(Tuossa oikeassa reunassa olevasta Wonderland of Mushrooms -linkistä pääsee kurkkaamaan, millaisia unelmia olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina ------------>)
Tämä päivä on mennyt sairastaessa ja sängyssä maaten. Eilen illalla parissa tunnissa veti olon aivan kamalaksi ja minut sänkypotilaaksi. Silloin koski toiseen korvaan hillittömästi (joten villi veikkaukseni oli korvatulehdus) ja samalla kurkkuun niin ettei nieleminen tullut kyseeseen ilman kolmea kuppia kuumaa.
Äiti soitti illalla sitten teekoolle, että olisin mennyt päivystykseen (sillä kurkulla ei muuten puhuttu itse), mutta arvauskeskus teki perinteiset; syö buranaa, tule aamulla kokeisiin jos vielä koskee. Olin niin vihainen, kun ei voida kerralla uskoa että minä en päivystykseen ihan vähästä ole tulossa. Tein jo illalla sitten periaatepäätöksen, että minähän en sinne mene.
Ne kokeet ovat nimittäin aina samat, verikoe joka on painajainen minunlaiselleni neulojen kammoajalle, sekä se inhottava näytteenotto kurkusta (ronkitaan pitkällä pumpulipuikolla niin, että meinaa tulla oksennus siinä sekunnissa). Ne on otettu minulta varmaan neljästi aina kun oon tämmöisen jutun yhteydessä arvauskeskukselle mennyt ja joka kerta tulos on ollut lähes sanasta sanaan sama: "Se on virusperäistä, ei voida tehdä mitään. Syö buranaa".
Niimpä minä sitten kiskoin buranaa läpi yön, herätessäni muutamien tuntien välein otin aina uuden. Ja nyt tuntuu paljon paremmalle, olen ollut seitsemästä asti ylhäällä kun ei huvittanut enää pakolla nukkua. Illalla nukahdin nimittäin ensimmäisen kerran ennen seitsemää. Mutta sängyssä maaten on aika muuten mennytkin.
Toivottavasti paranisin tästä viikonlopulle, edes sunnuntaille; haluaisin käydä Mikkoa moikkaamassa sekä hakemassa minun Tallinnantuliaiseni. Niillä oli abiristeily ja se sai minut haaveilemaan taas matkasta Tallinaan. Päädyttiinkin sitten Roosan kanssa suunnittelemaan jo reissua. Scotland Yardin herkkuruoka ei jätä minua rauhaan vuodenkaan jälkeen!
Aiai, muistoja..
Ja mitä muistoihin tulee, pääsen aasinsillan kautta uuteen fiilistelynaiheeseeni:
Tuomas Holopaisen sooloprojektiin Music inspired by The Life and Times of Scrooge. En ole enää järin suuri Nightwish -intoilija, mutta tämä projekti lämmittää mieltäni suuresti. Juuri siksi että Don Rosan Roope-tarinat ovat ehkä rakkainta mitä tiedän. Olen vuosikausia rakastanut niitä, ne ovat nerokkaita, hauskoja ja hyvin piirrettyjä (vaikka mestari onkin siitä eri mieltä).
Eve linkkasi sitten minulle eilen illalla tämän:
A Lifetime of Adventure.
Ensimmäinen sinkku huhtikuussa ilmestyvältä levyltä. Ja minä rakastan sitä! Se on kaunis, kuten tarinatkin. En ole vielä tutustunut tarpeeksi, että olisin varma kertooko se yleisesti ottaen Roopen tarinaa vai jotain tiettyä osaa siitä; mutta minun mieleeni nousee Roopen nuoruuden Yukon, Kultu Kimallus ja kuutamoyöt.
Näin Don Rosan fanina uskallan odottaa levyltä paljon, mutta toisaalta pelottaa että entä jos kappaleet eivät vastaakkaan mielikuvaani tarinasta? Toki tiedän, että levy on Tuomaksen näkemys. Mutta ensimmäisen kappaleen perusteella huoleni on turha.
Minusta jopa tuntuu, että joudun tekemään vuoden kolmannen eeppinen levy -hankinnan tämän ilmestymisen myötä (kaksi ensimmäistähän ovat tietenkin Sonatan Pariah's Child ja Sabatonin Heroes).
Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan biisin.
Nyt jatkamaan sairastamista, ehkä jopa kirjoittamista. Inspiraatio on parhaimmillaan silloin, kun pitäisi levätä...
Nightingale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti