Wanhat, Wanhojen jatkot & Abiristeily = villi viikko

On aikamoinen viikko takana. Univelat on melkoiset, mutta kaikki on ollut sen arvoista!

Viime viikon keskiviikkona, illalla, jatkavat järjestivät meille potkiaiset. Ohjelmassa oli monenlaista kilpailua kolmen hengen joukkueissa. Paras tiimi oli luonnollisesti minun, Annan ja Partasen tiimi ESA. Ainakin melkein ja joskus :D Oli sairaan hauskaa kuitenkin. Hämmentävin osuus koko hommaa oli kuitenkin, kun saatiin tehtäväksi tehdä vaatteista mahdollisimman pitkä ketju, kahdessa joukkueessa. En olisi ikinä uskonut, en siis ikinä koskaan, että istuisin koulun liikuntasalissa Roosa sylissä pelkissä alushousuissa. Kaikkee sitä tapahtuu kun vanhaks elää :D Ja koska meidän joukkue hävisi, jouduttiin sitten etsimään meidän vaatteita ympäri koulua. Mutta kiva ilta oli kaikenkaikkiaan, propsit jatkaville siitä! Potkiaisten jälkeen jatkoin Annalle yöksi, jotta pääsisin koululle helpommin aamulla.

Seuraavana päivänä olikin sitten ystävänpäivä ja todellinen näytön paikka. Päätin kaikesta huolimatta pukea penkkariasun päälleni, vaikka tiesin etten edes voisi käyttää sitä kunnolla ihmistenilmoilla kampaajan takia. Vähän aikaa fiilistelin, ja kun muut lähtivät yläasteelle minä jäin koululle. Oli siinä vaiheessa aika iso harmitus päällä, mutta minkäs teit. Mikko auttoi penkkariasun pois päältä ja sitten kyyti kohti Viitasaarta jo saapuikin.

Oltiin perillä kampaajalla jo puolisen tuntia etukäteen, mikä oli hyvä juttu sillä pääsin jo aikaisemmin käsiteltäväksi. Aila sai rauhassa laitella mun tukkaa uuteen uskoon, tänä vuonna huomasin oman otteeni olevan huomattavasti viime vuotta kriittisempi. :D mutta upea kampaus siitä tuli loppujenlopuksi. Heti kun minun kampaukseni ja äitin tukka oli saatu kuntoon, lähdettiin takaisin Pielavettä kohti. Hoputin lähtöä vähäsen, sillä ounastelin että saattaisin ehtiä viimeisten tanssiharkkojen loppuun sopivasti. Ja niinhän minä ehdinkin, porukka oli juuri aloittamassa omaa tanssia kun juoksin paikalle ja pyysin odottamaan sen verran että ehdin heittää ulkovaatteet päälle. Kahdesti käytiin oma tanssi vielä loppuun läpi, mikä oli tosi hyvä juttu. Ei ollut niin kauhea paniikki, kun oli sinä päivänä ehtinyt edes vähän harjoitella.

Itse tanssit menivät hyvin, pientä levottomuutta ja hermoilua oli huomattavissa, mutta jos olotilaa vertaa viime vuoden paniikkiin, mitään hätää ei ollut. Jännitys laski jälleen merkittävästi väliajan jälkeen, ja toisen puoliskon rennommista tansseista pysty helposti nauttimaan. Oman tanssin tanssiminen oli aivan sairaan hauskaa! Vedettiin se niin hyvin ♥ Sitten kun oltiin saatu oma tanssi tanssittua, oli vuorossa perhevalssit ja käskytin Mikon hakemaan omaa äitiään, kun se aluksi vähän puntaroi muitakin vaihtoehtoja. Mutta minusta se on tärkeintä hakea omaa perheenjäsentä. Itse olisin hakenut iskää myös, mutta kun sen jalat on mitä on niin hain sitten tänäkin vuonna Kräkiniä tanssimaan. Meni paljon paremmin kuin viimeksi :D

Perhevalssien jälkeen tulevilla vapailla valsseilla tanssin ensin Mikon kanssa yhden tanssin, sitten menin hakemaan Mikon isää ja Mikko kävi hakemassa äiteetä. Oltiin sovittu asiasta tavallaan etukäteen, tai no, oikeastaan minä pyysin (ja puoliksi pakotin) sen hakemaan äitiä, kun tiesin että äiti tulis siitä niin iloiseksi. Sen jälkeen minä otin ansaitun tauon, ja Mikko lähti vielä tanssimaan Pirjon kanssa kierrosta. Sen jälkeen otettiin läjäpäin valokuvia, tuskin maltan odottaa että saan kuvamateriaalit Roosalta ja Pirjolta! Otettiin Mikon kanssa taas yhteiskuvia, tällä kertaa paljon virallisempia kuin edellisenä vuotena. Edellisenä vuotena homma oli niin salamyhkäistä tosin, nyt pystyi ronskisti poseeraamaan sen vierellä (:

Yö kampauksen kanssa meni mitenkuten, mutta ainakin se pysyi taas kuosissaan. Aamulla sitten iskä kävi tuomassa minut koululle, ja ysiltä alkoivat koululaisnäytökset, joita kesti aina yhteen asti iltapäivällä. Tauot olivat niiden tanssien välissä onnettoman vähäiset, sillä ensimmäisen näytöksen alku viivästyi kymmenellä minuutilla ja seuraavissa kahdessa esityksessä kyseistä viivettä piti kuroa umpeen. Parhaimmillaan meillä oli kolmen minuutin tauko ennen uutta kierrosta. Jalat lauloivat itkuvirsiä ja väsymys oli kamala, mutta siitä selvittiin. Yhden aikaan käytiin sitten syömässä wanhojen lounas, joka oli tosi hyvää. Ainoa haitta oli, että mekko oli putoamisvaaran takia niin kireällä ettei voinut syödä niin paljon kuin olisi halunnut :D No, paljon söin silti.

Ennen omia viimeisiä tanssejani eli perjantai-illan yleisönäytöksiä oli sitten pidempi tauko, jonka aikana käytiin hakemassa kaupasta Mikon osuus jatkojen ruuista sekä Mikon tavarat niiltä kotoa. Lisäksi katseltiin jotain hämärää elokuvaa poikien pukkarissa eli bilsan luokassa ja syötiin pitsaa, jota meille oli tilattu. Yleisönäytöksetkin menivät moitteetta, mutta en kyllä muista millon olis niin hieno fiilis ollut kuin sillon kun vedettiin viimeistä kertaa omaa tanssia. Viime vuonna jäin kaipaamaan sitä mekkoa ja prinsessana oloa, kun ajatteli että sai olla liian vähän aikaa kaunis, mutta tämän vuoden jälkeen olen ihan onnellinen siitä ettei minun enää koskaan tarvitse sulloa sitä mekkoa päälle.

Jatkobussi suuntasi kulkunsa Lohimaata kohti kahdeksan aikaan perjantai-iltana. Perillä meitä odotti kolme hienoa jatkomökkiä, joihin jakauduttiin kuka mitenkin. Kolmelle ihmiselle annettiin mökkien avaimet (joista minulla oli yksi) ja kaikki seurasivat näitä avaimellisia ihmisiä siihen mökkiin johon tahtoivat mennä. Hyökkäsin ensimmäisenä yläkertaan, varaamaan minulle ja Mikolle huoneen. Oli totaalista luksusta omistaa ovellinen makuuhuone, ottaen huomioon että edellisillä jatkoilla nukuttiin parvella, vailla tietoakaan umpinaisesta tilasta.

Ilta oli mukava, tanssin jonkun verran ja oli hauskaa (: Jossain vaiheessa kuitenkin uni alkoi painaa päälle ja halusin pienen tauon poppikoneiden jumputuksesta, joten lähdettiin Mikon kanssa lämmittämään toisen mökin puolelle saunaa. Olin saunan jälkeen niin väsynyt, etten enää jaksanut lähteä toiselle puolen tanssimaan, joten tyydyin pyörähtämään toisella mökillä katsomassa menoa. Porukka tanssi ja muuta, mutten enää intoutunut itse mukaan vaan kävin terassilla juttelemassa hetken siellä olleiden ihmisten kanssa ja lähdin sitten meidän mökille nukkumaan.

Launtaipäivä kului sitten lähinnä meidän mökillä koomaillessa ja ollessa. Toisenkin mökin ihmisiä kävi istumassa pitkät tovit meidän puolella, jotkut aloittelivat uutta nousua jo aamuysiltä ja yrittivät kovasti kannustaa muitakin mukaan. No, ainakaan kovin suurta innostusta ei ihmisillä ollut siinä vaiheessa, mutta iltapäivän kuluessa ja vähitellen kääntyessä iltaan alkoi porukkaa jälleen humaltaa. Jotkut pelasivat juomapeliä ja taas tanssittiin pitkin iltaa :D tälläkertaa vietin paljon enemmän aikaa ihan vaan jutusteluun mm. Mikon kaverin kanssa, joka vietti iltaansa selvinpäin, etenkin kun Mikko pyöri paljon terassilla ja katsomassa niiden vähän huonompikuntoisten perään. Mitään elämää suurempaa draamaa ilta ei tarjonnut, mutta jälleen kerran kivaa oli.

Sunnuntaina sitten oli tarkoitus lähteä kahdeltatoista kotia kohti. Aleksin suhteilla oltiin saatu vapautus mökkien siivoomisesta, mutta ei me silti haluttu jättää niitä ihan törkyiseen kuntoon. Minä heräsin aamukasilta ja menin laittamaan tiskikonetta kuntoon, Janne oli myös hereillä ja tuli alakertaan, eikä aikaakaan kun Mikkokin oli selviytynyt seuraksi. Siinä järjestelin paikkoja ja katsoin muiden kanssa telkkaria, kun toisesta mökistä saatiin tieto että sohva oli hajonnut siellä illan juhlinnan seurauksena ja Aleksi oli ilmeisesti hieman panikoinut ja siirtänyt lähdön kolmeen iltapäivällä. Se oli aikamoinen pamaus, olin suunnitellut olevani kotona hyvissä ajoin ja ehtiväni pesemään pyykkiä ja lepäilemään hyvin, kun seuraavana päivänä oli kuitenkin lähtö abiristeilylle. No, tilanteelle ei mahdettu mitään ja meidän oli pakko odottaa. Asiasta käytiin monet keskustelut äitin kanssa, mutta paljoa se ei auttanut. Lisäksi Janne sairastui oksennustautiin mökeillä ja ehdin jo pelätä että minäkin saisin sen risteilyä vasten, mutta onneksi sitä ei missään vaiheessa tullut.

Sunnuntai-ilta menikin sitten loppuun pakkaillessa ja maanantai-aamu tavaroiden tarkistelussa. Tuntui ettei tiennyt oikein että mitä tarvitsisi mukaan ja onko kaikki varmasti. Reissumusiikkien järjestelykin tuotti ylivoimaista tuskaa, tosin lopultahan kuuntelin matkan aikana lähinnä samoja vanhoja eli Sonataa ja Sabatonia. Maanantai-aamuna kävin herättämässä äidin aamulla puoli kuudelta, kun sillä oli lähtö Kuopioon, ja jatkoin sitten itse uniani vielä. Joskus kasin maissa heräilin, ja sitten ysin jälkeen lähdin jo kylälle iskän kyydillä. Oli erimoista venkoilua odottaa, että kello kulkisi puoli ysiin ja että Pekka kaasuttaisi linja-autolla paikalle. Mutta niin kuitenkin kävi lopulta ja päästiin sulloutumaan autoon.

Matka menikin sitten vammastellessa ja henkeviä jutellessa. Puhuttiin Annan kanssa maailmansotien yms. vaikutuksesta sen aikaisiin ihmisiin ja nykypäivään ja muuta tosi jännää, monet jutut pyöri luonnollisesti Sabatonin musiikin ympärillä jolla yritin parhaani mukaan jälleen Annaa sivistää. Pariin otteeseen pysähdyttiin matkalla, ja kaikenkaikkiaan matka tuntui menevän yllättävän nopeasti. Se on varmaan se hyvä seura.. ;)

Maanantai-ilta sitten laivalla.. Hyttiin päästyämme meidän piti asennoitua suhteellisen nopeasti buffettiin lähtöön. Ruoka kelpasikin, sillä päivän syömiset olivat jääneet vähän niin ja näin, puhumattakaan siitä että taustalla oli viikonloppu mökillä jossa ruokarytmit heittivät jälleen kuperkeikkaa. Valitettavasti hyvää ruokaa oli jäätävän paljon mutta loppujenlopuksi en saanut paljoakaan alas. Ei oikein maistunut ja oli vähän kipeä olo, mutta onneksi se sitten helpotti loppuiltaa kohti. Ruuan jälkeen otettiin pieni ruokalepo ja koomattiin muutenkin ennen laivakierrokselle lähtöä.

Ennen puoltayötä laivalta oli turha yrittää löytää juurikaan muuta kuin humppamusiikkia ja eläkeläisiä ja lapsia, joten aika kului tosiaan laivaa kierrellessä ja jotain sopivaa odottelupaikkaa etsiessä. Käytiin yhdessä välissä ulkokannella ensin Even, Annan, Marin, Marikan, Sallan ja Annin kanssa, ja myöhemmin piti sitten käydä esittelemässä sitä paikkaa ainakin Kokkoselle joten käytiin siellä myös pienemmällä porukalla. Kylmä oli, mutta oli jotenkin ihan hemmetin nätti paikka. Jos olisi ollut kesä ja yö niin olis ollut vielä mieluisampaa vaan oleskella siellä, mutta nyt tuli äkkiä niin kylmä että oli pakko selviytyä sisälle jo vähän ajan jälkeen.

Käytiin myös sitten istumassa tunti yhdessä baarissa/pubissa/mikälienekkään, jossa sitten joku mies soitti akustisesti biisejä. Tuli tosi hyviä, ja useimmat tuli laulettua mukana ihan vaan siitä laulamisen ilosta. Käytiin sitten porukalla viemässä sille tippiäkin (: Harmi vaan ettei se sitten osannut Dingoa eikä minun ja Even karvakamelia :c Oli hauskaa silti.

Sitten puolenyön jälkeen lähdettiin katsomaan menoa seiskakannen diskoon, jossa sitten oli paikalle saapunut juuri DJ ja musiikki oli vaihtunut parempaan. Ei mennyt kauaakaan kun mentiin jo tanssimaan, ja herranenaika että tulikin tanssittua. Minäkin tanssin aina puoli kolmeen asti. Toisaalta eipä sitä täällä korvessa saa kovin usein hyviä mahdollisuuksia tanssia iltaa hyviin musiikkeihin hyvällä porukalla, joten siitä piti ottaa oikeasti ilo irti. Toki sitten tanssilattialla oli kaikenmaailman ihmeyrittäjää, lähtien siitä tyypistä jonka tanssityyli käsitti lattialle kaatuilun (niin että näki hameiden alle) ja jatkuen aina niihin ihmetapauksiin jotka yrittivät iskeä aivan kaikkia. Lisäksi meitä oli "ilahduttamassa" (jumalatiesmissä)aineissa ollut kaapinkokoinen hevarimies, joka hyökkäili kaikkien kaulaan ja oli oikeasti aika ahdistava tapaus. Sitä vältti todella mielellään.. Mutta muuten oli kyllä ihan täyden kympin arvoinen ilta.

Nukkumaanmeno meni kyllä siitä puoli kolmesta vielä ainakin puolellatoista tunnilla eteenpäin. Huolehdittiin vähän liikaa juoneita tapauksia huoneelle ja säädettiin siinä sitten itse kukakin vähän milloin mitäkin. Herätys odotti aamulla jo seitsemän maissa (?) kun puoli yhdeksältä piti olla valmiina poistumaan laivasta. Oli muuten ehkä nihkein aamu pitkään aikaan :D Minä vääntäydyin ensimmäisenä pukemaan ja laittautumaan valmiiksi, että saisin vielä sitten kaiken valmisteltuani hetken köllöttää sängyssä. Kaikki selvisivät ylös ja ulos laivasta kun aika koitti; tai niin ainakin luultiin. Meidän pari sankariamme nimittäin heräsivät vasta silloin hytistä kun niille soitettiin bussista, että missä ne oikein luuhaa. No, me oltiin odoteltu jo jonkin aikaa niitä niin Pekka kävi sitten viemässä meidät muut aamupalalle sataman läheisyyteen ja kävi sitten hakemassa eksyneet lampaat.

Paikka, jossa syötiin, oli nimeltään Kochi Ait (tai Kochi Aidad, nimestä oli vähän eri versioita) ja se oli jotain aivan ihanaa! Paras aamupala koskaan, missään, ikinä. Pöydät notkuivat tarjottavista, ja kaikki hotelliaamiaiset tähän asti kalpenivat 6-0 sen rinnalla. Ne letut ♥ Ja muutenkin, koko ravintola tai mikä olikaan oli näyttävästi sisustettu keskiaika/kievarihenkeen. Puisilla penkeillä lojui taljoja ja kokonaisuus oli selkeästi tarkasti harkittua. Pitää koittaa saada ehkä kuvia sieltä, pelkkä selitys ei tee sille kokonaisuudelle oikeutta.

Kochi Aidadin jälkeen lähdettiin sitten paikalliseen Matkukseen tai Ideaparkkiin, jäätävänkokoiseen ostoskeskukseen shoppailemaan. Oli hyvä ostella, kun suunnilleen jokaisessa vaatekaupassa oli alet -50% ja -70% luokkaa. Tosin itse en ostanut paljoakaan, yhden alennuksessa olleen pinkin paidan (kuvaa ehkä joskus) ja sitten pitkällisen harkinnan jälkeen New Yorkerista aivan ihanan mekon kolmellakympillä. Se oli kyllä ehkä oikeasti paras mahdollinen ostos koko reissulta, niin paljon siitä tykkään (: Aikamme kierreltyämme jätettiin kauppakeskuksen kiertely ja lähdettiin Tallinnan kiertoajelulle. Pekka ajelutti meitä läpi Tallinnan ja kertoi matkan varrella olleista nähtävyyksistä. Näin monta sellaista patsasta/muistomerkkiä, jotka jäivät tarkoitukseltaan minulle arvoituksiksi mutta joihin olisin halunnut tutustua tarkemmin. Kenties joskus tulevaisuudessa sitten.

Koska aikaa ennen hotellille pääsemistä jäi, mentiin käymään Venäjän vallan aikaisella keskustorilla tai vastaavalla. Se oli semmoinen ulkotori, jossa oli katto ja samassa yhteydessä kauppahalli. Saatiin varoitus pitää laukuistamme tarkkaa huolta, joten kaikki olivatkin sitten loppureissun aina Suomeen asti ihan vainoharhaisia tavaroidensa suhteen. Torilta ostin Mikolle tuliaisiksi sydämmenmuotoisen suklaarasian, mutta muita löytöjä en tehnyt. Kauppahalli oli sinällään mielenkiintoinen, vähän kaikkea ruokaa, lihaa ja sensemmoista joka lähtöön, ja yläkerrassa paljon turkisvaatteita, mutta ei mitään ostohaluja nostattavaa. Palattiin jo etukäteen sitten bussille, kun ei haluttu pyöriä siellä enää. Parempi sisällä bussissa kuin ulkona kylmässä.

Kun kaikki olivat taas kasassa, lähdettiin hotellille. Meille oli varattu huoneet hotelli Centralista, joka nimensä mukaisesti sijaitsi ihan keskustassa. Huonejako oli parempi kuin hyvä, kaikki oleelliset olivat vierekkäisissä huoneissa. Even ja Marin huone oli ihan minun ja Annan huoneen vieressä, Sipsun ja Arton meidän toisella puolellamme ja Villen ja Partasen sitten meistä ristiin. Aluksi päätettiin ottaa vähän aikaa levon kannalta, ns. parin tunnin päikkärit. Lopputuloshan ei ollut niin ruusuinen, Annan kanssa ei nukuttu ollenkaan vaikka tarkoitus olikin alunperin vankka. Lepohetken jälkeen päätettiin lähteä porukalla kaupungille; kiertelemään vanhaa kaupunkia ja etsimään kenties jotain kivaa ruokapaikkaa.

Seikkailtiin kohti vanhaa kaupunkia ja Estonia -muistomerkiltä otettiin suuntima kohti jonkun matkan päässä siintävää kirkontornia. Saatiin kulkea aikas monta mutkaa ja pitkin varsin kapeita jalkakäytäviä, mutta lopulta päästiin perille. Oli hieno ja iso kirkko, paljastui nimeltään pyhän Olavin kirkoksi. Valitettavasti se oli talvisaikaan suljettuna ja aukesi vasta huuhtikuun alussa, joten ei päästy sisälle ihastelemaan mutta korvauksena siitä otettiin sitten ryhmäkuvia sen ulkopuolella. Paluumatkalla kirkolta huomasin semmoisen kaupan jossa myytiin kaikkia sepäntekemiä juttuja, liekkö ollut jokin sepänpaja. Poikettiin sitten siellä, sillä minulla oli edelleen toiveissa löytää jotain lisää Mikon tuliaisiin. Sepäntuotteista en löytänyt mitään sopivaa, mutta saman kaupan yhteydessä sattui olemaan tee- ja kahvikauppa, josta sitten sai halvalla mukavan lisän tuliaispakettiin (: Tykkäsin kovasti. Haisteltiin makukahveja ja ihastelin niitä, mutten kuitenkaan tällä kertaa sortunut ostamaan itselleni mitään.

Paluumatkalla poikettiin sitten Scotland Yard -nimiseen ravintolaan, joka oltiin bongattu jo matkalla vanhaan kaupunkiin. Jos Kochi Aidad oli ruuallinen unelma, tämä ravintola meni ruuallisesti ja tunnelmallisesti täysin samaan kastiin. Tarjoilijat olivat pukeutuneita brittipoliiseiksi, ja paikka huokui vanhan englantilaisen pubin tunnelmaa. Ja mikä parasta, hinnat eivät olleet ruuan laatuun nähden tosiaankaan mitään kiskurihintoja. Minunkin annokseni (yksi parhaista mitä olen muuten syönyt) maksoi vain rapiat 10 euroa. Oli mahtavaa olla syömässä hyvällä porukalla semmoisessa paikassa.♥ Jätettiin tippiä tarjoilijoille ja poislähtiessä pyydettiin ovella seisovaa poliisimiestä yhteiskuvaan. Jäi todella hyvät fiilikset, ja ainakin tiedän että missä syön seuraavalla Tallinnanreissullani. (:

Hotellille päästyämme vinkattiin myös Roosalle ja Sakulle ruokapaikasta ja ruvettiin laittautumaan iltaa varten. Kenelläkään ei oikein ollut käsitystä siitä että missä iltaa tultaisiin viettämään, mutta toivottiin että muut tietäisivät, ja me ajateltiin sitten vaan lähteä niiden mukaan. Pojat pelasivat huoneella juomapeliä, samaa kuin jotkut olivat pelanneet jatkoilla, ja minä kriiseilin vaatteiden kanssa. Aluksi meinasin lähteä farkuissa ja uudessa paidassa, mutta lopulta uusi mekko vei voiton. Sitäkään tosin ei saatu päätettyä ennenkuin Even käsky kävi, ja asia olikin sitten sillä selvä.

Mentiin sitten viettämään iltaa johonkin paikkaan jossa jotkut olivat käyneet syömässä aiemmin illasta. Drinkkilista tuntui olevan varsin monipuolinen, mutta muuten paikassa ei ollut juuri kehumista. Musiikki oli pohjanoteeraus verrattuna edelliseen iltaan ja laivan diskoon, ja alkoholia juomattomana aika meinasi käydä pitkäksi. Myönnän tosin, että väsymys alkoi painaa pahasti päälle jo hyvin varhaisessa vaiheessa siellä, joten käpristyin epäsosiaaliseksi palleroksi ja pelasin kännykällä Tetristä, mitä Ilkka sitten asioikseen päivitteli. Kun olin kuullut Sakulta että paikka menisi kymmenen minuutin kuluttua kiinni, päätin lähteä omin nokkineni hotellille, jonne oli matkaa huimat 50 metriä matkaa. Oletin toisten tulevan pian perästä, mutta baaria oli luvattu pitää tunti pidempään auki jos vaan ihmiset pysyvät siellä. Kuitenkin jo puoli kahden aikaan Annakin palaili huoneelle, ja melkein heti sen tulon jälkeen simahdin täysin.

Aamu oli sitten jälleen kerran sen tarkastelua, että kaikki oli mukana. Käytiin hotellin aamupalalla, mutta yllättäen Kochi Aidadin jälkeen fiilis siitä jäi varsin laimeaksi. Sitten odoteltiin, kunnes tuli uloskirjautumisen aika ja Pekka saapui linja-autoineen hakemaan meitä ja kapsäkkejämme. Hotellilta suunnattiin SuperAlkoon, tähän viinaturistien paratiisiin. Sieltä lähti monilta paljon tuliaisia mukaan, osalla Angry Birds -limppareita ja toisilla jotain väkevämpää. Itse en ostanut mitään.

Meillä jäi kuitenkin terminaaliin saapuessamme vielä tunti aikaa, mutta käytimme sen sitten väsyneinä penkeillä koomaamiseen. Viimein laivaan päästyämme lähdimme ensin ostamaan loppuja tuliaisia ns. Tax Freestä/mikäonkaan. Ostin mässyä kolmenkympin edestä, pääasiassa tuliaisiksi äitille, mutta vähän myös itselleni. Sitten päätettiin nousta ylimmälle kannelle ja jäädä sinne katselemaan laivan lähtöä ja merimatkaa, sillä paluumatkalla meillä ei ollut hyttejä käytössämme. Onneksi matkalaukut olivat kuitenkin valmiiksi Pekan linja-auton tavaratilassa, eli niistä ei tarvinnut sentään huolehtia. Merimatka meni hyvin, oli jännä katsella kun osalta matkaa meri oli jäässä. Toisaalta oli kivaa kun nyt sentään näki jotain, menomatkalla oli ollut ilta ja meri ollut pilkkopimeä.

Paluumatka Helsingistä takaisin kotiin ei ollut mitenkään erityisen jännittävä, ihmiset nukkuivat ja koomasivat. Anna päätti kuukahtaa minun syliini ja minun piti sitten laulella sille lauluja. Yhteensä tulin laulaneeksi varmaan puolitoista tuntia, tosin siinä välissä oli yksi pysähdyspaikka. Huomasin että oli suuria vaikeuksia keksiä kovin monipuolista tuutulaulukattausta minun mp3:sen musiikeista, joten lopulta laulelin muutamia biisejä (joista itsekkin tykkäsin eniten) moneen otteeseen. Tämä yksi sitten tosissaan nukahtaakkin joksikin aikaa siihen syliin, awws♥ c:

No mutta, siinäkai se reissu sillain tiivistettynä. Oli kyllä oikeesti aika raskaasti ottava viikko, mutta hyvin siitä selvittiin, ilman jäätävää draamaa tai ongelmia. Olen tosi ilonen että pääs viettämään noin hyvän viikon sekä meidän abien kanssa että jatkavien seurassa (: Kiitos kaikille!

Oikeasti minulla olis varmaan jo kymmeneen muuhunkin blogimerkintään aihioita, mutta päätin etten jätä tätä tekemättä loppuun. Katsellaan millon jaksan seuraavan kerran kirjoittaa, teillä voi mennä ikuisuus siihen että saatte tämän edes luettua :D Teksti voi olla vähän kuivaa, kun kuvia ei vielä ole, mutta niitä tulee toivottavasti myöhemmin sitten. Ainakin omana merkintänään.

Nyt sitten jatkamaan elämääni. Niin vähän aikaa kirjoituksiin!

Ciao, Adios ja sensemmoista,

Nightingale

P.S. Koska olen kirjoittanut tätä merkintää jaksoittain varmaan kahden viikon ajan, sieltä voi löytyä ajallisia epätarkkuuksia (kuten heti alussa "viime viikon keskiviikkona", tarkoittaa jo toissaviikon keskiviikkoa eli 13. päivää) mutta koittakaa selvitä niitten kanssa. En jaksa korjata.