Niin paljon selitettävää, etten tiedä mistä aloittaa, ja olen ihan varma että en edes muista kertoa kaikkea mitä pitäisi. Varautukaa piiiiiiiiiiiitkään blogimerkintään.
Aloitetaan perjantaista. Perjantai oli hieno päivä, saatiin viimeinkin vanhojentanssien kutsukortit valmiiksi ja tällaisia niistä tuli:
Aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Ei voi kuin kiittää meidän koristeluryhmän taiteilijoita kun tekivät näin hienoja <3 Vaikeuksien kautta voittoon, vai kuinka? Kuvilla on tosiaan taas vähän huono laatu tosin, koska otin kuvat meidän ikivanhalla pokkarilla, mutta idean saatte varmasti irti. Nyt on enää ongelmana, että ketäs sitä oikein kutsutaankaan paikalle sitten näillä upeilla korteilla..
Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että mumma, iskä, Anne-kummi et henkilö X (eli todennäköisesti Annen mies Timo), mutta tässä taannoin selvisi että armaalla kummillani on kyseisenä päivänä koulua, ja läsnäolopakko Seinäjoella. Sotkee hieman suunnitelmiani, ellei armas kummini onnistu järjestelemään asioitaan niin että pääsee paikalle. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Ja kun aiheeseen vanhojentanssit päästiin, tulin siihen lopputulokseen että tanssin vanhat sittenkin näissä vanhoissa ballerinoissani. Ne pysyvät hyvin jalassa nilkkaremmin ansiosta, ja olen jo harjoitellut niillä koko tanssien ajan. Ja, eivät ne pahemmin näy sieltä mekon helman alta, eli sillä ei varsinaisesti ole kauheasti väliä, että mille ne näyttävät. Kun noille vastavarten tilaisuutta ostetuille kengille kävi niin, että toinen kenkä on ilmeisesti valmistusvirheen takia puoli senttiä toista pidempi (vaikka koko on molemmissa tarkastetusti 37) joten se toinen ei ota pysyäkseen jalassa. Ja niiden on pakko pysyä, erityisesti omassa tanssissa.
No, se vanhojentansseista taas tällä kertaa. Perjantaina ei oikein muuta ihmeellistä tapahtunutkaan, kävin syömässä omilla teilläni jälleen kouluruuan pahuuden takia, ja illalla päädyin (lue: jouduin) katsomaan lisää vanhoja suomalaisia elokuvia mumman kanssa. Silloin vuorossa olivat Sven Tuuva (1958) ja Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta (1950). Jälkimmäinen aiheutti minussa suurta tuskaa, ja aiheuttaa edelleen, koska "Ja sen tervahöyryn nimi, oli Prinsessa Armada.." :D Pääsin nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista, vaikka olin haaveillut aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta, sillä lauantai oli työpäivä.
No, mutta se perjantaista. Lauantai-aamuna heräsin tosiaan kahdeksan jälkeen, ja aamupuuron syötyäni läksin naapuriin tekemään viimeistä kesätyöpäivääni. Ja kyllä, kesätyöpäivääni. Minulta jäi yksi työpäivä kesältä tekemättä koulujen alkamisen takia, ja sovimme sitten naapurin kanssa että tulen myöhempänä ajankohtana nuoremman pojan kastajaisiin töihin ja kuittaan sillä sen työpäivän. Ja sehän sopi mainiosti, tykkään juhlista, olin sitten itse vieraana tai töissä.
No, kuitenkin. Kymmeneltä menin paikalle tosiaan, ja ryhdyin ensitöikseni vahtimaan Veikkoa. Miten ihana napiainen se onkaan! Leikin siinä sitten sen kanssa, ja vedin sitä pulkassa tuolla ulkona varmaan yli tunnin varsin rapsakassa pakkasessa. Siinä hommassa haba kasvaa ja kylmäkään ei ehtinyt tulla, kun juoksit alamäet vauhdikkaamman menijän rinnalla ja raahasit napiaista pulkassa ylämäet.
Veikon lähdettyä kylälle valmistautumaan kastajaisiin, minä jäin tutun emännän avuksi, joka oli palkattu hoitamaan käytännön järjestelyt ja ruokailut. Siinä sitten laitettiin porukalla kaikki valmiiksi. Yhdessä välissä minulta tiedusteltiin, että olinko tietoinen siitä, että saattaisi olla myös jotkin toiset juhlat ristiäisten lisäksi. No, minähän olin tavalliseen tapaani aivan ulalla (vaikka hieman muuta esitinkin tapani mukaan). Ajatukset alkoivat kuitenkin rullata tavallista nopsempaan, kun järjestelimme pieniä erityisjärjestelyjä, kuten kaksi erilaista lasia tervetuliasmaljalle yms. Ja epäilykseni varmistuivat kun pihaan ajoi valkoinen limusiini morsian ja sulhanen kyydissään! Tämä oli melkoinen yllätys minulle (vaikka olinkin tätä ounastellut joskus aiemmin) ja samoin se oli ilmeisesti ollut ristiäisvieraille: esimerkiksi morsiamen äiti oli tajunnut vasta kirkossa mitä tapahtuu. :DD Aika hieno yllätys kyllä.
No, minun työaikanihan piti olla vain kuusi tuntia, mutta lopulta se venyi siihen pisteeseen että tein töitä oikeastaan kymmenestä seitsemään. Eihän minun olisi tarvinnut siellä pakosti olla apuna työajan loppumisen jälkeen, mutta ei ole koskaan luonne antanut periksi jättää hommaa puolitiehen. Nopeutti se asiaa kuitenkin kummasti, että autoin vielä tiskaamaan astiat loppuun ja järjestelemään niitä paikoilleen. (: Niin, ja voitteko muuten uskoa, on hieno fiilis kun tiskaat kaikessa rauhassa talon perällä sijaitsevassa pesuhuoneessa, kun yllättäen alkaa kuulua soittoa ja laulua. Paikalle oli saapunut tietämättäni bändi, joka sitten esitti tilanteeseen sopivia biisejä. Niitä oli mukava fiilistellä siellä tiskatessa, kertakaikkiaan. Häät ovat niin ihanankivanmukavia <3
Ainoa asia mikä hienossa päivässä vähän harmitti oli se, että morsian lupasi minulle työsuhde-etuna kyydin kotiin limusiinilla, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Tai olisi se varmaan toteutunut, mutta sitten olisi mennyt varsin myöhään ja katsoin parhaaksi lähteä sitten toisella kyydillä kotiin. Limusiini nimittäin lähti viiden aikoihin illalla viemään porukkaa kotiinsa kiuruvedelle, ja sen palatessa olisin päässyt sillä kotiin. Kuitenkin kävi niin, että vasta seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin se oli juuri lähtenyt paluumatkalle, eli olisi vielä mennyt melko pitkään ennenkuin se olisi ollut paikalla, ja minä olin jo melko uupunut päivästä. No, ainakin minä tiedän nyt että sitten kuhan menen itse naimisiin niin haluan ehdottomasti tuommoisen limusiinin kyydittämään minua ja sulhasta! :DD Muistakaahan tämä sitten.
No, tosiaan. Olin sitten puoli kasilta kotona, mutta jouduin jo varttia myöhemmin katsomaan mumman kanssa lisää suomalaisia vanhoja elokuvia. Ja putouksen katsomisesta ei puhettakaan. Eli se pitää vielä kattoa tänään netistä.. :D No, kuitenkin niin. Eilisiltana vuorossa olivat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (Vanhemman sukupolven hehkuttama Leif Wager ei edelleenkään onnistunut sytyttämään minua) ja Rovaniemen markkinoilla. Ja valitettavasti on niin, että vielä monenmonta elokuvaa on katsomatta tuosta äiteen ostamasta elokuvamäärästä.
Ja sitten vielä tähän päivään. Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin, mutten onnistunut enää nukahtamaan uudelleen vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Varmaan johtui siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Hissan esseen palautus olisi huomenna, ja olen tehnyt siitä vasta toisen osan, enkä mielestäni kovin laadukkaasti. Olisin tarvinnut ehkä enemmän aikaa miettimiseen, ja enemmän materiaalia. No, jospa siitä tulisi edes se nelonen (asteikko siis 0-6, ei 4-10 :DD). Lisäksi pitäis tänään kirjoittaa vielä enkun aine. Paljon, hyvin paljon kaikkea olisi. Ja mitä minä teenkään? Kirjoitan jo toista tuntia tätä blogimerkintää. Mutta se minulle anteeksi annettakoon, eikös totta? :D
Jokohan siinä oli kaikki mistä minun piti selittää? Kenties, kenties. Niin, ja tosiaan, eipäs ollutkaan. Pitikin kertoa taas kuinka ilahduin mumman ystävällisyydestä jälleen tänään. Sanotaanko niin, että naamani näyttää kenties astetta epäpuhtaammalle kuin taas hetkeen, syystä jota en tiedä, ja mumma kommentoi sitten perinteisen aurinkoiseen tyyliinsä että "Kylläpäs, voi kauheeta kauheeta katto nyt, miten pahalle tuo sinun naamas näyttää niin rumalle näyttää" (: Ei siinä mitään, kyllä minä tiedostan että ei se nyt ehkä mikään siloposkimissin kasvokerroin ole tällähetkellä, mutta asiat voisi ehkä joskus selvittää vähän hienotunteisemmin?
Niin, ja se, että mitähän minä teen huomenna? Mumma olisi sitä mieltä, että pitäisi ehkä tulla kotiin eikä mennä jumppaan, kun ulkona on niin hirveä pakkanen, mutta minä en oikein tiedä. Koska jos asiaan sattuu muuttujia niin sitten olisin mieluummin kylällä kuin kotona, koska kotonaolo sotkee hieman suunnitelmiani, mutta muuten en ehkä jaksaisi jäädä kylällekkään. Hankalaa, hankalaa. Mutta enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuksi :DD
No, nyt minä ehkä jätän teidät rauhaan. Onnittelen suuresti, jos jaksoitte lukea tämän kerralla läpi. Tai ylipäätäänkään. Vähään aikaan ei tule tulemaan samanlaista hirviövuodatusta! :DD
Nyt, ciao, heippa ynnä muuta~
Nightingale
Be my lifeline for this lifetime...
suffer in pleasure, forever and ever
I'd like to see how
the walls around your heart will fall apart
stop resisting, let the light in
suffer in pleasure, forever and ever,
this one lifetime. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti