Ensinnäkin, sain myös Me, Keisarinnan luettua.
![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiH09kDZt5NT7U194pVqG9lWUpHCzmgnnuKu5avsWCbXUgQcx0EHYhWmabGwLXzV8lwYT-atjS66wyOBVifEML8iW1fPcO5m9sWFEgxJosXzylO-TwAHR4ocZL-dEwE9TzJtfrIjK00J0Q/s400/Min%C3%A4,+Katariina.jpg)
Täytyy myöntää, että tykkäsin näistä kahdesta kirjasta ihan hillittömästi! Huolimatta siitä että olin aina ajatellut Laila Hirvisaaren kirjoittavan kirjoja vanhoille naisille, niin olen erittäin positiivisesti yllättynyt! Paikoitellen kirjoissa oli ehkä tavalliselle lukijalle paljon historiafaktaa, mutta kirjat olivat silti mielenkiintoisesti kirjoitettuja ja mukaansa tempaavia.
Kirjat kertovat siis Sophie Auguste Fredrikestä, saksalaisten aatelisten tyttärestä josta tulee myöhemmin Venäjän keisarinna Katariina II Suuri. Kirjoissa tulee esille koko Katariinan elämänkaari, aina avioliitosta iloittelevaan yksinvaltiuteen. Katariina kirjaa elämänkertaansa ylikamariherransa Leon August Denikinin kautta. Denikin on paitsi Katariinan rakas ystävä, myös tämän vastaväittäjä; ainoa joka uskaltaa todella oikaista keisarinnaa muistoissaan.
Tärkeä pointti on se, mitä Hirvisaari toteaa Me, Keisarinnan lopussa: Hän sai tietoa Katariinan elämästä monista eri lähteistä, mutta "ei ollut kirjoittamassa tutkimusta eikä elämänkertaa". Kyseessä ei siis ole historiallisesti vedenpitävä tietoteos vaan täyttä kaunokirjallisuutta, vaikka Katariinan elämän aikana tapahtuneet yhteiskunnalliset ja historialliset tapahtumat ovat totisinta totta.
Suosittelen näitä kyllä kaikille, kannattaa tutustua! Luin Minä, Katariinan kuitenkin alle viikosssa ja Me, Keisarinnan ahmin kahdessa päivässä, vaikka molemmat ovat yli 500-sivuisia opuksia.
Lisäksi katsoin eilen pitkästä aikaa Sinä päivänä! Voi jestas että tykkään siitä elokuvasta. Ostin sen sekä Eat, Pray, Loven ja A Dangerous Methodin Ärrältä, kun siellä oli taas vuokralta poistuneita DVD:itä myynnissä (:
Kuolen ja rakastun ja kuolen. Aika moni elokuva on aiheuttanut viime aikoina minulle hervottomia fiilistelyjä. Anna Karenina oli esimerkiksi semmonen elokuva, että oksat pois! Rakastuin ja syvästi, ja siksi mun täytyy lukea se kirja heti kun saan sen hyppysiini.
Nyt voisin tehdä jotain hyödyllistä..
Opiskelemaan mars!
Nightingale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti