Minä. Tahtoo koenumeroita. Kiitos.
Oikeesti, nyt on jo torstai ja ei olla vielä saatu mitään muuta kuin matikankokeet. Äikän puhekurssin ja lokikirjan palautus, kiitos, samoin hissan lukupäiväkirjan ja yhteiskuntaopin kokeen ja vielä ruotsinkin koe olis kiva saada. Ja liikunnan numero, tosin sehän on AINA se kasi. Okei, Hanna nyt on ollut siellä Joensuussa opintojaan jatkamassa, joten musta tuntuu että hissanjuttua ja yhteiskuntaopin kokeita saadaankin ootella vielä ainakin viikonlopun yli. Mutta Merja taisi luvata, että ruotsinkokeet saadaan tänään ehkämahdollisesti? Tosin se ei välttämättä mennyt kaikista parhaiten, koska perjantai, mutta haluan minä sen silti takaisin.. :DD
Mitähän muuta?
Olotila on tänä aamuna huomattavasti parempi kuin eilen illalla. Kurkku on edelleen kipeä, mutta enää ei ole kuumeinen olo tai palella. Eli tämä vois vaikka vaikuttaa niin kivalle, että voisin parantua siedettävään kuntoon viikonloppuun mennessä. Huomisiltaan ja kello viiteen on yli vuorokausi aikaa, eli ihan tarpeeksi.. :D
JA SITTEN. Eilen oli tosiaan Sonatan uuden levyn I Have a Right -singlen julkaisupäivä. Ja vaikka kuinka odottelin eilenillalla, sitä ei vielä ollut ilmestynyt youtubeen ennen nukkumaanmenoani. Mutta tänä aamuna parempi onni, ja tässähän se:
I have a right
to be heard, to be seen,
to be loved, to be free,
to be everything I need
to be me, to be safe
to belive in something <3
Jooooo. Mutta oikeesti tykkään, kovin. Enkä oikeesti malta oottaa sitä levyä, onneksi senkin julkaisuun on enää alle kuukausi. :D Haluaisin kyllä myös mahdollisimman pian saada nähtäväksi myös tämän I have a rightin musiikkivideon. Sen kuvauksistahan minä postasin muutamia kuvia tuolla joskus kauan sitten ja silleen.
Tähän loppuun täytyy myöntää että tämä blogimerkintä täynnä erinäisiä tyhjänpäiväisyyksiä on oikeasti vain ollut ranskan sanojen lukemisen välttelyä, ei minulla mitään oikeaa asiaa teille ollut. Hups.
Mutta nyt, minä lähden liihottelemaan kouluun!
Ciao kaikki, ja mitä kauneinta torstai-päivää!
Nightingale
torstai 19. huhtikuuta 2012
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Kuumehöyryt
Minunhan piti kirjottaa se merkintä niistä jatkojen jatkoista.
Mutta nyt se siirtyy, ja sen sijaan saatte kuulla sepostuksen tästä olotilastani. Mikä on siis ihan oikeasti aivan kauhea. Jokaiseen lihakseen sattuu ihan tajuttomasti. Kurkkuun koskee niin paljon, että melkein itken. Syöminen tuottaa ihan tajutonta tuskaa, ja vielä kahta kauheammin tulee henkisiä kärsimyksiä kun moinen suosikkiharrastukseni on niin epämieluisaa. Kuume tuntuis vaihtelevan, välillä näyttää jotain 36,5 astetta ja välillä melkein 38 astetta. Olo on kyllä niin kauhea, että vois olla kovempikin kuume, mutta mittari ei näytä enempää. Ja kokoajan paleltaa, vaikka minulla on kyllä ihan kiitettävä kerrospukeutumisvaatetus: Paksut yöppärinhousut, sama harmaa villahärpäke joka minulla oli koko päivän ja sitten vielä sekin, että makaan tällä hetkellä sängyssä läppäri sylissä ja peittoon kääriytyneenä.
Aivan uskomattoman paljon huvittaisi kyllä jäädä huomenna kotiin. Mutta ei auta, ei ole vaihtoehtoja. Minä ihan oikeasti haluan sen Essin tänne viikonloppuna; siitä on varmasti oikeasti useampi ikuisuus kun viimeksi nähtiin! Oikeasti kirkkaasti yli kaksi kuukautta, koska minä ja Mikko ei vielä edes seurusteltu, kun edellisen kerran nähtiin. Aika hurjaa, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan nähdä rouvaa. Ikävä on ollut kyllä, ja juteltavaa on enemmän kuin viikonlopun tarpeiksi.
Mutta ennen viikonloppua pitäisi päästä edes jonkinmoiseen kuntoon, tämä ei oikeasti ole missäänmäärin hauska olotila. Mutta kotiin ei jäädä, huomenna kouluun ja perjantaina vielä (vaikkei sillon ookkaan kun kolme tuntia).
Nyt taidan kuitenkin olla hurja ja ruveta ihan kohtsillään nukkumaan. Koska minä en jaksa, en pysy tolpillani ja päähän koskee. Ja paleltaa.
Ädjöööö, mon amigos
Nightingale
torstai 12. huhtikuuta 2012
Shake - that - ass for me, shake that ass for me. // PART 2
EI HYVÄT HITTOLAISET, ihmiset! Huomenna, ihan oikeasti ja todellisuudessa.
Mutta ennenkuin menen siihen ja jauhan hirvittävän sepostuksen tästä innostuksestani, niin palaan hetkeksi vakavampiin aiheisiin, eli opiskeluun. Koeviikkohan on siis lopuillaan, ja huomenna on enää ruotsin koe jäljellä. Matikankokeet saatiin takaisin, ja sain kasi miinuksen huolimatta siitä, että jätin kokonaan vastaamatta yhteen tehtävään. Ei paha, ei paha! Ja sitten tämänpäiväiseen yhteiskuntaopinkokeeseen tulin jauhaneeksi kaksi konseptillista ja rapiat tekstiä, ja mulla on kyllä ihan semmonen fiilis että se meni hyvin. Ruotsinkokeen kohtalo huomenna voi olla hieman karumpi, sillä luulen etten pysty edes istumaan rauhassa perse penkissä koko sitä aikaa minkä se koe vaatisi.
Mutta nyt sitten siihen elämääni suuresti riemastuttavaan asiaan. Eli JATKOJEN JATKOIHIN. Ei hyvät ihmiset, minä en voi tarpeeksi intoilla siitä, miten paljon mä oon oikeesti odottanut niitä :D Ihan tajuttoman mahtavaa, ja sitten vielä sekin että kun pääsee tanssimaan ja kaikkee pitämään hauskaa. Ei kestä, ei pysty, minä en varmaan nuku koko ens yönä ollenkaan, kun mielessä pyörii vaan jatkot :D
Sain tuossa itse siis jonkun aikaa sitten pakattua kaiken semmoisen, minkä sai ympättyä mukaan jo näin illalla. Aamulla sitten loput. Eri asukokonaisuuksien muodostamisen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta lopulta päädyin kuitenkin niihin suunnittelemiini kolmeen kokonaisuuteen:
1) Se raidallinen mekko. Oli myös viimeksi mukana, ja jostainsyystä mulla on vaan ihan semmonen fiilis että se on niin perjantai-illan asu.
2) Röyhelöhame ja musta toppi + musta lirpakepaita. Tämä oli se viime kerran lauantai-illan asu. Harmi kyllä nyt ei löytyny viime kerralta edustavaa kuvaa tästä asukokonaisuudesta, mutta olkoon, te kaikki tiedätte sen kuitenkin :D
3) Kolmas ja uusin vaihtoehto on sitten se pinkki tunika, jonka alle laitan sitten siveellisyyssyistä shortsit. Tästäkään ei nyt sattuneesta syystä kuvaa ole, mutta käyttäkää mielikuvitustanne lapset.
Tämä kaikki ja paaaaaljon muuta epämääräistä sählinkiä täyttää siis minun kassini vaatteiden osalta. Lisäksi mukaan on lähtemässä lakanoita, ruokia vaikka muille jakaa (ja oikeastaan sitä vartenhan ne ovat) ja sitten kaikkea muuta. En oikein edes osaa ajatella :DD
IHAN OIKEESTI HUOMENNA MENNÄÄN. Mä en enää edes oikeesti osaa kirjottaa mitään järkevää tai asiallistakaan asiaan liittyen, oon oikeesti niin innoissani. Mä oon ittekseni biletelly niin monta kertaa jatkojen jälkeen ja ootellut että tulis jatkojen jatkot ja pääsis tanssimaan ja pitämään hauskaa. Vedin tuossa joku aika sitten pari harjoitustanssia, musiikkina oli
Mohombin Bumpy ride, mitä viimeksikin popitettiin aika kiitettävästi, ja sitten
Tottakai. Mitä muutakaan te olisitte voineet olettaa?! :D oikeesti, aaa, ei kestä, huomenna sitten pääsee porukalla tanssimaan noita. Ja monia muita. Ja tällä kertaa on vielä sekin hyvä puoli, että mun ei tartte ikävöidä Mikkoa yhtään koko viikonlopun aikana, kun se on meillä mukana! Voisin sanoo että kaikilla tavoin täydellinen viikonloppu: Anna-äiti, Eve, Mikko, Laura, Roosa, Mari ja koko muu lössi ja musiikkia ja kaikkea! Ihana elämä :D
Nyt minä kuitenkin yritän lähteä nukkumaan, toivottavasti ei mee koko yö jatkoja fiilistellessä, että sitten huomenna ollaan kuolemanväsyneitä ja jatkoilla ei jaksa tanssia.. :DD no ei sentään, ei siinä niin voi käydä!
Hauskaa jatkojenjatkoviikonloppua kaikki ja perjantai kolmattatoista päivää! Näkyillään joskus sitten, kun ollaan selvitty hengissä ja kunnossa kotiin :D
Ciao,
Nightingale
Who can love you, nobody
Hold you, nobody
Make your body wind, like me
You will never find someone like me <3
Mutta ennenkuin menen siihen ja jauhan hirvittävän sepostuksen tästä innostuksestani, niin palaan hetkeksi vakavampiin aiheisiin, eli opiskeluun. Koeviikkohan on siis lopuillaan, ja huomenna on enää ruotsin koe jäljellä. Matikankokeet saatiin takaisin, ja sain kasi miinuksen huolimatta siitä, että jätin kokonaan vastaamatta yhteen tehtävään. Ei paha, ei paha! Ja sitten tämänpäiväiseen yhteiskuntaopinkokeeseen tulin jauhaneeksi kaksi konseptillista ja rapiat tekstiä, ja mulla on kyllä ihan semmonen fiilis että se meni hyvin. Ruotsinkokeen kohtalo huomenna voi olla hieman karumpi, sillä luulen etten pysty edes istumaan rauhassa perse penkissä koko sitä aikaa minkä se koe vaatisi.
Mutta nyt sitten siihen elämääni suuresti riemastuttavaan asiaan. Eli JATKOJEN JATKOIHIN. Ei hyvät ihmiset, minä en voi tarpeeksi intoilla siitä, miten paljon mä oon oikeesti odottanut niitä :D Ihan tajuttoman mahtavaa, ja sitten vielä sekin että kun pääsee tanssimaan ja kaikkee pitämään hauskaa. Ei kestä, ei pysty, minä en varmaan nuku koko ens yönä ollenkaan, kun mielessä pyörii vaan jatkot :D
Sain tuossa itse siis jonkun aikaa sitten pakattua kaiken semmoisen, minkä sai ympättyä mukaan jo näin illalla. Aamulla sitten loput. Eri asukokonaisuuksien muodostamisen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta lopulta päädyin kuitenkin niihin suunnittelemiini kolmeen kokonaisuuteen:
1) Se raidallinen mekko. Oli myös viimeksi mukana, ja jostainsyystä mulla on vaan ihan semmonen fiilis että se on niin perjantai-illan asu.
2) Röyhelöhame ja musta toppi + musta lirpakepaita. Tämä oli se viime kerran lauantai-illan asu. Harmi kyllä nyt ei löytyny viime kerralta edustavaa kuvaa tästä asukokonaisuudesta, mutta olkoon, te kaikki tiedätte sen kuitenkin :D
3) Kolmas ja uusin vaihtoehto on sitten se pinkki tunika, jonka alle laitan sitten siveellisyyssyistä shortsit. Tästäkään ei nyt sattuneesta syystä kuvaa ole, mutta käyttäkää mielikuvitustanne lapset.
Tämä kaikki ja paaaaaljon muuta epämääräistä sählinkiä täyttää siis minun kassini vaatteiden osalta. Lisäksi mukaan on lähtemässä lakanoita, ruokia vaikka muille jakaa (ja oikeastaan sitä vartenhan ne ovat) ja sitten kaikkea muuta. En oikein edes osaa ajatella :DD
IHAN OIKEESTI HUOMENNA MENNÄÄN. Mä en enää edes oikeesti osaa kirjottaa mitään järkevää tai asiallistakaan asiaan liittyen, oon oikeesti niin innoissani. Mä oon ittekseni biletelly niin monta kertaa jatkojen jälkeen ja ootellut että tulis jatkojen jatkot ja pääsis tanssimaan ja pitämään hauskaa. Vedin tuossa joku aika sitten pari harjoitustanssia, musiikkina oli
Mohombin Bumpy ride, mitä viimeksikin popitettiin aika kiitettävästi, ja sitten
Tottakai. Mitä muutakaan te olisitte voineet olettaa?! :D oikeesti, aaa, ei kestä, huomenna sitten pääsee porukalla tanssimaan noita. Ja monia muita. Ja tällä kertaa on vielä sekin hyvä puoli, että mun ei tartte ikävöidä Mikkoa yhtään koko viikonlopun aikana, kun se on meillä mukana! Voisin sanoo että kaikilla tavoin täydellinen viikonloppu: Anna-äiti, Eve, Mikko, Laura, Roosa, Mari ja koko muu lössi ja musiikkia ja kaikkea! Ihana elämä :D
Nyt minä kuitenkin yritän lähteä nukkumaan, toivottavasti ei mee koko yö jatkoja fiilistellessä, että sitten huomenna ollaan kuolemanväsyneitä ja jatkoilla ei jaksa tanssia.. :DD no ei sentään, ei siinä niin voi käydä!
Hauskaa jatkojenjatkoviikonloppua kaikki ja perjantai kolmattatoista päivää! Näkyillään joskus sitten, kun ollaan selvitty hengissä ja kunnossa kotiin :D
Ciao,
Nightingale
Who can love you, nobody
Hold you, nobody
Make your body wind, like me
You will never find someone like me <3
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Coat of Arms reading "Freedom or Death"
Huomenia kaikille. (:
Ajattelin että jos sitä kirjoittaisi aamunratoksi jotain sählinkiä, kun ei sitä parempaakaan puuhaa ole.
Tänään on siitä onnekas päivä, että minulla ei ole koetta. Mutta koska opettajakunta on mitä ilmeisimmin halunnut ruveta hevonperseilemään, minulla on kuitenkin aamusta historiantunnit. Minä en oikein jaksa ymmärtää, että minkähän helvetin takia; ei koskaan aiemminkaan koeviikolla ole tunteja pidetty, eikä kyllä reksiltäkään mitään suoraa tai kunnollista syytä saatu. Meillähän on liikaa vapaa-aikaa, no niin minustakin, jos jokaikinen loma ja viikonloppu menee koulujuttuja vääntäessä!
No eniweis, enigeis. Hissan tunnillehan sitä on raahauduttava, ja sen jälkeen on vielä yhteiskuntaopin pohjat, eli koko päivä Hannan tunteja. Eikait siinä. Ja sitten pohjatuntien jälkeen menen taas varmaan Mikon luokse, kun kuulemma kolmen linkulla pitää tulla kotiin. Onneksi se on taas vain yksi iltapäivä kun pitää siinä mennä, sitten huomenna kuulemma taas on kylällä käyntiä. Ja perjantainahan ei tartte enää huolehtia kotiin menemisestä, koska JATKOJEN JATKOT. Täytyy myöntää, että oon oottanu niitä aika hemmetisti.
Mutta siitä ehkä enemmän vielä myöhemmin.
Minun Sabaton -fiilistelyni jatkuu tällekkin aamua, tänään on vuorossa Coat of Arms ja Aces in Exile, jotka jäivät eilen Mikon luona päähäni pyörimään. Tätähän en kyllä siis missääntapauksessa pahakseni pistä, sillä hyviä biisejähän nuo. Minusta alkaa tuntua tosiaan sille että Sonata on löytänyt itselleen hyvän ystävän (mutta ei edelleenkään missään tapauksessa voittajaansa :D). Hieno bändi oikeesti, musta tuntuu että tätä tuun popittaa sitten vuoden päästä keväällä, kun kirjoitan sen hissan. Kivaa kertausta musiikin muodossa.
Ja sitten vielä asiasta kukkaruukkuun, eikun Sonataan.
Eli Sonatalta oli taas tullut Kakkoslaatu -productionsin kaunis video uuden levyn tekemisestä. Tuossa on ensimmäinen osa, ja kaksi muuta on tulossa myöhemmin. :D Aina yhtä kaunista katsottavaa tuo Kakon häsläily.
Mutta nyt, jätän uppoavan laivan kun vielä kerkiän, ja lähden sähläilemään kasaan tämän päivän juttuja.
Kaunista päivää itse kullekkin
Nightingale
Ajattelin että jos sitä kirjoittaisi aamunratoksi jotain sählinkiä, kun ei sitä parempaakaan puuhaa ole.
Tänään on siitä onnekas päivä, että minulla ei ole koetta. Mutta koska opettajakunta on mitä ilmeisimmin halunnut ruveta hevonperseilemään, minulla on kuitenkin aamusta historiantunnit. Minä en oikein jaksa ymmärtää, että minkähän helvetin takia; ei koskaan aiemminkaan koeviikolla ole tunteja pidetty, eikä kyllä reksiltäkään mitään suoraa tai kunnollista syytä saatu. Meillähän on liikaa vapaa-aikaa, no niin minustakin, jos jokaikinen loma ja viikonloppu menee koulujuttuja vääntäessä!
No eniweis, enigeis. Hissan tunnillehan sitä on raahauduttava, ja sen jälkeen on vielä yhteiskuntaopin pohjat, eli koko päivä Hannan tunteja. Eikait siinä. Ja sitten pohjatuntien jälkeen menen taas varmaan Mikon luokse, kun kuulemma kolmen linkulla pitää tulla kotiin. Onneksi se on taas vain yksi iltapäivä kun pitää siinä mennä, sitten huomenna kuulemma taas on kylällä käyntiä. Ja perjantainahan ei tartte enää huolehtia kotiin menemisestä, koska JATKOJEN JATKOT. Täytyy myöntää, että oon oottanu niitä aika hemmetisti.
Mutta siitä ehkä enemmän vielä myöhemmin.
Minun Sabaton -fiilistelyni jatkuu tällekkin aamua, tänään on vuorossa Coat of Arms ja Aces in Exile, jotka jäivät eilen Mikon luona päähäni pyörimään. Tätähän en kyllä siis missääntapauksessa pahakseni pistä, sillä hyviä biisejähän nuo. Minusta alkaa tuntua tosiaan sille että Sonata on löytänyt itselleen hyvän ystävän (mutta ei edelleenkään missään tapauksessa voittajaansa :D). Hieno bändi oikeesti, musta tuntuu että tätä tuun popittaa sitten vuoden päästä keväällä, kun kirjoitan sen hissan. Kivaa kertausta musiikin muodossa.
Ja sitten vielä asiasta kukkaruukkuun, eikun Sonataan.
Eli Sonatalta oli taas tullut Kakkoslaatu -productionsin kaunis video uuden levyn tekemisestä. Tuossa on ensimmäinen osa, ja kaksi muuta on tulossa myöhemmin. :D Aina yhtä kaunista katsottavaa tuo Kakon häsläily.
Mutta nyt, jätän uppoavan laivan kun vielä kerkiän, ja lähden sähläilemään kasaan tämän päivän juttuja.
Kaunista päivää itse kullekkin
Nightingale
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
There is no enemy, there is no victory.
Oookkei. Nyt siis vihdoinviimein selvisin taas kirjoittelemaan tänne, ja kirjoitan nyt niin paljon kuin vain kerkiän, aloittaen tietenkin viime viikonlopusta jota fiilistelin Annan luona.
Okei, eli tästä se kaikki lähti. Saimme raahattua majoituspaikkaamme, aivan ihanalle saunamökille kaikenmoista kamaa ja ennenkaikkea tietenkin läppärin, josta sitten koko sielläoloaikamme popitimme enemmän tai vähemmän sivistävää, mutta erittäin fiilistelykelpoista musiikkia. Toinen operaatio oli myös viikonloppuna katsottavien elokuvien päättäminen, sillä minä raahasin mukanani aimo läjän leffoja tuolta rakkaasta hyllystäni, mm. Moulin Rouge, Noin 7 veljestä, Man in the Iron Mask, Repo! The Genetic Opera, Kuninkaan puhe, Sweeney Todd jne. Lopulta, ihan oikeasti tuskaisten päätösten jälkeen, päädyimme kolmeen elokuvaan, jotka olivat:
Amélie, Mamma Mia! ja Moulin Rouge! Eli kaksi musikaalia ja yksi muutenvaan härö hyvänmielen elokuva. Kyllä minulle kelpaa. :D Aloitimme perjantai-iltana Mamma Mia!:lla ja jatkoimme urakkaa lauantaina katsomalla päivällä Amélien ja illalla Moulin Rougen.
Niin, ja tokihan minulta unohtui ihan kokonaan esittelemättä vielä tuo Annan kaunis poseeraus takan kanssa, ja meidän ehdoton ylpeydenaiheemme. Me tosiaan kun mentiin tuonne saunamökille niin sitten käskettiin vahtia, ettei tuo takka sammu että lämpiäis se kämppä, ja no meidän tuurillahan se tosiaan sammui. Olisiko peräti ollut niin, että Annakulta meni esittelemään sitä että kuinka hyvin se palaa, kun sille antaa vähän ilmaa ja sitten.. :D Ja me kun sitä yritettiin kaikilla konsteilla saada syttymään, älyttömän nauramisen ja panikoinnin ohessa. Ilmeisesti emme ole aivan ruudinkeksijöitä tässä takkapolitiikassa, mutta jokatapauksessa saimme sen upeasti syttymään, ja ihaillessamme onnistumistamme tulimme varmaan jatkuvasti koputelleeksi puuhun, ettei se sammuisi. Ja Mikollehan ei tästä sitten kerrota, kuten sovittiin, mutta onneksi se ei lue tätä blogia! Hyshys vaan muutkin lukijat.
Tässä sitten näkyy taas vähän meidän valtakuntaamme. Tietokoneen asetimme taktisesti sängyn viereen tuohon penkille leffojen katselua varten että saatiin sitten lösötä sängyllä. Sitten noissa kuvissa näkyy myös minun ylisöpöt muumilakanat (♥). Tykkäsin kovin. Minä sain tapeltua itselleni suurella urheudella tuon seinänvieruspaikan, koska en varmasti olisi osannut nukkua tuossa reunalla. Varmasti olisin mätkähtänyt alas tuhoisin seurauksin (parinkymmenen sentin pudotukseen voi varmasti kuolla!)
Lisäksi kuvassa näkyy meidän mässymme, joita tuli tosiaan hieman ostettua. Kaupasta mukaan tarttui Aarrearkku-pussi, Geisha-suklaalevy ja Susupussi. Lisäksi, voin kertoa, että minun rakas emäntäni ei tosiaankaan pitänyt minua nälässä koko vierailun aikana, vaan ruokaa kyllä riitti. Kaikki kunnia Annalle hyvästä emännyydestä.
Niin, mutta millekkäs me sitä sitten näytettiinkään? En ole aivan varma, miten tätä materiaalia uskaltaa tänne laittaa, mutta katsotaan..
Että semmoista. PYJAMABILEEEEET :DD
Lisäksihän meidän luonamme vierailivat Sammalisenlahden tosimiehet Eeppa ja Aappa, jotka olivat erittäin ihania uusia tuttavuuksia. He viipyivät jonkin aikaa meidän seuranamme ja minun täytyy kyllä myöntää että olen aivan myyty näiden herrasmiesten suhteen. Hienoja, komeita miehiä. Harmi, että Eeppa ja Aappa eivät halunneet kuviaan internet-levitykseen, joten joudun jättämään kuvamateriaalin pois tälläkertaa tästä kenties hienoimmasta kohtaamisesta koskaan.
No, perjantai-iltana, tai oikeammin lauantaiyönä selvisimme sitten viimein joskus kolmen maissa aamulla nukkumaan, ja täytyy myöntää että nukuin vähän levottomasti. Johtui kyllä varmaan siitä että aivan vieras nukkumapaikka, niin siinä tahtoo usein käydä niin. Aamulla sitten heräsimme jo yhdeksältä ja kampeuduimme ylös ja syömään.
Lauantain ohjelmanumerona oli sitten myös ulkoilua:
Kaikkihan siis oli harvinaislaatuisen hämmentävää. Alma kirmaili pitkinpoikin jäällä ja oli oikein aawwws c:
Sitten illalla koomailtuamme menimme katsomaan Sammon peliä varsin ekstempporee -lähdöllä. :D Siellä sitten fiilisteltiin kuka mitäkin, Anna Even seuraa ja peliä, minä keskityin taas ehkä enemmän siihen jonka kainalossa istuin. No, mutta, jännä peli oli vaikka Sampo hävisikin. :DD Sitten jouduimme kävelemään Annan luokse, mutta se oli lähinnä ihan mukava iltakävely. Mikkokin seuraili mukana vähän matkaa, kunnes sitten jäi matkalla kotiinsa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantai-ilta oli huomattavasti koomaisempi kuin perjantai-ilta. Edes Eeppa ja Aappa eivät tulleet enää käymään, vaikka niiden oli kyllä tarkoitus. Simahdimme onnellisesti yhden aikoihin yöllä. Aamulla sitten oli ylösnousemus jälleen yhdeksältä, vaikka epäusko meinasikin iskeä siihen että jaksetaanko nousta. Noustiin kuitenkin, ja sitten kun nuo yhdet viimein selvisivät hakemaan niin unohtuivat vielä vähintään tunniksi rupattelemaan ja päiväkahveja juomaan.. Se on vaikeeta vaan ottaa tyttö ja lähteä :DD Tosin eipä mulla nyt NIIN hirvee kiire poiskaan ollut.
Kotimatkalla sitten selvisi että ai, kappas, meillä oli käyny yksi pieni virpoja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, enkähän minä tietenkään ollut kotona! Kyllä vähän harmitti, olisin halunnut niin kovin nähdä naapurin pikkupojan noitana, awwws c:
No mutta joooo. Sitten viikollakin tapahtui yhtä sun toista, käytiin naapurissa kattomassa vanhojentanssidvd, mutta se kyllä pätki aika helkkaristi eikä siitä sitten oikein tahtonut tulla mitään, niissä laitteissa oli vissiin jotain vikaa. Sitten torstaina menin taas käymään Mikon luona kivasti koulun jälkeen, ja mukava vierailu oli kuten aina :D Lukuunottamatta sitä, että kun piti kävellä siellä satamassa kun Mikko kävi kesätyöhaastiksessa.. Muuten hyvä, mutta jostain olikin iskenyt helvetinmoinen lumisade ja pyrytys yllättäen, ja koko matkan tuli lunta minkä kerkesi. Siinä sitten oltiin sataprosenttisen lumisia, kun perille päästiin, ja lumisade jatkui vielä paluumatkallakin. Mutta kohtalon vittuiluhan näkyi vasta myöhemmin; heti, kun päästiin Mikon talon nurkalle, lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terää. Näillä keleillä on jotain meidän suhdetta vastaan.. :D Tosin tässähän oletettiin, että se on Mother Precious Sunshine taas asialla.
Tämä viikonloppu onkin sen jälkeen mennyt kivasti opiskellessa. Olen saanut perjantaina sen hiton historian lukupäiväkirjan tehtyä (oikeastihan sen piti olla torstaiksi valmis) ja ymppäsin ruotsin sanatkin yhteen kasaan lukemisen helpottamiseksi. Lauantaipäivän taistelin sitten matematiikantehtävien kanssa, ja sainkin 23 tehtyä, mikä oli mielestäni hyvä päiväsaldo. Tälle päivää olenkin sitten kirjoittanut äikän lokikirjaa kymmenen sivun verran ja yrittänyt (nimenomaan vain yrittänyt) opiskella yhteiskuntaoppia. Saa nähdä mitä on huomiselle ohjelmassa, villi veikkaukseni tosin on että matematiikkaahan sitä siellä.
Niin, ja kävihän meillä lauantaina myös vieraita. Aamukymmenen maissa naapurin emäntä soittelee, että ollaanko kotona, että jos tulevat Mirvan kanssa käymään ja parit ristikontrat pelaamaan kun Mirvan piti sitten kahden jälkeen olla menossa Kuopiota kohti, että muuten olisivat illalla tulleet käymään. No, eipä meillä mitään ollut ja he tulivat. Täytyy myöntää, että oli harvinaisen tappiollinen ilta, mutta ei se mitään, henkisesti olemme aina voittajia! :D Mutta sitten tämä emäntä sai päähänsä että tulisi illalla katsomaan leffaa meidän kanssa, kun meillä oli mumman kanssa muutenkin suunnitteilla leffankatsomisen jatkaminen. Iltalypsyn jälkeen sitä sitten tuli taas vieraita, ja saunottuamme ja syötyämme päästiin katsomaan elokuvia. Ja mitäs me katsoimmekaan? Villejä veikkauksia? KYLLÄ, arvasitte aivan oikein!
Mitäpäs sitä muutakaan. Ja millonkas me katottiin nuo viimeksi? Pari viikkoa takaperin? Ei herrajesta. No, kuitenkin niitä sitä alettiin taas kattomaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että jonkun parinkymmenen minuutin jälkeen Kaunista Veeraa minä tajusin että hittovie minä tätä jaksa katsoa, ja taktisesti pakenin paikalta ja menin soittamaan uudestaan Mikolle. Olin soittanut sille jo aiemmin samana päivänä, mutta juttu jäi taas mumman takia kesken enkä mielestäni saanut puhuttua tarpeeksi, niin soitin uudestaan. Ja puheluhan oli kevyen mittainen, jonkun viitisenkymmentä minuuttia. Kunnes mumma hieman hermostui (ja Kaunis Veera loppui ja piti vaihtaa Kulkurin valssiin). :D
No mutta joo. Meillä on mumman kanssa ollut tässä pääsiäislomalla eräs toinenkin projekti, nimittäin ollaan katsottu Myrskyluodon Maijaa.
Tätähän minun ei nyt pitäisi kenties myöntää, että maineeni säilyisi edes jotenkin, mutta en voi vastustaa kiusausta. Katsottiin siis tänään kaksi viimeistä jaksoa tätä yhteensä kuusiosaista sarjaa, ollaan tehty sillä periaatteella että kaksi illassaan. No, mutta nyt kävi niin, etten saanut katsottua viimeistä osaa itkemättä, en sitten millään! Oikeasti saa olla aika hyvä sarja jos saa minut itkemään (Postia pappi Jaakobille ja Sormusten herrat tästä loistavia esimerkkejä). Ja vaikka tämän pitäisi kuulua siihen sarjaan, että enhän minä tämmöisestä pidä, niin pakko sanoa että se oli ihan oikeasti ihan hyvä. Katsokaa joskus, jos elämän tylsyys iskee ja aikaa on naapureille jaettavaksi.
Mutta nyt minun oikeastaan pitää lähteä nukkumaan, sillä kello alkaa uhkaavasti lähestyä puolta kahtatoista ja huominen on viimeinen aamu, kun saan nukkua taas pitkään.
Hyvät yöt, kauniit unet ja ciao kaikki,
Nightingale
P.S. Paljon jäi varmaan sanomatta ja joissakin asioissa sekoilin, mutta tähän kellonaikaan ei enää mietitä turhia..
Oh mothers wipe your tears
Your sons will rest a million years
Found their peace at last
As foe turned to friend
And forgive
And they knew they would die.
Okei, eli tästä se kaikki lähti. Saimme raahattua majoituspaikkaamme, aivan ihanalle saunamökille kaikenmoista kamaa ja ennenkaikkea tietenkin läppärin, josta sitten koko sielläoloaikamme popitimme enemmän tai vähemmän sivistävää, mutta erittäin fiilistelykelpoista musiikkia. Toinen operaatio oli myös viikonloppuna katsottavien elokuvien päättäminen, sillä minä raahasin mukanani aimo läjän leffoja tuolta rakkaasta hyllystäni, mm. Moulin Rouge, Noin 7 veljestä, Man in the Iron Mask, Repo! The Genetic Opera, Kuninkaan puhe, Sweeney Todd jne. Lopulta, ihan oikeasti tuskaisten päätösten jälkeen, päädyimme kolmeen elokuvaan, jotka olivat:
Amélie, Mamma Mia! ja Moulin Rouge! Eli kaksi musikaalia ja yksi muutenvaan härö hyvänmielen elokuva. Kyllä minulle kelpaa. :D Aloitimme perjantai-iltana Mamma Mia!:lla ja jatkoimme urakkaa lauantaina katsomalla päivällä Amélien ja illalla Moulin Rougen.
Niin, ja tokihan minulta unohtui ihan kokonaan esittelemättä vielä tuo Annan kaunis poseeraus takan kanssa, ja meidän ehdoton ylpeydenaiheemme. Me tosiaan kun mentiin tuonne saunamökille niin sitten käskettiin vahtia, ettei tuo takka sammu että lämpiäis se kämppä, ja no meidän tuurillahan se tosiaan sammui. Olisiko peräti ollut niin, että Annakulta meni esittelemään sitä että kuinka hyvin se palaa, kun sille antaa vähän ilmaa ja sitten.. :D Ja me kun sitä yritettiin kaikilla konsteilla saada syttymään, älyttömän nauramisen ja panikoinnin ohessa. Ilmeisesti emme ole aivan ruudinkeksijöitä tässä takkapolitiikassa, mutta jokatapauksessa saimme sen upeasti syttymään, ja ihaillessamme onnistumistamme tulimme varmaan jatkuvasti koputelleeksi puuhun, ettei se sammuisi. Ja Mikollehan ei tästä sitten kerrota, kuten sovittiin, mutta onneksi se ei lue tätä blogia! Hyshys vaan muutkin lukijat.
Tässä sitten näkyy taas vähän meidän valtakuntaamme. Tietokoneen asetimme taktisesti sängyn viereen tuohon penkille leffojen katselua varten että saatiin sitten lösötä sängyllä. Sitten noissa kuvissa näkyy myös minun ylisöpöt muumilakanat (♥). Tykkäsin kovin. Minä sain tapeltua itselleni suurella urheudella tuon seinänvieruspaikan, koska en varmasti olisi osannut nukkua tuossa reunalla. Varmasti olisin mätkähtänyt alas tuhoisin seurauksin (parinkymmenen sentin pudotukseen voi varmasti kuolla!)
Lisäksi kuvassa näkyy meidän mässymme, joita tuli tosiaan hieman ostettua. Kaupasta mukaan tarttui Aarrearkku-pussi, Geisha-suklaalevy ja Susupussi. Lisäksi, voin kertoa, että minun rakas emäntäni ei tosiaankaan pitänyt minua nälässä koko vierailun aikana, vaan ruokaa kyllä riitti. Kaikki kunnia Annalle hyvästä emännyydestä.
Niin, mutta millekkäs me sitä sitten näytettiinkään? En ole aivan varma, miten tätä materiaalia uskaltaa tänne laittaa, mutta katsotaan..
Että semmoista. PYJAMABILEEEEET :DD
Lisäksihän meidän luonamme vierailivat Sammalisenlahden tosimiehet Eeppa ja Aappa, jotka olivat erittäin ihania uusia tuttavuuksia. He viipyivät jonkin aikaa meidän seuranamme ja minun täytyy kyllä myöntää että olen aivan myyty näiden herrasmiesten suhteen. Hienoja, komeita miehiä. Harmi, että Eeppa ja Aappa eivät halunneet kuviaan internet-levitykseen, joten joudun jättämään kuvamateriaalin pois tälläkertaa tästä kenties hienoimmasta kohtaamisesta koskaan.
No, perjantai-iltana, tai oikeammin lauantaiyönä selvisimme sitten viimein joskus kolmen maissa aamulla nukkumaan, ja täytyy myöntää että nukuin vähän levottomasti. Johtui kyllä varmaan siitä että aivan vieras nukkumapaikka, niin siinä tahtoo usein käydä niin. Aamulla sitten heräsimme jo yhdeksältä ja kampeuduimme ylös ja syömään.
Lauantain ohjelmanumerona oli sitten myös ulkoilua:
Sitten illalla koomailtuamme menimme katsomaan Sammon peliä varsin ekstempporee -lähdöllä. :D Siellä sitten fiilisteltiin kuka mitäkin, Anna Even seuraa ja peliä, minä keskityin taas ehkä enemmän siihen jonka kainalossa istuin. No, mutta, jännä peli oli vaikka Sampo hävisikin. :DD Sitten jouduimme kävelemään Annan luokse, mutta se oli lähinnä ihan mukava iltakävely. Mikkokin seuraili mukana vähän matkaa, kunnes sitten jäi matkalla kotiinsa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantai-ilta oli huomattavasti koomaisempi kuin perjantai-ilta. Edes Eeppa ja Aappa eivät tulleet enää käymään, vaikka niiden oli kyllä tarkoitus. Simahdimme onnellisesti yhden aikoihin yöllä. Aamulla sitten oli ylösnousemus jälleen yhdeksältä, vaikka epäusko meinasikin iskeä siihen että jaksetaanko nousta. Noustiin kuitenkin, ja sitten kun nuo yhdet viimein selvisivät hakemaan niin unohtuivat vielä vähintään tunniksi rupattelemaan ja päiväkahveja juomaan.. Se on vaikeeta vaan ottaa tyttö ja lähteä :DD Tosin eipä mulla nyt NIIN hirvee kiire poiskaan ollut.
Kotimatkalla sitten selvisi että ai, kappas, meillä oli käyny yksi pieni virpoja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, enkähän minä tietenkään ollut kotona! Kyllä vähän harmitti, olisin halunnut niin kovin nähdä naapurin pikkupojan noitana, awwws c:
No mutta joooo. Sitten viikollakin tapahtui yhtä sun toista, käytiin naapurissa kattomassa vanhojentanssidvd, mutta se kyllä pätki aika helkkaristi eikä siitä sitten oikein tahtonut tulla mitään, niissä laitteissa oli vissiin jotain vikaa. Sitten torstaina menin taas käymään Mikon luona kivasti koulun jälkeen, ja mukava vierailu oli kuten aina :D Lukuunottamatta sitä, että kun piti kävellä siellä satamassa kun Mikko kävi kesätyöhaastiksessa.. Muuten hyvä, mutta jostain olikin iskenyt helvetinmoinen lumisade ja pyrytys yllättäen, ja koko matkan tuli lunta minkä kerkesi. Siinä sitten oltiin sataprosenttisen lumisia, kun perille päästiin, ja lumisade jatkui vielä paluumatkallakin. Mutta kohtalon vittuiluhan näkyi vasta myöhemmin; heti, kun päästiin Mikon talon nurkalle, lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terää. Näillä keleillä on jotain meidän suhdetta vastaan.. :D Tosin tässähän oletettiin, että se on Mother Precious Sunshine taas asialla.
Tämä viikonloppu onkin sen jälkeen mennyt kivasti opiskellessa. Olen saanut perjantaina sen hiton historian lukupäiväkirjan tehtyä (oikeastihan sen piti olla torstaiksi valmis) ja ymppäsin ruotsin sanatkin yhteen kasaan lukemisen helpottamiseksi. Lauantaipäivän taistelin sitten matematiikantehtävien kanssa, ja sainkin 23 tehtyä, mikä oli mielestäni hyvä päiväsaldo. Tälle päivää olenkin sitten kirjoittanut äikän lokikirjaa kymmenen sivun verran ja yrittänyt (nimenomaan vain yrittänyt) opiskella yhteiskuntaoppia. Saa nähdä mitä on huomiselle ohjelmassa, villi veikkaukseni tosin on että matematiikkaahan sitä siellä.
Niin, ja kävihän meillä lauantaina myös vieraita. Aamukymmenen maissa naapurin emäntä soittelee, että ollaanko kotona, että jos tulevat Mirvan kanssa käymään ja parit ristikontrat pelaamaan kun Mirvan piti sitten kahden jälkeen olla menossa Kuopiota kohti, että muuten olisivat illalla tulleet käymään. No, eipä meillä mitään ollut ja he tulivat. Täytyy myöntää, että oli harvinaisen tappiollinen ilta, mutta ei se mitään, henkisesti olemme aina voittajia! :D Mutta sitten tämä emäntä sai päähänsä että tulisi illalla katsomaan leffaa meidän kanssa, kun meillä oli mumman kanssa muutenkin suunnitteilla leffankatsomisen jatkaminen. Iltalypsyn jälkeen sitä sitten tuli taas vieraita, ja saunottuamme ja syötyämme päästiin katsomaan elokuvia. Ja mitäs me katsoimmekaan? Villejä veikkauksia? KYLLÄ, arvasitte aivan oikein!
Mitäpäs sitä muutakaan. Ja millonkas me katottiin nuo viimeksi? Pari viikkoa takaperin? Ei herrajesta. No, kuitenkin niitä sitä alettiin taas kattomaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että jonkun parinkymmenen minuutin jälkeen Kaunista Veeraa minä tajusin että hittovie minä tätä jaksa katsoa, ja taktisesti pakenin paikalta ja menin soittamaan uudestaan Mikolle. Olin soittanut sille jo aiemmin samana päivänä, mutta juttu jäi taas mumman takia kesken enkä mielestäni saanut puhuttua tarpeeksi, niin soitin uudestaan. Ja puheluhan oli kevyen mittainen, jonkun viitisenkymmentä minuuttia. Kunnes mumma hieman hermostui (ja Kaunis Veera loppui ja piti vaihtaa Kulkurin valssiin). :D
No mutta joo. Meillä on mumman kanssa ollut tässä pääsiäislomalla eräs toinenkin projekti, nimittäin ollaan katsottu Myrskyluodon Maijaa.
Tätähän minun ei nyt pitäisi kenties myöntää, että maineeni säilyisi edes jotenkin, mutta en voi vastustaa kiusausta. Katsottiin siis tänään kaksi viimeistä jaksoa tätä yhteensä kuusiosaista sarjaa, ollaan tehty sillä periaatteella että kaksi illassaan. No, mutta nyt kävi niin, etten saanut katsottua viimeistä osaa itkemättä, en sitten millään! Oikeasti saa olla aika hyvä sarja jos saa minut itkemään (Postia pappi Jaakobille ja Sormusten herrat tästä loistavia esimerkkejä). Ja vaikka tämän pitäisi kuulua siihen sarjaan, että enhän minä tämmöisestä pidä, niin pakko sanoa että se oli ihan oikeasti ihan hyvä. Katsokaa joskus, jos elämän tylsyys iskee ja aikaa on naapureille jaettavaksi.
Mutta nyt minun oikeastaan pitää lähteä nukkumaan, sillä kello alkaa uhkaavasti lähestyä puolta kahtatoista ja huominen on viimeinen aamu, kun saan nukkua taas pitkään.
Hyvät yöt, kauniit unet ja ciao kaikki,
Nightingale
P.S. Paljon jäi varmaan sanomatta ja joissakin asioissa sekoilin, mutta tähän kellonaikaan ei enää mietitä turhia..
Oh mothers wipe your tears
Your sons will rest a million years
Found their peace at last
As foe turned to friend
And forgive
And they knew they would die.
perjantai 30. maaliskuuta 2012
Ulkoilupäivä
Heijssan jälleen!
Meillä oli eilen lukion yltiöhieno ulkoilupäivä, ja ajattelin nyt vähän kertoa meinigeistä.
Eli, eilen aamullahan me mentiin sinne Kakolle virallisesti järkkäilemään juttuja aamukymmeneltä Lauran kyydillä, eli ahdettiin seitsemän ihmistä yhteen autoon ja vielä epämääräisempi kasa tavaraa mukaan. Fläppitaulun kanssa meinasi olla ne suurimmat ongelmat, ja sen ahduttaminen auton peräkonttiin meinasi olla aikamoista tetristä. Mutta juuri ja juuri onnistuimme, ja se lähti mukaan :D
Paikan päällä rupesimme pystyttämään juttuja sitten kasaan, ja sekös vasta oli hämmentävää säätämistä. Siitä ehkä kertovatkin nämä pari kuvaa:
Meidän järjestäjäporukka kyllä häröili vähän omiaan. Pyysin nätisti että poseeraisivat tuon fläppitaulun ympärillä silleen tyylikkäästi, niin sitten siitä tuli tuommoinen... :DD mutta kyllä se kuvastaa jotenkin porukkaa tosi hyvin, ja Laura on yllättäen ainoa joka tekee jotain järkevää kun muut vaan posettaa kameralle :D No mutta niin. Sitten tuossa kuvassahan näkyy tosiaan nuo meidän suunnitellut tehtäväpisteet:
1) Ensin oli jalkapallopiste kaiken huipulla, jossa sähläilivät Niko ja Eve. Karusti pystyttivät hankijalkapallon tuon Kakkomäen huipulle, kun ei muualla ollut oikein potentiaalista tilaa. Siinä oli itse kullekkin älytön kuntoilumomentti, kun saivat kiivetä sitä mäkeä ylös. Tältä pisteeltä aloittivat meidän aateekoo-luokan ylpeys True Nerds ja Pilikkijät (jos nyt osasin kirjoittaa joukkueen nimen virallisesti oikein.)
2) Toisena pisteenä oli Stigakelkkailu, eli joukkueen jokaisen jäsenen piti ilmeisesti laskea Stigakelkalla pujottelurata alas, aikaa vastaan. Laura oli ainakin tällä pisteellä sähläämässä, jos oikeassa olen. Meidän opettajien tiimi, Mestariopet, aloitti tältä pisteeltä.
3) Seuraava piste oli lumiukonrakennuskisa, jota Anna hoiti mestarillisesti! Ideana oli ilmeisimmin, että korkeimman lumiukon (tietyssä ajassa?) taiteillut tiimi voitti. Tämä oli se meidän kenties eniten luovuutta vaatinut piste. Täällä aloitti Team Nimetön.
4) Neljäntenä lajina vuoroon tuli Mikon säätämä tandemhiihto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatus oli, että kolme ihmistä samoille suksille ja kiertämään enemmän tai vähemmän helppo rata läpi mahdollisimman nopeasti. Täältä aloittivat Lasikukot.
5) Viides ja viimeinen piste oli minun ja Marin vetämä frisbeegolf. Tätä lajia en sen paremmin osaa selittää, mutta ajatus oli viskoa frisbeetä semmoisiin maalisystemskeihin ja mahdollisimman vähillä heitoilla selvittää koko rata. Tässä voittajajoukkue sai 10 heitolla kaikki 5 maalia läpi, eli tosi kovat pohjat, ja lisäksi viimeinen heitto meni ykkösellä sisään. Meidän pisteeltä aloittivat Thö Vinnerz ja alkavan poikien joukkue.
No mutta tosiaan, että semmoinen lajien esittely. Pystytettiin tuonne kaikki niin pitkälle kuin vaan saatiin aikaiseksi, ja sitten vähän sählättiin muutakin. Siitä vielä ehkä muutama kuva: näissä oltiin menossa ja pystytettiin hankijalkapallokenttää tuonne Kakkomäen huipulle, ja hankea tosissaan riitti, ja tolppienkin pystyttämisessä piti käyttää luovuutta jossei halunnut tarpoa yli polven ulottuvassa hangessa. :D
Nojoo, mutta että näin. Sitten kun oltiin saatu kaikki sillähetkellä mahdollinen pystyyn, ahtauduimme jälleen autoon ja mentiin koululle syömään. Syötyämme kerättiin loputkin Kakolle menevät tavarat, eli makkarat, juomiset sun muut mukaan ja lähdettiin takaisin pystyttämään ihan vihoviimeisetkin pisteet (kuten meidän frisbeegolf) ennen kilpailijoiden ja muun yleisön tuloa :D Väkeä itseasiassa alkoi tippua paikalle, kun me Marin kanssa säädettiin tuskaisesti niitä frisbeegolftolppia pystyyn, mutta saatiin kuitenkin kaikki valmiiks ennen sen suurempaa yleisöryntäystä (alias linja-autolastin tuloa).
Sitten kun oltiin saatu omat lajimme purkkiin ja kaikki olivat kiertäneet meidän pisteellä, me jatkettiin jälleen mäenlaskulla ja viipotettiin hervottomia kisoja Kakkomäen päältä pulkalla, ja voin kertoa että se olin kyllä varmasti minä joka sai ne lumet naamalleen kun laskettiin Mikonkin kanssa, koska minä jouduin aina istumaan edessä :DD Mutta ei se mitään, tajuttoman hauskaa oli silti. Varsinkin meidän viimeinen lasku oli aika hurja. :D
Niin, ja sitten kun kertanousu mäen päälle päästiin hissillä pulkkien kyydissä, ja minä ja Anna ahtauduttiin yhteen pulkkaan nousemaan, mutta joskus mäen puolivälin jälkeen huipulle tulleelta Partaselta karkasi pulkka alamäkeen ja se laski suoraan meihin. Minä tipahdin pulkasta ja raahasin sitten sen perhanan karkurin huipulle asti kävellen, Anna taktisesti nousi hissillä lopunmatkaa. Lisäksi samalla laskukertaa me pelastettiin Partasen hattu, kun se lensi sen päästä laskussa ja sattui meidän tielle :D Eli me tosissaan saatiin noukkia sen tavaroita matkan varrelta.
Sitten vielä loppuun kuvia ihanista naisista <3
Mutta nyt minun on tosiaan livistettävä, koska menen tänä viikonloppuna vihdoin ja viimein ja suurten taistelujen jälkeen sinne Annan luokse, ja minun tavarat on vielä vähän hukassa.
Eli kattellaan immeiset,
Nightingale
P.S. Jos täällä on joku kuva, joka ei missään tapauksessa saisi olla täällä, niin ilmoitelkaa, minä poistan kyllä sen sitten enemmän tai vähemmän vastahakoisesti :D
P.P.S. Tulipas sekava merkintä, en varmaan muistanut kertoa ihan kaikkea olennaista. JA NIIN, ME SYÖTIIN HYVÄÄ MAKKARAA :D
Meillä oli eilen lukion yltiöhieno ulkoilupäivä, ja ajattelin nyt vähän kertoa meinigeistä.
Eli, eilen aamullahan me mentiin sinne Kakolle virallisesti järkkäilemään juttuja aamukymmeneltä Lauran kyydillä, eli ahdettiin seitsemän ihmistä yhteen autoon ja vielä epämääräisempi kasa tavaraa mukaan. Fläppitaulun kanssa meinasi olla ne suurimmat ongelmat, ja sen ahduttaminen auton peräkonttiin meinasi olla aikamoista tetristä. Mutta juuri ja juuri onnistuimme, ja se lähti mukaan :D
Paikan päällä rupesimme pystyttämään juttuja sitten kasaan, ja sekös vasta oli hämmentävää säätämistä. Siitä ehkä kertovatkin nämä pari kuvaa:
Meidän järjestäjäporukka kyllä häröili vähän omiaan. Pyysin nätisti että poseeraisivat tuon fläppitaulun ympärillä silleen tyylikkäästi, niin sitten siitä tuli tuommoinen... :DD mutta kyllä se kuvastaa jotenkin porukkaa tosi hyvin, ja Laura on yllättäen ainoa joka tekee jotain järkevää kun muut vaan posettaa kameralle :D No mutta niin. Sitten tuossa kuvassahan näkyy tosiaan nuo meidän suunnitellut tehtäväpisteet:
1) Ensin oli jalkapallopiste kaiken huipulla, jossa sähläilivät Niko ja Eve. Karusti pystyttivät hankijalkapallon tuon Kakkomäen huipulle, kun ei muualla ollut oikein potentiaalista tilaa. Siinä oli itse kullekkin älytön kuntoilumomentti, kun saivat kiivetä sitä mäkeä ylös. Tältä pisteeltä aloittivat meidän aateekoo-luokan ylpeys True Nerds ja Pilikkijät (jos nyt osasin kirjoittaa joukkueen nimen virallisesti oikein.)
2) Toisena pisteenä oli Stigakelkkailu, eli joukkueen jokaisen jäsenen piti ilmeisesti laskea Stigakelkalla pujottelurata alas, aikaa vastaan. Laura oli ainakin tällä pisteellä sähläämässä, jos oikeassa olen. Meidän opettajien tiimi, Mestariopet, aloitti tältä pisteeltä.
3) Seuraava piste oli lumiukonrakennuskisa, jota Anna hoiti mestarillisesti! Ideana oli ilmeisimmin, että korkeimman lumiukon (tietyssä ajassa?) taiteillut tiimi voitti. Tämä oli se meidän kenties eniten luovuutta vaatinut piste. Täällä aloitti Team Nimetön.
4) Neljäntenä lajina vuoroon tuli Mikon säätämä tandemhiihto. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ajatus oli, että kolme ihmistä samoille suksille ja kiertämään enemmän tai vähemmän helppo rata läpi mahdollisimman nopeasti. Täältä aloittivat Lasikukot.
5) Viides ja viimeinen piste oli minun ja Marin vetämä frisbeegolf. Tätä lajia en sen paremmin osaa selittää, mutta ajatus oli viskoa frisbeetä semmoisiin maalisystemskeihin ja mahdollisimman vähillä heitoilla selvittää koko rata. Tässä voittajajoukkue sai 10 heitolla kaikki 5 maalia läpi, eli tosi kovat pohjat, ja lisäksi viimeinen heitto meni ykkösellä sisään. Meidän pisteeltä aloittivat Thö Vinnerz ja alkavan poikien joukkue.
No mutta tosiaan, että semmoinen lajien esittely. Pystytettiin tuonne kaikki niin pitkälle kuin vaan saatiin aikaiseksi, ja sitten vähän sählättiin muutakin. Siitä vielä ehkä muutama kuva: näissä oltiin menossa ja pystytettiin hankijalkapallokenttää tuonne Kakkomäen huipulle, ja hankea tosissaan riitti, ja tolppienkin pystyttämisessä piti käyttää luovuutta jossei halunnut tarpoa yli polven ulottuvassa hangessa. :D
Nojoo, mutta että näin. Sitten kun oltiin saatu kaikki sillähetkellä mahdollinen pystyyn, ahtauduimme jälleen autoon ja mentiin koululle syömään. Syötyämme kerättiin loputkin Kakolle menevät tavarat, eli makkarat, juomiset sun muut mukaan ja lähdettiin takaisin pystyttämään ihan vihoviimeisetkin pisteet (kuten meidän frisbeegolf) ennen kilpailijoiden ja muun yleisön tuloa :D Väkeä itseasiassa alkoi tippua paikalle, kun me Marin kanssa säädettiin tuskaisesti niitä frisbeegolftolppia pystyyn, mutta saatiin kuitenkin kaikki valmiiks ennen sen suurempaa yleisöryntäystä (alias linja-autolastin tuloa).
Sitten kun oltiin saatu omat lajimme purkkiin ja kaikki olivat kiertäneet meidän pisteellä, me jatkettiin jälleen mäenlaskulla ja viipotettiin hervottomia kisoja Kakkomäen päältä pulkalla, ja voin kertoa että se olin kyllä varmasti minä joka sai ne lumet naamalleen kun laskettiin Mikonkin kanssa, koska minä jouduin aina istumaan edessä :DD Mutta ei se mitään, tajuttoman hauskaa oli silti. Varsinkin meidän viimeinen lasku oli aika hurja. :D
Niin, ja sitten kun kertanousu mäen päälle päästiin hissillä pulkkien kyydissä, ja minä ja Anna ahtauduttiin yhteen pulkkaan nousemaan, mutta joskus mäen puolivälin jälkeen huipulle tulleelta Partaselta karkasi pulkka alamäkeen ja se laski suoraan meihin. Minä tipahdin pulkasta ja raahasin sitten sen perhanan karkurin huipulle asti kävellen, Anna taktisesti nousi hissillä lopunmatkaa. Lisäksi samalla laskukertaa me pelastettiin Partasen hattu, kun se lensi sen päästä laskussa ja sattui meidän tielle :D Eli me tosissaan saatiin noukkia sen tavaroita matkan varrelta.
Sitten vielä loppuun kuvia ihanista naisista <3
Mutta nyt minun on tosiaan livistettävä, koska menen tänä viikonloppuna vihdoin ja viimein ja suurten taistelujen jälkeen sinne Annan luokse, ja minun tavarat on vielä vähän hukassa.
Eli kattellaan immeiset,
Nightingale
P.S. Jos täällä on joku kuva, joka ei missään tapauksessa saisi olla täällä, niin ilmoitelkaa, minä poistan kyllä sen sitten enemmän tai vähemmän vastahakoisesti :D
P.P.S. Tulipas sekava merkintä, en varmaan muistanut kertoa ihan kaikkea olennaista. JA NIIN, ME SYÖTIIN HYVÄÄ MAKKARAA :D
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Pienisuuri Sonatamerkintä c:
Okei, nyt ei pieni sydän enää kestä. Tässä se tulee. LE SONATAIHKUTUSMERKINTÄ :DD
KOSKA SIIS.Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, niin Sonatan uusi levy, Stones Grow Her Name, ilmestyy 18. päivä toukokuuta vuonna 2012. Tai itseasiassa taitaisin saada sen jo aiemminkin, koska tokihan suomeen jätkät julkasee levynsä aiemmin, eli ennakkotilauksella näkyis olevan julkaisupäivä 16. toukokuuta. Eniweis, enigeis.
Tuon kaunokaisen nyt kun vaan saisi äkkiä ennakkotilaukseen, niin voisin olla onnellinen. Koska en malta odottaa sen saamista, enkä kestä epätietoisuutta joka seuraa sitä että tuota ei ole vielä tilattu.
1. Only The Broken Hearts (Make You Beautiful)
2. Shitload of Money
3. Losing My Insanity
4. Somewhere Close To You
5. I Have A Right
6. Alone In Heaven
7. The Day
8. Cinderblox
9. Don't Be Mean
10. Wildfire, Part:II - One With The Mountain
11. Wildfire, Part:III - Wildfire Town, Population: 0
+ Bonusbiisi:
12. Tonight I Dance Alone
Biisilistahan näyttää tälle. Jotenkin nuo biisien nimet on aina hämmentäneet minua, mutta oon kyllä ihan satavarma että kaikki biisit tulee olemaan taattua Sonatalaatua. Mutta mikä helvetti on tuo "Shitload of Money"? Se ei nimittäin yhtään kuulosta kovin Sonatamaiselle. :DD No, mutta kaipa tuo selvinnee heti kun saan sen käsittelyyn. Toinen jännä juttu tuolla ovat nuo Wildfiren, elikkä tämän biisin, jatko-osat. Koska niitä on peräti kaksi! Alkuperäistä biisiä rakastan, se ei liene kenellekkään yllätys, mutta vähän jännää että mitenkä tarinaa on jatkettu, ja ovatko biisit samantyylisiä kuin alkuperäinen Wildfire, vai kenties muuttuuko tyyli jotenkin erilaiseksi vai. No, sen näkee sitten kun saa levyn kuunteluun.
Lisäksi vielä on yksi juttu tuossa biisilistassa, joka kutkuttelee minua kovin. Nimittäin biisi numero 6, Alone in Heaven. Koska se ei voi olla mitään, ei mitään muuta kuin Caleb-biisi. Se kuulostaa sille jo nyt, vain nimensä perusteella. Kuten pahoin ehdin jo pelkäämään viime levyllä Julietin myötä, Caleb taitaa oikeasti olla nyt kuollut. Tuo biisinnimi vaan vahvistaa sen. Tokihan se oli oletettavissa, jos myrkkyä mennään juomaan, mutta ei! En minä olisi halunnut Calebin kuolevan, vaikka se olikin hullu, mielipuoli stalkkeri (ja ilmeisesti myös murhaaja)! ;__; Siinä oli jotain sympaattista, poikaparka karulla lapsuudella ja epäonnistuneilla ihmissuhteilla. Lisäksi Caleb-saagan biisit on jotenkin aina tuoneet jatkuvuutta Sonatan levyille. Aina on osannut odottaa, että joka levyltä löytyy vähintään yksi biisi Calebista, ja se on sieltä aina löytynyt. Entä tämän levyn jälkeen? Onko Calebin tarina oikeasti ohi? Kakkokaan ei voi ikuisesti sanailla biisejä kuolleesta miehestä. I wonder how you can, hold the cards for a dead man..
No, mutta tämä nyt tästä biisilistasta. Sitten haluaisin palata siihen tekijään, joka innoitti minut taas kerran tuhoamaan aivonne Sonatan ylistämisellä. Eli facebookkiin ilmestyneisiin kuviin:
Elikkäs, nämä kuvathan oli tunnelmointia uuden musiikkivideon kuvauksista! Jännää nähdä millanen siitä tulee, ymmärsin että kuvasivat sen tuosta I have a Right -biisistä. Ja minä en malta oikeesti odottaa, että minä nään sen videon! ÄKKIÄ, ÄKKIÄ, minä haluan materiaalia nyt jo etukäteen uuden levyn varalle, minäää haluaaaan! Mutta luulisin että se tulee joskus ensi kuussa sitten julki. Koska edellinen musiikkivideo oli tullut youtubeen noin vähän alle kuukautta ennen levynjulkaisua. Joten jospa tämäkin tulisi viimeistään sillon.
Sitten muuten huomioin tuossa että Kakon hiukset olivat jälleen tavallista punertavammat. Lisäksi niitä on aivan selkeästi leikattu ronskisti, vaikka eihän sillä koskaan ole paljoa tuota pidempää lettiä ollut. :D No, ei se mitään, on se mies kovin awws silti ja jokatapauksessa. Ja Markon letti on taas päässyt vähän kasvamaan, kuten tuosta yltiötaiteellisesta tuuliposetuskuvasta näkee. Niitä pieniä, melkeinhurjia muutoksia.
Vieläköhän mulla olis jotain hehkutettavaa? Taitaa mulla itseasiassa vielä olla, palatakseni levyn ennakkotilaukseen. Mietin nimittäin sitä, että tilaisinko pelkän levyn vaiko tilaisinko sen paidan kanssa. Paitahan itsessään näyttää tälle,
eli aika kivalle, mutta sitten siinä on varmasti se momentti että mumman mielestä minulla on jo ihan liikaakin Sonata-paitoja. Vaikka eihän noita niin helkkarin paljon ole.. kaksi normipaitaa, kaksi telttapaitaa tekee yhteensä neljä, plus huppari? :DD vaivaiset viisi, kyllä tuo yksi vielä hyvin mahtuisi joukkoon. Mutta kattellaan, kattellaan. Pitäis tässä äitille mainita vanhojen jatkojen maksamisestakin, niin ehkä minun ei kannata ihan alkaa tappelemaan tuon paidan saamisesta tällä minuutilla tai kohta en saa mitään.. :D
No, mutta. Palailen aiheeseen joko lähempänä levynjulkaisua tai oikeastaan viimeistään kun musiikkivideota on pukannut ilmoille. Ja toki aiheeseen palataan levyn julkaisun jälkeen aivan helvetin analysoivalla asenteella. :DD Mutta nyt ahkera opiskelija lähtee viikon viimeiseen koulupäivään.
Heijsan alla,
Nightingale
KOSKA SIIS.Kuten jo aiemmin olen maininnutkin, niin Sonatan uusi levy, Stones Grow Her Name, ilmestyy 18. päivä toukokuuta vuonna 2012. Tai itseasiassa taitaisin saada sen jo aiemminkin, koska tokihan suomeen jätkät julkasee levynsä aiemmin, eli ennakkotilauksella näkyis olevan julkaisupäivä 16. toukokuuta. Eniweis, enigeis.
Tuon kaunokaisen nyt kun vaan saisi äkkiä ennakkotilaukseen, niin voisin olla onnellinen. Koska en malta odottaa sen saamista, enkä kestä epätietoisuutta joka seuraa sitä että tuota ei ole vielä tilattu.
1. Only The Broken Hearts (Make You Beautiful)
2. Shitload of Money
3. Losing My Insanity
4. Somewhere Close To You
5. I Have A Right
6. Alone In Heaven
7. The Day
8. Cinderblox
9. Don't Be Mean
10. Wildfire, Part:II - One With The Mountain
11. Wildfire, Part:III - Wildfire Town, Population: 0
+ Bonusbiisi:
12. Tonight I Dance Alone
Biisilistahan näyttää tälle. Jotenkin nuo biisien nimet on aina hämmentäneet minua, mutta oon kyllä ihan satavarma että kaikki biisit tulee olemaan taattua Sonatalaatua. Mutta mikä helvetti on tuo "Shitload of Money"? Se ei nimittäin yhtään kuulosta kovin Sonatamaiselle. :DD No, mutta kaipa tuo selvinnee heti kun saan sen käsittelyyn. Toinen jännä juttu tuolla ovat nuo Wildfiren, elikkä tämän biisin, jatko-osat. Koska niitä on peräti kaksi! Alkuperäistä biisiä rakastan, se ei liene kenellekkään yllätys, mutta vähän jännää että mitenkä tarinaa on jatkettu, ja ovatko biisit samantyylisiä kuin alkuperäinen Wildfire, vai kenties muuttuuko tyyli jotenkin erilaiseksi vai. No, sen näkee sitten kun saa levyn kuunteluun.
Lisäksi vielä on yksi juttu tuossa biisilistassa, joka kutkuttelee minua kovin. Nimittäin biisi numero 6, Alone in Heaven. Koska se ei voi olla mitään, ei mitään muuta kuin Caleb-biisi. Se kuulostaa sille jo nyt, vain nimensä perusteella. Kuten pahoin ehdin jo pelkäämään viime levyllä Julietin myötä, Caleb taitaa oikeasti olla nyt kuollut. Tuo biisinnimi vaan vahvistaa sen. Tokihan se oli oletettavissa, jos myrkkyä mennään juomaan, mutta ei! En minä olisi halunnut Calebin kuolevan, vaikka se olikin hullu, mielipuoli stalkkeri (ja ilmeisesti myös murhaaja)! ;__; Siinä oli jotain sympaattista, poikaparka karulla lapsuudella ja epäonnistuneilla ihmissuhteilla. Lisäksi Caleb-saagan biisit on jotenkin aina tuoneet jatkuvuutta Sonatan levyille. Aina on osannut odottaa, että joka levyltä löytyy vähintään yksi biisi Calebista, ja se on sieltä aina löytynyt. Entä tämän levyn jälkeen? Onko Calebin tarina oikeasti ohi? Kakkokaan ei voi ikuisesti sanailla biisejä kuolleesta miehestä. I wonder how you can, hold the cards for a dead man..
No, mutta tämä nyt tästä biisilistasta. Sitten haluaisin palata siihen tekijään, joka innoitti minut taas kerran tuhoamaan aivonne Sonatan ylistämisellä. Eli facebookkiin ilmestyneisiin kuviin:
Elikkäs, nämä kuvathan oli tunnelmointia uuden musiikkivideon kuvauksista! Jännää nähdä millanen siitä tulee, ymmärsin että kuvasivat sen tuosta I have a Right -biisistä. Ja minä en malta oikeesti odottaa, että minä nään sen videon! ÄKKIÄ, ÄKKIÄ, minä haluan materiaalia nyt jo etukäteen uuden levyn varalle, minäää haluaaaan! Mutta luulisin että se tulee joskus ensi kuussa sitten julki. Koska edellinen musiikkivideo oli tullut youtubeen noin vähän alle kuukautta ennen levynjulkaisua. Joten jospa tämäkin tulisi viimeistään sillon.
Sitten muuten huomioin tuossa että Kakon hiukset olivat jälleen tavallista punertavammat. Lisäksi niitä on aivan selkeästi leikattu ronskisti, vaikka eihän sillä koskaan ole paljoa tuota pidempää lettiä ollut. :D No, ei se mitään, on se mies kovin awws silti ja jokatapauksessa. Ja Markon letti on taas päässyt vähän kasvamaan, kuten tuosta yltiötaiteellisesta tuuliposetuskuvasta näkee. Niitä pieniä, melkeinhurjia muutoksia.
Vieläköhän mulla olis jotain hehkutettavaa? Taitaa mulla itseasiassa vielä olla, palatakseni levyn ennakkotilaukseen. Mietin nimittäin sitä, että tilaisinko pelkän levyn vaiko tilaisinko sen paidan kanssa. Paitahan itsessään näyttää tälle,
No, mutta. Palailen aiheeseen joko lähempänä levynjulkaisua tai oikeastaan viimeistään kun musiikkivideota on pukannut ilmoille. Ja toki aiheeseen palataan levyn julkaisun jälkeen aivan helvetin analysoivalla asenteella. :DD Mutta nyt ahkera opiskelija lähtee viikon viimeiseen koulupäivään.
Heijsan alla,
Nightingale
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)