa. Käytiin porukoitten kanssa katsomassa siellä mökillä jolle mennään että kaikki on kunnossa, minä sain kuulla tarpeelliset ohjeistukset ja sain avaimet. Nyt sitten vain odotellaan perjantaita ja sinne mökkiin ahtautumista. (: Lisäksi olin eilen illalla hurja ja sain jonkun vimman tehdä uskonnontunnille opettajan kaipailemia kysymyksiä. Sain kertaheitolla kasaan niitä jonkun 23 kappaletta, ja luulen että se riittää kyllä paremmin kuin hyvin. Ihmeellisiä inspiraatioita..

Mutta nyt, aika poistua keräilemään kamoja kasaan koulupäivää varten. Minun raukkaressukka on vieläkin kipeänä, joten pitänee käyttää tämän päivän vapaatunnit (joita on onneksi ruhtinaalliset neljä kappaletta) siihen että menen katsomaan ja hoitamaan sitä.

Damdidididei,

Nightingale

Selkä!

HIHIIHI! Järkyttykää, nyt nimittäin tulee pitkästä aikaa blogimerkintä. Koska minulla on asiaa.

Syksyn ylioppilaskirjoituksista tosiaan selvittiin enemmän tai vähemmän hengissä, ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia lähemmäs ikuisuus. No, alustavastihan noi vissiin meni kuitenkin ihan hyvin, eli ei sinällään mitään hätää. Vähän vaan kun laskis enää pisterajat niin voisin olla tosi onnellinen..

Jotenkin vaan on vähän semmonen fiilis, että pitäis pikkuhiljaa aloittaa tuo kevään luku-urakka. Sillon on kuitenkin neljä ainetta kirjoitettavana, ja etenkin pitkässä matikassa asiat on kahden vuoden aikana menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli kertaus olisi paikallaan :D ja toisaalta historia ja yhteiskuntaoppi suorastaan huutavat minua puoleensa, kun tosiaan tavoite molemmista on L. Mutta jospa mä alotan ihan kunnolla syyslomalla. Tai sen jälkeen, kun on kuitenkin autokoulun puolesta teoriakoekkin ihan heti loman jälkeen, ja minä en ole edes harjoitellut ollenkaan. Onneksi lomalla on aikaa (:

Ja vihdoin viimein sain tosiaan aivoni tekemään jotain muuta kuin lukemaan pakotetusti koulukirjoja näin kirjoitusten jälkeen, ja aloitin tämmöisen kirjan lukemisen:

Se kertoo siis kahden perheen tarinat holokaustin ajalta, juutalaisen Weissin perheen ja natsihierarkiassa ylenevän Erik Dorfin perheen. Tarinat linkittyvät alussa toisiinsa, mutta eroavat sitten toisistaan. Dorfin osa tarinaa kerrotaan tämän päiväkirjojen kautta, Rudi Weissin kertomus on tarinamuodossa. Aloitin eilenillalla tutkailemaan tuota, kun se on tuijotellut minua jo pitkään tuolta kirjahyllystä sen näköisenä että minun tulisi lukea se, ja nyt olen sivulla 79. Hyvälle vaikuttaa tällä hetkellä, pitänee kertoa sitten lopulliset fiilikset kun on lukenut sen kokonaan. (:

Nyt ei vaan parane liikaa keskittyä tuohon, pitäis taas viimesen kerran ottaa se ruotsi työnalle. Ensiviikon torstaina olisi nimittäin uusintakoe, ja minun olisi vähän pakko tuo ruotsin seiskakurssi uusia että saisin siitä ysin ja keskiarvon nostettua takaisin ysiin. Muuten voi tosissaan ketuttaa, että viimeisestä kurssista jää numero kiinni. Vähän sama juttu kuin kuviksenkursseissa; kaksi kymppiä ei riitä pyöristämään kolmea ysiä kympiksi. Sen uusintakokeen kanssa on vaan semmonen hauska juttu, että meillä on samana päivänä yhteiskuntaopin oikeustiedon kurssin visiitti Iisalmen käräjäoikeuteen, ja nyt pitäisi tänään selvittää opettajalta että ehditäänhän me varmasti takaisin siihen kahteen mennessä. Muuten voi ketuttaa, kertakaikkiaan.

Niin, ja sitten vielä yksi juttu ennenkuin pitää karata! Se kaikista ihanin, söpöin ja nätein :D Äiti nimittäin oli ihana ja osti minulle cittarista sellaisen uuden Lotta Niemisen suunnitteleman Pauligin Juhlamokka -kahvirasian!♥ Se on aivan unelma:

Oikeesti. Se on siis tommonen "kaksipuoleinen", että siinä on kahta eri kuosia samassa paketissa. Mukana tuli vielä semmoinen puinen kahvinannostelulusikka (vai miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan) :D Oon haaveillu siitä jo ennenkuin se edes tuli myyntiin, ja nyt minä sen sain! Ihana elämä (:

Ei, mutta nyt ahkera opiskelija lähtee kouluun kolmeksi tunniksi.

Adios amigos,
Nightingale

P.S. Jep, toivotaan että tämäkin blogi heräilisi jälleen henkiin :D

Million things to say, but none of them are you able to say aloud.

Ressaaaaaaa.