Ayreon - Day 11: Love
[Me] Friday night, I had a few
There she was, out of the blue
Thunderstruck, nailed to the floor
I couldn't move, couldn't talk...anymore
[Love] Of all these guys it's you she desires
Secretly her heart is on fire
Waiting for you to ask her to dance
Go ahead, make your move...now's your chance
[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!
[Me] There I was, nervous and shy
Struck with awe as I caught her eye
I mustered up courage and walked her way
Figuring out what to do...what to say
[Love] Her heart sings as she sees you come near
The music fades, the crowd disappears
She weeps in silence as you pass her by
And she's wondering why...oh why
[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!
[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad
[Fear] You're afraid she might turn you down
All your hopes dashed to the ground
Nobody loved you, nobody will
Why should you even try...but still...
[Me] Friday night, I had a few
[Wife] There was no need to talk
[Me] There she was, out of the blue
[Wife] We just started to walk
[Me] Hand in hand, we took the floor
[Wife] And we danced, and we danced, and we danced
[Me] I could move, I could talk...even more...
[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!
[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad
[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!
[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad
[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!
Ja jälleen kovassa soitossa on Ayreonin Day 11: Love. Hieno biisi. Lisäksi oon tutustunut nyt vähän paremmin Hammerfalliin, joka vaikuttaa aika hiton kovalle bändille. Mutta pitää vielä tutustua tarkemmin tuotantoon ennenkuin voin sanoa mitään varmaa. Sen laulajan ääni on kyllä kovin mielenkiintoinen, erittäin uniikki mutta en ole ihan varma pidänkö siitä vai pidänkö kenties erittäin suuresti.
Ja kyllä, minä tiedän että viimeaikoina nämä blogimerkinnät ovat pyörineet paljon musiikin ympärillä, mutta en mahda sille mitään. Kaikkea hienoa musiikkia on niin suurkulutettu viime aikoina :DD
Mitähän muuta? Tänään en päässyt koristelemaan muitten koristeryhmäläisten kanssa, kun mumma halusi minut kotiin pakkasten takia oikeeseen aikaan, ettei tartte "autoa kiusata pakkasilla". No, sitten samaisesta syystä jouduin raahaamaan monen kilon painoisen ostoskassin linkussa kotiin. Mutta se oli sen arvoista, koska kanasalaattia ja muuta mukavaa. <3 Vaikka tuottikin hienoisia ongelmia luovia sen kanssa kotiin.
Olin tänään myös ahkera, tein ranskan suomennoksen, aloitin muistiinpanojen kirjoittamisen ja sitten MELKEIN aloitin bilsan muistiinpanoja. Tosiasiahan on, että en oo keskittynyt opiskelemaan yhtään koko jakson aikana, en ole lukenut siitä kappaleita enkä tehnyt läksyjä. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuntuukin sille kuin en olis koskaan koko kurssia käynytkään. :DD no, pakko petrata vähän ennen koeviikkoa. Harmi vaan että sillon on myös matikkaan ja englantiin keskittymisen aika, eli oikeasti tuon lukeminen voi jäädä hyvin vähille. No, ei voi mitään. Ei auta. Matikka ja enkku kirii edelle tärkeysjärjestyksessä :DD
Mutta nyt harkitsen syvällisesti nukkumaanmenoa, kun kaikki muutkin ihmiset ovat poistuneet seurastani.
Siispä hyvää yötä, kauniita unia ja ties mitä.
Nightingale
Ps. Tällähän on taas joku ongelma, ja siksipä se päätti näyttää nuo biisin sanat kämäsesti. Koittakaa kestää. :DD
keskiviikko 1. helmikuuta 2012
maanantai 30. tammikuuta 2012
Anna meidän lentää jälleen pois
Uskomaton eeppistysfiilis!
Tänään on tullut popitettua ties mitä über-eeppistely-sukkahousuhevi -biisejä, ja fiilis on niiden mukainen! Oikeesti, pitkästä aikaa kunnollista eeppistysmusaa. Löytyi pitkästä aikaa Guardians of Mankindin Kuninkaidenlaakso, joka on aivan uskomaton coveri Gamma Rayn Valley of the Kings -biisistä. Lisäksi löysin puhelimeni kätköistä bändinnimen nimeltä Rhapsody (of Fire), ja totesin näidenkin tekemien biisien olevan aika hiton eeppisiä. Kuunnelkaa nyt vaikka TÄTÄ. Enää puuttuisi suunnilleen ritari kantelemaan minua vahvoilla käsivarsillaan, ja yllättäen koko eeppistysfiilis olis täydellinen. (jep, älkää kysykö.) :DD
Mitähän muuta. Nyt voisin mennä suosiolla nukkumaan, ennenkuin saan sydänkohtauksen tästä eeppistyksestä! Tuli vähän turhakeblogimerkintä, mutta oli pakko päästä jonnekkin purkamaaan tätä fiilistä. Koittakee kestää, kirjotan enskerralla paremman :DD
Hyviäöitäkauniitaunia ja näkemiin,
Nightingale
Tänään on tullut popitettua ties mitä über-eeppistely-sukkahousuhevi -biisejä, ja fiilis on niiden mukainen! Oikeesti, pitkästä aikaa kunnollista eeppistysmusaa. Löytyi pitkästä aikaa Guardians of Mankindin Kuninkaidenlaakso, joka on aivan uskomaton coveri Gamma Rayn Valley of the Kings -biisistä. Lisäksi löysin puhelimeni kätköistä bändinnimen nimeltä Rhapsody (of Fire), ja totesin näidenkin tekemien biisien olevan aika hiton eeppisiä. Kuunnelkaa nyt vaikka TÄTÄ. Enää puuttuisi suunnilleen ritari kantelemaan minua vahvoilla käsivarsillaan, ja yllättäen koko eeppistysfiilis olis täydellinen. (jep, älkää kysykö.) :DD
Mitähän muuta. Nyt voisin mennä suosiolla nukkumaan, ennenkuin saan sydänkohtauksen tästä eeppistyksestä! Tuli vähän turhakeblogimerkintä, mutta oli pakko päästä jonnekkin purkamaaan tätä fiilistä. Koittakee kestää, kirjotan enskerralla paremman :DD
Hyviäöitäkauniitaunia ja näkemiin,
Nightingale
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Kaunis sunnuntai.
Hyvää päivää immeiset.
Niin paljon selitettävää, etten tiedä mistä aloittaa, ja olen ihan varma että en edes muista kertoa kaikkea mitä pitäisi. Varautukaa piiiiiiiiiiiitkään blogimerkintään.
Aloitetaan perjantaista. Perjantai oli hieno päivä, saatiin viimeinkin vanhojentanssien kutsukortit valmiiksi ja tällaisia niistä tuli:
Aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Ei voi kuin kiittää meidän koristeluryhmän taiteilijoita kun tekivät näin hienoja <3 Vaikeuksien kautta voittoon, vai kuinka? Kuvilla on tosiaan taas vähän huono laatu tosin, koska otin kuvat meidän ikivanhalla pokkarilla, mutta idean saatte varmasti irti. Nyt on enää ongelmana, että ketäs sitä oikein kutsutaankaan paikalle sitten näillä upeilla korteilla..
Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että mumma, iskä, Anne-kummi et henkilö X (eli todennäköisesti Annen mies Timo), mutta tässä taannoin selvisi että armaalla kummillani on kyseisenä päivänä koulua, ja läsnäolopakko Seinäjoella. Sotkee hieman suunnitelmiani, ellei armas kummini onnistu järjestelemään asioitaan niin että pääsee paikalle. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Ja kun aiheeseen vanhojentanssit päästiin, tulin siihen lopputulokseen että tanssin vanhat sittenkin näissä vanhoissa ballerinoissani. Ne pysyvät hyvin jalassa nilkkaremmin ansiosta, ja olen jo harjoitellut niillä koko tanssien ajan. Ja, eivät ne pahemmin näy sieltä mekon helman alta, eli sillä ei varsinaisesti ole kauheasti väliä, että mille ne näyttävät. Kun noille vastavarten tilaisuutta ostetuille kengille kävi niin, että toinen kenkä on ilmeisesti valmistusvirheen takia puoli senttiä toista pidempi (vaikka koko on molemmissa tarkastetusti 37) joten se toinen ei ota pysyäkseen jalassa. Ja niiden on pakko pysyä, erityisesti omassa tanssissa.
No, se vanhojentansseista taas tällä kertaa. Perjantaina ei oikein muuta ihmeellistä tapahtunutkaan, kävin syömässä omilla teilläni jälleen kouluruuan pahuuden takia, ja illalla päädyin (lue: jouduin) katsomaan lisää vanhoja suomalaisia elokuvia mumman kanssa. Silloin vuorossa olivat Sven Tuuva (1958) ja Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta (1950). Jälkimmäinen aiheutti minussa suurta tuskaa, ja aiheuttaa edelleen, koska "Ja sen tervahöyryn nimi, oli Prinsessa Armada.." :D Pääsin nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista, vaikka olin haaveillut aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta, sillä lauantai oli työpäivä.
No, mutta se perjantaista. Lauantai-aamuna heräsin tosiaan kahdeksan jälkeen, ja aamupuuron syötyäni läksin naapuriin tekemään viimeistä kesätyöpäivääni. Ja kyllä, kesätyöpäivääni. Minulta jäi yksi työpäivä kesältä tekemättä koulujen alkamisen takia, ja sovimme sitten naapurin kanssa että tulen myöhempänä ajankohtana nuoremman pojan kastajaisiin töihin ja kuittaan sillä sen työpäivän. Ja sehän sopi mainiosti, tykkään juhlista, olin sitten itse vieraana tai töissä.
No, kuitenkin. Kymmeneltä menin paikalle tosiaan, ja ryhdyin ensitöikseni vahtimaan Veikkoa. Miten ihana napiainen se onkaan! Leikin siinä sitten sen kanssa, ja vedin sitä pulkassa tuolla ulkona varmaan yli tunnin varsin rapsakassa pakkasessa. Siinä hommassa haba kasvaa ja kylmäkään ei ehtinyt tulla, kun juoksit alamäet vauhdikkaamman menijän rinnalla ja raahasit napiaista pulkassa ylämäet.
Veikon lähdettyä kylälle valmistautumaan kastajaisiin, minä jäin tutun emännän avuksi, joka oli palkattu hoitamaan käytännön järjestelyt ja ruokailut. Siinä sitten laitettiin porukalla kaikki valmiiksi. Yhdessä välissä minulta tiedusteltiin, että olinko tietoinen siitä, että saattaisi olla myös jotkin toiset juhlat ristiäisten lisäksi. No, minähän olin tavalliseen tapaani aivan ulalla (vaikka hieman muuta esitinkin tapani mukaan). Ajatukset alkoivat kuitenkin rullata tavallista nopsempaan, kun järjestelimme pieniä erityisjärjestelyjä, kuten kaksi erilaista lasia tervetuliasmaljalle yms. Ja epäilykseni varmistuivat kun pihaan ajoi valkoinen limusiini morsian ja sulhanen kyydissään! Tämä oli melkoinen yllätys minulle (vaikka olinkin tätä ounastellut joskus aiemmin) ja samoin se oli ilmeisesti ollut ristiäisvieraille: esimerkiksi morsiamen äiti oli tajunnut vasta kirkossa mitä tapahtuu. :DD Aika hieno yllätys kyllä.
No, minun työaikanihan piti olla vain kuusi tuntia, mutta lopulta se venyi siihen pisteeseen että tein töitä oikeastaan kymmenestä seitsemään. Eihän minun olisi tarvinnut siellä pakosti olla apuna työajan loppumisen jälkeen, mutta ei ole koskaan luonne antanut periksi jättää hommaa puolitiehen. Nopeutti se asiaa kuitenkin kummasti, että autoin vielä tiskaamaan astiat loppuun ja järjestelemään niitä paikoilleen. (: Niin, ja voitteko muuten uskoa, on hieno fiilis kun tiskaat kaikessa rauhassa talon perällä sijaitsevassa pesuhuoneessa, kun yllättäen alkaa kuulua soittoa ja laulua. Paikalle oli saapunut tietämättäni bändi, joka sitten esitti tilanteeseen sopivia biisejä. Niitä oli mukava fiilistellä siellä tiskatessa, kertakaikkiaan. Häät ovat niin ihanankivanmukavia <3
Ainoa asia mikä hienossa päivässä vähän harmitti oli se, että morsian lupasi minulle työsuhde-etuna kyydin kotiin limusiinilla, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Tai olisi se varmaan toteutunut, mutta sitten olisi mennyt varsin myöhään ja katsoin parhaaksi lähteä sitten toisella kyydillä kotiin. Limusiini nimittäin lähti viiden aikoihin illalla viemään porukkaa kotiinsa kiuruvedelle, ja sen palatessa olisin päässyt sillä kotiin. Kuitenkin kävi niin, että vasta seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin se oli juuri lähtenyt paluumatkalle, eli olisi vielä mennyt melko pitkään ennenkuin se olisi ollut paikalla, ja minä olin jo melko uupunut päivästä. No, ainakin minä tiedän nyt että sitten kuhan menen itse naimisiin niin haluan ehdottomasti tuommoisen limusiinin kyydittämään minua ja sulhasta! :DD Muistakaahan tämä sitten.
No, tosiaan. Olin sitten puoli kasilta kotona, mutta jouduin jo varttia myöhemmin katsomaan mumman kanssa lisää suomalaisia vanhoja elokuvia. Ja putouksen katsomisesta ei puhettakaan. Eli se pitää vielä kattoa tänään netistä.. :D No, kuitenkin niin. Eilisiltana vuorossa olivat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (Vanhemman sukupolven hehkuttama Leif Wager ei edelleenkään onnistunut sytyttämään minua) ja Rovaniemen markkinoilla. Ja valitettavasti on niin, että vielä monenmonta elokuvaa on katsomatta tuosta äiteen ostamasta elokuvamäärästä.
Ja sitten vielä tähän päivään. Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin, mutten onnistunut enää nukahtamaan uudelleen vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Varmaan johtui siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Hissan esseen palautus olisi huomenna, ja olen tehnyt siitä vasta toisen osan, enkä mielestäni kovin laadukkaasti. Olisin tarvinnut ehkä enemmän aikaa miettimiseen, ja enemmän materiaalia. No, jospa siitä tulisi edes se nelonen (asteikko siis 0-6, ei 4-10 :DD). Lisäksi pitäis tänään kirjoittaa vielä enkun aine. Paljon, hyvin paljon kaikkea olisi. Ja mitä minä teenkään? Kirjoitan jo toista tuntia tätä blogimerkintää. Mutta se minulle anteeksi annettakoon, eikös totta? :D
Jokohan siinä oli kaikki mistä minun piti selittää? Kenties, kenties. Niin, ja tosiaan, eipäs ollutkaan. Pitikin kertoa taas kuinka ilahduin mumman ystävällisyydestä jälleen tänään. Sanotaanko niin, että naamani näyttää kenties astetta epäpuhtaammalle kuin taas hetkeen, syystä jota en tiedä, ja mumma kommentoi sitten perinteisen aurinkoiseen tyyliinsä että "Kylläpäs, voi kauheeta kauheeta katto nyt, miten pahalle tuo sinun naamas näyttää niin rumalle näyttää" (: Ei siinä mitään, kyllä minä tiedostan että ei se nyt ehkä mikään siloposkimissin kasvokerroin ole tällähetkellä, mutta asiat voisi ehkä joskus selvittää vähän hienotunteisemmin?
Niin, ja se, että mitähän minä teen huomenna? Mumma olisi sitä mieltä, että pitäisi ehkä tulla kotiin eikä mennä jumppaan, kun ulkona on niin hirveä pakkanen, mutta minä en oikein tiedä. Koska jos asiaan sattuu muuttujia niin sitten olisin mieluummin kylällä kuin kotona, koska kotonaolo sotkee hieman suunnitelmiani, mutta muuten en ehkä jaksaisi jäädä kylällekkään. Hankalaa, hankalaa. Mutta enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuksi :DD
No, nyt minä ehkä jätän teidät rauhaan. Onnittelen suuresti, jos jaksoitte lukea tämän kerralla läpi. Tai ylipäätäänkään. Vähään aikaan ei tule tulemaan samanlaista hirviövuodatusta! :DD
Nyt, ciao, heippa ynnä muuta~
Nightingale
Be my lifeline for this lifetime...
suffer in pleasure, forever and ever
I'd like to see how
the walls around your heart will fall apart
stop resisting, let the light in
suffer in pleasure, forever and ever,
this one lifetime. ♥
Niin paljon selitettävää, etten tiedä mistä aloittaa, ja olen ihan varma että en edes muista kertoa kaikkea mitä pitäisi. Varautukaa piiiiiiiiiiiitkään blogimerkintään.
Aloitetaan perjantaista. Perjantai oli hieno päivä, saatiin viimeinkin vanhojentanssien kutsukortit valmiiksi ja tällaisia niistä tuli:
Aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Ei voi kuin kiittää meidän koristeluryhmän taiteilijoita kun tekivät näin hienoja <3 Vaikeuksien kautta voittoon, vai kuinka? Kuvilla on tosiaan taas vähän huono laatu tosin, koska otin kuvat meidän ikivanhalla pokkarilla, mutta idean saatte varmasti irti. Nyt on enää ongelmana, että ketäs sitä oikein kutsutaankaan paikalle sitten näillä upeilla korteilla..
Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että mumma, iskä, Anne-kummi et henkilö X (eli todennäköisesti Annen mies Timo), mutta tässä taannoin selvisi että armaalla kummillani on kyseisenä päivänä koulua, ja läsnäolopakko Seinäjoella. Sotkee hieman suunnitelmiani, ellei armas kummini onnistu järjestelemään asioitaan niin että pääsee paikalle. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Ja kun aiheeseen vanhojentanssit päästiin, tulin siihen lopputulokseen että tanssin vanhat sittenkin näissä vanhoissa ballerinoissani. Ne pysyvät hyvin jalassa nilkkaremmin ansiosta, ja olen jo harjoitellut niillä koko tanssien ajan. Ja, eivät ne pahemmin näy sieltä mekon helman alta, eli sillä ei varsinaisesti ole kauheasti väliä, että mille ne näyttävät. Kun noille vastavarten tilaisuutta ostetuille kengille kävi niin, että toinen kenkä on ilmeisesti valmistusvirheen takia puoli senttiä toista pidempi (vaikka koko on molemmissa tarkastetusti 37) joten se toinen ei ota pysyäkseen jalassa. Ja niiden on pakko pysyä, erityisesti omassa tanssissa.
No, se vanhojentansseista taas tällä kertaa. Perjantaina ei oikein muuta ihmeellistä tapahtunutkaan, kävin syömässä omilla teilläni jälleen kouluruuan pahuuden takia, ja illalla päädyin (lue: jouduin) katsomaan lisää vanhoja suomalaisia elokuvia mumman kanssa. Silloin vuorossa olivat Sven Tuuva (1958) ja Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta (1950). Jälkimmäinen aiheutti minussa suurta tuskaa, ja aiheuttaa edelleen, koska "Ja sen tervahöyryn nimi, oli Prinsessa Armada.." :D Pääsin nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista, vaikka olin haaveillut aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta, sillä lauantai oli työpäivä.
No, mutta se perjantaista. Lauantai-aamuna heräsin tosiaan kahdeksan jälkeen, ja aamupuuron syötyäni läksin naapuriin tekemään viimeistä kesätyöpäivääni. Ja kyllä, kesätyöpäivääni. Minulta jäi yksi työpäivä kesältä tekemättä koulujen alkamisen takia, ja sovimme sitten naapurin kanssa että tulen myöhempänä ajankohtana nuoremman pojan kastajaisiin töihin ja kuittaan sillä sen työpäivän. Ja sehän sopi mainiosti, tykkään juhlista, olin sitten itse vieraana tai töissä.
No, kuitenkin. Kymmeneltä menin paikalle tosiaan, ja ryhdyin ensitöikseni vahtimaan Veikkoa. Miten ihana napiainen se onkaan! Leikin siinä sitten sen kanssa, ja vedin sitä pulkassa tuolla ulkona varmaan yli tunnin varsin rapsakassa pakkasessa. Siinä hommassa haba kasvaa ja kylmäkään ei ehtinyt tulla, kun juoksit alamäet vauhdikkaamman menijän rinnalla ja raahasit napiaista pulkassa ylämäet.
Veikon lähdettyä kylälle valmistautumaan kastajaisiin, minä jäin tutun emännän avuksi, joka oli palkattu hoitamaan käytännön järjestelyt ja ruokailut. Siinä sitten laitettiin porukalla kaikki valmiiksi. Yhdessä välissä minulta tiedusteltiin, että olinko tietoinen siitä, että saattaisi olla myös jotkin toiset juhlat ristiäisten lisäksi. No, minähän olin tavalliseen tapaani aivan ulalla (vaikka hieman muuta esitinkin tapani mukaan). Ajatukset alkoivat kuitenkin rullata tavallista nopsempaan, kun järjestelimme pieniä erityisjärjestelyjä, kuten kaksi erilaista lasia tervetuliasmaljalle yms. Ja epäilykseni varmistuivat kun pihaan ajoi valkoinen limusiini morsian ja sulhanen kyydissään! Tämä oli melkoinen yllätys minulle (vaikka olinkin tätä ounastellut joskus aiemmin) ja samoin se oli ilmeisesti ollut ristiäisvieraille: esimerkiksi morsiamen äiti oli tajunnut vasta kirkossa mitä tapahtuu. :DD Aika hieno yllätys kyllä.
No, minun työaikanihan piti olla vain kuusi tuntia, mutta lopulta se venyi siihen pisteeseen että tein töitä oikeastaan kymmenestä seitsemään. Eihän minun olisi tarvinnut siellä pakosti olla apuna työajan loppumisen jälkeen, mutta ei ole koskaan luonne antanut periksi jättää hommaa puolitiehen. Nopeutti se asiaa kuitenkin kummasti, että autoin vielä tiskaamaan astiat loppuun ja järjestelemään niitä paikoilleen. (: Niin, ja voitteko muuten uskoa, on hieno fiilis kun tiskaat kaikessa rauhassa talon perällä sijaitsevassa pesuhuoneessa, kun yllättäen alkaa kuulua soittoa ja laulua. Paikalle oli saapunut tietämättäni bändi, joka sitten esitti tilanteeseen sopivia biisejä. Niitä oli mukava fiilistellä siellä tiskatessa, kertakaikkiaan. Häät ovat niin ihanankivanmukavia <3
Ainoa asia mikä hienossa päivässä vähän harmitti oli se, että morsian lupasi minulle työsuhde-etuna kyydin kotiin limusiinilla, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Tai olisi se varmaan toteutunut, mutta sitten olisi mennyt varsin myöhään ja katsoin parhaaksi lähteä sitten toisella kyydillä kotiin. Limusiini nimittäin lähti viiden aikoihin illalla viemään porukkaa kotiinsa kiuruvedelle, ja sen palatessa olisin päässyt sillä kotiin. Kuitenkin kävi niin, että vasta seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin se oli juuri lähtenyt paluumatkalle, eli olisi vielä mennyt melko pitkään ennenkuin se olisi ollut paikalla, ja minä olin jo melko uupunut päivästä. No, ainakin minä tiedän nyt että sitten kuhan menen itse naimisiin niin haluan ehdottomasti tuommoisen limusiinin kyydittämään minua ja sulhasta! :DD Muistakaahan tämä sitten.
No, tosiaan. Olin sitten puoli kasilta kotona, mutta jouduin jo varttia myöhemmin katsomaan mumman kanssa lisää suomalaisia vanhoja elokuvia. Ja putouksen katsomisesta ei puhettakaan. Eli se pitää vielä kattoa tänään netistä.. :D No, kuitenkin niin. Eilisiltana vuorossa olivat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (Vanhemman sukupolven hehkuttama Leif Wager ei edelleenkään onnistunut sytyttämään minua) ja Rovaniemen markkinoilla. Ja valitettavasti on niin, että vielä monenmonta elokuvaa on katsomatta tuosta äiteen ostamasta elokuvamäärästä.
Ja sitten vielä tähän päivään. Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin, mutten onnistunut enää nukahtamaan uudelleen vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Varmaan johtui siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Hissan esseen palautus olisi huomenna, ja olen tehnyt siitä vasta toisen osan, enkä mielestäni kovin laadukkaasti. Olisin tarvinnut ehkä enemmän aikaa miettimiseen, ja enemmän materiaalia. No, jospa siitä tulisi edes se nelonen (asteikko siis 0-6, ei 4-10 :DD). Lisäksi pitäis tänään kirjoittaa vielä enkun aine. Paljon, hyvin paljon kaikkea olisi. Ja mitä minä teenkään? Kirjoitan jo toista tuntia tätä blogimerkintää. Mutta se minulle anteeksi annettakoon, eikös totta? :D
Jokohan siinä oli kaikki mistä minun piti selittää? Kenties, kenties. Niin, ja tosiaan, eipäs ollutkaan. Pitikin kertoa taas kuinka ilahduin mumman ystävällisyydestä jälleen tänään. Sanotaanko niin, että naamani näyttää kenties astetta epäpuhtaammalle kuin taas hetkeen, syystä jota en tiedä, ja mumma kommentoi sitten perinteisen aurinkoiseen tyyliinsä että "Kylläpäs, voi kauheeta kauheeta katto nyt, miten pahalle tuo sinun naamas näyttää niin rumalle näyttää" (: Ei siinä mitään, kyllä minä tiedostan että ei se nyt ehkä mikään siloposkimissin kasvokerroin ole tällähetkellä, mutta asiat voisi ehkä joskus selvittää vähän hienotunteisemmin?
Niin, ja se, että mitähän minä teen huomenna? Mumma olisi sitä mieltä, että pitäisi ehkä tulla kotiin eikä mennä jumppaan, kun ulkona on niin hirveä pakkanen, mutta minä en oikein tiedä. Koska jos asiaan sattuu muuttujia niin sitten olisin mieluummin kylällä kuin kotona, koska kotonaolo sotkee hieman suunnitelmiani, mutta muuten en ehkä jaksaisi jäädä kylällekkään. Hankalaa, hankalaa. Mutta enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuksi :DD
No, nyt minä ehkä jätän teidät rauhaan. Onnittelen suuresti, jos jaksoitte lukea tämän kerralla läpi. Tai ylipäätäänkään. Vähään aikaan ei tule tulemaan samanlaista hirviövuodatusta! :DD
Nyt, ciao, heippa ynnä muuta~
Nightingale
Be my lifeline for this lifetime...
suffer in pleasure, forever and ever
I'd like to see how
the walls around your heart will fall apart
stop resisting, let the light in
suffer in pleasure, forever and ever,
this one lifetime. ♥
perjantai 27. tammikuuta 2012
I’ll sell my soul to dream you wide awake.
Huomenta.
Vähän väsyttää, heräsin tuossa omatoimisesti kuuden maissa ja raahauduin sitten vähän ennen puolta seitsemää aamukahville. Minun olisi pitänyt ehkä tekaista ranskan läksyt loppuun, ne jäivät eilen "hieman" kesken, koska tuntui etten osannut yhtään muodostaa minkäänlaisia lauseita. Ei taida kyllä onnistua yhtään sen paremmin tältäkään aamulta, varsinkin kun nyt eksyin kirjoittelemaan tätä merkintää. No, ei se mitään.
Ranskan tunnit saattaakin olla tänään vähän karut, kun Roosa ei ole siellä pelastamassa minua (sinä saatana, luet tämän kuitenkin joten haista kukkanen tästä hyvästä) ja saan taistella sen opettajan kanssa omin nokkineni. No, jospa se siitä. Järjestäkää hyvät hautajaiset, jos en selviä hengissä! (Haluan sitten sonatan soittamaan sinne.) :DD
Nojuu. Mitähän muuta.
Yllättäen koulun ruokalistat on pistetty ilmeisesti taktisesti ihanuusiksi, ja tänään pitäisi olla verilettuja. Yää, missä meidän pinaattiletut on?! Kuinka masentava muutos, herkusta verilettuihin. Tosin syön niitäkin, joskus harvoin kotona kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, mutta kouluruokana ne innostavat vielä vähemmän. Pitäneekin varmaan taas livistää vaihtoehtoiseen ravinnonhankintaan tänään.
Ja, huomasin muuten järkyttäviä asioita tästä minun aivan ihanasta marimekkopaidastani! Sille on tapahtunut jotain pahaa ja nyt se ei meinaa pysyä päällä ollenkaan (vaikka ei se tähänkään asti ole kuulunutkaan ihan päällä pysyä..)! Oivoi, suosikkivaatekappaleeni marimekolta ikinä, älä hylkää minua nyt! :(
Heti aamusta pitäis myös mennä tekemään niitä vanhojentanssikutsukortteja, jotka ovat siis lopullista revi - liimaa -operaatiota vaille valmiit. Se opettaja ei taida olla vielä ihan yhdeksältä paikalla, mutta ei se mitään, pitää vaan pyytää jotakuta muuta avaamaan ovet sitten, muutenhan me itse osataan taas hoitaa kaikki kuntoon. Mutta ihan suht-hyvin on pitäneet kyllä nää meidän aikataulut, kun saadaan ne kortit varmaan tänään valmiiksi, ja niiden itseasetettu deadline oli tälle viikkoa.
No mutta, nyt poistun ihmettelemään, että mitäs sitä tälle päivää tarvitsikaan koulua varten, ja sitten parinkymmenen minsan päästä sitten taas kouluun viikon viimeistä koulupäivää raatamaan pois alta.
Heijssan alla,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for your, so listen close.
Vähän väsyttää, heräsin tuossa omatoimisesti kuuden maissa ja raahauduin sitten vähän ennen puolta seitsemää aamukahville. Minun olisi pitänyt ehkä tekaista ranskan läksyt loppuun, ne jäivät eilen "hieman" kesken, koska tuntui etten osannut yhtään muodostaa minkäänlaisia lauseita. Ei taida kyllä onnistua yhtään sen paremmin tältäkään aamulta, varsinkin kun nyt eksyin kirjoittelemaan tätä merkintää. No, ei se mitään.
Ranskan tunnit saattaakin olla tänään vähän karut, kun Roosa ei ole siellä pelastamassa minua (sinä saatana, luet tämän kuitenkin joten haista kukkanen tästä hyvästä) ja saan taistella sen opettajan kanssa omin nokkineni. No, jospa se siitä. Järjestäkää hyvät hautajaiset, jos en selviä hengissä! (Haluan sitten sonatan soittamaan sinne.) :DD
Nojuu. Mitähän muuta.
Yllättäen koulun ruokalistat on pistetty ilmeisesti taktisesti ihanuusiksi, ja tänään pitäisi olla verilettuja. Yää, missä meidän pinaattiletut on?! Kuinka masentava muutos, herkusta verilettuihin. Tosin syön niitäkin, joskus harvoin kotona kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, mutta kouluruokana ne innostavat vielä vähemmän. Pitäneekin varmaan taas livistää vaihtoehtoiseen ravinnonhankintaan tänään.
Ja, huomasin muuten järkyttäviä asioita tästä minun aivan ihanasta marimekkopaidastani! Sille on tapahtunut jotain pahaa ja nyt se ei meinaa pysyä päällä ollenkaan (vaikka ei se tähänkään asti ole kuulunutkaan ihan päällä pysyä..)! Oivoi, suosikkivaatekappaleeni marimekolta ikinä, älä hylkää minua nyt! :(
Heti aamusta pitäis myös mennä tekemään niitä vanhojentanssikutsukortteja, jotka ovat siis lopullista revi - liimaa -operaatiota vaille valmiit. Se opettaja ei taida olla vielä ihan yhdeksältä paikalla, mutta ei se mitään, pitää vaan pyytää jotakuta muuta avaamaan ovet sitten, muutenhan me itse osataan taas hoitaa kaikki kuntoon. Mutta ihan suht-hyvin on pitäneet kyllä nää meidän aikataulut, kun saadaan ne kortit varmaan tänään valmiiksi, ja niiden itseasetettu deadline oli tälle viikkoa.
No mutta, nyt poistun ihmettelemään, että mitäs sitä tälle päivää tarvitsikaan koulua varten, ja sitten parinkymmenen minsan päästä sitten taas kouluun viikon viimeistä koulupäivää raatamaan pois alta.
Heijssan alla,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for your, so listen close.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.
Heijssan alla, jälleen kerran.
Tänä aamuna väsyttää harvinaisen paljon, vaikka nukuinkin ihan yhtä paljon kuin yleensäkkin. Ehkä se johtuu sitten vaan siitä, että heräsin yöllä varmaan miljoonasti. Tai ehkä en ihan, mutta melkein.
Tänäääääään on, keskiviikko. Odotan suurella innolla ja jännityksellä aamun kahta ensimmäistä tuntia (hissaa), kun Hanna on tekemässä oponopintojaan Joensuussa (vissiinkin) joten muut opettajat pitävät sitten niitä tunteja parhaansa mukaan. Ja tänäänhän tunteja pitäisi olla pitämässä meidän iki-ihana matikanopettaja Haksu! <3 Onko mahdollista, että se laukoo yhtä kuivia (ja silti hervottoman hauskoja) vitsejä myös historiassa? Tämä pitää nähdä.. :DD
Mitähän muuta olis tänään? Ei itseasiassa ole hajuakaan. Ainakaan ei ole ranskaa, mikä on ihan hyvä juttu. :DD Kävi niin karusti, että ranskanopettaja kieltäytyi viime tunnilla edes tarkistamasta meidän ranskan sanakkaita, koska ne tuntui menevän niin huonosti. Hieman karua, mutta ihan oikeutettuakin kenties. Noo, ne varmaan uusitaan sitten torstaina.. :D
Tänään on muuten myös Wanhojen ensi-illassa tarjoiltavien kakkujen maistelutilaisuus. <3 omnom, odotan innolla, koska kouluruoka on ollut pohjanoteeraus viimeisen kaksi viikkoa. Ja sama linja jatkuu (sitähän voisi tietty luulla, että tässä on kyse siitä että satun olemaan liian nirso, mutta eihän se suinkaan ole mahdollista? :D). Ja sitten on myös vanhojen lauluharkat, ja toivoisin tosissani että tänään päästäisiin edes jotenkuten meidän biisi loppuun ja poikien biisiinkin olis kiva päästä jo jotenkin. Mutta saa nähdä, voi olla että toivoni on turha.
No, mutta, siinäpä tästä päivästä. Kattellaan illemmalla, mitä muuta jännää häppeninkiä on. Poistun jälleen sähläämään tavaroitani kasaan, joten.
Siijuu ihmiset,
Nightingale
Until today, I lived in the shadow world
now heart is speaking, brain's defeated
independent thought deleted...
Tänä aamuna väsyttää harvinaisen paljon, vaikka nukuinkin ihan yhtä paljon kuin yleensäkkin. Ehkä se johtuu sitten vaan siitä, että heräsin yöllä varmaan miljoonasti. Tai ehkä en ihan, mutta melkein.
Tänäääääään on, keskiviikko. Odotan suurella innolla ja jännityksellä aamun kahta ensimmäistä tuntia (hissaa), kun Hanna on tekemässä oponopintojaan Joensuussa (vissiinkin) joten muut opettajat pitävät sitten niitä tunteja parhaansa mukaan. Ja tänäänhän tunteja pitäisi olla pitämässä meidän iki-ihana matikanopettaja Haksu! <3 Onko mahdollista, että se laukoo yhtä kuivia (ja silti hervottoman hauskoja) vitsejä myös historiassa? Tämä pitää nähdä.. :DD
Mitähän muuta olis tänään? Ei itseasiassa ole hajuakaan. Ainakaan ei ole ranskaa, mikä on ihan hyvä juttu. :DD Kävi niin karusti, että ranskanopettaja kieltäytyi viime tunnilla edes tarkistamasta meidän ranskan sanakkaita, koska ne tuntui menevän niin huonosti. Hieman karua, mutta ihan oikeutettuakin kenties. Noo, ne varmaan uusitaan sitten torstaina.. :D
Tänään on muuten myös Wanhojen ensi-illassa tarjoiltavien kakkujen maistelutilaisuus. <3 omnom, odotan innolla, koska kouluruoka on ollut pohjanoteeraus viimeisen kaksi viikkoa. Ja sama linja jatkuu (sitähän voisi tietty luulla, että tässä on kyse siitä että satun olemaan liian nirso, mutta eihän se suinkaan ole mahdollista? :D). Ja sitten on myös vanhojen lauluharkat, ja toivoisin tosissani että tänään päästäisiin edes jotenkuten meidän biisi loppuun ja poikien biisiinkin olis kiva päästä jo jotenkin. Mutta saa nähdä, voi olla että toivoni on turha.
No, mutta, siinäpä tästä päivästä. Kattellaan illemmalla, mitä muuta jännää häppeninkiä on. Poistun jälleen sähläämään tavaroitani kasaan, joten.
Siijuu ihmiset,
Nightingale
Until today, I lived in the shadow world
now heart is speaking, brain's defeated
independent thought deleted...
tiistai 24. tammikuuta 2012
Eilisestä päivästä ja vähän tästäkin.
Eilinen päivä oli erittäin harvinaisen jees. Kävin tosiaan pienellä kävelyretkellä, ja sen seurauksena armaat korvani vaipuivat puolentoista tunnin aikana sellaiseen syväjäähän, että ei hyvää päivää. Mutta onneksi muuten ei ollut kylmä (vaikka pakkasta olikin se miinus 10), vaan varsin lämmin fiilis valtasi mieleni >:) Täytyy myöntää, että ehkä viimeinkin en jaksa väittää enää vastaan kauhukaksikolleni (josta tuli muuten eilisen aikana trio!) :D Saatatte hyvinkin olla oikeassa.
Yksityiskohtia en nyt vielä paljasta, eikä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan oikeastaan, mutta se fiilis korvaa kaiken. Hankala selittää asioista mitään, kun omatkaan aivot eivät ole vielä käsitelleet tapahtumaa tarpeeksi että se olisi jäsentynyt pienen mieleni sokkeloihin. Da, da, dadada. Joka tapauksessa mukavin talvinen kävelyretki tähän mennessä. Ainakin parasta seuraa oli.
Mitähän muuta. Tänään pitäisi käydä kysymässä kuvisopelta että voiko tulla tekemään niitä kutsukortteja kahdestatoista kahteen. Täytyy varmaan hyökätä sinne ranskantuntien jälkeen aamulla, niin se varmaan on paikalla. Toivottavasti. Muuten ongelma.
Tänäääääääään on myös se päivä, kun ysiluokkalaiset tulevat tutustumaan meidän lukion meininkiin :DD Hähähä. Kun kerran olemme isoja pahoja lukiolaisia, ja ensivuoden abeja, niin nyt on hyvä väli pelotella niitä hieman etteivät valtaa meidän löhöilypaikkojamme. SOHVA IS FÖREVER ÖYRS. Muahahaha! (.......tuota.)
Joo. Mutta koska aamumerkinnät ovat tunnetusti sekavia, taidan nyt poistua tekemään jotain järkevää. Kirjoittelen sitten vaikka illalla lisää jos sattuu maailmaakaatavia asioita tapahtumaan. Siihen asti,
Ciao,
Nightingale
Yksityiskohtia en nyt vielä paljasta, eikä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan oikeastaan, mutta se fiilis korvaa kaiken. Hankala selittää asioista mitään, kun omatkaan aivot eivät ole vielä käsitelleet tapahtumaa tarpeeksi että se olisi jäsentynyt pienen mieleni sokkeloihin. Da, da, dadada. Joka tapauksessa mukavin talvinen kävelyretki tähän mennessä. Ainakin parasta seuraa oli.
Mitähän muuta. Tänään pitäisi käydä kysymässä kuvisopelta että voiko tulla tekemään niitä kutsukortteja kahdestatoista kahteen. Täytyy varmaan hyökätä sinne ranskantuntien jälkeen aamulla, niin se varmaan on paikalla. Toivottavasti. Muuten ongelma.
Tänäääääääään on myös se päivä, kun ysiluokkalaiset tulevat tutustumaan meidän lukion meininkiin :DD Hähähä. Kun kerran olemme isoja pahoja lukiolaisia, ja ensivuoden abeja, niin nyt on hyvä väli pelotella niitä hieman etteivät valtaa meidän löhöilypaikkojamme. SOHVA IS FÖREVER ÖYRS. Muahahaha! (.......tuota.)
Joo. Mutta koska aamumerkinnät ovat tunnetusti sekavia, taidan nyt poistua tekemään jotain järkevää. Kirjoittelen sitten vaikka illalla lisää jos sattuu maailmaakaatavia asioita tapahtumaan. Siihen asti,
Ciao,
Nightingale
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Forget the world for now, my Love, and live these days with me as if the world wasn't ending.
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan.
Ihan tälle tuntuu nyt. Minä en asioista tiedä mitään, enkä varmaan ymmärtäisikään, mutta minusta tuntuu että parempi olisi olla tappelematta vaan. Tekoja ei saa tekemättömiksi. Eikä rauhan rakastaminen ole pelkuruutta. Mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Puolueelliseksi en halua ruveta, enkä aiokkaan. Asia ei koske minua, en siitä mitään tiedä, mutta silti ahdistaa, jos asiat menevät pidemmälle. Koska kaikki stressi, kaikki epäonnistumiset, kaikki painolasti tulee poikkeuksetta myös minun kannettavakseni. Sitä voisi sanoa, että minun ei tarvitse välittää, mutta osaanko olla välittämättäkään? "My pain is my pain, and yours is too" sannoopi sonata. Toisen elämä oireilun myötä omanikin alkaa oireilemaan, vaikka varmasti eri syistä kuin toisella. Minä nään asiat eri näkökulmasta, enkä ole mielipiteiltänikään kopiosi. Mutta en myöskään halua olla petturi enkä koskaan ole ollutkaan. Lukemattomat kerrat olen katsonut asioita sormieni läpi, enkä ole sanonut mitään, vaikka vähän liiankin usein olisi mieli tehnyt. Pitää ymmärtää, että minä tuen huolimatta siitä kuinka järjettömälle se sitten itsestänikin tuntuisi.
Kenenkään edessä ei tarvitse kumartaa, mutta pitää osata antaa ihmisten pysytellä omassa arvossaan tilanteen niin vaatiessa.
No, mutta. Sitten päivän muihin aiheisiin.
Jotenkin vähän karua, että tuo minun kaverina oleva italialainen suomifani draamasi tuossa joku tunti sitten, kun Suomi on kuulemma eroamassa EU:sta. :DD Jotenkin tulee miettineeksi, että mitähän se media siellä oikein kirjoittelee, povaavatko ne kenties Soinista seuraavaa presidenttiä? Ei tässä ihan vielä sentään olla EU:sta eroamassa, eiköhän siitä ensin käytäisi suurta draamaa kotimaassa ja sitten vasta asia menisi harkintaan. Ja eikä sittenkään siitä ihan sekunnissa, parissa erottaisi, on se senvertainen laitos.
Niin, ja on se taas jännä. Vähän liian myöhään menisi, jos lähdettäisiin ruuan jälkeen vielä ajamaan Pihtiputtaalle kahveille, mutta ilmeisesti se alle puolentunnin ajo Keiteleelle olisi vielä suurempi vaikeus. Minä ei nyt ymmärtä mikä siinä on että nyt ei yhtään minnekkään, vaikka Iitaakaan katsomaan en ensi viikonloppunakaan ehdi ja Pihtiputtaallelähtökin on jo useampaan otteeseen epäonnistunut milloin mistäkin syystä. No, täytyy kyllä myöntää että se Pihtiputaallelähtö vois olla vähän liian myöhäinen, mutta edes Keiteleelle? Koska, iitukka on niin ihana ja kummilla on jo iso ikävä kun en taas ole väleihin pikkuista taas nähnyt.
Höhö, Duidui <3 Kattokaa nyt miten sööttiskä, ja niin iloisen näköinen vaikka tommosen mörön sylissä joutuu napottamaan c: Maailman kaunein pikkuneiti.
No, katsotaan tilannetta. Voi olla että se vielä innostuisi jonnekkin lähdöstä, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Kyllä minä vielä jollainkonstilla jyrään tahtoni läpi, pakko, koska iitukka. Ja kaikenlisäks, koskaan ei ole hyvä mädäntyä kotona jos mahdollisuus viipottaa jonnekkin muualle. Ja sekin, että mumman ilta menis vaan paremmin kun se sais jotain juttuseuraa.
Dadda, daadadaada. Taidan nyt livistää paikalta, kun sain tärkeimmät asiat mielen päältä jälleen puretuksi, enkä nyt tähän hätään muista niitä miljoonaa muuta asiaa, joista piti kirjoittaa. Tosin ehkä se ei haittaa, koska tästä taisi taas tulla keskimääräisen pitkä sepostus. Enhän halua teidän kuolevan tekstitulvaan :DD
Heijssan,
Nightingale
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan.
Ihan tälle tuntuu nyt. Minä en asioista tiedä mitään, enkä varmaan ymmärtäisikään, mutta minusta tuntuu että parempi olisi olla tappelematta vaan. Tekoja ei saa tekemättömiksi. Eikä rauhan rakastaminen ole pelkuruutta. Mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Puolueelliseksi en halua ruveta, enkä aiokkaan. Asia ei koske minua, en siitä mitään tiedä, mutta silti ahdistaa, jos asiat menevät pidemmälle. Koska kaikki stressi, kaikki epäonnistumiset, kaikki painolasti tulee poikkeuksetta myös minun kannettavakseni. Sitä voisi sanoa, että minun ei tarvitse välittää, mutta osaanko olla välittämättäkään? "My pain is my pain, and yours is too" sannoopi sonata. Toisen elämä oireilun myötä omanikin alkaa oireilemaan, vaikka varmasti eri syistä kuin toisella. Minä nään asiat eri näkökulmasta, enkä ole mielipiteiltänikään kopiosi. Mutta en myöskään halua olla petturi enkä koskaan ole ollutkaan. Lukemattomat kerrat olen katsonut asioita sormieni läpi, enkä ole sanonut mitään, vaikka vähän liiankin usein olisi mieli tehnyt. Pitää ymmärtää, että minä tuen huolimatta siitä kuinka järjettömälle se sitten itsestänikin tuntuisi.
Kenenkään edessä ei tarvitse kumartaa, mutta pitää osata antaa ihmisten pysytellä omassa arvossaan tilanteen niin vaatiessa.
No, mutta. Sitten päivän muihin aiheisiin.
Jotenkin vähän karua, että tuo minun kaverina oleva italialainen suomifani draamasi tuossa joku tunti sitten, kun Suomi on kuulemma eroamassa EU:sta. :DD Jotenkin tulee miettineeksi, että mitähän se media siellä oikein kirjoittelee, povaavatko ne kenties Soinista seuraavaa presidenttiä? Ei tässä ihan vielä sentään olla EU:sta eroamassa, eiköhän siitä ensin käytäisi suurta draamaa kotimaassa ja sitten vasta asia menisi harkintaan. Ja eikä sittenkään siitä ihan sekunnissa, parissa erottaisi, on se senvertainen laitos.
Niin, ja on se taas jännä. Vähän liian myöhään menisi, jos lähdettäisiin ruuan jälkeen vielä ajamaan Pihtiputtaalle kahveille, mutta ilmeisesti se alle puolentunnin ajo Keiteleelle olisi vielä suurempi vaikeus. Minä ei nyt ymmärtä mikä siinä on että nyt ei yhtään minnekkään, vaikka Iitaakaan katsomaan en ensi viikonloppunakaan ehdi ja Pihtiputtaallelähtökin on jo useampaan otteeseen epäonnistunut milloin mistäkin syystä. No, täytyy kyllä myöntää että se Pihtiputaallelähtö vois olla vähän liian myöhäinen, mutta edes Keiteleelle? Koska, iitukka on niin ihana ja kummilla on jo iso ikävä kun en taas ole väleihin pikkuista taas nähnyt.
Höhö, Duidui <3 Kattokaa nyt miten sööttiskä, ja niin iloisen näköinen vaikka tommosen mörön sylissä joutuu napottamaan c: Maailman kaunein pikkuneiti.
No, katsotaan tilannetta. Voi olla että se vielä innostuisi jonnekkin lähdöstä, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Kyllä minä vielä jollainkonstilla jyrään tahtoni läpi, pakko, koska iitukka. Ja kaikenlisäks, koskaan ei ole hyvä mädäntyä kotona jos mahdollisuus viipottaa jonnekkin muualle. Ja sekin, että mumman ilta menis vaan paremmin kun se sais jotain juttuseuraa.
Dadda, daadadaada. Taidan nyt livistää paikalta, kun sain tärkeimmät asiat mielen päältä jälleen puretuksi, enkä nyt tähän hätään muista niitä miljoonaa muuta asiaa, joista piti kirjoittaa. Tosin ehkä se ei haittaa, koska tästä taisi taas tulla keskimääräisen pitkä sepostus. Enhän halua teidän kuolevan tekstitulvaan :DD
Heijssan,
Nightingale
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)