Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan.
Ihan tälle tuntuu nyt. Minä en asioista tiedä mitään, enkä varmaan ymmärtäisikään, mutta minusta tuntuu että parempi olisi olla tappelematta vaan. Tekoja ei saa tekemättömiksi. Eikä rauhan rakastaminen ole pelkuruutta. Mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Puolueelliseksi en halua ruveta, enkä aiokkaan. Asia ei koske minua, en siitä mitään tiedä, mutta silti ahdistaa, jos asiat menevät pidemmälle. Koska kaikki stressi, kaikki epäonnistumiset, kaikki painolasti tulee poikkeuksetta myös minun kannettavakseni. Sitä voisi sanoa, että minun ei tarvitse välittää, mutta osaanko olla välittämättäkään? "My pain is my pain, and yours is too" sannoopi sonata. Toisen elämä oireilun myötä omanikin alkaa oireilemaan, vaikka varmasti eri syistä kuin toisella. Minä nään asiat eri näkökulmasta, enkä ole mielipiteiltänikään kopiosi. Mutta en myöskään halua olla petturi enkä koskaan ole ollutkaan. Lukemattomat kerrat olen katsonut asioita sormieni läpi, enkä ole sanonut mitään, vaikka vähän liiankin usein olisi mieli tehnyt. Pitää ymmärtää, että minä tuen huolimatta siitä kuinka järjettömälle se sitten itsestänikin tuntuisi.
Kenenkään edessä ei tarvitse kumartaa, mutta pitää osata antaa ihmisten pysytellä omassa arvossaan tilanteen niin vaatiessa.
No, mutta. Sitten päivän muihin aiheisiin.
Jotenkin vähän karua, että tuo minun kaverina oleva italialainen suomifani draamasi tuossa joku tunti sitten, kun Suomi on kuulemma eroamassa EU:sta. :DD Jotenkin tulee miettineeksi, että mitähän se media siellä oikein kirjoittelee, povaavatko ne kenties Soinista seuraavaa presidenttiä? Ei tässä ihan vielä sentään olla EU:sta eroamassa, eiköhän siitä ensin käytäisi suurta draamaa kotimaassa ja sitten vasta asia menisi harkintaan. Ja eikä sittenkään siitä ihan sekunnissa, parissa erottaisi, on se senvertainen laitos.
Niin, ja on se taas jännä. Vähän liian myöhään menisi, jos lähdettäisiin ruuan jälkeen vielä ajamaan Pihtiputtaalle kahveille, mutta ilmeisesti se alle puolentunnin ajo Keiteleelle olisi vielä suurempi vaikeus. Minä ei nyt ymmärtä mikä siinä on että nyt ei yhtään minnekkään, vaikka Iitaakaan katsomaan en ensi viikonloppunakaan ehdi ja Pihtiputtaallelähtökin on jo useampaan otteeseen epäonnistunut milloin mistäkin syystä. No, täytyy kyllä myöntää että se Pihtiputaallelähtö vois olla vähän liian myöhäinen, mutta edes Keiteleelle? Koska, iitukka on niin ihana ja kummilla on jo iso ikävä kun en taas ole väleihin pikkuista taas nähnyt.
Höhö, Duidui <3 Kattokaa nyt miten sööttiskä, ja niin iloisen näköinen vaikka tommosen mörön sylissä joutuu napottamaan c: Maailman kaunein pikkuneiti.
No, katsotaan tilannetta. Voi olla että se vielä innostuisi jonnekkin lähdöstä, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Kyllä minä vielä jollainkonstilla jyrään tahtoni läpi, pakko, koska iitukka. Ja kaikenlisäks, koskaan ei ole hyvä mädäntyä kotona jos mahdollisuus viipottaa jonnekkin muualle. Ja sekin, että mumman ilta menis vaan paremmin kun se sais jotain juttuseuraa.
Dadda, daadadaada. Taidan nyt livistää paikalta, kun sain tärkeimmät asiat mielen päältä jälleen puretuksi, enkä nyt tähän hätään muista niitä miljoonaa muuta asiaa, joista piti kirjoittaa. Tosin ehkä se ei haittaa, koska tästä taisi taas tulla keskimääräisen pitkä sepostus. Enhän halua teidän kuolevan tekstitulvaan :DD
Heijssan,
Nightingale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti