perjantai 12. lokakuuta 2012
Synttärit
Tänään sitten viimeinkin juhlimaan synttäreitä Katjan mökille med Anna, Evetsku, Essi, Roosa, Mikko, Arto ja Ville! Huh, kun tätä on odotettu. Kattotaan mitä viikonlopusta tulee, merkintää jälkikäteen ainakin mitä luultavimmin.. :D
maanantai 8. lokakuuta 2012
Aamubloggailuja
Mistäs sitä lapset tänään puhuttaisiin?
Viikonloppu oli, tuli ja meni. Perjantaina lähdettiin suoraan koulusta käymään Viitasaarella yhden tutun luona, ja siellä menikin koko ilta. Mentiin siis tosiaan näiden tuttujen uudelle mökille käymään (tai no, uudelle ja uudelle, toissakesänä valmistuneelle) jossa ei oltu ehditty käymään aikaisemmin monenmoisen hässäkän takia. Pääasiassa hässäkkä johtui siitä, että mökki toimi vähän hätämajoituksena näiden tuttujen sukulaisille eikä me sitten selviydytty tekemään pitkään puhuttua vierailua ennenkuin vasta nyt.
Mutta kuitenkin hieno mökki oli, ja hauskaa meillä oli myös. :D Paistettiin makkaraa, syötiin patonkia, juotiin kahvia ja puheltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, suunnilleen. Sieltä selviydyttiinkin lähtemään kotia kohti vasta joskus kahdeksan aikoihin illalla, ja oltiin vasta yhdeksän jälkeen kotona. Käytiin matkalla koukkaisemassa yksien toisten tuttujen luota, kun minun Partylite -jutut olivat tulleet. c: Saan taas poltella kynttilöitä, ja ostin tämmöisen ihanan kynttiläsomisteenkin seuraksi minun söpöille pingwiinikoristeille:
Mitenhän minusta jotenkin tuntuu että minun tulevaisuuden kämpässä tulee olemaan miljoona erilaista kynttiläjuttua muttei paljon mitään muuta? :D no, sitä sattuu!
Lauantain ohjelma oli lähinnä täynnä erilaista koomailua. Käytiin iskän kanssa ottamassa vene vesille (joo, lokakuussa) kun ne tarvitsee sitä keskiviikkona kun ne menee ensonukon kanssa katsomaan tuota yhtä saarta. Sitten minä suunnittelin synttäreiden ruokalistan valmiiksi (Mikko oli ihana ja avusti minua siinä urakassa) ja nyt sitten vain pitäisi jakaa ihmisille niiden tuomiset. Se lienee tämän päivän juttu.
Ja tästä luontevana jatkumona sunnuntaikin meni synttärisuunnittelujen parissa. Käytiin porukoitten kanssa katsomassa siellä mökillä jolle mennään että kaikki on kunnossa, minä sain kuulla tarpeelliset ohjeistukset ja sain avaimet. Nyt sitten vain odotellaan perjantaita ja sinne mökkiin ahtautumista. (: Lisäksi olin eilen illalla hurja ja sain jonkun vimman tehdä uskonnontunnille opettajan kaipailemia kysymyksiä. Sain kertaheitolla kasaan niitä jonkun 23 kappaletta, ja luulen että se riittää kyllä paremmin kuin hyvin. Ihmeellisiä inspiraatioita..
Mutta nyt, aika poistua keräilemään kamoja kasaan koulupäivää varten. Minun raukkaressukka on vieläkin kipeänä, joten pitänee käyttää tämän päivän vapaatunnit (joita on onneksi ruhtinaalliset neljä kappaletta) siihen että menen katsomaan ja hoitamaan sitä.
Damdidididei,
Nightingale
Viikonloppu oli, tuli ja meni. Perjantaina lähdettiin suoraan koulusta käymään Viitasaarella yhden tutun luona, ja siellä menikin koko ilta. Mentiin siis tosiaan näiden tuttujen uudelle mökille käymään (tai no, uudelle ja uudelle, toissakesänä valmistuneelle) jossa ei oltu ehditty käymään aikaisemmin monenmoisen hässäkän takia. Pääasiassa hässäkkä johtui siitä, että mökki toimi vähän hätämajoituksena näiden tuttujen sukulaisille eikä me sitten selviydytty tekemään pitkään puhuttua vierailua ennenkuin vasta nyt.
Mutta kuitenkin hieno mökki oli, ja hauskaa meillä oli myös. :D Paistettiin makkaraa, syötiin patonkia, juotiin kahvia ja puheltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, suunnilleen. Sieltä selviydyttiinkin lähtemään kotia kohti vasta joskus kahdeksan aikoihin illalla, ja oltiin vasta yhdeksän jälkeen kotona. Käytiin matkalla koukkaisemassa yksien toisten tuttujen luota, kun minun Partylite -jutut olivat tulleet. c: Saan taas poltella kynttilöitä, ja ostin tämmöisen ihanan kynttiläsomisteenkin seuraksi minun söpöille pingwiinikoristeille:
Mitenhän minusta jotenkin tuntuu että minun tulevaisuuden kämpässä tulee olemaan miljoona erilaista kynttiläjuttua muttei paljon mitään muuta? :D no, sitä sattuu!
Lauantain ohjelma oli lähinnä täynnä erilaista koomailua. Käytiin iskän kanssa ottamassa vene vesille (joo, lokakuussa) kun ne tarvitsee sitä keskiviikkona kun ne menee ensonukon kanssa katsomaan tuota yhtä saarta. Sitten minä suunnittelin synttäreiden ruokalistan valmiiksi (Mikko oli ihana ja avusti minua siinä urakassa) ja nyt sitten vain pitäisi jakaa ihmisille niiden tuomiset. Se lienee tämän päivän juttu.
Ja tästä luontevana jatkumona sunnuntaikin meni synttärisuunnittelujen parissa. Käytiin porukoitten kanssa katsomassa siellä mökillä jolle mennään että kaikki on kunnossa, minä sain kuulla tarpeelliset ohjeistukset ja sain avaimet. Nyt sitten vain odotellaan perjantaita ja sinne mökkiin ahtautumista. (: Lisäksi olin eilen illalla hurja ja sain jonkun vimman tehdä uskonnontunnille opettajan kaipailemia kysymyksiä. Sain kertaheitolla kasaan niitä jonkun 23 kappaletta, ja luulen että se riittää kyllä paremmin kuin hyvin. Ihmeellisiä inspiraatioita..
Mutta nyt, aika poistua keräilemään kamoja kasaan koulupäivää varten. Minun raukkaressukka on vieläkin kipeänä, joten pitänee käyttää tämän päivän vapaatunnit (joita on onneksi ruhtinaalliset neljä kappaletta) siihen että menen katsomaan ja hoitamaan sitä.
Damdidididei,
Nightingale
torstai 4. lokakuuta 2012
Selkä!
HIHIIHI! Järkyttykää, nyt nimittäin tulee pitkästä aikaa blogimerkintä. Koska minulla on asiaa.
Syksyn ylioppilaskirjoituksista tosiaan selvittiin enemmän tai vähemmän hengissä, ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia lähemmäs ikuisuus. No, alustavastihan noi vissiin meni kuitenkin ihan hyvin, eli ei sinällään mitään hätää. Vähän vaan kun laskis enää pisterajat niin voisin olla tosi onnellinen..
Jotenkin vaan on vähän semmonen fiilis, että pitäis pikkuhiljaa aloittaa tuo kevään luku-urakka. Sillon on kuitenkin neljä ainetta kirjoitettavana, ja etenkin pitkässä matikassa asiat on kahden vuoden aikana menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli kertaus olisi paikallaan :D ja toisaalta historia ja yhteiskuntaoppi suorastaan huutavat minua puoleensa, kun tosiaan tavoite molemmista on L. Mutta jospa mä alotan ihan kunnolla syyslomalla. Tai sen jälkeen, kun on kuitenkin autokoulun puolesta teoriakoekkin ihan heti loman jälkeen, ja minä en ole edes harjoitellut ollenkaan. Onneksi lomalla on aikaa (:
Ja vihdoin viimein sain tosiaan aivoni tekemään jotain muuta kuin lukemaan pakotetusti koulukirjoja näin kirjoitusten jälkeen, ja aloitin tämmöisen kirjan lukemisen:
Se kertoo siis kahden perheen tarinat holokaustin ajalta, juutalaisen Weissin perheen ja natsihierarkiassa ylenevän Erik Dorfin perheen. Tarinat linkittyvät alussa toisiinsa, mutta eroavat sitten toisistaan. Dorfin osa tarinaa kerrotaan tämän päiväkirjojen kautta, Rudi Weissin kertomus on tarinamuodossa. Aloitin eilenillalla tutkailemaan tuota, kun se on tuijotellut minua jo pitkään tuolta kirjahyllystä sen näköisenä että minun tulisi lukea se, ja nyt olen sivulla 79. Hyvälle vaikuttaa tällä hetkellä, pitänee kertoa sitten lopulliset fiilikset kun on lukenut sen kokonaan. (:
Nyt ei vaan parane liikaa keskittyä tuohon, pitäis taas viimesen kerran ottaa se ruotsi työnalle. Ensiviikon torstaina olisi nimittäin uusintakoe, ja minun olisi vähän pakko tuo ruotsin seiskakurssi uusia että saisin siitä ysin ja keskiarvon nostettua takaisin ysiin. Muuten voi tosissaan ketuttaa, että viimeisestä kurssista jää numero kiinni. Vähän sama juttu kuin kuviksenkursseissa; kaksi kymppiä ei riitä pyöristämään kolmea ysiä kympiksi. Sen uusintakokeen kanssa on vaan semmonen hauska juttu, että meillä on samana päivänä yhteiskuntaopin oikeustiedon kurssin visiitti Iisalmen käräjäoikeuteen, ja nyt pitäisi tänään selvittää opettajalta että ehditäänhän me varmasti takaisin siihen kahteen mennessä. Muuten voi ketuttaa, kertakaikkiaan.
Niin, ja sitten vielä yksi juttu ennenkuin pitää karata! Se kaikista ihanin, söpöin ja nätein :D Äiti nimittäin oli ihana ja osti minulle cittarista sellaisen uuden Lotta Niemisen suunnitteleman Pauligin Juhlamokka -kahvirasian!♥ Se on aivan unelma:
Oikeesti. Se on siis tommonen "kaksipuoleinen", että siinä on kahta eri kuosia samassa paketissa. Mukana tuli vielä semmoinen puinen kahvinannostelulusikka (vai miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan) :D Oon haaveillu siitä jo ennenkuin se edes tuli myyntiin, ja nyt minä sen sain! Ihana elämä (:
Ei, mutta nyt ahkera opiskelija lähtee kouluun kolmeksi tunniksi.
Adios amigos,
Nightingale
P.S. Jep, toivotaan että tämäkin blogi heräilisi jälleen henkiin :D
Syksyn ylioppilaskirjoituksista tosiaan selvittiin enemmän tai vähemmän hengissä, ja nyt sitten odotellaan virallisia tuloksia lähemmäs ikuisuus. No, alustavastihan noi vissiin meni kuitenkin ihan hyvin, eli ei sinällään mitään hätää. Vähän vaan kun laskis enää pisterajat niin voisin olla tosi onnellinen..
Jotenkin vaan on vähän semmonen fiilis, että pitäis pikkuhiljaa aloittaa tuo kevään luku-urakka. Sillon on kuitenkin neljä ainetta kirjoitettavana, ja etenkin pitkässä matikassa asiat on kahden vuoden aikana menneet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli kertaus olisi paikallaan :D ja toisaalta historia ja yhteiskuntaoppi suorastaan huutavat minua puoleensa, kun tosiaan tavoite molemmista on L. Mutta jospa mä alotan ihan kunnolla syyslomalla. Tai sen jälkeen, kun on kuitenkin autokoulun puolesta teoriakoekkin ihan heti loman jälkeen, ja minä en ole edes harjoitellut ollenkaan. Onneksi lomalla on aikaa (:
Ja vihdoin viimein sain tosiaan aivoni tekemään jotain muuta kuin lukemaan pakotetusti koulukirjoja näin kirjoitusten jälkeen, ja aloitin tämmöisen kirjan lukemisen:
Se kertoo siis kahden perheen tarinat holokaustin ajalta, juutalaisen Weissin perheen ja natsihierarkiassa ylenevän Erik Dorfin perheen. Tarinat linkittyvät alussa toisiinsa, mutta eroavat sitten toisistaan. Dorfin osa tarinaa kerrotaan tämän päiväkirjojen kautta, Rudi Weissin kertomus on tarinamuodossa. Aloitin eilenillalla tutkailemaan tuota, kun se on tuijotellut minua jo pitkään tuolta kirjahyllystä sen näköisenä että minun tulisi lukea se, ja nyt olen sivulla 79. Hyvälle vaikuttaa tällä hetkellä, pitänee kertoa sitten lopulliset fiilikset kun on lukenut sen kokonaan. (:
Nyt ei vaan parane liikaa keskittyä tuohon, pitäis taas viimesen kerran ottaa se ruotsi työnalle. Ensiviikon torstaina olisi nimittäin uusintakoe, ja minun olisi vähän pakko tuo ruotsin seiskakurssi uusia että saisin siitä ysin ja keskiarvon nostettua takaisin ysiin. Muuten voi tosissaan ketuttaa, että viimeisestä kurssista jää numero kiinni. Vähän sama juttu kuin kuviksenkursseissa; kaksi kymppiä ei riitä pyöristämään kolmea ysiä kympiksi. Sen uusintakokeen kanssa on vaan semmonen hauska juttu, että meillä on samana päivänä yhteiskuntaopin oikeustiedon kurssin visiitti Iisalmen käräjäoikeuteen, ja nyt pitäisi tänään selvittää opettajalta että ehditäänhän me varmasti takaisin siihen kahteen mennessä. Muuten voi ketuttaa, kertakaikkiaan.
Niin, ja sitten vielä yksi juttu ennenkuin pitää karata! Se kaikista ihanin, söpöin ja nätein :D Äiti nimittäin oli ihana ja osti minulle cittarista sellaisen uuden Lotta Niemisen suunnitteleman Pauligin Juhlamokka -kahvirasian!♥ Se on aivan unelma:
Oikeesti. Se on siis tommonen "kaksipuoleinen", että siinä on kahta eri kuosia samassa paketissa. Mukana tuli vielä semmoinen puinen kahvinannostelulusikka (vai miksikä sitä nyt sitten kutsutaankaan) :D Oon haaveillu siitä jo ennenkuin se edes tuli myyntiin, ja nyt minä sen sain! Ihana elämä (:
Ei, mutta nyt ahkera opiskelija lähtee kouluun kolmeksi tunniksi.
Adios amigos,
Nightingale
P.S. Jep, toivotaan että tämäkin blogi heräilisi jälleen henkiin :D
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Kesäkesähupsmerkintä!
Heijssan alla.
Siitä on oikeesti ikuisuuksia kun oon viimeks kirjottanu, mutta on ollut niin paljon kaikkea ettei ole oikein ehtinyt saati jaksanut kirjoittaa. Ja todellisuudessahan minä lupasin sen blogimerkinnän siitä International Youth Meetingistä, mutta se on edelleen kesken ja taitaa jäädä sellaiseksi ellei ihmettä tapahdu. Mutta nyt ajattelin että kirjoitan vaan vähän tämän hetken fiiliksistä. Mitä on tullut tehtyä.
Viime viikon maanantainahan puolalainen Jantteri (Janek från Poland) saapui Suomeen ja viipyi viikon verran. Monille tästä vierailusta oli enemmän riesaa kuin minulle, mutta kyllä se päänvaivaa aiheutti myös. Jantterin vierailun toisena päivänä minä kävin miittaamassa sitä jonkin aikaa kylällä, kun äitillä oli asioita käytävänä. Sekin vähän venyi, kun äiti eksyi kertomaan mukavia tarinoita suomeksi varmaan puoleksi tuntia. Onneksi Jantteri ei ymmärtänyt mitään, paitsi tietenkin minuun liittyvät jutut herra Heiskanen varmasti tulkkasi.
No, torstaina sitten menin Annan luokse yöksi tarkoituksenani viipyä lauantaihin. Torstai-aamu vietettiin uimalalla ihmetellen ja fiilistellen, äpöstäen Angry Birds -karkkeja ja liian nopeasti sulanutta suklaata. Sekä tietenkin stressisalmiakkeja, joita meillä oli kolme pakettia. Minä en edelleenkään uskaltanut kiivetä viitoseen (se on ihan liian korkeella ja tuntuu ihan huteralle koko systeemi) ja jossain vaiheessa Jantteri ystävällisesti aikoi viskata minut järveen ynnämuuta. Musiikkia popitettiin laidasta laitaan, Sabatonista Nygårdiin ja IYM-biiseihin.
Muuten käytiin kävelemässä, nämä tekivät tuhojaan minun hiuksilleni (jotka olivat jo valmiiksi kovin nätissä kunnossa) ja sitten minä yritin opettaa Jantterille ristiseiskaa ja sainkin molemmilta seuralaisiltani kivasti turpaan. Karuinta oli kun en voinut haukkua Jantteria alimpaan maanrakoon korttien pimittämisestä, kuinka muka sanotaan englanniksi että "jumalauta elä nyt pihtaa niitä kortteja siellä"? :D Lisäksihän kävimme ässässä kiusaamassa Artoa ja toteamassa että koko kaupasta oli tavallinen vesi loppu. Toki sitä oli puolentoista litran pulloissa, mutta ei varmasti pienemmissä! Niimpä kirjoitimme, taisiis minä kirjoitin, sitten tulikivenkatkuista asiakaspalautetta nimettömänä. Lisäksi Arto värvättiin mukaan korkeakoskelle, jonne Anna ei olisi lähdössä koska kampaaja.
Kolmen jälkeen kun Arto ja Roosa pääsivät töistä, lähdettiin sitten korkeakoskelle. Sitä ennen käytiin kuitenkin äpöstämässä savulohta löytynlohella, mikä oli aivan helkutan hyvää. Sieltä jatkettiin korkeakoskelle, joka oli aika hemmetin hieno paikka oikeastaan, kun en ollut koskaan käynyt. Katselin maisemia, ihmettelin ja fiilistelin Roosan kanssa sitä mitenkä helkkarin hienoja hääkuvia siellä saisi. :D Ja toki seikkailin. Ja laskin ne alasvievät raput, niitä oli 188 kappaletta. Koska minulla oli tylsää sillä hetkellä. Tietenkin me muuten nähtiin rapu! Se yritti vissiin tulla syömään mun käden, kun olin vähän ennen uittanut sitä vedessä samalla paikkaa mihin se ilmestyi.
No, Roosa sitten ystävällisesti palautti minut Annan luo ja löysin rakkaan ystäväni hiukset paidanalle piilotettuina, ja siitä alkoikin operaatio "Nyt näytät ne hiukset, ne on varmasti ihan hyvät!" :D Ja olihan ne, sano Anna mitä tahansa mutta minusta ne oli varsin söpöt. Siinä Annan hiusdraamamasennuksen ohella sitten pelattiin huojuvaa tornia Ellan kanssa (minä hävisin aina, se oli niin lähellä hei!) ja tyhmää peliä team Reinikaisen kanssa. Sitten illemmalla ohjelmassa olleet vanhat luokkakuvat olivat kanssa aika mielenkiintoista nähtävää :DD
Perjantaipäivä menikin sitten Pielaveden ortodoksisella kirkolla hengaillessa. Kumma kyllä Jantteri ei ilmestynyt kylälle, vaikka perjantai oli ainoa sille mahdollinen päivä nähdä loistava opas työssään! No, meitä se ei kuitenkaan niin hirveästi haitannut. Minä koomailin kirkonpenkeillä päikkäreitä ottamassa ja välillä kävin hakemassa ärrältä liput sinne Sotkamon Sykkeeseen (joka on siis viikonloppuna, jeejee, mutta siitä vielä myöhemmin lisää) ja riehumassa jälleen Arton riesana. Sitten palasin taass kirkolle ja stressisalmiakkia paloi!
Illasta sitten tehtiinkin niin, että kun Jantteri ei ollutkaan oletetusti ilmestynyt kylälle, niin mentiin sitten sinne mökille Annan ja Roosan kanssa ja haettiin se Roosan luo hengastelemaan. Eli teoriassa me tehtiin taktinen muutto Annan kanssa Roosan luo, ettei tarvitse aamulla kylältä lähteä sitten sinne Kuopioon vaan että ollaan valmiiksi kyydissä. Tehtiin siinä sitten porukalla pitsaa (autoin pysymällä pois jaloista) ja pelattiin jälleen huojuvaa tornia ja tyhmää peliä. Sitten oli vuorossa lähinnä kaikenmoista koomailua ja ihmettelyä, kynsien lakkaamista (ah, ne oli niin kauniin punaiset mutta nyt ne on ihan kuolleet!) ja sähellystä. Sitten kahdentoista aikaan päästiin viimein Jantterista eroon kun palautettiin se onnistuneesti mökille, ja ilmoitettiin että aamulla sitten kymmeneltä olisi lähtö kohti Kuopiota.
Ja tosiaan, lauantai-aamuna sitten lähdettiin kohti Kuopiota kymmenen aikaan. Ensin napattiin Ville kyytiin Vaaraslahden kaupalta ja sitten lähdettiin menemään. Ilkka oli vissiin jo aikapäiviä sitten käynyt hakemassa puolalaiset kyytiin, ja niimpä ne olivat siellä paljon ennen meitä. Autossa kuului kolmatta päivää peräkkäin Call me maybe (oikeesti, aina kun Roosan kyydissä oli) ja suklaata meni. Kuopiossa sitten käytiin museolla (onko se nyt luonnontieteellinen museo vai mikälie?) ja se oli oikeesti aika jännää. Minua ainakin kiinnosti :D Mitä nyt sitten pojat ystävällisesti keksivät näyttelystä mulle uuden ammatin..
Sitten kierrettiin myös siellä, mikäseon, tuomiokirkossa ja Anna ja Ville menivät naimisiin. Olivat kyllä söpö pari c: ja sitten tehtiin hyväntekeväisyyttä, sytytettiin lähetyskynttilät ja laitettiin sitten siitähyvästä rahaa keräykseen. Päivän ohjelmassa oli myös shoppailua, minä pääsin taas henkilökohtaiseen taivaaseeni eli Anttilan topteniin ja mukaan tarttui kaksi leffaa (vaikka lähellä oli, ettei viisi). Ja ostimpa sitten myös uuden lissulirpakkeen Vero Modasta, ja se on muuten aika ihana! Sietääkin olla, kun maksoi 27 euroa..
Kävihän siinä toki sitten myös niin, että Jantterin isän piti kadota keskellä täpötäyttä kuopion toria. Voi elämä, mikä riesa ja hulabaloo siitä syntyi! Kaikki, myös minä, juoksivat vaan ristiin ja pystyyn ja yrittivät löytää sitä. Jantterihan oli luonnollisesti onnistunut aiemmin uittamaan puhelimensa järvessä eikä se enää toiminut, eikä se myöskään muistanut isänsä puhelinnumeroa ulkoa. Etsittiin sitä varmaan vartti tai puoli tuntia ja sitten lopulta kuulu minun takaa ääni että "Emmi!". Voi herrajumala että osasin olla sillähetkellä helpottuneen vihainen, ja taidettiin takoa aika selkeästi sen kalloon että ei saa kadota minnekkään :DD se nimittäin ostoskeskuksessakin ilmoitti, että se vaan istuu tuossa penkillä..
Niin, ja käytiinhän me Kuopiossa istuksimassa Valkeisen rannalla. Oli aika tosinättiä, minä tykkäsin. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihana keli. Sieltä sitten mentiin Ilkan ja Villen kanssa subiin ostamaan äpöstystä ennen lähtöä viimeiseen paikkaan eli Puijon torniin. Se oli kyllä oikeesti aika hurja paikka. Näsinneula tekee mulle yleensä aika hiton kipeetä, mutta niin teki tuokin. Varsinkin se ulkonäköalatasanne, mikä oli kokemuksena aivan hirveä ja jäätävä. :D Voin myöntää, ettei oo oikein mun juttu noi korkeet paikat.
Kuopiosta lähdettiin sitten takaisinpäin Ilkan kyydillä. Takapenkillä meno oli suorastaan villiä, Annakin otti karuja todistusmateriaalikuvia minun ja Jantterin salasuhteesta (voi ei, toivottavasti Mikko et lue tätä, olen niin pahoillani!) ja luonnollisesti me kaikki oltiin ah-niin-kovin FABULOUS. Ensin kotiinsa jäi Anna, sitten heitettiin Jantteri isineen Roosan mökille ja sitten oli vuorossa minun kotimatkani. Ilkka heitti minut kotiin ja sai siitä hyvästä sitten kahvit, jota äiti oli keittänyt vähän naftisti.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa traagiset Jantterin läksiäisbileet eli grillailua sun muuta Roosan mökillä. Minä ilmestyin ensimmäisenä paikalle neljältä (en tiiä herätinkö Jantterin taas) ja sitten siinä kerettiin joku varttitunti ihmetellä elämää ennenkuin Sipsu päristi paikalle. Minä löysin rannasta kateissaolleen kahvipannun ja kiveltä irrallaan uistimenhärpäkkeitä, kivasti koukkuja kivellä semmosella paikkaa mistä vois vaikka uimaan mennä. Sipsun saapuessa viipotettiin takaisin mökille, ja sitä seurasi jonkin ajan päästä Ilkka bemarillaan. Ja Jantteri yritti opettaa minulle jotain korttipeliä, joka oli käytännössäkatsoen uuno muttta vaan pelikorteilla. Evekin ilmestyi villisti pian paikalle hetkoseksi hengaamaan ja aikalailla hetiperään myös Roosa ja Anna tulivat. Siinä oli sitten erimoista zumbausta ennen kuin ruvettiin laittamaan ruokaa. Omnomnom, perunoita, pihviä, makkaraa ja salaattia, oli aikasmuuten hyvää.
Lisäksi tehtiin sitten mökiltä kaikenmoisia löytöjä saunanlämmityksen ja muun yhteydessä. Lakkabensiiniä kiukaan vierestä (jota oli käytetty grillinsytytykseen) ja nestemäistä pyykinpesuainetta kuistilta (jota oli käytetty auton pesuun) :D Mutta joo. Lämmitettiin tosiaan sauna, oli aikas mukavaa, ja käytiin uimassa ihan pidemmän kaavan kautta. Ensin livistettiin Annan ja Roosan kanssa saunasta hiippailemaan pakkaselle, josta haettiin suklaajäätelöä ja mentiin laiturille syömään. Keksittiin siinä sitten jonkinaikaa jäätelöä äpöstäneenä että tästä puuttuis enää se että pojat soittais ja laulais meille terassilta, minne ne oli jääneet hengailemaan.
Mutta ei. Pojat kehotuksen kuullessaan ystävällisesti hyökäsivät rantaan ja Jantteri alkoi lauleksia. Niiltä meni kuitenkin juuri sopivasti liian kauan tajuta mitä me tehtiin, ja vasta viimeisillä lusikallisilla jäätelöä Ilkka äkkäsi että me äpöstettiin jotain. Oli aika hieno fiilis. No, siitä sitten yritettiin ajaa poikia veks että me mennään uimaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Hetki kerettiin uida rauhassa ja sitten nämä keksivät houkutella Jantterinkin uimaan. Ja yllättäen siellä oli koko sakki, seitsemän ihmistä uiskentelemassa. Minä ja Anna keksittiin vesilelut, ja minä olin nopeampi juoksemaan ja sain krokotiilin, jolla sitten yritin syödä kaikki. Valitettavasti minun kieltoni "ei saa härkkiä minua jos mun jalat ei yllä pohjaan" ei toiminut, sillä erehdyin Ilkan lähistölle liian matalalla ja se viskasi minut veks siitä krokotiililtä. Ei ollut hauskaa, kun meni vedet nenästä sisään ja suusta ulos (charmanttia eikös?) :c
No, siinä sitten aikamme uitiin ja mentiin sitten vielä saunaan med Roosa ja Anna. Siellä sitten hetken ihmetelleenä päätettiin, että mennään kyllä vielä käväisemään järvessä ja sitten suihkun kautta veks. Oli vähän kädenvääntöö poikien kanssa, jotka halus saunaan, mutta lopulta me voitettiin. Ainoa mikä hieman ärsytti oli se että pojat tuli kuistille riehumaan kun me yritettiin pukea, koputtelivat oveen ja keksivät vielä että siitä verhon ali näkee ja lopulta piti sitten minun ja muiden käydä raivoamassa pyyhkeet päällä että antakaa meidän saatana & jumaliste pukea rauhassa! Oli vähän rasittavaa :D
Minullahan oli siis muuten illan aikana kyytikriisi, koska Arto oli luvannut heittää minut kotiin sieltä mökiltä ja se ei sitten tullutkaan sinne. No, siinä sitten soittamaan äiteelle että näin kävi, ja kuulin siinä sitten että nämä olikin menossa Pyhäsalmesta (olivat käyneet vaskikellolla syömässä) kohti Viitasaarta ja siellä Annelin ja Arskan luo. Ei oikein niitä viitsinyt enää ajatuttaa lisälenkkiä, Mikko ei tullut kotiinsa vielä sinä iltana vaikka alunperin piti ja Ilkalla oli bensasyöppö bemarinsa. Onneksi Roosa oli sitten enkeli ja lupasi heittää mut kotiin (kyllä, oon sulle kakskymppiä velkaa, saat sen kun koulut alkaa!) :D
No, mutta joo. Oli se ehkä vähän karua hyvästellä ne puolalaiset, taisiis lähinnä Jantteri sillon sunnuntai-iltana, mutta toisaalta mikä helpotus! Vähemmän riesaa ja ajateltavaa, elämähän tuntuu suorastaan lomalle.
Maanantaina sitten minulla piti olla lupa nukkua pitkään, mutta eikös se äiti vaan tule ennen yhdeksää riehumaan ja mekastamaan jo sinne huoneeseen. Ja nukkumaanhan olin selvinnyt yhden jälkeen. Siinä sitten raahauduin ylös, ja kuulin että pääsisin Iitapikkuprinsessaa näkemään päivän aikana kun äiti menisi taas hommiin Varjolaan. Lähdettiin sinne sitten joskus yhdentoista jälkeen, ja siellä menikin pitkä päivä. Joskus puoli kahdeksan maissa illalla oltiin kotona, ja väsytti kyllä kovin. Koko päivän kun sain katsoa Iituskan ja veljensä perään, mutta että osaavatkin olla ihania lapsosia. Tätä ei vaan voi hehkuttaa liikaa :D
Eilinen menikin sitten aikalailla koomaillessa ja ihmetellessä. Nuo yhdet aloittivat mustikkasouvin ja minä kävin ensimmäistä kertaa tälle kesää omassa rannassa uimassa! Vähänkö oli muuten oikeesti korkeella vedenpinta, ja vähänkö oikeesti oli lämmintä vettä c: harmi vaan että piti sitten yksin uida, mutta eipähän toisaalta tarvinnut ainakaan uintiin mitään ylimääräsiä kangashärpäkkeitä, koska naku-uinti on mukavaaaa! (kyllä, tämän näkemyksen te halusitte kuulla.)
Ja sitten kävin myös keräämässä lautasellisen metsämansikoita, olivat muuten aika älyttömän hyviä ja niitä oli oikeesti paljon, ei varmaan missään oo ollu kerralla niin paljoo niitä ja minä en edes kerännyt kovin tarkkaan. Äpöstin ne sitten eilen illalla..
Tänään olisi sitten tarkoituksena aloittaa autokoulu, ja on ehkä vähän hurjaa! Vaikka onkin vaan teoriaa. Koska kohta se alkaa jo, mummokeilaus Pielaveden mittakaavassa :D Onneks siellä tuntuis olevan mukavaa porukkaa minun seurana, siis just Sipsu (vissiin), Ville ja Juho, niin ei tartte panikoida sitten. Ja sitten autokoulun jälkeen Mikon luo yöksi! ♥ En oo taas nähny kultapientä semmoseen melkein kahteen viikkoon niin oikeesti ihan tajuton ikävä on kerennyt tulla. Ja tuo jo tuossa para-aikaa uhkailee, että se ehtisi yhden yllätyksen saada kentiesmahdollisesti valmiiksi ennenkuin tänään meen niille, voi herrajesta..
JA SITTEN, viikonloppuna Sotkamon Sykkeeseen ♥ Huhuhuhuhuuhu, ViikatettaMokomaaSonataaFinntrolliavaikkamitä! Mutta luonnollisesti eniten se Sonata siellä kutkuttelee.. Nään kuin näänkin sen tälle vuottakin, eli tässä jo tulee neljäs vuosi ja neljäs Sonatan keikka mittariin! Huhhuh. Ensi vuonnahan on jo puoli vuosikymmentä sillä saralla.. :DD
Nojoo, mutta nyt minä ehkä lopettelen näiltä osilta, onhan tässä tullut taas selitettyä monenmoista, kenties vähän huonommalla suomenkielellä kuin normaalisti ja kuin olisin voinut. Tsaupoks.
Nightingale
On your last day, remember, we never die
death does not exist for us.
Siitä on oikeesti ikuisuuksia kun oon viimeks kirjottanu, mutta on ollut niin paljon kaikkea ettei ole oikein ehtinyt saati jaksanut kirjoittaa. Ja todellisuudessahan minä lupasin sen blogimerkinnän siitä International Youth Meetingistä, mutta se on edelleen kesken ja taitaa jäädä sellaiseksi ellei ihmettä tapahdu. Mutta nyt ajattelin että kirjoitan vaan vähän tämän hetken fiiliksistä. Mitä on tullut tehtyä.
Viime viikon maanantainahan puolalainen Jantteri (Janek från Poland) saapui Suomeen ja viipyi viikon verran. Monille tästä vierailusta oli enemmän riesaa kuin minulle, mutta kyllä se päänvaivaa aiheutti myös. Jantterin vierailun toisena päivänä minä kävin miittaamassa sitä jonkin aikaa kylällä, kun äitillä oli asioita käytävänä. Sekin vähän venyi, kun äiti eksyi kertomaan mukavia tarinoita suomeksi varmaan puoleksi tuntia. Onneksi Jantteri ei ymmärtänyt mitään, paitsi tietenkin minuun liittyvät jutut herra Heiskanen varmasti tulkkasi.
No, torstaina sitten menin Annan luokse yöksi tarkoituksenani viipyä lauantaihin. Torstai-aamu vietettiin uimalalla ihmetellen ja fiilistellen, äpöstäen Angry Birds -karkkeja ja liian nopeasti sulanutta suklaata. Sekä tietenkin stressisalmiakkeja, joita meillä oli kolme pakettia. Minä en edelleenkään uskaltanut kiivetä viitoseen (se on ihan liian korkeella ja tuntuu ihan huteralle koko systeemi) ja jossain vaiheessa Jantteri ystävällisesti aikoi viskata minut järveen ynnämuuta. Musiikkia popitettiin laidasta laitaan, Sabatonista Nygårdiin ja IYM-biiseihin.
Kolmen jälkeen kun Arto ja Roosa pääsivät töistä, lähdettiin sitten korkeakoskelle. Sitä ennen käytiin kuitenkin äpöstämässä savulohta löytynlohella, mikä oli aivan helkutan hyvää. Sieltä jatkettiin korkeakoskelle, joka oli aika hemmetin hieno paikka oikeastaan, kun en ollut koskaan käynyt. Katselin maisemia, ihmettelin ja fiilistelin Roosan kanssa sitä mitenkä helkkarin hienoja hääkuvia siellä saisi. :D Ja toki seikkailin. Ja laskin ne alasvievät raput, niitä oli 188 kappaletta. Koska minulla oli tylsää sillä hetkellä. Tietenkin me muuten nähtiin rapu! Se yritti vissiin tulla syömään mun käden, kun olin vähän ennen uittanut sitä vedessä samalla paikkaa mihin se ilmestyi.
No, Roosa sitten ystävällisesti palautti minut Annan luo ja löysin rakkaan ystäväni hiukset paidanalle piilotettuina, ja siitä alkoikin operaatio "Nyt näytät ne hiukset, ne on varmasti ihan hyvät!" :D Ja olihan ne, sano Anna mitä tahansa mutta minusta ne oli varsin söpöt. Siinä Annan hiusdraamamasennuksen ohella sitten pelattiin huojuvaa tornia Ellan kanssa (minä hävisin aina, se oli niin lähellä hei!) ja tyhmää peliä team Reinikaisen kanssa. Sitten illemmalla ohjelmassa olleet vanhat luokkakuvat olivat kanssa aika mielenkiintoista nähtävää :DD
Perjantaipäivä menikin sitten Pielaveden ortodoksisella kirkolla hengaillessa. Kumma kyllä Jantteri ei ilmestynyt kylälle, vaikka perjantai oli ainoa sille mahdollinen päivä nähdä loistava opas työssään! No, meitä se ei kuitenkaan niin hirveästi haitannut. Minä koomailin kirkonpenkeillä päikkäreitä ottamassa ja välillä kävin hakemassa ärrältä liput sinne Sotkamon Sykkeeseen (joka on siis viikonloppuna, jeejee, mutta siitä vielä myöhemmin lisää) ja riehumassa jälleen Arton riesana. Sitten palasin taass kirkolle ja stressisalmiakkia paloi!
Illasta sitten tehtiinkin niin, että kun Jantteri ei ollutkaan oletetusti ilmestynyt kylälle, niin mentiin sitten sinne mökille Annan ja Roosan kanssa ja haettiin se Roosan luo hengastelemaan. Eli teoriassa me tehtiin taktinen muutto Annan kanssa Roosan luo, ettei tarvitse aamulla kylältä lähteä sitten sinne Kuopioon vaan että ollaan valmiiksi kyydissä. Tehtiin siinä sitten porukalla pitsaa (autoin pysymällä pois jaloista) ja pelattiin jälleen huojuvaa tornia ja tyhmää peliä. Sitten oli vuorossa lähinnä kaikenmoista koomailua ja ihmettelyä, kynsien lakkaamista (ah, ne oli niin kauniin punaiset mutta nyt ne on ihan kuolleet!) ja sähellystä. Sitten kahdentoista aikaan päästiin viimein Jantterista eroon kun palautettiin se onnistuneesti mökille, ja ilmoitettiin että aamulla sitten kymmeneltä olisi lähtö kohti Kuopiota.
Ja tosiaan, lauantai-aamuna sitten lähdettiin kohti Kuopiota kymmenen aikaan. Ensin napattiin Ville kyytiin Vaaraslahden kaupalta ja sitten lähdettiin menemään. Ilkka oli vissiin jo aikapäiviä sitten käynyt hakemassa puolalaiset kyytiin, ja niimpä ne olivat siellä paljon ennen meitä. Autossa kuului kolmatta päivää peräkkäin Call me maybe (oikeesti, aina kun Roosan kyydissä oli) ja suklaata meni. Kuopiossa sitten käytiin museolla (onko se nyt luonnontieteellinen museo vai mikälie?) ja se oli oikeesti aika jännää. Minua ainakin kiinnosti :D Mitä nyt sitten pojat ystävällisesti keksivät näyttelystä mulle uuden ammatin..
Sitten kierrettiin myös siellä, mikäseon, tuomiokirkossa ja Anna ja Ville menivät naimisiin. Olivat kyllä söpö pari c: ja sitten tehtiin hyväntekeväisyyttä, sytytettiin lähetyskynttilät ja laitettiin sitten siitähyvästä rahaa keräykseen. Päivän ohjelmassa oli myös shoppailua, minä pääsin taas henkilökohtaiseen taivaaseeni eli Anttilan topteniin ja mukaan tarttui kaksi leffaa (vaikka lähellä oli, ettei viisi). Ja ostimpa sitten myös uuden lissulirpakkeen Vero Modasta, ja se on muuten aika ihana! Sietääkin olla, kun maksoi 27 euroa..
Kävihän siinä toki sitten myös niin, että Jantterin isän piti kadota keskellä täpötäyttä kuopion toria. Voi elämä, mikä riesa ja hulabaloo siitä syntyi! Kaikki, myös minä, juoksivat vaan ristiin ja pystyyn ja yrittivät löytää sitä. Jantterihan oli luonnollisesti onnistunut aiemmin uittamaan puhelimensa järvessä eikä se enää toiminut, eikä se myöskään muistanut isänsä puhelinnumeroa ulkoa. Etsittiin sitä varmaan vartti tai puoli tuntia ja sitten lopulta kuulu minun takaa ääni että "Emmi!". Voi herrajumala että osasin olla sillähetkellä helpottuneen vihainen, ja taidettiin takoa aika selkeästi sen kalloon että ei saa kadota minnekkään :DD se nimittäin ostoskeskuksessakin ilmoitti, että se vaan istuu tuossa penkillä..
Niin, ja käytiinhän me Kuopiossa istuksimassa Valkeisen rannalla. Oli aika tosinättiä, minä tykkäsin. Aurinko paistoi ja oli muutenkin ihana keli. Sieltä sitten mentiin Ilkan ja Villen kanssa subiin ostamaan äpöstystä ennen lähtöä viimeiseen paikkaan eli Puijon torniin. Se oli kyllä oikeesti aika hurja paikka. Näsinneula tekee mulle yleensä aika hiton kipeetä, mutta niin teki tuokin. Varsinkin se ulkonäköalatasanne, mikä oli kokemuksena aivan hirveä ja jäätävä. :D Voin myöntää, ettei oo oikein mun juttu noi korkeet paikat.
Kuopiosta lähdettiin sitten takaisinpäin Ilkan kyydillä. Takapenkillä meno oli suorastaan villiä, Annakin otti karuja todistusmateriaalikuvia minun ja Jantterin salasuhteesta (voi ei, toivottavasti Mikko et lue tätä, olen niin pahoillani!) ja luonnollisesti me kaikki oltiin ah-niin-kovin FABULOUS. Ensin kotiinsa jäi Anna, sitten heitettiin Jantteri isineen Roosan mökille ja sitten oli vuorossa minun kotimatkani. Ilkka heitti minut kotiin ja sai siitä hyvästä sitten kahvit, jota äiti oli keittänyt vähän naftisti.
Sunnuntaina oli sitten vuorossa traagiset Jantterin läksiäisbileet eli grillailua sun muuta Roosan mökillä. Minä ilmestyin ensimmäisenä paikalle neljältä (en tiiä herätinkö Jantterin taas) ja sitten siinä kerettiin joku varttitunti ihmetellä elämää ennenkuin Sipsu päristi paikalle. Minä löysin rannasta kateissaolleen kahvipannun ja kiveltä irrallaan uistimenhärpäkkeitä, kivasti koukkuja kivellä semmosella paikkaa mistä vois vaikka uimaan mennä. Sipsun saapuessa viipotettiin takaisin mökille, ja sitä seurasi jonkin ajan päästä Ilkka bemarillaan. Ja Jantteri yritti opettaa minulle jotain korttipeliä, joka oli käytännössäkatsoen uuno muttta vaan pelikorteilla. Evekin ilmestyi villisti pian paikalle hetkoseksi hengaamaan ja aikalailla hetiperään myös Roosa ja Anna tulivat. Siinä oli sitten erimoista zumbausta ennen kuin ruvettiin laittamaan ruokaa. Omnomnom, perunoita, pihviä, makkaraa ja salaattia, oli aikasmuuten hyvää.
Lisäksi tehtiin sitten mökiltä kaikenmoisia löytöjä saunanlämmityksen ja muun yhteydessä. Lakkabensiiniä kiukaan vierestä (jota oli käytetty grillinsytytykseen) ja nestemäistä pyykinpesuainetta kuistilta (jota oli käytetty auton pesuun) :D Mutta joo. Lämmitettiin tosiaan sauna, oli aikas mukavaa, ja käytiin uimassa ihan pidemmän kaavan kautta. Ensin livistettiin Annan ja Roosan kanssa saunasta hiippailemaan pakkaselle, josta haettiin suklaajäätelöä ja mentiin laiturille syömään. Keksittiin siinä sitten jonkinaikaa jäätelöä äpöstäneenä että tästä puuttuis enää se että pojat soittais ja laulais meille terassilta, minne ne oli jääneet hengailemaan.
Mutta ei. Pojat kehotuksen kuullessaan ystävällisesti hyökäsivät rantaan ja Jantteri alkoi lauleksia. Niiltä meni kuitenkin juuri sopivasti liian kauan tajuta mitä me tehtiin, ja vasta viimeisillä lusikallisilla jäätelöä Ilkka äkkäsi että me äpöstettiin jotain. Oli aika hieno fiilis. No, siitä sitten yritettiin ajaa poikia veks että me mennään uimaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Hetki kerettiin uida rauhassa ja sitten nämä keksivät houkutella Jantterinkin uimaan. Ja yllättäen siellä oli koko sakki, seitsemän ihmistä uiskentelemassa. Minä ja Anna keksittiin vesilelut, ja minä olin nopeampi juoksemaan ja sain krokotiilin, jolla sitten yritin syödä kaikki. Valitettavasti minun kieltoni "ei saa härkkiä minua jos mun jalat ei yllä pohjaan" ei toiminut, sillä erehdyin Ilkan lähistölle liian matalalla ja se viskasi minut veks siitä krokotiililtä. Ei ollut hauskaa, kun meni vedet nenästä sisään ja suusta ulos (charmanttia eikös?) :c
No, siinä sitten aikamme uitiin ja mentiin sitten vielä saunaan med Roosa ja Anna. Siellä sitten hetken ihmetelleenä päätettiin, että mennään kyllä vielä käväisemään järvessä ja sitten suihkun kautta veks. Oli vähän kädenvääntöö poikien kanssa, jotka halus saunaan, mutta lopulta me voitettiin. Ainoa mikä hieman ärsytti oli se että pojat tuli kuistille riehumaan kun me yritettiin pukea, koputtelivat oveen ja keksivät vielä että siitä verhon ali näkee ja lopulta piti sitten minun ja muiden käydä raivoamassa pyyhkeet päällä että antakaa meidän saatana & jumaliste pukea rauhassa! Oli vähän rasittavaa :D
Minullahan oli siis muuten illan aikana kyytikriisi, koska Arto oli luvannut heittää minut kotiin sieltä mökiltä ja se ei sitten tullutkaan sinne. No, siinä sitten soittamaan äiteelle että näin kävi, ja kuulin siinä sitten että nämä olikin menossa Pyhäsalmesta (olivat käyneet vaskikellolla syömässä) kohti Viitasaarta ja siellä Annelin ja Arskan luo. Ei oikein niitä viitsinyt enää ajatuttaa lisälenkkiä, Mikko ei tullut kotiinsa vielä sinä iltana vaikka alunperin piti ja Ilkalla oli bensasyöppö bemarinsa. Onneksi Roosa oli sitten enkeli ja lupasi heittää mut kotiin (kyllä, oon sulle kakskymppiä velkaa, saat sen kun koulut alkaa!) :D
No, mutta joo. Oli se ehkä vähän karua hyvästellä ne puolalaiset, taisiis lähinnä Jantteri sillon sunnuntai-iltana, mutta toisaalta mikä helpotus! Vähemmän riesaa ja ajateltavaa, elämähän tuntuu suorastaan lomalle.
Maanantaina sitten minulla piti olla lupa nukkua pitkään, mutta eikös se äiti vaan tule ennen yhdeksää riehumaan ja mekastamaan jo sinne huoneeseen. Ja nukkumaanhan olin selvinnyt yhden jälkeen. Siinä sitten raahauduin ylös, ja kuulin että pääsisin Iitapikkuprinsessaa näkemään päivän aikana kun äiti menisi taas hommiin Varjolaan. Lähdettiin sinne sitten joskus yhdentoista jälkeen, ja siellä menikin pitkä päivä. Joskus puoli kahdeksan maissa illalla oltiin kotona, ja väsytti kyllä kovin. Koko päivän kun sain katsoa Iituskan ja veljensä perään, mutta että osaavatkin olla ihania lapsosia. Tätä ei vaan voi hehkuttaa liikaa :D
Eilinen menikin sitten aikalailla koomaillessa ja ihmetellessä. Nuo yhdet aloittivat mustikkasouvin ja minä kävin ensimmäistä kertaa tälle kesää omassa rannassa uimassa! Vähänkö oli muuten oikeesti korkeella vedenpinta, ja vähänkö oikeesti oli lämmintä vettä c: harmi vaan että piti sitten yksin uida, mutta eipähän toisaalta tarvinnut ainakaan uintiin mitään ylimääräsiä kangashärpäkkeitä, koska naku-uinti on mukavaaaa! (kyllä, tämän näkemyksen te halusitte kuulla.)
Ja sitten kävin myös keräämässä lautasellisen metsämansikoita, olivat muuten aika älyttömän hyviä ja niitä oli oikeesti paljon, ei varmaan missään oo ollu kerralla niin paljoo niitä ja minä en edes kerännyt kovin tarkkaan. Äpöstin ne sitten eilen illalla..
Tänään olisi sitten tarkoituksena aloittaa autokoulu, ja on ehkä vähän hurjaa! Vaikka onkin vaan teoriaa. Koska kohta se alkaa jo, mummokeilaus Pielaveden mittakaavassa :D Onneks siellä tuntuis olevan mukavaa porukkaa minun seurana, siis just Sipsu (vissiin), Ville ja Juho, niin ei tartte panikoida sitten. Ja sitten autokoulun jälkeen Mikon luo yöksi! ♥ En oo taas nähny kultapientä semmoseen melkein kahteen viikkoon niin oikeesti ihan tajuton ikävä on kerennyt tulla. Ja tuo jo tuossa para-aikaa uhkailee, että se ehtisi yhden yllätyksen saada kentiesmahdollisesti valmiiksi ennenkuin tänään meen niille, voi herrajesta..
JA SITTEN, viikonloppuna Sotkamon Sykkeeseen ♥ Huhuhuhuhuuhu, ViikatettaMokomaaSonataaFinntrolliavaikkamitä! Mutta luonnollisesti eniten se Sonata siellä kutkuttelee.. Nään kuin näänkin sen tälle vuottakin, eli tässä jo tulee neljäs vuosi ja neljäs Sonatan keikka mittariin! Huhhuh. Ensi vuonnahan on jo puoli vuosikymmentä sillä saralla.. :DD
Nojoo, mutta nyt minä ehkä lopettelen näiltä osilta, onhan tässä tullut taas selitettyä monenmoista, kenties vähän huonommalla suomenkielellä kuin normaalisti ja kuin olisin voinut. Tsaupoks.
Nightingale
On your last day, remember, we never die
death does not exist for us.
maanantai 18. kesäkuuta 2012
ROOSA, ANNA, EVE, LAURA + te muut, auttakaa!
Eli, rakkaat hyvät ihmiset, autatteko mua vähän koska tänään iski kriisi!
Nimittäin Puolan reissuun on enää se kaks viikkoa aikaa, ja siellä on ne Hollywood-teeman bileet. Pitäisi pukeutua Hollywood-tähdeksi. Ja minä sitten tuossa kehittelin, että Amanda Seyfried vois olla mun juttu. Mutta nyt on se kriisi, että mitenkä asun kanssa.
Siksipä minä kysynkin teiltä: osaatteko auttaa asun kanssa, tai löytyykö teidän vaatekaapista jotain mikä edes jotenkin vastaisi kyseisen neidin julkisella paikalla käyttämää asua? Kattelin jotain googlesta, mutta itseltäni ei oikein löydy mihinkään mitään. Tässä joitain kuvia eri asuista, miettikää nyt vaatekaappinne läpi! Ainoastaan punainen huulipuna ja laineet on lyöty lukkoon asukokonaisuudesta..
Okei, tässä oli jotain. Ihan oikeasti nyt kommenttia ja mielipidettä ja miettimistä, aikaa ei ole paljon! Auttakaa Emmi-tätiä!
Nimittäin Puolan reissuun on enää se kaks viikkoa aikaa, ja siellä on ne Hollywood-teeman bileet. Pitäisi pukeutua Hollywood-tähdeksi. Ja minä sitten tuossa kehittelin, että Amanda Seyfried vois olla mun juttu. Mutta nyt on se kriisi, että mitenkä asun kanssa.
Siksipä minä kysynkin teiltä: osaatteko auttaa asun kanssa, tai löytyykö teidän vaatekaapista jotain mikä edes jotenkin vastaisi kyseisen neidin julkisella paikalla käyttämää asua? Kattelin jotain googlesta, mutta itseltäni ei oikein löydy mihinkään mitään. Tässä joitain kuvia eri asuista, miettikää nyt vaatekaappinne läpi! Ainoastaan punainen huulipuna ja laineet on lyöty lukkoon asukokonaisuudesta..
 |
| Tästämuutentykkään. |
Okei, tässä oli jotain. Ihan oikeasti nyt kommenttia ja mielipidettä ja miettimistä, aikaa ei ole paljon! Auttakaa Emmi-tätiä!
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
Merkintäjärkäle iloksenne~
Ookkei! Pahoitteluni pitkästä odotteluajasta tämän merkinnän suhteen, mutta olen ollut hyvin, hyvin kiireinen täti. Mutta tästä se lähtee, viimeisen kahden viikon kertaus ennen kolmatta alkavaa työviikkoa.
Viimeksihän kirjoittelin aikapäiviä sitten. Iskä oli just ollut leikkauksessa ja silleen, ja tosiaankin olin oikeessa kun sanoin että se meni paremmin kuin hyvin. Nimittäin kun viimeksi luulin että se pääsisi niinkin aikaiseen kuin tiistaina kotiin, niin iskä tulikin jo maanantaina. Me mentiin vähän ristiin sen suhteen, että minä lähdin aamusta kylälle töihin ja iskä tuli iltapäivästä sitten kotiin.
Kröh, en vastaa seuraavan sepustuksen todenmukaisuudesta, sillä muistini pätkii ensimmäisen viikon osilta.
Eli, maanantai-aamuna hyökäisin ilveksentielle jo ihan aamutuimaan, ihan senkin takia että ehdittäisiin aamulla hyvissä ajoin työpaikalle. Mentiinkin sitten jo koululle kymmeneksi, tai oikeastaan oltiin siellä vähän ennen. Tunti ennen lasten tuloa meni oikeastaan jännitellessä sitä että mitenkähän homma lähtee pyörimään, siitäkin huolimatta että tunsin molemmat lapset kuin omat taskuni. Päivä itsessään meni sitten oikein hyvin; ohjelmaan sisältyi liikuntasalissa riehumista, omien 4H-kansioiden tuunausta, pelien pelaamista ja origamisammakoiden taittelua. Viimeksimainittu vaati myös minulta suurta keskittymistä, lapset oppivat paljon minua nopeammin :c
Illalla oli sitten vuorossa mässyä ja leffailta Even, Mikon ja Annan kanssa. Katsottiin P.S. Rakastan sinua, joka tuntui tuottavan tylsyyskuoleman kahdelle ensiksimainitulle siinä missä minä ja Anna oltiin melkein vedet silmissä huolimatta siitä että Eve ja Mikko melkein tuhosivat meidän katselukokemuksen. Anna taisi myös maanantai-illan kunniaksi leikkiä minun hiuksilla mielenkiintoisin tuloksin. Ja myöhemmin illalla iski sitten Puola-kriisi, kun selvisi ettei Salla pääsisikään lähtemään reissuun, ja suunnitelmat menivät osittain uusiksi. No, mutta se ensimmäisestä, varsin sekavasta päivästä.
Toisena päivänä tultiin taas kymmeneksi töihin, kuten joka päivä siitä eteenpäin. Aamun ensimmäinen tunti käytettiin seuraavan viikon suunnitteluun, ja lasten tulon jälkeen käytiin riehumassa ulkona ja piirreltiin. Lisäksi askarreltiin Lotan ja Meten veljelle Ollille synttärikortit, ja ruuan jälkeen oli jälleen vuorossa origamikalojen (ja -sammakoiden) taittelua. Ilveksentielle selvittyämme suunniteltiin ensin vähän Puolan topiccia eteenpäin porukalla ja sitten vietettiin leffailtaa Mikon, Annan, Sipsun ja Even kanssa. Tälläkertaa vuorossa oli sitten Repo! The Genetic Opera, jolla halusin sivistää ihmisiä ja todistaa, että musikaalitkin voi olla upeita katselukokemuksia. Onneksi porukka tuntui tyksivän siitä, huolimatta siitäkin että Annan pää oli varmaan kolmasosan ajasta kiinni tyynyssä.
Keskiviikkona sitten meille ei enää tullut lapsia, vaan pidettiin Helin, meidän 4H:n toiminnanjohtajan kanssa puhelinneuvottelu jatkosta ja sitten vielä puitiin käytännön asioita Outin kanssa. Loppupäiväksi karattiin laiskottelemaan (ja myös töitä tekemään) ilveksentielle. Muutapa jännää en keskiviikolta muistakkaan, mutta ei se mitään. Torstaina sitten mentiin kaikesta huolimatta koululle, sillä meillä oli yhdeltä sovittu eurooppakurssin miittinki lukiolle. Siellä sitten menikin ihan kiitettävästi aikaa, mutta saatiin sentään tietoa Puolan prepare meetingistä ja päästiin vähän eteenpäin elämässä. Mutta paljon on vielä tehtävää, ja lähtöön on vain se reilu kaksi viikkoa. Hurjaa!
Perjantai olikin sitten jo perjantai, tuo ihmeellinen työviikon viimeinen päivä. Siitä ei oikeastaan ole ihan hirveästi mitään selitettävää, paitsi kenties se että muistelisin että operaatio siivouksen lisäksi laulettiin Even kanssa singstarilla, kyllä se karvakameli on vaan niin meidän biisi!
Perjantai-ilta kotona menikin sitten oikeastaan kotona koomaillen, oli jotenkin kovin ihmeellistä viikon jälkeen jälleen kotiutua. Kunnon yöunien jälkeen sitten aamulla aloin jatkamaan minun hitaastietenevää ruotsinopiskeluani, tosin en selvinnyt pitkällekkään vaan menin jo kymmenen jälkeen ulos pyörimään ja vietin siellä melkein koko päivän aina jonnekkin kahteen asti, eli siihen asti kun Mikko napsahti paikalle. Tämä minun pieni rakas neropattini keksi lähteä pyöräilemään meille sen 25 kilometriä, ja toteuttikin sen sitten tarkoituksenaan ajella sunnuntaina sitten takaisin. No, sunnuntaina kävikin sitten yllättäen niin että minut ja Mikot heitettiinkin jo silloin kylälle, ihan autokyydillä pääsi myös Mikon pyörä. Sunnuntain ja maanantain välinen yö ja samoin maanantain - tiistain välinen yö majailtiin Mikon luona, ja sitten tiistaina töiden jälkeen tapahtui muutto ilveksentielle.
Maanantaipäivänhän minä olinkin sitten teoriassa itsekseni töissä, sillä Evellä oli autokoulua. Onneksi oltiin suunniteltu jo etukäteen suunnitelmat siitä, mitä tehtäisiin, ettei minun tarvinnut yksin pähkäillä koko päivää kasaan. Pidimme todennäköisenä, että meille tulisi vain yksi lapsi, sillä toinen ilmoittautunut kävisi kuulemma myös liikuntakerhossa ja saattaisi olla joku päivä poissa. Koska liikuntakerhoa oli oletettavasti maanantaisin, valmistauduimme vain yhteen lapseen. Kaikesta huolimatta tunti Veetin saapumisen jälkeen Intsu saapui, ja vähän hänen jälkeensä myös edellisen viikon lapset Lotta ja Mette. Yllättäen yksi lapsi olikin muuttunut neljäksi! Onneksi Mikko ilmestyi myös paikalle, ja oli sitten loppupäivän minun apunani. Maanantai meni pelatessa jalkapalloa, pelaillessa lautapelejä ja ulkona piirtäessä. Ostimpa myös lapsille (taino, Mikko ne kaupasta haki) suklaajätskit, mitkä olivat toivottu herkuttelu viikon alkuun.
Tiistaina myös Eve oli paikalla, ja myös tänään meillä oli neljä lasta komennettavana. Ohjelmaan mahtui tälläkertaa jälleen fudista, kasvien (tilli, herne, päivänkakkara ja kesäkurpitsa) istuttamista ja kerää ja rakenna -tehtävä, jossa lapset keräilivät ulkoa materiaalit ja tekivät niistä sitten kolmiulotteiset taideteokset. Ne olivat aika hienoja, mutta erityisen ylpeä minä olen meidän ohjaajien, minun, Even ja Mikon taiteilusta. Hautakivet on kauniita.. :DD
Loppuviikko on muuttunut päässäni epämääräiseksi mössöksi. Lähestulkoon joka päivä pelattiin ainakin fudista, taisiis Eve, Mikko ja lapset pelasivat ja minä toimin hajamielisenä erotuomarina. Keskiviikkona Heli tuli katsomaan vähän meidän kerhomeininkiä ja kyseli lapsilta kuulumisia. Samana päivänä töiden jälkeen olikin 4H:n hallituksen kokous, jonne minun olikin sitten mentävä. Kokous alkoi puoli neljän maissa, eli puolisen tuntia töiden jälkeen, ja kestikin sitten yli kuuteen. Kolmen tunnin kokoukset ovat persettäpuuduttavia, täytyy myöntää, vaikka olinkin osannut ennustella sitä että kokous tulisi venymään.
Tämän jälkeen käytiin Outin kanssa vielä autolla kääntymässä ja katsomassa paikkaa johon muikkuvestareille tuleva 4H-luontopolku pystytettäisiin, jonka jälkeen sain kyydin Mikon luo. Siellä katselin jonkun aikaa Henkan ja Mikon MTG:n pelaamista (ei, edelleenkään en tajua siitä mitään), ja sitten lähdettiin Mikon kanssa ilveksentielle. Olin mennyt lupaamaan Saksa - Hollanti -pelin kisakatsomon Evelle, joten minua odotti pitkän päivän jälkeen vielä jalkapallon katsominen Sipsun, Even ja Mikon kanssa. Onneksi Mikko jäi koko pelin ajaksi ilveksentielle minun seurakseni, tai olisin seonnut (tai nukahtanut) jo pelin alkuvaiheessa. Aivan viime minuuteilla meinasin jo nukahtaa muutamaan otteeseen Mikon kainaloon. Kuitenkaan en selvinnyt vielä pelin jälkeenkään nukkumaan, sillä sähköjänis-duracellpupu-Eve piti minua hereillä aamukahteen. Toki oma väsymykseni meni ohi siinä ajassa, mutta aamulla valvominen kadutti.. :D
Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ehkämuistaakseni. EIKUN, tapahtuipas. Meillä oli virallinen kokkauspäivä, ja tehtiinkin sitten lasten kanssa lämpimiä voileipiä ja pannaria. Voin muuten kertoa, että oli aika hemmetin hyvää.. Päivä meni nopeasti. Torstaina muutin myös jälleen takaisin Mikon luo, sillä Eve meni kotiinsa illalla. Siellä majailinkin sitten aina lauantaihin asti.
Viikon viimeisenä työpäivänä Intsu oli ainoa lapsi paikalla, ja sai paljon valinnanvapauksia tekemisen suhteen. Mutta perjantaina saatiin toteuttaa myös ehdoton suosikkipuuhani, nimittäin aarteenetsintä. Väkerrettiin Mikon kanssa kasaan ympäri koulua ja sen pihaa kulkeva aarteenetsintäreitti, ja vietiin sitten hienot vihjeet porukalla paikalleen. Eve etsi sitten "tietämättömänä" aarretta Intsun kanssa. Oli oikeasti aika hauskaa. Viimeinen vihje olikin sitten "etsi Mikko", jossa vaiheessa Mikko oli kadonnut aarteenetsintäporukasta ja mennyt taktisesti piiloon: sohvan alle. :D Intsu kuitenkin lopulta löysi meidän leijonan ja aarteen, aarrearkkupussin ja läjän muumitikkareita. Niitä sitten mussutettiin porukalla. Lisäksi tehtiin vielä meidän taululle hieno kielikylpy: kirjoitettiin perusfraaseja suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Kaikilla osaamillamme kielillä. :D Olen siitä aika hiton ylpeä.
No, perjantaina jäin vielä sitten tosiaan kylälle yötä, pitämään Mikolle seuraa ja myös siksi että äiti oli taas auttelemassa Keiteleellä ja niin oli helpompi. Ilta oli oikein mukava, käytiin myös pienellä pyörälenkillä ja istuttiin kirkon luona penkeillä kattelemassa kaunista iltaa. Oikeasti oli ihan hirveän, hirveän ihanan kaunista.♥
Eilen sitten setä tuli hakemaan minua joskus kolmen jälkeen tai maissa tai jotain. Ja oli vielä ihmeellisempää tulla kotiin, kun tuntui ettei täällä ole ollut taas ikuisuuksiin. Kai se on niin, että vaikka muualla olisi kuinka hienoa ja hehkeetä niin kotiin sitä on parasta palata. Tosin enhän minä nytkään saa olla täällä kovin pitkään, vaan varmaan muutaman tunnin päästä lähden jo sitten Vaaraslahteen ja Even luo, koska meidän viimeinen työviikko siirtyi sinne. Sitä odotan jännityksellä, sillä en tunne paikkaa yhtään enkä ihmisiä, ja Eve taas tuntee kaikki. No, varmasti minä pärjään myös sen huomisen, vaikkei Eve olekkaan paikalla. Onhan mulla Susanna ja tarvittaessa myös Even veli Juuso henkisenä tukena.
Eli tosiaan maanantaina olisi tarkoitus aloittaa kerho jo aamukymmeneltä ilman Eveä, mutta kyllä se varmasti siitä kun suunnitellaan vaan päivän tekemiset ja tsekkaillaan työtilat jo tänä iltana. Ja töitä olisikin sitten sinne torstai-iltaan saakka: perjantai on jo vapaapäivä. Tiistaille olisi ilmeisesti ohjelmassa eurooppakurssia taisiis Puolanreissun suunnittelua jälleen, pitääkin jo saada hommaa etenemään. Voisi yrittää hyvällä tuurilla saada sen Suomi-vihkon valmiiksi..
Ja ihankun ei elämä olisi kiireinen, juhannusta olisi näillänäkymin tarkoitus mennä viettämään Pyhäsalmeen Essin luo. Missasin sen synttärit tosiaan sillon kuun alussa, kun seuraavana päivänä alkoivat työt eikä minulla oikein ollut aikaa tai mahdollisuutta mennä sinne. Toivottavasti minä nyt pääsen sitten juhannuksena kuitenkin sinne, vaikka kotona olemiset jäävätkin vähän vähiin. Tässähän on melkein jo emäntää nimittäin ikävä.
No, sitten ennen Puolan reissua olisi pari päivää "rauhaisaa oloa", mitä nyt sitten 30. päivä olisi muikkuvestarit jonne pitäisi sitten tehdä tosiaan se luontopolku. Jotenkin vähän toivoisin, ettei minun tarvitsisi olla töissä siellä muikkareilla, mutta voi olla että pitää minun napottaa siellä luontopolulla. Olisin halunnut rauhassa olla siellä muikkareilla vaan hengailemassa, mutta saa nyt nähdä muutenkin että pääsenkö sinne töistä huolimattakaan. Se Puolan reissu on niin lähellä, että minun toivottais kuitenkin olevan kotona. Katsotaan, katsotaan..
Huhhuh, mikä sepostus! Mutta siinäkai tärkeimmät ajatukset menneestä ja tulevasta. Ja siltikään en aio lopettaa vielä. Olette olleet niin kauan ilman blogimerkintää, että kärsikää nyt sitten kunnolla tästä järkäleestä, minä aion kertoa kaiken mieleni päältä!
Niin, ja kiitän nyt muuten muistaessani Mikkokultapieni sinua kun autoit ilveksentiellä laittamaan ruokaa ja siivoomaankin! Ja erityisesti kiitos siitä että olit palkatta apuna koko toisen työviikon. Avuksi olit suuresti. Ja kiitos kun sain taas majailla teillä. Ja kiitoskiitos. :D Ja Evelle, minun ihanalle emännälle kiitos siitä että sain asustaa ilveksentiellä ja sitten etukäteiskiitos jo ensi viikostakin! ♥ Ja toki Sipsulle ja Annalle kiitos seurasta ja ja ja. Olikohan siinä kaikki tähdellinen? No, kiitos kaikille kaikesta kuitenkin.~
Ja mitäpä sitten. Tälle piti muuten omistaa oma selittelypätkä, nimittäin oon taas viimeaikoina innostunut piirtämään, osittain erityisesti sen takia että Mikko on auttanut minua toteuttamaan noita vähän hankalampia juttuja mun piirroksiin (kuten aseita) :D Ja ajattelin nyt vähän esitellä tämän viimeisen viikon ajalta tuotoksia:
Tässä oli tämmöinen karoliinisotilas, Mikko auttoi tuon aseen kanssa kun enhän minä semmosten päälle mitään ymmärrä.
Seuraavana vuorossa oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Hän on toinen osapuoli minun tekeleistäni minun ja Mikon yhteiseen pieneen taiteiluprojektiin; valmiin teoksen näätte sitten joskus. Taiteilin sitten tänään myös oman osuuteni toisen puoliskon tähän samaan projektiin, herran nimeltä Johann Tilly:
Pahoittelen miekkaa ja miekkakäden vamostelua, Mikko kun ei tälläkertaa ollut auttamassa minua. Mutta parhaani tein.
Lisäksi tulin taiteilleeksi Sabatonin Carolus Rex -biisin innoittamana Kaarle XII:n eli Karoliinikuninkaan.
Tekstipätkä jonka pohjalta tein tämän, menee näin:
I was chosen by heaven
Say my name when you pray
To the skies
See Carolus rise
Ja sen takia halusin tuohon vähän semmoista MINÄ -meininkiä. En tiiä näkyykö se teidän silmiinne, mutta minusta on varsin itsetietoinen herra kuvassa.
Että semmoisia taiteiluita. Olen itse oikeasti harvinaisen tyytyväinen noihin, johtuu varmaan tosin siitä että vihdoinviimein oon uskaltautunut myös värittämisen pariin. Koska suurinosa töistä joita olen pitkään aikaan tehnyt niin on joko lyijykynätöitä tai mustavalkoisia. Mutta nyt tämä homma tuntuu toimivan ja onnistuvan, eli aika jees!
Nojoo, ehkä se piirtelyistä. Mutta haluaisin vielä vähän loppuun kertoa sieluntuskistani, kun tahtoisin tehdä vähän ostoksia. Sain tuossa kyllä sedän maaniteltua ostamaan minulle (ja siinä sivussa tilaamaan myös Mikolle) Sabatonin uuden Carolus Rex -levyn. Mitään muuta en ookkaan viimeaikoina pahemmin popitellut (jos Sonataa ei lasketa), eli levy on korkea aika ostaa. Kyseinen levyhän on saatavilla sekä englanniksi että ruotsiksi, mikä on aivan mahtavaa, ja sen takiahan minun pitikin sitten ostaa tuplaCD. Koska tällä kuuntelumäärällä en voi kuin rakastaa molempia levyjä molemmilla kielillä.
Lisäksi hurahdin jälleen vähän vaatteiden ihmeelliseen maailmaan. Siinä missä Mikko tilaili itselleen varustelekasta (hmm, hmm, hmmhmm) vaatteita, myös minä erehdyin tapojeni vastaisesti jäädä pohtimaan tämmöisten housujen ostamista sieltä. Mutta en tiiä vielä, pitää miettiä asiaa. Ja toisaalta eksyin pitkästä aikaa mortician sivuille, ja sieltä löysinkin uuden rakkauden joka minun onkin melkein pakko saada. Nimittäin tämmöinen hame:
Oikeesti olis aika rakkaus. Ja kun se minun vanha, ensimmäinen, aito ja alkuperäinen röyhelöhame alkaa olemaan jo oikeutettu rauhaisiin vanhuudenpäiviin niin tämä voisi olla sille hyvä seuraaja. Ja hintakin on alennettu toistaiseksi alkuperäisesti 59 eurosta 29:ään. Eli suuresti himottaisi, mutta katsotaan nyt mitä se mamma oikein sanoo.
No, mutta. Nyt minä taidan lopetella tämän eepoksen tältäerää. Toivottavasti teillä on ollut hauskaa tätä lukiessa (oon ihan varma että joko ette jaksaneet lukea kokonaan tai sitten luitte pätkissä taukoineen). Minä lähden nyt miettimään kamoja kasaan Vaaraslahtea varten.
Näkyillään ihmiset,
Nightingale
P.S. Ihanaa kesänjatkoa kaikille, eikä sentään "I love you" :D
P.P.S. Saatte kuvamerkintää (siis ihan oikeasti pelkkiä kuvia sisältävää merkintää) varmaan ensi viikonloppuna, sitten kunhan saan itsekkin ne kuvat Eve-tädiltä. Pahoittelen ajoittaista kuivakkaa tekstiä.
Viimeksihän kirjoittelin aikapäiviä sitten. Iskä oli just ollut leikkauksessa ja silleen, ja tosiaankin olin oikeessa kun sanoin että se meni paremmin kuin hyvin. Nimittäin kun viimeksi luulin että se pääsisi niinkin aikaiseen kuin tiistaina kotiin, niin iskä tulikin jo maanantaina. Me mentiin vähän ristiin sen suhteen, että minä lähdin aamusta kylälle töihin ja iskä tuli iltapäivästä sitten kotiin.
Kröh, en vastaa seuraavan sepustuksen todenmukaisuudesta, sillä muistini pätkii ensimmäisen viikon osilta.
Eli, maanantai-aamuna hyökäisin ilveksentielle jo ihan aamutuimaan, ihan senkin takia että ehdittäisiin aamulla hyvissä ajoin työpaikalle. Mentiinkin sitten jo koululle kymmeneksi, tai oikeastaan oltiin siellä vähän ennen. Tunti ennen lasten tuloa meni oikeastaan jännitellessä sitä että mitenkähän homma lähtee pyörimään, siitäkin huolimatta että tunsin molemmat lapset kuin omat taskuni. Päivä itsessään meni sitten oikein hyvin; ohjelmaan sisältyi liikuntasalissa riehumista, omien 4H-kansioiden tuunausta, pelien pelaamista ja origamisammakoiden taittelua. Viimeksimainittu vaati myös minulta suurta keskittymistä, lapset oppivat paljon minua nopeammin :c
Illalla oli sitten vuorossa mässyä ja leffailta Even, Mikon ja Annan kanssa. Katsottiin P.S. Rakastan sinua, joka tuntui tuottavan tylsyyskuoleman kahdelle ensiksimainitulle siinä missä minä ja Anna oltiin melkein vedet silmissä huolimatta siitä että Eve ja Mikko melkein tuhosivat meidän katselukokemuksen. Anna taisi myös maanantai-illan kunniaksi leikkiä minun hiuksilla mielenkiintoisin tuloksin. Ja myöhemmin illalla iski sitten Puola-kriisi, kun selvisi ettei Salla pääsisikään lähtemään reissuun, ja suunnitelmat menivät osittain uusiksi. No, mutta se ensimmäisestä, varsin sekavasta päivästä.
Toisena päivänä tultiin taas kymmeneksi töihin, kuten joka päivä siitä eteenpäin. Aamun ensimmäinen tunti käytettiin seuraavan viikon suunnitteluun, ja lasten tulon jälkeen käytiin riehumassa ulkona ja piirreltiin. Lisäksi askarreltiin Lotan ja Meten veljelle Ollille synttärikortit, ja ruuan jälkeen oli jälleen vuorossa origamikalojen (ja -sammakoiden) taittelua. Ilveksentielle selvittyämme suunniteltiin ensin vähän Puolan topiccia eteenpäin porukalla ja sitten vietettiin leffailtaa Mikon, Annan, Sipsun ja Even kanssa. Tälläkertaa vuorossa oli sitten Repo! The Genetic Opera, jolla halusin sivistää ihmisiä ja todistaa, että musikaalitkin voi olla upeita katselukokemuksia. Onneksi porukka tuntui tyksivän siitä, huolimatta siitäkin että Annan pää oli varmaan kolmasosan ajasta kiinni tyynyssä.
Keskiviikkona sitten meille ei enää tullut lapsia, vaan pidettiin Helin, meidän 4H:n toiminnanjohtajan kanssa puhelinneuvottelu jatkosta ja sitten vielä puitiin käytännön asioita Outin kanssa. Loppupäiväksi karattiin laiskottelemaan (ja myös töitä tekemään) ilveksentielle. Muutapa jännää en keskiviikolta muistakkaan, mutta ei se mitään. Torstaina sitten mentiin kaikesta huolimatta koululle, sillä meillä oli yhdeltä sovittu eurooppakurssin miittinki lukiolle. Siellä sitten menikin ihan kiitettävästi aikaa, mutta saatiin sentään tietoa Puolan prepare meetingistä ja päästiin vähän eteenpäin elämässä. Mutta paljon on vielä tehtävää, ja lähtöön on vain se reilu kaksi viikkoa. Hurjaa!
Perjantai olikin sitten jo perjantai, tuo ihmeellinen työviikon viimeinen päivä. Siitä ei oikeastaan ole ihan hirveästi mitään selitettävää, paitsi kenties se että muistelisin että operaatio siivouksen lisäksi laulettiin Even kanssa singstarilla, kyllä se karvakameli on vaan niin meidän biisi!
Perjantai-ilta kotona menikin sitten oikeastaan kotona koomaillen, oli jotenkin kovin ihmeellistä viikon jälkeen jälleen kotiutua. Kunnon yöunien jälkeen sitten aamulla aloin jatkamaan minun hitaastietenevää ruotsinopiskeluani, tosin en selvinnyt pitkällekkään vaan menin jo kymmenen jälkeen ulos pyörimään ja vietin siellä melkein koko päivän aina jonnekkin kahteen asti, eli siihen asti kun Mikko napsahti paikalle. Tämä minun pieni rakas neropattini keksi lähteä pyöräilemään meille sen 25 kilometriä, ja toteuttikin sen sitten tarkoituksenaan ajella sunnuntaina sitten takaisin. No, sunnuntaina kävikin sitten yllättäen niin että minut ja Mikot heitettiinkin jo silloin kylälle, ihan autokyydillä pääsi myös Mikon pyörä. Sunnuntain ja maanantain välinen yö ja samoin maanantain - tiistain välinen yö majailtiin Mikon luona, ja sitten tiistaina töiden jälkeen tapahtui muutto ilveksentielle.
Maanantaipäivänhän minä olinkin sitten teoriassa itsekseni töissä, sillä Evellä oli autokoulua. Onneksi oltiin suunniteltu jo etukäteen suunnitelmat siitä, mitä tehtäisiin, ettei minun tarvinnut yksin pähkäillä koko päivää kasaan. Pidimme todennäköisenä, että meille tulisi vain yksi lapsi, sillä toinen ilmoittautunut kävisi kuulemma myös liikuntakerhossa ja saattaisi olla joku päivä poissa. Koska liikuntakerhoa oli oletettavasti maanantaisin, valmistauduimme vain yhteen lapseen. Kaikesta huolimatta tunti Veetin saapumisen jälkeen Intsu saapui, ja vähän hänen jälkeensä myös edellisen viikon lapset Lotta ja Mette. Yllättäen yksi lapsi olikin muuttunut neljäksi! Onneksi Mikko ilmestyi myös paikalle, ja oli sitten loppupäivän minun apunani. Maanantai meni pelatessa jalkapalloa, pelaillessa lautapelejä ja ulkona piirtäessä. Ostimpa myös lapsille (taino, Mikko ne kaupasta haki) suklaajätskit, mitkä olivat toivottu herkuttelu viikon alkuun.
Tiistaina myös Eve oli paikalla, ja myös tänään meillä oli neljä lasta komennettavana. Ohjelmaan mahtui tälläkertaa jälleen fudista, kasvien (tilli, herne, päivänkakkara ja kesäkurpitsa) istuttamista ja kerää ja rakenna -tehtävä, jossa lapset keräilivät ulkoa materiaalit ja tekivät niistä sitten kolmiulotteiset taideteokset. Ne olivat aika hienoja, mutta erityisen ylpeä minä olen meidän ohjaajien, minun, Even ja Mikon taiteilusta. Hautakivet on kauniita.. :DD
Loppuviikko on muuttunut päässäni epämääräiseksi mössöksi. Lähestulkoon joka päivä pelattiin ainakin fudista, taisiis Eve, Mikko ja lapset pelasivat ja minä toimin hajamielisenä erotuomarina. Keskiviikkona Heli tuli katsomaan vähän meidän kerhomeininkiä ja kyseli lapsilta kuulumisia. Samana päivänä töiden jälkeen olikin 4H:n hallituksen kokous, jonne minun olikin sitten mentävä. Kokous alkoi puoli neljän maissa, eli puolisen tuntia töiden jälkeen, ja kestikin sitten yli kuuteen. Kolmen tunnin kokoukset ovat persettäpuuduttavia, täytyy myöntää, vaikka olinkin osannut ennustella sitä että kokous tulisi venymään.
Tämän jälkeen käytiin Outin kanssa vielä autolla kääntymässä ja katsomassa paikkaa johon muikkuvestareille tuleva 4H-luontopolku pystytettäisiin, jonka jälkeen sain kyydin Mikon luo. Siellä katselin jonkun aikaa Henkan ja Mikon MTG:n pelaamista (ei, edelleenkään en tajua siitä mitään), ja sitten lähdettiin Mikon kanssa ilveksentielle. Olin mennyt lupaamaan Saksa - Hollanti -pelin kisakatsomon Evelle, joten minua odotti pitkän päivän jälkeen vielä jalkapallon katsominen Sipsun, Even ja Mikon kanssa. Onneksi Mikko jäi koko pelin ajaksi ilveksentielle minun seurakseni, tai olisin seonnut (tai nukahtanut) jo pelin alkuvaiheessa. Aivan viime minuuteilla meinasin jo nukahtaa muutamaan otteeseen Mikon kainaloon. Kuitenkaan en selvinnyt vielä pelin jälkeenkään nukkumaan, sillä sähköjänis-duracellpupu-Eve piti minua hereillä aamukahteen. Toki oma väsymykseni meni ohi siinä ajassa, mutta aamulla valvominen kadutti.. :D
Torstaina ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Ehkämuistaakseni. EIKUN, tapahtuipas. Meillä oli virallinen kokkauspäivä, ja tehtiinkin sitten lasten kanssa lämpimiä voileipiä ja pannaria. Voin muuten kertoa, että oli aika hemmetin hyvää.. Päivä meni nopeasti. Torstaina muutin myös jälleen takaisin Mikon luo, sillä Eve meni kotiinsa illalla. Siellä majailinkin sitten aina lauantaihin asti.
Viikon viimeisenä työpäivänä Intsu oli ainoa lapsi paikalla, ja sai paljon valinnanvapauksia tekemisen suhteen. Mutta perjantaina saatiin toteuttaa myös ehdoton suosikkipuuhani, nimittäin aarteenetsintä. Väkerrettiin Mikon kanssa kasaan ympäri koulua ja sen pihaa kulkeva aarteenetsintäreitti, ja vietiin sitten hienot vihjeet porukalla paikalleen. Eve etsi sitten "tietämättömänä" aarretta Intsun kanssa. Oli oikeasti aika hauskaa. Viimeinen vihje olikin sitten "etsi Mikko", jossa vaiheessa Mikko oli kadonnut aarteenetsintäporukasta ja mennyt taktisesti piiloon: sohvan alle. :D Intsu kuitenkin lopulta löysi meidän leijonan ja aarteen, aarrearkkupussin ja läjän muumitikkareita. Niitä sitten mussutettiin porukalla. Lisäksi tehtiin vielä meidän taululle hieno kielikylpy: kirjoitettiin perusfraaseja suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, viroksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Kaikilla osaamillamme kielillä. :D Olen siitä aika hiton ylpeä.
No, perjantaina jäin vielä sitten tosiaan kylälle yötä, pitämään Mikolle seuraa ja myös siksi että äiti oli taas auttelemassa Keiteleellä ja niin oli helpompi. Ilta oli oikein mukava, käytiin myös pienellä pyörälenkillä ja istuttiin kirkon luona penkeillä kattelemassa kaunista iltaa. Oikeasti oli ihan hirveän, hirveän ihanan kaunista.♥
Eilen sitten setä tuli hakemaan minua joskus kolmen jälkeen tai maissa tai jotain. Ja oli vielä ihmeellisempää tulla kotiin, kun tuntui ettei täällä ole ollut taas ikuisuuksiin. Kai se on niin, että vaikka muualla olisi kuinka hienoa ja hehkeetä niin kotiin sitä on parasta palata. Tosin enhän minä nytkään saa olla täällä kovin pitkään, vaan varmaan muutaman tunnin päästä lähden jo sitten Vaaraslahteen ja Even luo, koska meidän viimeinen työviikko siirtyi sinne. Sitä odotan jännityksellä, sillä en tunne paikkaa yhtään enkä ihmisiä, ja Eve taas tuntee kaikki. No, varmasti minä pärjään myös sen huomisen, vaikkei Eve olekkaan paikalla. Onhan mulla Susanna ja tarvittaessa myös Even veli Juuso henkisenä tukena.
Eli tosiaan maanantaina olisi tarkoitus aloittaa kerho jo aamukymmeneltä ilman Eveä, mutta kyllä se varmasti siitä kun suunnitellaan vaan päivän tekemiset ja tsekkaillaan työtilat jo tänä iltana. Ja töitä olisikin sitten sinne torstai-iltaan saakka: perjantai on jo vapaapäivä. Tiistaille olisi ilmeisesti ohjelmassa eurooppakurssia taisiis Puolanreissun suunnittelua jälleen, pitääkin jo saada hommaa etenemään. Voisi yrittää hyvällä tuurilla saada sen Suomi-vihkon valmiiksi..
Ja ihankun ei elämä olisi kiireinen, juhannusta olisi näillänäkymin tarkoitus mennä viettämään Pyhäsalmeen Essin luo. Missasin sen synttärit tosiaan sillon kuun alussa, kun seuraavana päivänä alkoivat työt eikä minulla oikein ollut aikaa tai mahdollisuutta mennä sinne. Toivottavasti minä nyt pääsen sitten juhannuksena kuitenkin sinne, vaikka kotona olemiset jäävätkin vähän vähiin. Tässähän on melkein jo emäntää nimittäin ikävä.
No, sitten ennen Puolan reissua olisi pari päivää "rauhaisaa oloa", mitä nyt sitten 30. päivä olisi muikkuvestarit jonne pitäisi sitten tehdä tosiaan se luontopolku. Jotenkin vähän toivoisin, ettei minun tarvitsisi olla töissä siellä muikkareilla, mutta voi olla että pitää minun napottaa siellä luontopolulla. Olisin halunnut rauhassa olla siellä muikkareilla vaan hengailemassa, mutta saa nyt nähdä muutenkin että pääsenkö sinne töistä huolimattakaan. Se Puolan reissu on niin lähellä, että minun toivottais kuitenkin olevan kotona. Katsotaan, katsotaan..
Huhhuh, mikä sepostus! Mutta siinäkai tärkeimmät ajatukset menneestä ja tulevasta. Ja siltikään en aio lopettaa vielä. Olette olleet niin kauan ilman blogimerkintää, että kärsikää nyt sitten kunnolla tästä järkäleestä, minä aion kertoa kaiken mieleni päältä!
Niin, ja kiitän nyt muuten muistaessani Mikkokultapieni sinua kun autoit ilveksentiellä laittamaan ruokaa ja siivoomaankin! Ja erityisesti kiitos siitä että olit palkatta apuna koko toisen työviikon. Avuksi olit suuresti. Ja kiitos kun sain taas majailla teillä. Ja kiitoskiitos. :D Ja Evelle, minun ihanalle emännälle kiitos siitä että sain asustaa ilveksentiellä ja sitten etukäteiskiitos jo ensi viikostakin! ♥ Ja toki Sipsulle ja Annalle kiitos seurasta ja ja ja. Olikohan siinä kaikki tähdellinen? No, kiitos kaikille kaikesta kuitenkin.~
Ja mitäpä sitten. Tälle piti muuten omistaa oma selittelypätkä, nimittäin oon taas viimeaikoina innostunut piirtämään, osittain erityisesti sen takia että Mikko on auttanut minua toteuttamaan noita vähän hankalampia juttuja mun piirroksiin (kuten aseita) :D Ja ajattelin nyt vähän esitellä tämän viimeisen viikon ajalta tuotoksia:
Tässä oli tämmöinen karoliinisotilas, Mikko auttoi tuon aseen kanssa kun enhän minä semmosten päälle mitään ymmärrä.
Seuraavana vuorossa oli Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Hän on toinen osapuoli minun tekeleistäni minun ja Mikon yhteiseen pieneen taiteiluprojektiin; valmiin teoksen näätte sitten joskus. Taiteilin sitten tänään myös oman osuuteni toisen puoliskon tähän samaan projektiin, herran nimeltä Johann Tilly:
Pahoittelen miekkaa ja miekkakäden vamostelua, Mikko kun ei tälläkertaa ollut auttamassa minua. Mutta parhaani tein.
Lisäksi tulin taiteilleeksi Sabatonin Carolus Rex -biisin innoittamana Kaarle XII:n eli Karoliinikuninkaan.
Tekstipätkä jonka pohjalta tein tämän, menee näin:
I was chosen by heaven
Say my name when you pray
To the skies
See Carolus rise
Ja sen takia halusin tuohon vähän semmoista MINÄ -meininkiä. En tiiä näkyykö se teidän silmiinne, mutta minusta on varsin itsetietoinen herra kuvassa.
Että semmoisia taiteiluita. Olen itse oikeasti harvinaisen tyytyväinen noihin, johtuu varmaan tosin siitä että vihdoinviimein oon uskaltautunut myös värittämisen pariin. Koska suurinosa töistä joita olen pitkään aikaan tehnyt niin on joko lyijykynätöitä tai mustavalkoisia. Mutta nyt tämä homma tuntuu toimivan ja onnistuvan, eli aika jees!
Nojoo, ehkä se piirtelyistä. Mutta haluaisin vielä vähän loppuun kertoa sieluntuskistani, kun tahtoisin tehdä vähän ostoksia. Sain tuossa kyllä sedän maaniteltua ostamaan minulle (ja siinä sivussa tilaamaan myös Mikolle) Sabatonin uuden Carolus Rex -levyn. Mitään muuta en ookkaan viimeaikoina pahemmin popitellut (jos Sonataa ei lasketa), eli levy on korkea aika ostaa. Kyseinen levyhän on saatavilla sekä englanniksi että ruotsiksi, mikä on aivan mahtavaa, ja sen takiahan minun pitikin sitten ostaa tuplaCD. Koska tällä kuuntelumäärällä en voi kuin rakastaa molempia levyjä molemmilla kielillä.
Lisäksi hurahdin jälleen vähän vaatteiden ihmeelliseen maailmaan. Siinä missä Mikko tilaili itselleen varustelekasta (hmm, hmm, hmmhmm) vaatteita, myös minä erehdyin tapojeni vastaisesti jäädä pohtimaan tämmöisten housujen ostamista sieltä. Mutta en tiiä vielä, pitää miettiä asiaa. Ja toisaalta eksyin pitkästä aikaa mortician sivuille, ja sieltä löysinkin uuden rakkauden joka minun onkin melkein pakko saada. Nimittäin tämmöinen hame:
Oikeesti olis aika rakkaus. Ja kun se minun vanha, ensimmäinen, aito ja alkuperäinen röyhelöhame alkaa olemaan jo oikeutettu rauhaisiin vanhuudenpäiviin niin tämä voisi olla sille hyvä seuraaja. Ja hintakin on alennettu toistaiseksi alkuperäisesti 59 eurosta 29:ään. Eli suuresti himottaisi, mutta katsotaan nyt mitä se mamma oikein sanoo.
No, mutta. Nyt minä taidan lopetella tämän eepoksen tältäerää. Toivottavasti teillä on ollut hauskaa tätä lukiessa (oon ihan varma että joko ette jaksaneet lukea kokonaan tai sitten luitte pätkissä taukoineen). Minä lähden nyt miettimään kamoja kasaan Vaaraslahtea varten.
Näkyillään ihmiset,
Nightingale
P.S. Ihanaa kesänjatkoa kaikille, eikä sentään "I love you" :D
P.P.S. Saatte kuvamerkintää (siis ihan oikeasti pelkkiä kuvia sisältävää merkintää) varmaan ensi viikonloppuna, sitten kunhan saan itsekkin ne kuvat Eve-tädiltä. Pahoittelen ajoittaista kuivakkaa tekstiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)