Nyt olisi sitten viimein kirjoitukset ohitse, ja palautuminen käynnistyy vähitellen. Ensimmäinen askel oli, että kaappasin Mikon perjantai-iltana auton kyytiin ja lähdin ajelemaan kotikorpea kohti. Se ilta menikin Munchkinia pelatessa, oleskellessa ja ihmetellessä. Kirjoituksista puhuessa :D Lisäksi katsottiin yhdessä mamman kanssa ensin wanhojen dvd (kyllä, taas, kaksi päivää ensimmäisen katselukerran jälkeen, "pitäähän se Mikollekkin näyttää") ja sitten Hidalgo, jota Mikko ei ollut aiemmin nähnyt.
Lauantaina lähinnä makoiltiin sängyssä, pelattiin vähän lisää Munchkinia ja käytiin kävelemässä niemellä. Oli tosi kaunis keli, ainoa pieni miinus oli että meidän piti raivata itse kävelyreitti sinne kaiken sataneen ja juoksettaneen lumen takia. Mikko menikin edeltä pitkävartisine saappaineen, ja minä viipotin perässä matalavartisemmilla maihareillani. Istuttiin siellä tovi, ja katseltiin grillikatoksen ikkunoista ulos. Aikas ihana arjen pikkuhetki c: mutta ei hempeilyä mahan täydeltä tähänkään, siis eteenpäin. Illalla naapureita tuli taas saunomaan ja korttia pelamaan. Alkupelit voitettiin Mikon kanssa varsin helpolla, mutta sitten hävittiin myös muutamaan otteeseen aivan täydellisesti. Siinä se ilta hyvin kului sitten, ja vasta iltayhdeltätoista lopeteltiin pelit. (:
Tänään sitten laiskoteltiin Mikon kanssa entisestään, pelattiin minun kännykällä jotain ja koomattiin. Päiväkahvien jälkeen lähdin sitten viemään sitä kotiin, viimeisenpäälle aurinkoisessa säässä. Oli vähän suru tulla yksin takaisin, mutta arvostin kovasti sitä että se tuli käymään täällä nämä pari päivää ♥ Oikeasti ensimmäinen tärkeä juttu tästä kaikesta kirjoituseristyksestä palautumiseen, siihen että opin taas olemaan ihmistenilmoilla.
Tuntuu muuten oikeasti tosi hassulle, että nyt on maaliskuun loppu ja minulla ei tule olemaan yhtään koulua ainakaan syyskuun alkuun saakka, tai milloin nyt yliopistot starttaavat lomiltaan sitten. Kolme vuotta on tullut pakerrettua omien voimien rajoilla ja välillä yli sen, mutta nyt se lukio on ohi. Finito. Kaikki voitava on tehty, ja kaikenlisäksi siitä on selvitty hengissä! Todellinen voittajafiilis. Ja vaikka olenkin töissä kolme kuukautta, se ei haittaa, sillä työ tuntuu aina erilaiselle kuin koulu.
Enkä pysty kieltämään ettenkö odottaisi seuraavia viikkoja ihan yli kaiken :D Niin paljon ihania suunnitelmia! Even kanssa kämppäämään kylälle taas kerran, uimaan tyttöjen kanssa Fonttikseen, ehkä elokuviinkin jossain välissä.. Aah! Hirvee ilo pelkästä fiilistelystä.
Niitä suunnitelmia pitää kuitenkin vielä vähän aikaa malttaa odotella. Ja siihen auttaa se, että me ollaan huomenna lähdössä porukoiden kanssa käymään Kittilässä. Minulla ei ole mitään käsitystä kuinka kauan me aiotaan viipyä siellä, mutta muutamia päiviä, luulisin. Ihan kivaa vaihtaa kanssa vähän maisemaa näin kirjoitusten jälkeen, ja ennen työrupeaman alkua. (: Pitää varmaan sieltä vähän bloggailla, tai ainakin ottaa kuvia ja kirjoittaa sitten kotiinpalattua jonkinmoista merkintää siitä, millasta oli ja mitä näkyi.
Mutta nyt, siirryn jatkamaan sunnuntai-iltaani. Aamulla on lähtö, en tiedä kuinka aikaiseen. Toivottavasti ehtii nukkua kunnolla.
Nightingale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti