Nyt en kyllä pysty olla tekemättä blogimerkintää. Teidän kaikkien on vaan kuultava. Koska tämä päivä oli oikeesti harvinaisen hämmentävä.
Eilen illallahan siis Emmi eli totaalisen normaalia elämäänsä. Hän kävi nukkumaan yhdeksän maissa, nukahti nopeasti ja tyytyväisenä. Sitten, aamuyöllä kaikki tapahtumat alkoivat. Heräsin siinä aamuneljän maissa, ja ajattelin käväiseväni vessassa. Tämän toteutin. Sitten rupesin katsomaan puhelimesta kelloa, ja huomasin että oli tullut ihan oudosta numerosta viesti. No, katsoin sen ja se oli tullut naapurin emännältä. Hän uteli, että joko minulla on kesätöitä ja kiinnoistaisiko työ lasten ja nuorten parissa.
Ja miksei minua kiinnostaisi, onhan se lasten kanssa häsläily huomattavasti mukavampaa kuin joku puuntaimien istutus! :D No, soittelin sitten aamulla ennen yhdeksää Outille tarkempaa informaatiota saadakseni. Se nimittäin oli vastannut, että tänään tulis se tyyppi joka näistä asioista päättää niin Pielavedelle (se käy täällä hyvin harvoin) niin sitten että se oli halunnut nähdä kasvokkain. Ja tästäkin piti sitten saada selko. Mutta minulle selvisi, että viiden aikaan olisi hän paikalla MTK:n (vai mikä lienekkään) toimistolla.
No, sittempä siitä soittelemaan mummalle tilanteesta ja selittämään ensin koko kesätyöjuttu ja sitten tämän tyypin tapaaminen ja kaikki mahdollinen, että olisi mahdollista jäädä sitten kylälle. Kuulemma niin, että viideltä menisin tapaamaan sitä tyyppiä ja sitten viimeistään seitsemältä pääsisin lähtemään Outin kyydillä kotio. Mumma oli muuttuneeseen tilanteeseen tyytyväinen, että kannattaahan se tämä työ mieluummin ottaa. Joten minä sitten jäin kylälle koulun jälkeen, tarkemmin sanottuna menin Mikon luokse odottelemaan kellon kulkemista viiteen.
Viideltä taistelin sitten tieni sinne MTK:n toimistolle. Outi kyllä oli puhelimessa selittänyt, että missä se oli, mutta silti oli vähän pientä epävarmuutta ilmassa. Onneksi siellä oli vain yksi sellainen sepposenselällään oleva mahdollinen ovi, joten kävin siitä sisään ja löysin tieni perille. Siellä sitten vielä hetken ihmettelin että olenko oikeassa paikassa, mutta oikeat ihmiset löysin ja päästiin keskustelemaan näistä minun kesätöistäni.
Ensin käytiin keskustelua siitä että mitä, miten, kuka ja häh. Sitten minä kertoilin vähän itsestäni, jonka jälkeen oikeasti pohdittiin kohderyhmää päiväleirille ja leirileirille, ja ajankohtaa. Ja sisältöä/teemaa. Oikeasti innoistuin aika kovasti, oli mielenkiintoista. Sitten kun saisin vielä houkuteltua siihen kaverin (Eve, sinua minä aion vielä kosiskella lisää tähän hommaan!) niin kaikki olisi enemmän kuin mainiosti.
No, tämän jälkeen näillä samoilla ihmisillä (ja muutamalla muulla) alkoi 4H-yhdistyksen vuosikokous, jota myös ulkopuoliset saivat jäädä seuraamaan. Minä tietenkin jäin, sillä olin Outin kyydillä tulossa kotiin ja Outi oli tulossa kokoukseen. Tästä ne eriskummallisuudet sitten alkoivatkin.
Nimittäin vuosikokouksessa päätettiin hallituksen jäsenistä tulevalle kaudelle ja sensemmoista, ja yllättäen hokaistiin että hei, oliskos sulla Emmi kiinnostusta tähän hommaan. Se tuli niin puskista ja yhtäkkiä, etten osannut kuin sönköttää, että enhän minä tiedä, ja että no miksikäs ei. Siinä sitten tosin tuli vielä melkein heti se pointti, että minä olen vielä alaikäinen, niin pitäisi ehkä vanhempien mielipidettä tiedustella, ja minä sanoin että jos mummalla ei ole asiaan mitään vastaanväittämistä, niin tietenkin voin ryhtyä hommaan.
Kuhan vuosikokous sitten saatiin päätökseen, Outi soitti mummalle varsin lyhyehkön puhelun, mutta kyllä, mikään ei estänyt minua. Joten ihan yllättäen minä olenkin sitten Pielaveden 4H-yhdistyksen hallituksen jäsen. Tämä on sinällään oikeasti hiton mielenkiintoista, että minä kun en hirveästi missään 4H-toiminnassa ole mukana ollut (paitsi ihan penskana, siitä en muista juuri mitään). Mutta siellä sitä ollaan, toisena nuorisojäsenä vai miklienekkään virallinen nimitys, tuomassa nuorten näkökulmaa asioihin.
Vuosikokouksen jälkeen alkoikin sitten jonkinsortin järjestäytymiskokous, ja siinä sitten vielä kestikin. Olin vilkuillut kelloa seitsemästä lähtien (se oli Outin arvioima aika kokouksen päättymiselle ja kotiinlähdölle aamulla), mutta kello tuli vartin yli seitsemän, puoli kahdeksan, meni kahdeksaankin. Eikä loppua näkynyt, vaan ideoita lenteli. Sitten viimein siellä puoli yhdeksän maissa, kenties vähän yli, päästiin viimein lähtemään kotiin. Kotiin tulin siis joskus 21:10, eli semmoset päälle kaksi tuntia arvioidun ajan jälkeen. Mutta ei siinä mitään, ihan metkaa oli. :D
Mutta että tämmönen yhden päivän saldo. Pistäkäähän ystävät rakkaat paremmaksi. Kesätöitä hyvällä palkalla, hyvään aikaan ja hallituksen jäseneksi ekstempporee.
Huomen aamulla pitää sitten mennä Kräkin juttusille puhumaan meidän lukion tilojen mahdollisesta käytöstä sille päiväleirille, ja sensemmosta. Ja minulla alkaa aputyövoiman buukkaus.
Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan, jos meinaan aamulla jaksaa tehdä yhtään mitään. HUOMENNA NIIN PITÄÄ KESKUSTELLA. :DD Mutta tämä blogimerkintä lähinnä siksi, ettei aivan kaikkea tarvitse kaikille erikseen selittää huomenna.
Hyvät yöt kaikki
Nightingale
P.S. Ihmeellinen on elämä, eikös totta?
keskiviikko 25. huhtikuuta 2012
tiistai 24. huhtikuuta 2012
Angels in the morning light
Tänään on ollut taiteellinen päivä. Ja ahkera päivä. Minä niin tykkään näistä kahdentoista koulupäivistä, kun oikeasti tuntuu että on aikaa tehdä kaikkea.
Olenki tälle päivää jo saanut kaikki tarpeelliset läksyt tehtyä; matikantehtävät ja äikän aikajanan viimeisteltyä. Sitten siirryin fiilistelemään tuossa elämän suurta ihmeellisyyttä, facebookkia, ja löysin sieltä sitten aikani tutkailun jälkeen tämmöisen:
Angels in the morning light
Salvation of your life
Angels in the burning light
You gotta hold the devil down
Kyseessä on siis Skylight -nimisen bändin vaimikälieneekään biisi Devil Down, jossa vierailee tämä maailman ihanin herra Tony Kakko. Aivan tajuttoman hyvä omalla tavallaan, vaikka poikkeaa kovin normisonata/normikakko -tyylistä. Tätä onkin sitten popitettu koko ilta putkeen, eikä loppua näy.
Ja tämän kyseisen biisin seurauksenahan minä eksyin taiteilemaan, ja sain tällaisen
aikani erinäisen väkertelyn ja luonnostelun ja säheltämisen jälkeen tehtyä. Täytyy myöntää että olen kiitettävän tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt näyttää sille etten sittenkään ole lopullisesti kadottanut piirtotaitoani. Ainakaan omasta mielestäni. Sillä tässä oli pitkä semmoinen jakso, että tuntui ettei mikään piirtäminen onnistunut eikä mikään näyttänyt hyvälle, mutta tästä tuli parempi kuin odotin. Arvioita? Kommentteja? Tosin niitä voisi antaa myös Deviantartissa, mutta eihän teistä kukaan semmoista käytä. :D
Nojoo. Mutta että semmosta tällä kertaa. En ehkä saa kirjotettua tähän mitään muuta tai ylipäätään mitään teitä kiinnostavaa, mutta c'est la vie.
Ciao kaikki
Nightingale
P.S. Ei, minä tiedän ettei se edelleenkään ollut merkintä jatkojen jatkoista, hupsie.
P.P.S. Roosa, mä syytän sua seuraavasta!
Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa.
Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa. <3
Olenki tälle päivää jo saanut kaikki tarpeelliset läksyt tehtyä; matikantehtävät ja äikän aikajanan viimeisteltyä. Sitten siirryin fiilistelemään tuossa elämän suurta ihmeellisyyttä, facebookkia, ja löysin sieltä sitten aikani tutkailun jälkeen tämmöisen:
Angels in the morning light
Salvation of your life
Angels in the burning light
You gotta hold the devil down
Kyseessä on siis Skylight -nimisen bändin vaimikälieneekään biisi Devil Down, jossa vierailee tämä maailman ihanin herra Tony Kakko. Aivan tajuttoman hyvä omalla tavallaan, vaikka poikkeaa kovin normisonata/normikakko -tyylistä. Tätä onkin sitten popitettu koko ilta putkeen, eikä loppua näy.
Ja tämän kyseisen biisin seurauksenahan minä eksyin taiteilemaan, ja sain tällaisen
aikani erinäisen väkertelyn ja luonnostelun ja säheltämisen jälkeen tehtyä. Täytyy myöntää että olen kiitettävän tyytyväinen lopputulokseen, koska nyt näyttää sille etten sittenkään ole lopullisesti kadottanut piirtotaitoani. Ainakaan omasta mielestäni. Sillä tässä oli pitkä semmoinen jakso, että tuntui ettei mikään piirtäminen onnistunut eikä mikään näyttänyt hyvälle, mutta tästä tuli parempi kuin odotin. Arvioita? Kommentteja? Tosin niitä voisi antaa myös Deviantartissa, mutta eihän teistä kukaan semmoista käytä. :D
Nojoo. Mutta että semmosta tällä kertaa. En ehkä saa kirjotettua tähän mitään muuta tai ylipäätään mitään teitä kiinnostavaa, mutta c'est la vie.
Ciao kaikki
Nightingale
P.S. Ei, minä tiedän ettei se edelleenkään ollut merkintä jatkojen jatkoista, hupsie.
P.P.S. Roosa, mä syytän sua seuraavasta!
Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa.
Jos haluut sitä miestä niin halaa sitä miestä, et huvilaa, rahoja tai Audi A4:sta.
Jos haluut sitä miestä niin haluu sitä miestä, ota kiinni ja pussaa. <3
torstai 19. huhtikuuta 2012
Right to be loved
Minä. Tahtoo koenumeroita. Kiitos.
Oikeesti, nyt on jo torstai ja ei olla vielä saatu mitään muuta kuin matikankokeet. Äikän puhekurssin ja lokikirjan palautus, kiitos, samoin hissan lukupäiväkirjan ja yhteiskuntaopin kokeen ja vielä ruotsinkin koe olis kiva saada. Ja liikunnan numero, tosin sehän on AINA se kasi. Okei, Hanna nyt on ollut siellä Joensuussa opintojaan jatkamassa, joten musta tuntuu että hissanjuttua ja yhteiskuntaopin kokeita saadaankin ootella vielä ainakin viikonlopun yli. Mutta Merja taisi luvata, että ruotsinkokeet saadaan tänään ehkämahdollisesti? Tosin se ei välttämättä mennyt kaikista parhaiten, koska perjantai, mutta haluan minä sen silti takaisin.. :DD
Mitähän muuta?
Olotila on tänä aamuna huomattavasti parempi kuin eilen illalla. Kurkku on edelleen kipeä, mutta enää ei ole kuumeinen olo tai palella. Eli tämä vois vaikka vaikuttaa niin kivalle, että voisin parantua siedettävään kuntoon viikonloppuun mennessä. Huomisiltaan ja kello viiteen on yli vuorokausi aikaa, eli ihan tarpeeksi.. :D
JA SITTEN. Eilen oli tosiaan Sonatan uuden levyn I Have a Right -singlen julkaisupäivä. Ja vaikka kuinka odottelin eilenillalla, sitä ei vielä ollut ilmestynyt youtubeen ennen nukkumaanmenoani. Mutta tänä aamuna parempi onni, ja tässähän se:
I have a right
to be heard, to be seen,
to be loved, to be free,
to be everything I need
to be me, to be safe
to belive in something <3
Jooooo. Mutta oikeesti tykkään, kovin. Enkä oikeesti malta oottaa sitä levyä, onneksi senkin julkaisuun on enää alle kuukausi. :D Haluaisin kyllä myös mahdollisimman pian saada nähtäväksi myös tämän I have a rightin musiikkivideon. Sen kuvauksistahan minä postasin muutamia kuvia tuolla joskus kauan sitten ja silleen.
Tähän loppuun täytyy myöntää että tämä blogimerkintä täynnä erinäisiä tyhjänpäiväisyyksiä on oikeasti vain ollut ranskan sanojen lukemisen välttelyä, ei minulla mitään oikeaa asiaa teille ollut. Hups.
Mutta nyt, minä lähden liihottelemaan kouluun!
Ciao kaikki, ja mitä kauneinta torstai-päivää!
Nightingale
Oikeesti, nyt on jo torstai ja ei olla vielä saatu mitään muuta kuin matikankokeet. Äikän puhekurssin ja lokikirjan palautus, kiitos, samoin hissan lukupäiväkirjan ja yhteiskuntaopin kokeen ja vielä ruotsinkin koe olis kiva saada. Ja liikunnan numero, tosin sehän on AINA se kasi. Okei, Hanna nyt on ollut siellä Joensuussa opintojaan jatkamassa, joten musta tuntuu että hissanjuttua ja yhteiskuntaopin kokeita saadaankin ootella vielä ainakin viikonlopun yli. Mutta Merja taisi luvata, että ruotsinkokeet saadaan tänään ehkämahdollisesti? Tosin se ei välttämättä mennyt kaikista parhaiten, koska perjantai, mutta haluan minä sen silti takaisin.. :DD
Mitähän muuta?
Olotila on tänä aamuna huomattavasti parempi kuin eilen illalla. Kurkku on edelleen kipeä, mutta enää ei ole kuumeinen olo tai palella. Eli tämä vois vaikka vaikuttaa niin kivalle, että voisin parantua siedettävään kuntoon viikonloppuun mennessä. Huomisiltaan ja kello viiteen on yli vuorokausi aikaa, eli ihan tarpeeksi.. :D
JA SITTEN. Eilen oli tosiaan Sonatan uuden levyn I Have a Right -singlen julkaisupäivä. Ja vaikka kuinka odottelin eilenillalla, sitä ei vielä ollut ilmestynyt youtubeen ennen nukkumaanmenoani. Mutta tänä aamuna parempi onni, ja tässähän se:
I have a right
to be heard, to be seen,
to be loved, to be free,
to be everything I need
to be me, to be safe
to belive in something <3
Jooooo. Mutta oikeesti tykkään, kovin. Enkä oikeesti malta oottaa sitä levyä, onneksi senkin julkaisuun on enää alle kuukausi. :D Haluaisin kyllä myös mahdollisimman pian saada nähtäväksi myös tämän I have a rightin musiikkivideon. Sen kuvauksistahan minä postasin muutamia kuvia tuolla joskus kauan sitten ja silleen.
Tähän loppuun täytyy myöntää että tämä blogimerkintä täynnä erinäisiä tyhjänpäiväisyyksiä on oikeasti vain ollut ranskan sanojen lukemisen välttelyä, ei minulla mitään oikeaa asiaa teille ollut. Hups.
Mutta nyt, minä lähden liihottelemaan kouluun!
Ciao kaikki, ja mitä kauneinta torstai-päivää!
Nightingale
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Kuumehöyryt
Minunhan piti kirjottaa se merkintä niistä jatkojen jatkoista.
Mutta nyt se siirtyy, ja sen sijaan saatte kuulla sepostuksen tästä olotilastani. Mikä on siis ihan oikeasti aivan kauhea. Jokaiseen lihakseen sattuu ihan tajuttomasti. Kurkkuun koskee niin paljon, että melkein itken. Syöminen tuottaa ihan tajutonta tuskaa, ja vielä kahta kauheammin tulee henkisiä kärsimyksiä kun moinen suosikkiharrastukseni on niin epämieluisaa. Kuume tuntuis vaihtelevan, välillä näyttää jotain 36,5 astetta ja välillä melkein 38 astetta. Olo on kyllä niin kauhea, että vois olla kovempikin kuume, mutta mittari ei näytä enempää. Ja kokoajan paleltaa, vaikka minulla on kyllä ihan kiitettävä kerrospukeutumisvaatetus: Paksut yöppärinhousut, sama harmaa villahärpäke joka minulla oli koko päivän ja sitten vielä sekin, että makaan tällä hetkellä sängyssä läppäri sylissä ja peittoon kääriytyneenä.
Aivan uskomattoman paljon huvittaisi kyllä jäädä huomenna kotiin. Mutta ei auta, ei ole vaihtoehtoja. Minä ihan oikeasti haluan sen Essin tänne viikonloppuna; siitä on varmasti oikeasti useampi ikuisuus kun viimeksi nähtiin! Oikeasti kirkkaasti yli kaksi kuukautta, koska minä ja Mikko ei vielä edes seurusteltu, kun edellisen kerran nähtiin. Aika hurjaa, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan nähdä rouvaa. Ikävä on ollut kyllä, ja juteltavaa on enemmän kuin viikonlopun tarpeiksi.
Mutta ennen viikonloppua pitäisi päästä edes jonkinmoiseen kuntoon, tämä ei oikeasti ole missäänmäärin hauska olotila. Mutta kotiin ei jäädä, huomenna kouluun ja perjantaina vielä (vaikkei sillon ookkaan kun kolme tuntia).
Nyt taidan kuitenkin olla hurja ja ruveta ihan kohtsillään nukkumaan. Koska minä en jaksa, en pysy tolpillani ja päähän koskee. Ja paleltaa.
Ädjöööö, mon amigos
Nightingale
torstai 12. huhtikuuta 2012
Shake - that - ass for me, shake that ass for me. // PART 2
EI HYVÄT HITTOLAISET, ihmiset! Huomenna, ihan oikeasti ja todellisuudessa.
Mutta ennenkuin menen siihen ja jauhan hirvittävän sepostuksen tästä innostuksestani, niin palaan hetkeksi vakavampiin aiheisiin, eli opiskeluun. Koeviikkohan on siis lopuillaan, ja huomenna on enää ruotsin koe jäljellä. Matikankokeet saatiin takaisin, ja sain kasi miinuksen huolimatta siitä, että jätin kokonaan vastaamatta yhteen tehtävään. Ei paha, ei paha! Ja sitten tämänpäiväiseen yhteiskuntaopinkokeeseen tulin jauhaneeksi kaksi konseptillista ja rapiat tekstiä, ja mulla on kyllä ihan semmonen fiilis että se meni hyvin. Ruotsinkokeen kohtalo huomenna voi olla hieman karumpi, sillä luulen etten pysty edes istumaan rauhassa perse penkissä koko sitä aikaa minkä se koe vaatisi.
Mutta nyt sitten siihen elämääni suuresti riemastuttavaan asiaan. Eli JATKOJEN JATKOIHIN. Ei hyvät ihmiset, minä en voi tarpeeksi intoilla siitä, miten paljon mä oon oikeesti odottanut niitä :D Ihan tajuttoman mahtavaa, ja sitten vielä sekin että kun pääsee tanssimaan ja kaikkee pitämään hauskaa. Ei kestä, ei pysty, minä en varmaan nuku koko ens yönä ollenkaan, kun mielessä pyörii vaan jatkot :D
Sain tuossa itse siis jonkun aikaa sitten pakattua kaiken semmoisen, minkä sai ympättyä mukaan jo näin illalla. Aamulla sitten loput. Eri asukokonaisuuksien muodostamisen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta lopulta päädyin kuitenkin niihin suunnittelemiini kolmeen kokonaisuuteen:
1) Se raidallinen mekko. Oli myös viimeksi mukana, ja jostainsyystä mulla on vaan ihan semmonen fiilis että se on niin perjantai-illan asu.
2) Röyhelöhame ja musta toppi + musta lirpakepaita. Tämä oli se viime kerran lauantai-illan asu. Harmi kyllä nyt ei löytyny viime kerralta edustavaa kuvaa tästä asukokonaisuudesta, mutta olkoon, te kaikki tiedätte sen kuitenkin :D
3) Kolmas ja uusin vaihtoehto on sitten se pinkki tunika, jonka alle laitan sitten siveellisyyssyistä shortsit. Tästäkään ei nyt sattuneesta syystä kuvaa ole, mutta käyttäkää mielikuvitustanne lapset.
Tämä kaikki ja paaaaaljon muuta epämääräistä sählinkiä täyttää siis minun kassini vaatteiden osalta. Lisäksi mukaan on lähtemässä lakanoita, ruokia vaikka muille jakaa (ja oikeastaan sitä vartenhan ne ovat) ja sitten kaikkea muuta. En oikein edes osaa ajatella :DD
IHAN OIKEESTI HUOMENNA MENNÄÄN. Mä en enää edes oikeesti osaa kirjottaa mitään järkevää tai asiallistakaan asiaan liittyen, oon oikeesti niin innoissani. Mä oon ittekseni biletelly niin monta kertaa jatkojen jälkeen ja ootellut että tulis jatkojen jatkot ja pääsis tanssimaan ja pitämään hauskaa. Vedin tuossa joku aika sitten pari harjoitustanssia, musiikkina oli
Mohombin Bumpy ride, mitä viimeksikin popitettiin aika kiitettävästi, ja sitten
Tottakai. Mitä muutakaan te olisitte voineet olettaa?! :D oikeesti, aaa, ei kestä, huomenna sitten pääsee porukalla tanssimaan noita. Ja monia muita. Ja tällä kertaa on vielä sekin hyvä puoli, että mun ei tartte ikävöidä Mikkoa yhtään koko viikonlopun aikana, kun se on meillä mukana! Voisin sanoo että kaikilla tavoin täydellinen viikonloppu: Anna-äiti, Eve, Mikko, Laura, Roosa, Mari ja koko muu lössi ja musiikkia ja kaikkea! Ihana elämä :D
Nyt minä kuitenkin yritän lähteä nukkumaan, toivottavasti ei mee koko yö jatkoja fiilistellessä, että sitten huomenna ollaan kuolemanväsyneitä ja jatkoilla ei jaksa tanssia.. :DD no ei sentään, ei siinä niin voi käydä!
Hauskaa jatkojenjatkoviikonloppua kaikki ja perjantai kolmattatoista päivää! Näkyillään joskus sitten, kun ollaan selvitty hengissä ja kunnossa kotiin :D
Ciao,
Nightingale
Who can love you, nobody
Hold you, nobody
Make your body wind, like me
You will never find someone like me <3
Mutta ennenkuin menen siihen ja jauhan hirvittävän sepostuksen tästä innostuksestani, niin palaan hetkeksi vakavampiin aiheisiin, eli opiskeluun. Koeviikkohan on siis lopuillaan, ja huomenna on enää ruotsin koe jäljellä. Matikankokeet saatiin takaisin, ja sain kasi miinuksen huolimatta siitä, että jätin kokonaan vastaamatta yhteen tehtävään. Ei paha, ei paha! Ja sitten tämänpäiväiseen yhteiskuntaopinkokeeseen tulin jauhaneeksi kaksi konseptillista ja rapiat tekstiä, ja mulla on kyllä ihan semmonen fiilis että se meni hyvin. Ruotsinkokeen kohtalo huomenna voi olla hieman karumpi, sillä luulen etten pysty edes istumaan rauhassa perse penkissä koko sitä aikaa minkä se koe vaatisi.
Mutta nyt sitten siihen elämääni suuresti riemastuttavaan asiaan. Eli JATKOJEN JATKOIHIN. Ei hyvät ihmiset, minä en voi tarpeeksi intoilla siitä, miten paljon mä oon oikeesti odottanut niitä :D Ihan tajuttoman mahtavaa, ja sitten vielä sekin että kun pääsee tanssimaan ja kaikkee pitämään hauskaa. Ei kestä, ei pysty, minä en varmaan nuku koko ens yönä ollenkaan, kun mielessä pyörii vaan jatkot :D
Sain tuossa itse siis jonkun aikaa sitten pakattua kaiken semmoisen, minkä sai ympättyä mukaan jo näin illalla. Aamulla sitten loput. Eri asukokonaisuuksien muodostamisen kanssa oli hienoisia ongelmia, mutta lopulta päädyin kuitenkin niihin suunnittelemiini kolmeen kokonaisuuteen:
1) Se raidallinen mekko. Oli myös viimeksi mukana, ja jostainsyystä mulla on vaan ihan semmonen fiilis että se on niin perjantai-illan asu.
2) Röyhelöhame ja musta toppi + musta lirpakepaita. Tämä oli se viime kerran lauantai-illan asu. Harmi kyllä nyt ei löytyny viime kerralta edustavaa kuvaa tästä asukokonaisuudesta, mutta olkoon, te kaikki tiedätte sen kuitenkin :D
3) Kolmas ja uusin vaihtoehto on sitten se pinkki tunika, jonka alle laitan sitten siveellisyyssyistä shortsit. Tästäkään ei nyt sattuneesta syystä kuvaa ole, mutta käyttäkää mielikuvitustanne lapset.
Tämä kaikki ja paaaaaljon muuta epämääräistä sählinkiä täyttää siis minun kassini vaatteiden osalta. Lisäksi mukaan on lähtemässä lakanoita, ruokia vaikka muille jakaa (ja oikeastaan sitä vartenhan ne ovat) ja sitten kaikkea muuta. En oikein edes osaa ajatella :DD
IHAN OIKEESTI HUOMENNA MENNÄÄN. Mä en enää edes oikeesti osaa kirjottaa mitään järkevää tai asiallistakaan asiaan liittyen, oon oikeesti niin innoissani. Mä oon ittekseni biletelly niin monta kertaa jatkojen jälkeen ja ootellut että tulis jatkojen jatkot ja pääsis tanssimaan ja pitämään hauskaa. Vedin tuossa joku aika sitten pari harjoitustanssia, musiikkina oli
Mohombin Bumpy ride, mitä viimeksikin popitettiin aika kiitettävästi, ja sitten
Tottakai. Mitä muutakaan te olisitte voineet olettaa?! :D oikeesti, aaa, ei kestä, huomenna sitten pääsee porukalla tanssimaan noita. Ja monia muita. Ja tällä kertaa on vielä sekin hyvä puoli, että mun ei tartte ikävöidä Mikkoa yhtään koko viikonlopun aikana, kun se on meillä mukana! Voisin sanoo että kaikilla tavoin täydellinen viikonloppu: Anna-äiti, Eve, Mikko, Laura, Roosa, Mari ja koko muu lössi ja musiikkia ja kaikkea! Ihana elämä :D
Nyt minä kuitenkin yritän lähteä nukkumaan, toivottavasti ei mee koko yö jatkoja fiilistellessä, että sitten huomenna ollaan kuolemanväsyneitä ja jatkoilla ei jaksa tanssia.. :DD no ei sentään, ei siinä niin voi käydä!
Hauskaa jatkojenjatkoviikonloppua kaikki ja perjantai kolmattatoista päivää! Näkyillään joskus sitten, kun ollaan selvitty hengissä ja kunnossa kotiin :D
Ciao,
Nightingale
Who can love you, nobody
Hold you, nobody
Make your body wind, like me
You will never find someone like me <3
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Coat of Arms reading "Freedom or Death"
Huomenia kaikille. (:
Ajattelin että jos sitä kirjoittaisi aamunratoksi jotain sählinkiä, kun ei sitä parempaakaan puuhaa ole.
Tänään on siitä onnekas päivä, että minulla ei ole koetta. Mutta koska opettajakunta on mitä ilmeisimmin halunnut ruveta hevonperseilemään, minulla on kuitenkin aamusta historiantunnit. Minä en oikein jaksa ymmärtää, että minkähän helvetin takia; ei koskaan aiemminkaan koeviikolla ole tunteja pidetty, eikä kyllä reksiltäkään mitään suoraa tai kunnollista syytä saatu. Meillähän on liikaa vapaa-aikaa, no niin minustakin, jos jokaikinen loma ja viikonloppu menee koulujuttuja vääntäessä!
No eniweis, enigeis. Hissan tunnillehan sitä on raahauduttava, ja sen jälkeen on vielä yhteiskuntaopin pohjat, eli koko päivä Hannan tunteja. Eikait siinä. Ja sitten pohjatuntien jälkeen menen taas varmaan Mikon luokse, kun kuulemma kolmen linkulla pitää tulla kotiin. Onneksi se on taas vain yksi iltapäivä kun pitää siinä mennä, sitten huomenna kuulemma taas on kylällä käyntiä. Ja perjantainahan ei tartte enää huolehtia kotiin menemisestä, koska JATKOJEN JATKOT. Täytyy myöntää, että oon oottanu niitä aika hemmetisti.
Mutta siitä ehkä enemmän vielä myöhemmin.
Minun Sabaton -fiilistelyni jatkuu tällekkin aamua, tänään on vuorossa Coat of Arms ja Aces in Exile, jotka jäivät eilen Mikon luona päähäni pyörimään. Tätähän en kyllä siis missääntapauksessa pahakseni pistä, sillä hyviä biisejähän nuo. Minusta alkaa tuntua tosiaan sille että Sonata on löytänyt itselleen hyvän ystävän (mutta ei edelleenkään missään tapauksessa voittajaansa :D). Hieno bändi oikeesti, musta tuntuu että tätä tuun popittaa sitten vuoden päästä keväällä, kun kirjoitan sen hissan. Kivaa kertausta musiikin muodossa.
Ja sitten vielä asiasta kukkaruukkuun, eikun Sonataan.
Eli Sonatalta oli taas tullut Kakkoslaatu -productionsin kaunis video uuden levyn tekemisestä. Tuossa on ensimmäinen osa, ja kaksi muuta on tulossa myöhemmin. :D Aina yhtä kaunista katsottavaa tuo Kakon häsläily.
Mutta nyt, jätän uppoavan laivan kun vielä kerkiän, ja lähden sähläilemään kasaan tämän päivän juttuja.
Kaunista päivää itse kullekkin
Nightingale
Ajattelin että jos sitä kirjoittaisi aamunratoksi jotain sählinkiä, kun ei sitä parempaakaan puuhaa ole.
Tänään on siitä onnekas päivä, että minulla ei ole koetta. Mutta koska opettajakunta on mitä ilmeisimmin halunnut ruveta hevonperseilemään, minulla on kuitenkin aamusta historiantunnit. Minä en oikein jaksa ymmärtää, että minkähän helvetin takia; ei koskaan aiemminkaan koeviikolla ole tunteja pidetty, eikä kyllä reksiltäkään mitään suoraa tai kunnollista syytä saatu. Meillähän on liikaa vapaa-aikaa, no niin minustakin, jos jokaikinen loma ja viikonloppu menee koulujuttuja vääntäessä!
No eniweis, enigeis. Hissan tunnillehan sitä on raahauduttava, ja sen jälkeen on vielä yhteiskuntaopin pohjat, eli koko päivä Hannan tunteja. Eikait siinä. Ja sitten pohjatuntien jälkeen menen taas varmaan Mikon luokse, kun kuulemma kolmen linkulla pitää tulla kotiin. Onneksi se on taas vain yksi iltapäivä kun pitää siinä mennä, sitten huomenna kuulemma taas on kylällä käyntiä. Ja perjantainahan ei tartte enää huolehtia kotiin menemisestä, koska JATKOJEN JATKOT. Täytyy myöntää, että oon oottanu niitä aika hemmetisti.
Mutta siitä ehkä enemmän vielä myöhemmin.
Minun Sabaton -fiilistelyni jatkuu tällekkin aamua, tänään on vuorossa Coat of Arms ja Aces in Exile, jotka jäivät eilen Mikon luona päähäni pyörimään. Tätähän en kyllä siis missääntapauksessa pahakseni pistä, sillä hyviä biisejähän nuo. Minusta alkaa tuntua tosiaan sille että Sonata on löytänyt itselleen hyvän ystävän (mutta ei edelleenkään missään tapauksessa voittajaansa :D). Hieno bändi oikeesti, musta tuntuu että tätä tuun popittaa sitten vuoden päästä keväällä, kun kirjoitan sen hissan. Kivaa kertausta musiikin muodossa.
Ja sitten vielä asiasta kukkaruukkuun, eikun Sonataan.
Eli Sonatalta oli taas tullut Kakkoslaatu -productionsin kaunis video uuden levyn tekemisestä. Tuossa on ensimmäinen osa, ja kaksi muuta on tulossa myöhemmin. :D Aina yhtä kaunista katsottavaa tuo Kakon häsläily.
Mutta nyt, jätän uppoavan laivan kun vielä kerkiän, ja lähden sähläilemään kasaan tämän päivän juttuja.
Kaunista päivää itse kullekkin
Nightingale
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
There is no enemy, there is no victory.
Oookkei. Nyt siis vihdoinviimein selvisin taas kirjoittelemaan tänne, ja kirjoitan nyt niin paljon kuin vain kerkiän, aloittaen tietenkin viime viikonlopusta jota fiilistelin Annan luona.
Okei, eli tästä se kaikki lähti. Saimme raahattua majoituspaikkaamme, aivan ihanalle saunamökille kaikenmoista kamaa ja ennenkaikkea tietenkin läppärin, josta sitten koko sielläoloaikamme popitimme enemmän tai vähemmän sivistävää, mutta erittäin fiilistelykelpoista musiikkia. Toinen operaatio oli myös viikonloppuna katsottavien elokuvien päättäminen, sillä minä raahasin mukanani aimo läjän leffoja tuolta rakkaasta hyllystäni, mm. Moulin Rouge, Noin 7 veljestä, Man in the Iron Mask, Repo! The Genetic Opera, Kuninkaan puhe, Sweeney Todd jne. Lopulta, ihan oikeasti tuskaisten päätösten jälkeen, päädyimme kolmeen elokuvaan, jotka olivat:
Amélie, Mamma Mia! ja Moulin Rouge! Eli kaksi musikaalia ja yksi muutenvaan härö hyvänmielen elokuva. Kyllä minulle kelpaa. :D Aloitimme perjantai-iltana Mamma Mia!:lla ja jatkoimme urakkaa lauantaina katsomalla päivällä Amélien ja illalla Moulin Rougen.
Niin, ja tokihan minulta unohtui ihan kokonaan esittelemättä vielä tuo Annan kaunis poseeraus takan kanssa, ja meidän ehdoton ylpeydenaiheemme. Me tosiaan kun mentiin tuonne saunamökille niin sitten käskettiin vahtia, ettei tuo takka sammu että lämpiäis se kämppä, ja no meidän tuurillahan se tosiaan sammui. Olisiko peräti ollut niin, että Annakulta meni esittelemään sitä että kuinka hyvin se palaa, kun sille antaa vähän ilmaa ja sitten.. :D Ja me kun sitä yritettiin kaikilla konsteilla saada syttymään, älyttömän nauramisen ja panikoinnin ohessa. Ilmeisesti emme ole aivan ruudinkeksijöitä tässä takkapolitiikassa, mutta jokatapauksessa saimme sen upeasti syttymään, ja ihaillessamme onnistumistamme tulimme varmaan jatkuvasti koputelleeksi puuhun, ettei se sammuisi. Ja Mikollehan ei tästä sitten kerrota, kuten sovittiin, mutta onneksi se ei lue tätä blogia! Hyshys vaan muutkin lukijat.
Tässä sitten näkyy taas vähän meidän valtakuntaamme. Tietokoneen asetimme taktisesti sängyn viereen tuohon penkille leffojen katselua varten että saatiin sitten lösötä sängyllä. Sitten noissa kuvissa näkyy myös minun ylisöpöt muumilakanat (♥). Tykkäsin kovin. Minä sain tapeltua itselleni suurella urheudella tuon seinänvieruspaikan, koska en varmasti olisi osannut nukkua tuossa reunalla. Varmasti olisin mätkähtänyt alas tuhoisin seurauksin (parinkymmenen sentin pudotukseen voi varmasti kuolla!)
Lisäksi kuvassa näkyy meidän mässymme, joita tuli tosiaan hieman ostettua. Kaupasta mukaan tarttui Aarrearkku-pussi, Geisha-suklaalevy ja Susupussi. Lisäksi, voin kertoa, että minun rakas emäntäni ei tosiaankaan pitänyt minua nälässä koko vierailun aikana, vaan ruokaa kyllä riitti. Kaikki kunnia Annalle hyvästä emännyydestä.
Niin, mutta millekkäs me sitä sitten näytettiinkään? En ole aivan varma, miten tätä materiaalia uskaltaa tänne laittaa, mutta katsotaan..
Että semmoista. PYJAMABILEEEEET :DD
Lisäksihän meidän luonamme vierailivat Sammalisenlahden tosimiehet Eeppa ja Aappa, jotka olivat erittäin ihania uusia tuttavuuksia. He viipyivät jonkin aikaa meidän seuranamme ja minun täytyy kyllä myöntää että olen aivan myyty näiden herrasmiesten suhteen. Hienoja, komeita miehiä. Harmi, että Eeppa ja Aappa eivät halunneet kuviaan internet-levitykseen, joten joudun jättämään kuvamateriaalin pois tälläkertaa tästä kenties hienoimmasta kohtaamisesta koskaan.
No, perjantai-iltana, tai oikeammin lauantaiyönä selvisimme sitten viimein joskus kolmen maissa aamulla nukkumaan, ja täytyy myöntää että nukuin vähän levottomasti. Johtui kyllä varmaan siitä että aivan vieras nukkumapaikka, niin siinä tahtoo usein käydä niin. Aamulla sitten heräsimme jo yhdeksältä ja kampeuduimme ylös ja syömään.
Lauantain ohjelmanumerona oli sitten myös ulkoilua:
Kaikkihan siis oli harvinaislaatuisen hämmentävää. Alma kirmaili pitkinpoikin jäällä ja oli oikein aawwws c:
Sitten illalla koomailtuamme menimme katsomaan Sammon peliä varsin ekstempporee -lähdöllä. :D Siellä sitten fiilisteltiin kuka mitäkin, Anna Even seuraa ja peliä, minä keskityin taas ehkä enemmän siihen jonka kainalossa istuin. No, mutta, jännä peli oli vaikka Sampo hävisikin. :DD Sitten jouduimme kävelemään Annan luokse, mutta se oli lähinnä ihan mukava iltakävely. Mikkokin seuraili mukana vähän matkaa, kunnes sitten jäi matkalla kotiinsa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantai-ilta oli huomattavasti koomaisempi kuin perjantai-ilta. Edes Eeppa ja Aappa eivät tulleet enää käymään, vaikka niiden oli kyllä tarkoitus. Simahdimme onnellisesti yhden aikoihin yöllä. Aamulla sitten oli ylösnousemus jälleen yhdeksältä, vaikka epäusko meinasikin iskeä siihen että jaksetaanko nousta. Noustiin kuitenkin, ja sitten kun nuo yhdet viimein selvisivät hakemaan niin unohtuivat vielä vähintään tunniksi rupattelemaan ja päiväkahveja juomaan.. Se on vaikeeta vaan ottaa tyttö ja lähteä :DD Tosin eipä mulla nyt NIIN hirvee kiire poiskaan ollut.
Kotimatkalla sitten selvisi että ai, kappas, meillä oli käyny yksi pieni virpoja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, enkähän minä tietenkään ollut kotona! Kyllä vähän harmitti, olisin halunnut niin kovin nähdä naapurin pikkupojan noitana, awwws c:
No mutta joooo. Sitten viikollakin tapahtui yhtä sun toista, käytiin naapurissa kattomassa vanhojentanssidvd, mutta se kyllä pätki aika helkkaristi eikä siitä sitten oikein tahtonut tulla mitään, niissä laitteissa oli vissiin jotain vikaa. Sitten torstaina menin taas käymään Mikon luona kivasti koulun jälkeen, ja mukava vierailu oli kuten aina :D Lukuunottamatta sitä, että kun piti kävellä siellä satamassa kun Mikko kävi kesätyöhaastiksessa.. Muuten hyvä, mutta jostain olikin iskenyt helvetinmoinen lumisade ja pyrytys yllättäen, ja koko matkan tuli lunta minkä kerkesi. Siinä sitten oltiin sataprosenttisen lumisia, kun perille päästiin, ja lumisade jatkui vielä paluumatkallakin. Mutta kohtalon vittuiluhan näkyi vasta myöhemmin; heti, kun päästiin Mikon talon nurkalle, lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terää. Näillä keleillä on jotain meidän suhdetta vastaan.. :D Tosin tässähän oletettiin, että se on Mother Precious Sunshine taas asialla.
Tämä viikonloppu onkin sen jälkeen mennyt kivasti opiskellessa. Olen saanut perjantaina sen hiton historian lukupäiväkirjan tehtyä (oikeastihan sen piti olla torstaiksi valmis) ja ymppäsin ruotsin sanatkin yhteen kasaan lukemisen helpottamiseksi. Lauantaipäivän taistelin sitten matematiikantehtävien kanssa, ja sainkin 23 tehtyä, mikä oli mielestäni hyvä päiväsaldo. Tälle päivää olenkin sitten kirjoittanut äikän lokikirjaa kymmenen sivun verran ja yrittänyt (nimenomaan vain yrittänyt) opiskella yhteiskuntaoppia. Saa nähdä mitä on huomiselle ohjelmassa, villi veikkaukseni tosin on että matematiikkaahan sitä siellä.
Niin, ja kävihän meillä lauantaina myös vieraita. Aamukymmenen maissa naapurin emäntä soittelee, että ollaanko kotona, että jos tulevat Mirvan kanssa käymään ja parit ristikontrat pelaamaan kun Mirvan piti sitten kahden jälkeen olla menossa Kuopiota kohti, että muuten olisivat illalla tulleet käymään. No, eipä meillä mitään ollut ja he tulivat. Täytyy myöntää, että oli harvinaisen tappiollinen ilta, mutta ei se mitään, henkisesti olemme aina voittajia! :D Mutta sitten tämä emäntä sai päähänsä että tulisi illalla katsomaan leffaa meidän kanssa, kun meillä oli mumman kanssa muutenkin suunnitteilla leffankatsomisen jatkaminen. Iltalypsyn jälkeen sitä sitten tuli taas vieraita, ja saunottuamme ja syötyämme päästiin katsomaan elokuvia. Ja mitäs me katsoimmekaan? Villejä veikkauksia? KYLLÄ, arvasitte aivan oikein!
Mitäpäs sitä muutakaan. Ja millonkas me katottiin nuo viimeksi? Pari viikkoa takaperin? Ei herrajesta. No, kuitenkin niitä sitä alettiin taas kattomaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että jonkun parinkymmenen minuutin jälkeen Kaunista Veeraa minä tajusin että hittovie minä tätä jaksa katsoa, ja taktisesti pakenin paikalta ja menin soittamaan uudestaan Mikolle. Olin soittanut sille jo aiemmin samana päivänä, mutta juttu jäi taas mumman takia kesken enkä mielestäni saanut puhuttua tarpeeksi, niin soitin uudestaan. Ja puheluhan oli kevyen mittainen, jonkun viitisenkymmentä minuuttia. Kunnes mumma hieman hermostui (ja Kaunis Veera loppui ja piti vaihtaa Kulkurin valssiin). :D
No mutta joo. Meillä on mumman kanssa ollut tässä pääsiäislomalla eräs toinenkin projekti, nimittäin ollaan katsottu Myrskyluodon Maijaa.
Tätähän minun ei nyt pitäisi kenties myöntää, että maineeni säilyisi edes jotenkin, mutta en voi vastustaa kiusausta. Katsottiin siis tänään kaksi viimeistä jaksoa tätä yhteensä kuusiosaista sarjaa, ollaan tehty sillä periaatteella että kaksi illassaan. No, mutta nyt kävi niin, etten saanut katsottua viimeistä osaa itkemättä, en sitten millään! Oikeasti saa olla aika hyvä sarja jos saa minut itkemään (Postia pappi Jaakobille ja Sormusten herrat tästä loistavia esimerkkejä). Ja vaikka tämän pitäisi kuulua siihen sarjaan, että enhän minä tämmöisestä pidä, niin pakko sanoa että se oli ihan oikeasti ihan hyvä. Katsokaa joskus, jos elämän tylsyys iskee ja aikaa on naapureille jaettavaksi.
Mutta nyt minun oikeastaan pitää lähteä nukkumaan, sillä kello alkaa uhkaavasti lähestyä puolta kahtatoista ja huominen on viimeinen aamu, kun saan nukkua taas pitkään.
Hyvät yöt, kauniit unet ja ciao kaikki,
Nightingale
P.S. Paljon jäi varmaan sanomatta ja joissakin asioissa sekoilin, mutta tähän kellonaikaan ei enää mietitä turhia..
Oh mothers wipe your tears
Your sons will rest a million years
Found their peace at last
As foe turned to friend
And forgive
And they knew they would die.
Okei, eli tästä se kaikki lähti. Saimme raahattua majoituspaikkaamme, aivan ihanalle saunamökille kaikenmoista kamaa ja ennenkaikkea tietenkin läppärin, josta sitten koko sielläoloaikamme popitimme enemmän tai vähemmän sivistävää, mutta erittäin fiilistelykelpoista musiikkia. Toinen operaatio oli myös viikonloppuna katsottavien elokuvien päättäminen, sillä minä raahasin mukanani aimo läjän leffoja tuolta rakkaasta hyllystäni, mm. Moulin Rouge, Noin 7 veljestä, Man in the Iron Mask, Repo! The Genetic Opera, Kuninkaan puhe, Sweeney Todd jne. Lopulta, ihan oikeasti tuskaisten päätösten jälkeen, päädyimme kolmeen elokuvaan, jotka olivat:
Amélie, Mamma Mia! ja Moulin Rouge! Eli kaksi musikaalia ja yksi muutenvaan härö hyvänmielen elokuva. Kyllä minulle kelpaa. :D Aloitimme perjantai-iltana Mamma Mia!:lla ja jatkoimme urakkaa lauantaina katsomalla päivällä Amélien ja illalla Moulin Rougen.
Niin, ja tokihan minulta unohtui ihan kokonaan esittelemättä vielä tuo Annan kaunis poseeraus takan kanssa, ja meidän ehdoton ylpeydenaiheemme. Me tosiaan kun mentiin tuonne saunamökille niin sitten käskettiin vahtia, ettei tuo takka sammu että lämpiäis se kämppä, ja no meidän tuurillahan se tosiaan sammui. Olisiko peräti ollut niin, että Annakulta meni esittelemään sitä että kuinka hyvin se palaa, kun sille antaa vähän ilmaa ja sitten.. :D Ja me kun sitä yritettiin kaikilla konsteilla saada syttymään, älyttömän nauramisen ja panikoinnin ohessa. Ilmeisesti emme ole aivan ruudinkeksijöitä tässä takkapolitiikassa, mutta jokatapauksessa saimme sen upeasti syttymään, ja ihaillessamme onnistumistamme tulimme varmaan jatkuvasti koputelleeksi puuhun, ettei se sammuisi. Ja Mikollehan ei tästä sitten kerrota, kuten sovittiin, mutta onneksi se ei lue tätä blogia! Hyshys vaan muutkin lukijat.
Tässä sitten näkyy taas vähän meidän valtakuntaamme. Tietokoneen asetimme taktisesti sängyn viereen tuohon penkille leffojen katselua varten että saatiin sitten lösötä sängyllä. Sitten noissa kuvissa näkyy myös minun ylisöpöt muumilakanat (♥). Tykkäsin kovin. Minä sain tapeltua itselleni suurella urheudella tuon seinänvieruspaikan, koska en varmasti olisi osannut nukkua tuossa reunalla. Varmasti olisin mätkähtänyt alas tuhoisin seurauksin (parinkymmenen sentin pudotukseen voi varmasti kuolla!)
Lisäksi kuvassa näkyy meidän mässymme, joita tuli tosiaan hieman ostettua. Kaupasta mukaan tarttui Aarrearkku-pussi, Geisha-suklaalevy ja Susupussi. Lisäksi, voin kertoa, että minun rakas emäntäni ei tosiaankaan pitänyt minua nälässä koko vierailun aikana, vaan ruokaa kyllä riitti. Kaikki kunnia Annalle hyvästä emännyydestä.
Niin, mutta millekkäs me sitä sitten näytettiinkään? En ole aivan varma, miten tätä materiaalia uskaltaa tänne laittaa, mutta katsotaan..
Että semmoista. PYJAMABILEEEEET :DD
Lisäksihän meidän luonamme vierailivat Sammalisenlahden tosimiehet Eeppa ja Aappa, jotka olivat erittäin ihania uusia tuttavuuksia. He viipyivät jonkin aikaa meidän seuranamme ja minun täytyy kyllä myöntää että olen aivan myyty näiden herrasmiesten suhteen. Hienoja, komeita miehiä. Harmi, että Eeppa ja Aappa eivät halunneet kuviaan internet-levitykseen, joten joudun jättämään kuvamateriaalin pois tälläkertaa tästä kenties hienoimmasta kohtaamisesta koskaan.
No, perjantai-iltana, tai oikeammin lauantaiyönä selvisimme sitten viimein joskus kolmen maissa aamulla nukkumaan, ja täytyy myöntää että nukuin vähän levottomasti. Johtui kyllä varmaan siitä että aivan vieras nukkumapaikka, niin siinä tahtoo usein käydä niin. Aamulla sitten heräsimme jo yhdeksältä ja kampeuduimme ylös ja syömään.
Lauantain ohjelmanumerona oli sitten myös ulkoilua:
Sitten illalla koomailtuamme menimme katsomaan Sammon peliä varsin ekstempporee -lähdöllä. :D Siellä sitten fiilisteltiin kuka mitäkin, Anna Even seuraa ja peliä, minä keskityin taas ehkä enemmän siihen jonka kainalossa istuin. No, mutta, jännä peli oli vaikka Sampo hävisikin. :DD Sitten jouduimme kävelemään Annan luokse, mutta se oli lähinnä ihan mukava iltakävely. Mikkokin seuraili mukana vähän matkaa, kunnes sitten jäi matkalla kotiinsa.
Täytyy kyllä myöntää, että lauantai-ilta oli huomattavasti koomaisempi kuin perjantai-ilta. Edes Eeppa ja Aappa eivät tulleet enää käymään, vaikka niiden oli kyllä tarkoitus. Simahdimme onnellisesti yhden aikoihin yöllä. Aamulla sitten oli ylösnousemus jälleen yhdeksältä, vaikka epäusko meinasikin iskeä siihen että jaksetaanko nousta. Noustiin kuitenkin, ja sitten kun nuo yhdet viimein selvisivät hakemaan niin unohtuivat vielä vähintään tunniksi rupattelemaan ja päiväkahveja juomaan.. Se on vaikeeta vaan ottaa tyttö ja lähteä :DD Tosin eipä mulla nyt NIIN hirvee kiire poiskaan ollut.
Kotimatkalla sitten selvisi että ai, kappas, meillä oli käyny yksi pieni virpoja ensimmäistä kertaa vuosikausiin, enkähän minä tietenkään ollut kotona! Kyllä vähän harmitti, olisin halunnut niin kovin nähdä naapurin pikkupojan noitana, awwws c:
No mutta joooo. Sitten viikollakin tapahtui yhtä sun toista, käytiin naapurissa kattomassa vanhojentanssidvd, mutta se kyllä pätki aika helkkaristi eikä siitä sitten oikein tahtonut tulla mitään, niissä laitteissa oli vissiin jotain vikaa. Sitten torstaina menin taas käymään Mikon luona kivasti koulun jälkeen, ja mukava vierailu oli kuten aina :D Lukuunottamatta sitä, että kun piti kävellä siellä satamassa kun Mikko kävi kesätyöhaastiksessa.. Muuten hyvä, mutta jostain olikin iskenyt helvetinmoinen lumisade ja pyrytys yllättäen, ja koko matkan tuli lunta minkä kerkesi. Siinä sitten oltiin sataprosenttisen lumisia, kun perille päästiin, ja lumisade jatkui vielä paluumatkallakin. Mutta kohtalon vittuiluhan näkyi vasta myöhemmin; heti, kun päästiin Mikon talon nurkalle, lumisade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa täydeltä terää. Näillä keleillä on jotain meidän suhdetta vastaan.. :D Tosin tässähän oletettiin, että se on Mother Precious Sunshine taas asialla.
Tämä viikonloppu onkin sen jälkeen mennyt kivasti opiskellessa. Olen saanut perjantaina sen hiton historian lukupäiväkirjan tehtyä (oikeastihan sen piti olla torstaiksi valmis) ja ymppäsin ruotsin sanatkin yhteen kasaan lukemisen helpottamiseksi. Lauantaipäivän taistelin sitten matematiikantehtävien kanssa, ja sainkin 23 tehtyä, mikä oli mielestäni hyvä päiväsaldo. Tälle päivää olenkin sitten kirjoittanut äikän lokikirjaa kymmenen sivun verran ja yrittänyt (nimenomaan vain yrittänyt) opiskella yhteiskuntaoppia. Saa nähdä mitä on huomiselle ohjelmassa, villi veikkaukseni tosin on että matematiikkaahan sitä siellä.
Niin, ja kävihän meillä lauantaina myös vieraita. Aamukymmenen maissa naapurin emäntä soittelee, että ollaanko kotona, että jos tulevat Mirvan kanssa käymään ja parit ristikontrat pelaamaan kun Mirvan piti sitten kahden jälkeen olla menossa Kuopiota kohti, että muuten olisivat illalla tulleet käymään. No, eipä meillä mitään ollut ja he tulivat. Täytyy myöntää, että oli harvinaisen tappiollinen ilta, mutta ei se mitään, henkisesti olemme aina voittajia! :D Mutta sitten tämä emäntä sai päähänsä että tulisi illalla katsomaan leffaa meidän kanssa, kun meillä oli mumman kanssa muutenkin suunnitteilla leffankatsomisen jatkaminen. Iltalypsyn jälkeen sitä sitten tuli taas vieraita, ja saunottuamme ja syötyämme päästiin katsomaan elokuvia. Ja mitäs me katsoimmekaan? Villejä veikkauksia? KYLLÄ, arvasitte aivan oikein!
Mitäpäs sitä muutakaan. Ja millonkas me katottiin nuo viimeksi? Pari viikkoa takaperin? Ei herrajesta. No, kuitenkin niitä sitä alettiin taas kattomaan. Siinä kävi kuitenkin niin, että jonkun parinkymmenen minuutin jälkeen Kaunista Veeraa minä tajusin että hittovie minä tätä jaksa katsoa, ja taktisesti pakenin paikalta ja menin soittamaan uudestaan Mikolle. Olin soittanut sille jo aiemmin samana päivänä, mutta juttu jäi taas mumman takia kesken enkä mielestäni saanut puhuttua tarpeeksi, niin soitin uudestaan. Ja puheluhan oli kevyen mittainen, jonkun viitisenkymmentä minuuttia. Kunnes mumma hieman hermostui (ja Kaunis Veera loppui ja piti vaihtaa Kulkurin valssiin). :D
No mutta joo. Meillä on mumman kanssa ollut tässä pääsiäislomalla eräs toinenkin projekti, nimittäin ollaan katsottu Myrskyluodon Maijaa.
Tätähän minun ei nyt pitäisi kenties myöntää, että maineeni säilyisi edes jotenkin, mutta en voi vastustaa kiusausta. Katsottiin siis tänään kaksi viimeistä jaksoa tätä yhteensä kuusiosaista sarjaa, ollaan tehty sillä periaatteella että kaksi illassaan. No, mutta nyt kävi niin, etten saanut katsottua viimeistä osaa itkemättä, en sitten millään! Oikeasti saa olla aika hyvä sarja jos saa minut itkemään (Postia pappi Jaakobille ja Sormusten herrat tästä loistavia esimerkkejä). Ja vaikka tämän pitäisi kuulua siihen sarjaan, että enhän minä tämmöisestä pidä, niin pakko sanoa että se oli ihan oikeasti ihan hyvä. Katsokaa joskus, jos elämän tylsyys iskee ja aikaa on naapureille jaettavaksi.
Mutta nyt minun oikeastaan pitää lähteä nukkumaan, sillä kello alkaa uhkaavasti lähestyä puolta kahtatoista ja huominen on viimeinen aamu, kun saan nukkua taas pitkään.
Hyvät yöt, kauniit unet ja ciao kaikki,
Nightingale
P.S. Paljon jäi varmaan sanomatta ja joissakin asioissa sekoilin, mutta tähän kellonaikaan ei enää mietitä turhia..
Oh mothers wipe your tears
Your sons will rest a million years
Found their peace at last
As foe turned to friend
And forgive
And they knew they would die.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)