Bloggailua

Huhuhuhuhuhu.  Nyt vähän kuulumisia. Lyhyesti mutta kuitenkin.

Kesäkuun oon ollut melko laiska. Suoritin torstaina autokoulun kakkosvaiheen,  eli enää ei ole odotettavissa sinne paluuta vaan voi hyvillä mielin päristellä pitkin kyliä :DD

Samalle päivälle riitti vaikka mitä hyvää. Sain uuden  puhelimen, Samsung galaxy S4 activen. Tämän vehkeet käyttö on vielä opettelussa , mutta varmasti alkaa sujumaan. Kun en vaan onnistuis hajottamaan tätä heti ensi käänteessä.

Lisäksi minulle tuli hyviä uutisia Itä-Suomen yliopistosta: pääsin sisään lukemaan historiaa! Vaikka tämä ei ollut se ensimmäinen vaihtoehto, olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.  Tieto paikasta rauhoittaa, että en jää tyhjän päälle jos en ensi vuonnakaan pääse sisään Jyväskylään. 

koneella istuminen on jäänyt vähiin. Enimmäkseen olen lukenut kirjoja kuluneen kuukauden ja tehnyt töitä.  Niitä on jäljellä vielä kuukausi; sitten vapaus koittaa ja on aika nauttia jäljellä olevasta ajasta näillä nurkilla :DD

Miellyttävää juhannusta!

Nightingale

Metsänhenki

Käytin tänään kolme tuntia metsässä tarpomiseen. Ensin kävin puolentoista tunnin lenkin sedän kanssa, toisen puolitoista tuntia tarvoin yksin. Sää oli mahtava, lämmintä on yli kymmenen astetta eikä tuuli ole kylmä, vaikka tuuleekin ihan reilusti.

Keväänmerkkejä on ilmassa, sillä joutsenpariskunta on viipyillyt niemenkärjessä jo viikon jos ei pidempäänkin ja siellä täällä vastaan tulee lintupariskuntia. Nähtiimpä aiemmalla reissulla tällä viikolla, samalla kun nämä kuvat on otettu, myös komea huuhkaja. Lähti hakkuuaukealta noin 15 metrin päästä (: Säikähdin pirusti, mutta komea otus oli!

Jotenkin rauhoitti kamalasti päästä tuonne kävelemään pitkästä aikaa omien ajatustensa kanssa. Aamu oli niin ylienerginen, etten meinannut paikallani pysyä. Vasta nyt, kun olen uuvuttanut itseni tuolla hyppelehtimällä, voin rauhoittua tähän kirjoittamaan.

Hirveästi olisi tehnyt mieli lähteä kylälle ajelemaan ja ehkä näkemäänkin ihmisiä, mutta tänään ei parannut lähteä, etenkin jos ja kun mennään huomenna istumaan iltaa Roosan mökille (: Tarkoituksena on avata kevään grillauskausi, ainakin omalta osaltani! Tuskin maltan odottaa~

Kohta vuorossa olisi sauna ja sen jälkeen oleskelua. Paljon olisi töitäkin tehtävänä, mutta otetaan tämä päivä levon ja akkujen latautumisen kannalta ;) Ilman selkeää mieltä on vaikeaa tarttua oikein mihinkään, tämä päivä auttoi pään tuulettamisessa.

Pääsiäisen jälkeen tuleekin sitten uudet kujeet c:

Nightingale

I'd climb the highest mountain,
I'd cross the seven seas just to see your smile again.
All the trust that was built along the years is coming back to stay I know.
Just look ahead the road is free -
I'm coming Home.

Skotteja!

Kylläpä väsyttää.

Minulla on ollut tosiaan tämä lastenleffabuumi nyt päällä, se jäi siitä kun katsottiin Frozen Even luona :D Sen jälkeen ohjelmassa ovat olleet Tangled (Kaksin karkuteillä), Itse ilkimys ja nyt sitten eilen Brave. Onhan se hyvää aivot narikkaan -viihdettä!

Braveen tykästyin kyllä ihan kamalasti, en sen tarinan takia vaan Merindan mekon, tukan ja ah-jumala-sentään SKOTTIAKSENTIN takia. Minä en vaan kestä irkku- ja skottiaksentteja, ne on ihan liian ihania. Pakko päästä joskus Skotlantiin tai Irlantiin, mieluusti molempiin! Pelkkä aksentti-ilo on ilo lähteä, puhumattakaan miljoonasta muusta hyvästä syystä!

Ah, ehkä sitten joskus!

No mutta se matkustushaaveista. Sen jälkeen olikin sitten vuorossa maratonkeskustelu Annan kanssa, meni ehkä parisen tuntia? :DD Mutta paljon asioita ehti onneksi siinä ajassa käymään. Kyllä se tumblrin käyttö sieltä vielä lähtee kun jaksat ahkerasti vierailla! Pitkästä aikaa joku on joutunut sinne, ompahan joku muukin jolle hehkuttaa. c:

Illan päätteeksi oli kortinpeluuta ja siinä menikin sitten myöhään. Aamulla sisäinen herätyskello ei kuitenkaan antanut tuntia enemmän armoa, eli seitsemältähän sitä herättiin ja tästä vielä tänään kärsitään..

Nyt tekemään jotain oikeaa, mitä piti tehdä jo eilen.

Nightingale

Kahvia ja kamera

Huh.

Eilen oli todella uuvuttava päivä.

Käytiin Liisan kanssa pitämässä 4H-yritys -esittelyjä kahdeksasluokkalaisille, yhteensä kolmen tunnin ajan. Onneksi esittelyt menivät ihan superhyvin ja saatiin ehkä jopa innostettua joitakin kokeilemaan 4H-yrittäjyyttä. Liisa on todella hyvä puhuja, painii ihan eri sarjassa kuin minä.

Illalla sitten tuntui, että jalat painoivat tonnin ja olo oli kuin olisin ollut kuumehorkassa tai jotain vastaavaa. Ei meinannut hereillä pysyä! Ihmettelin sitten aikani, että miten on mahdollista että olo on tämmöinen kun monta kertaa pidempien valvomistenkaan jälkeen ei ole. Sitten tajusin, etten ollut juonut koko päivänä yhden yhtä kuppia kahvia, eli elimistössä ei ollut kofeiinia nimeksikään. Aamulla Mikon luona en yleensäkään juo kahvia ja päivä meni niin tiiviisti yritysesittelyjen parissa, joten siinähän sitä oltiin. Koko asia unohtui ja kärsin siitä sitten eilen illalla.

Kello oli kuitenkin niin paljon siinä vaiheessa, kun asian tajusin, että annoin kahvin keittämisten olla ja painuin nukkumaan kasin jälkeen. Nyt aamu näyttää paljon virkeämmälle, sain taas kahvia ja nukuinkin hyvin (:

Noh, se siitä! Tänään työt jatkuvat ja hommaa tosiaan riittää.

Sain muuten uutukaisen lapsen, oman kameran c:

Alunperin olin vakuuttunut, että haluan Canonin EOS M -mallin, eli eräänlaisen järkkärin ja pokkarin välimuodon (en ole täysin varma, miksi sitä kutsutaan..)

Noh, äitee ja setä lähtivät sitten maanantaina kameraostoksille kun minä itse olin töissä. Sitten tuli soitto kaupasta, kauppias selvitti minulle toisesta kamerasta, Olympos PEN mini E-PM2:sta. Tarjous oli siitä niin paljon fiksumpi kuin Canonista (vaikka merkkiuskollinen olenkin), joten päädyin sitten Olympokseen. Mutta katua ei ole tarvinnnut, kamera on varsin erinomaisen oloinen (:

Vähän totuttelua toki vaatii tuon käyttäminen, mutta äkkiähän minulla on ollut tapana oppia.

Mutta nyt, aikuistenoikeasti, niitä töitä.

Nightingale

Velvollisuus täytetty

Yliopistohaku tehty.

Jätin sen melko myöhäiseen, hyvä etten välillä jo unohtanutkin koko asiaa. Mutta onneksi siinä ei ollut mitään ongelmaa, hakuohjelma on niin selkeä ettei kovin pahasti voi mokata (sanon nyt ja löydän tietenkin syksyllä itseni jostain Timbuktun vuohiopistosta).

Hain neljään kohteeseen:

1. Historia, Jyväskylän yliopisto
2. Historia, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
3. Kulttuurintutkimuksen koulutusohjelma, Joensuu, Itä-Suomen yliopisto
4. Taidehistoria ja taidekasvatus, Jyväskylän yliopisto.

Kaksi ensimmäistä on etenkin tähtäimessäni, tottakai. Jännä muutos listassa on, etten hakenutkaan Tampereelle. Viimevuotinen pääsykoe masensi minua tietyssä määrin, eikä Mikkokaan ollut innostunut Tampereelta löytyvistä koulutusaloista, joten annoin hieman periksi periaatteistani.

Uskoisin myös että Jyväskylään ja Joensuuhun on Tamperetta helpompi päästä, ainakin viimeksi mainittuun. Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Jyväskylä jännittää minua, sillä sinne pääsee tänä vuonna vain valintakoehaastattelujen kautta ja niihinkin kutsutaan vain noin sata parhaat taustapisteet saanutta. Saan siis pakertaa tosissani Joensuun eteen, mikäli en pääse edes valintakoehaastatteluun Jyväskylään.

Uutukainen on tuo Kulttuurintutkimuksen ko, josta innostuin bongattuani sen. Oikeastaan olen kiinnostunut perinteentutkimuksen ko:sta, mutta kulttuurintutkimus on se yleinen koulutusohjelma jonka alta perinteentutkimus löytyy.

Taidehistoria ja taidekasvatus kuulostaa kivalle mutta sain sen käsityksen että se on melko kuivakkaa.. Siispä se on minun viimeinen vaihtoehtoni ja erittäin epätodennäköinen.

Katsotaan kuinka käy! Pitää aloittaa ahkera iltalukeminen, kaivella taas pitkästä aikaa nuo lukiokirjat ja muutenkin.. Ehkä se siitä taas lähtee. Kun vaan löytäisi aikaa ja jaksamista ilman, että tarvitsee tinkiä mistään.

Opiskelemaan, tyttö mars! ja ehkä vähän tekemään töitäkin.

- Nightingale

Pariah's Child!

Sonata Arctica - Pariah's Child

Eilen, raskaan työpäivän jälkeen, minua odotteli pöydällä mieluisaakin mieluisampi palkinto hyvästä työstä c: Eli Sonatan uusin levy, Pariah's Child!

Nyt ajattelin kertoilla teille vähän fiiliksiä levystä toisen kuuntelukerran perusteella (ja ensimmäistä muistellen, mulla tuli silloin vahvoja näkemyksiä biiseistä).

The Wolves Die Young

Ensimmäinen sinkku levyltä, rakastuin siihen jo aikoinaan ja useamman kuuntelukerran jälkeen tykkään entistä enemmän. Tästä puhuttiin vanha sonatan kaltaisena kappaleena ja sitähän se omalla tavallaan onkin.

Running Lights

Nuoruuden ylistys, ihan jännää sinällään että pojat alkavat olla kaikki keski-ikäisiä.. :D Sitä vasten peilatessa tämä on varsin mielenkiintoinen kappale. Mene ja tiedä Kakon ajatuksista! Tykkään sävelkulusta ja sanoituksista. Mielenkiintoinen biisi ja tykkään tästä kertsistä:

The young ones need no sleep     
Laughing at the lights they keep running     
Becoming color of the night     
When the song on the      
Radio sings "such a perfect day"     
Tomorrow slowly fades away          

The world only ends once in one life time         
These nights of the young last forever         
Around and around, with the clearing smoke         
These days drift away altogether

Take One Breath

Hyvin tiedepitoinen biisi. Tämän kohdalla aloin säikähtää, että onko Kakko täysin siirtynyt itselleni vieraisiin (ja epäkiinnostaviin) sanoituksenaiheisiin. Näin ei kuitenkaan ollut ja täytyy muistaa että Sonata on ennenkin tehnyt kappaleita jotka kertovat vähän samanlaisista asioista, tieteen kehittymisestä ja haittapuolista; yhtenä esimerkkinä mieleeni tulee Blank File.

Toisella kuuntelukerralla huomaan tämän ensimmäistä kertaa kuuntelijaystävällisemmäksi biisiksi. Ehkäpä tykästyn tähän suurestikin kun sulattelen tätä muutaman kuuntelukerran.

Cloud Factory

Ah, toinen sinkku uudelta levyltä ja rakastuin tähän. Hauska ja kaunis, hyvin sonatamainen ja ehkäpä jopa uniamainen kappale. Ei yhtä synkeä, mutta muistuttaa minua kuitenkin uniasta. Hyvin tarttuva myös! Tykkään kertsistä suuresti (sitä on hauska laulaa :D) ja tästä kohdasta:

If you join the same brigade I did when I was young 
You will never see beyond the skyline of this town     

Take my word, my son, and run,     
While your dreams fly free     
Have them write my story down,     
Like silence breaking sound          

Blood

Tämä biisi oli ensimmäisellä kuuntelukerralla ensimmäinen uusi "woah!"-reaktion aiheuttanut kappale (koska Cloud Factorya tai Wolves die youngia ei lasketa). Hyvin mielenkiintoinen, selkeä. Synkkä omalla tavallaan. Ihmiset & sudet -kappale, kertoo pelosta. Molemminpuolisesta, käsitän.

Suosittelen tätä lämpöisesti. Tämä on taas hyvin, hyvin sonatamainen kappale.

Wolf - it stares in your eyes     
Blink first and die     
Beauty and fear within      

Who's more of a beast     
A king or a priest      
What do you believe?  

Things we fear… wolves or the people 
Wolves fear the fear of the people 

Think, how one fearful man can destroy this world  

Oikeasti aika viisaita sanoja näissä lyyrikoissa, jotka minun mielestä taas vaan korostavat Kakon sanoittajantaitoja. Kannattaa tutustua kappaleen sanomaan.

What Did You Do In The War, Dad?

Naaivin lapsen  kysymys.. Olen itseasiassa pohtinut tätä asiaa paljon, sitä miten sodan kokemukset vaikuttavat ihmiseen (kuten isovanhempiimme) ja kuinka ne kokemukset voivat heijastua heidän lastensa, meidän vanhempiemme elämään. Sodan kauhut, käytösmallit siirtyvät tavalla tai toisella herkästi sukupolvelta toiselle. Toiset esimerkiksi hukuttivat kokemuksensa viinaan ja pilasivat monien lapsuuden siten.

Huh, tekisi mieli alkaa puhua varhaislapsuuden kokemusten merkityksestä mutta hillitsen itseni, tarkoitus oli kuitenkin puhua kappaleesta. Mutta tämä on tärkeä kappale tärkeällä sanomalla. Asioista joita jokaisen meistä pitäisi ajatella. Ymmärtää ihmisten käytöstä niiden kamalien kokemusten valossa, joita menneet ovat kokeneet ja kuinka he ovat siirtäneet raskaan henkisen perinnön lapsilleen tavalla tai toisella.

Dad, I know what you did in the war 
Deeds devils would abhor 
Did you fulfil the oath you swore?  

Dad, did you do it for me? 
Their blood for my life to live 
In the hollow without reprieve, without you     

"War is in me! I am the war!     
Don't you force me to live the nightmare again!    
I'm sorry…     
Please, don't make me cry...     
My son, you never ever want to know     
How when guarding your sleep serene I hear      
The silence of the children who sang…"  

Half A Marathon Man

Tästä minulla oli suuria ennakkoluuloja ja meinasin masentua kun kappale alkoi niin rauhallisesti. Mutta kun se yhtäkkiä lähtikin vetämään isolla temmolla ja Kakon revittelyillä, innostuin hurjasti! Biisi olikin täysin erilainen kuin olin kuvitellut!

Sisällöllisesti minulla ei ole paljon sanottavaa, lyriikoista esimerkiksi, mutta musiikillisesti tämä on huippu! Tämä tosin on eniten rock'n'roll -biisi eikä niinkään sonatamainen, mutta toisaalta tähänkin tyyliin tuntuu tottuneen SGHN:n myötä. Tämä on uudempaa sonataa, selkeästi.

X Marks The Spot

Viikon, kuukauden ja vuoden mitähän vittua -kappaleen palkinto menee järkähtämättä tälle biisille! Ensimmäisellä kuuntelukerralla hämmennys ja ei ei ei -asenne olivat ylimmät fiilikset. Toisella kertaa tämä tuntuu erilaiselle.

Minulle tulee mieleen maailmanlopun saarnaajat. Ja sitä varmasti tässä onkin haettu. Uskonnollisia fanaatikkoja. Erikoisia ovat nuo saarnaajapätkät, joita tässä biisissä on siellä täällä. En ole vielä tarkistanut, kuka on John Barleycorn, josta biisissä mainitaan. Vaikuttaa jollekkin amerikkalaiselle lahkoisälle.. Pitänee tarkistaa googlesta.

Pidän tästä enemmän tällä kertaa. Löydän nyt ehkä sen sanomankin, jota on haettu. Hyvä kappale, tämäkin kun aikansa sulattelee sitä sisältöä. Lopussa oleva yhteislaulatusjuttu vaikuttaa sille, että tästä tulee keikkabiisi ja se on hauska.

Love

Pakollinen teinirakkausbiisi. (AAAAaaaaaargghhhh.)

Ajattelin kyllä, että tämä on ihan nätti, ei siinä mitään. Jokaisella levyllä tarvitaan kuitenkin kaunis slovari ja tämä on juuri semmoinen. Sanoitukselliesti ihan ok, mutta kertosäkeen jokaisen lauseen lopussa oleva "we are in love" on minusta liiallista alleviivaamista..

Larger Than Life

!!!!!!!!

Kymmenen minuutin megapläjäys, mutta auta armias miten rakastuin tähän! Tämä on selkeä tarina. Esiintyjästä. Näyttelijästä.

Rakastan kappaleen vaihtuvuutta ja suuruutta! Biisi on ihan nimensä mukainen. Tämä on ikäänkuin ylistys Kakon sanoittamiselle ja laulajantaidoille. Ihan hillitöntä.

Muistuttaa minua erittäin suuresti yhdestä suuresta suosikistani Sonatan tuotannosta, The Boy who wanted to be a real puppet:ista. Samaa tuskaa, seuraukset kuuluisuudenhimosta. Mutta tämä tarina on onnellisempi. Elämä kääntyy hyväksi, kun lakkaa tavoittelemasta kuuluisuutta ja suuruutta. Kun luovuttaa viimein valokeilan jollekkin toiselle. Roolin vangiksi ei tarvitse jäädä ikuisesti.

So don't take life so seriously, 
play, love, have fun, leave misery be 
Regrets are built in a cold dark cage 
Where nothing ever happens  
Where nothing ever happens  


Loppukommentit levystä:

Hykertelen tyytyväisyyttäni. Näin innoissani olin viimeksi, kun sain TDOG:n käsiini 2009. Toki vasta ahkera kuunteleminen paljastaa, kuinka hyvin kappaleet kestävät kulutusta ja aikaa.

Levy on hyvä kokonaisuus, pidän siitä enemmän kuin SGHN:stä, sillä kappaleet todella ovat enemmän sitä vanhaa sonataa, johon olen tottunut. Toki lasken kaiken Sonatan tuotannon tavalla tai toisella tärkeäksi osaksi bändin kehitystä, mutta tällä levyllä tosiaan kuulee vaihtelujen merkitykset. Sonata on bändi, joka tekee musiikkia itselleen, pelkäämättä kriittisiä arvosteluja ja se kasvattaa heitä musiikillisesti todella paljon. Monipuolisuus on uskomaton taito.


Nightingale

P.S. Artworkki on niin nättiä! c: huhuhuhuh.

Blogikuolema

Heippa vaan pitkästä aikaa!

Töitten puolesta pitää kiirettä. Vuosikokous on yksi kiireisimmistä asioista, mutta on myös paljon uutta ja tärkeää selvitettävänä. Puhumattakaan muutamasta kerhosta, jotka vaativat tällä hetkellä paljon huomiota.

Tässä välissä on ehditty käydä Iisalmessa bilettämässä (noh, ainakin baarissa iltaa istumassa) Even, Arton, Sipsun ja Turusen kanssa. Oli hieno reissu! Alunperin lähteminen oli pelkkä parin sekunnin päähänpisto, sitten innostuttiin tosissaan. Kaikki meinasi toki mennä puihin ennenkuin päästiin lähtemään, mutta lopulta selvittiin Iisalmeen asti ja hauskaa oli (:

Lisäksi olin viime viikolla Työnantajana toimiminen -koulutuksessa 4H:n puolesta. Ihan mielenkiintoista oli oppia asioita työnantajan näkökulmasta (: Päivä oli pitkä, sillä herätys oli aamukolmelta. Ennen neljää oltiin jo liikenteessä kohti Palokkaa, jossa hyppäsin toisten toiminnanjohtajien kyytiin vähän kuuden jälkeen. Illalla olin takaisin kotona yhdeksän aikoihin, ja voin kertoa että kaaduin suoraan sänkyyn, niin väsynyt olin. Mutta onneksi koulutus oli antoisa ja Parviaisen Anu on kouluttajana erinomainen! Yhtään kertaa en vielä ole Anun koulutuksissa kyllästynyt (vaikka aika usein niin tapahtuu kun joutuu istumaan pitkää päivää paikallaan ja kuuntelemaan asiaa).

Jospa kiireet vähitellen vähenesivät, ehtisi keskittyä tännekkin kirjoittamaan taas.

- Nightingale

P.S. Me muuten pidetään maman kanssa ens kuun alussa kynttiläkutsut, viimein! Jee (:

I dreamed a dream in time gone by

Tänään oli oman naaman kuvailun vuoro, kun hiukset olivat kivan pörröiset. Pidin niitä koko yön muutamalla letillä ja lopputulos oli ihan sievä c: Lisäksi leikin Picmonkeyn muokkausominaisuuksilla, ne sopivat hyvin webillä otettuihin kuviin..

Eilen katsottiin uusiks Les Misérables, tällä kertaa pystyin keskittymään tarinan seuraamista enemmän itse elokuvaan ja sen luomaan tunnelmaan. Ja sehän oli vaan hyvä juttu! Tykkäsin siitä vielä enemmän kuin ensimmäisellä kerralla.

Javert on vaan niin ihana. Tai sen ääni ainakin, vaikka kommentteja lueskelleena kaikki tuntuvat haukkuvan sitä, että huono laulaja ja parempi olisi rooliin pitänyt saada. Minulla ei ole vertailukohtaa muiden musikaalien Javerteista, mutta minusta Russell Crowe tekee roolinsa hyvin. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ihmisiäkin (:

Tällä kertaa pidin myös enemmän Mariuksesta, ensimmäisellä katselukerralla se oli ehkä liian väritön/hajuton/mauton, mutta nyt aloin saamaan siitä ihmisestä kiinni (vaikken edelleenkään ole palavasti rakastunut siihen) :D

Huomenna lähdetään muuten käymään Keskisellä! Saa nähdä löydänkö mitään vai en, jotain pientä kivaa (kuten leffoja) vois kyllä ostaa jos löydän vaan hyviä. Kivaa mennä sinnekkin pitkästä aikaa, vaikka eihän se mikään hirveän ihmeellinen paikka loppujenlopuks oo. Tulomatkalla käydään kuulemma moikkaamassa kummia, sekin piristää kivasti! Ei olla nähty vähään aikaan nimittäin (:

Hups, nyt tekemään jotain.

Nightingale

Mökkeilyä tyttöjen kanssa

Eli joooo (: Oltiin viikonloppu siellä Roosan mökillä Annan ja Roosan kanssa.

Perjantaina menin kylälle joskus iltapäivällä ja jumitin Mikon luo useammaksi tunniksi odottelemaan, että kello kulkisi sinne viiteen että Roosa ehtisi kylälle. Hennan kanssa oli myös ollut puhetta miittaamisesta ja se onneksi tapahtuikin! Oltiin viimeksi nähty viime keväänä pikaisesti, kun se oli ollut hakemassa veljeään mun kerhosta. Nyt sitten käytettiin semmonen taktinen tunti (?) ajellen ympäriämpäri ja selvitellen kuulumiset~

Roosan tultua kaapattiin se vielä toviksi ajelemaan, ennenkuin erottiin Hennasta ja lähdettiin Roosan kanssa hakemaan Annaa kotoaan. Sitten käytiin ostamassa ruokatarpeet, nähtiin Sipsua kaupassa ja sitten suunnattiiin mökille. Lähtö sinne meni suunniteltua kello viittä paljon myöhemmäksi, mutta kyllä me jo seitsemän maissa oltiin perillä, ehkä vähän jälkeen.

Ensimmäisenä vuorossa oli ruokaa ja sauna. Kokattiin perinteisesti kana-aurajuustopastaa, ai pirskules kun se on aina yhtä hyvää c: Roosa taisteli saunan lämpiämään ja mehän sitten saunottiin, oikein urakalla!

 Oltiin myös ostettu kaupasta semmoiset kasvonaamiot, niiden käytöstä tosin ei ole julkista kuvamateriaalia saatavilla :D mutta yllätyin positiivisesti kun sen käytön jälkeen posket oli hillittömän pehmoiset. Tosin se sen kuivattaminen oli yhtä tuskaa ja tyttäret löysivät mun kaulasta liskonsuomuja, joita se aine oli sinne tehnyt..

Saunan jälkeen, eli joskus kahdelta yöllä tai sen jälkeen, alettiin katsomaan Anna Kareninaa porukalla. Kaikki olivat suunnilleen hengissä sen elokuvan ajan, vaikka kello oli ehtinyt jo puoli viiteen ennenkuin selvittiin sitten lopulta nukkumaan.

Minun nukkumisesta ei oikein ensimmäisenä yönä tullut mitään, minun aivot ilmeisesti laskivat omin päineen että olin ollut juoppokuskina ja siitä huolimatta minun pitää herätä ysiltä (niinkuin aina kotona). Eli vähän yli puolen yhdeksän ja sitten ei enää nukuttukaan. Toiset nukkuivat auvoisasti puoli kahteentoista, ennenkuin aloin kolistelemaan ja tiskaamaan astioita. Senkin tein vain, koska yksin istuminen ei ole järin hohdokasta puuhaa, olin saanut uusimman One Piecen luettua ja piirrettyä melko kivan piirroksen. Tekemisen puute ajaa ihmistä tämmöiseen :D Seitsemän tuntia on ihan tarpeeksi unta niille..

Melkein heti talon herättyä Eve ilmestyi ilahduttamaan meitä muutamaksi tunniksi. Siinä me sitten syötiin porukalla pekonia, munakasta ja salaattia. Tämän jälkeen oli vuorossa singstarin järkkääminen paikalleen ja armoton laulusessio Roosan ja Even kanssa; Anna tyytyi tekemään jotain koulujuttujaan.. Lisäksi vuorossa oli minun facen trollaus, joka oli laulutuokiotakin armottomampaa. Kovin montaa sanaa en ehtinyt väliin sanoa. :D

Laulujen jälkeen sanottiin heipat Evelle ja lähdettiin Roosan kotiin tekemään pitsaa (ja viihdyttämään eläintarhaa). Kuvat kertovat paljon?

Ja kyllä, teimme eläinten halimisen välissä pitsaa ja söimmekin. Tämän jälkeen oli vuorossa paluu mökille ja Putouksen finaali, jonka Antsku hieman arvatenkin voitti. Joka tapauksessa voitto olisi mennyt jo kerran voittaneelle, joten samapa tuo? Ihan hyviä hahmoja molemmat (: Enemmänkin minua järkytti tieto siitä, että Jaskan lisäksi Aku, Armi ja ehkä Jussikin jättävät leikin. Toisaalta se tarkoittaa sitä vaihtelua, minkä puuttuminen oli minusta hieman ikävää tällä kaudella (vaikka siis kaikki nykyiset näyttelijät ovat huippuja ja rakastan jok-ikistä). Mutta veikkailisin että erityisesti Akun lähtö vaikuttaa merkittävästi Putoukseen ja sen tulevaisuuteen. Saa nähdä, saa nähdä..

Putouksen jälkeen oli jälleen saunan vuoro syvällisten saunakeskusteluiden siivittämänä. Nukkumaan selvittiin joskus puoli kahden tienoolla, vaikka näitä kahta ei yhtään nukuttanutkaan ja minä taas nukahdin lähes heti sänkyyn päästyäni.

Aamulla herätys oli puoli yhdeksän ja puoli kymmeneen mennessä oltiin kerätty loput kamat ja valmiina lähtöön. Tuntui ihan hyvälle olla kotona hyvissä ajoin, sai ottaa loppupäivän melko rennosti.

Tänään on sitten työpäivä, lähdetään 4H:n kanssa Fontanellaan uimaan. En ole käynyt siellä varmaan ikuisuuksiin! Toisaalta tuntuu ihan jännälle, mutta sitten toisaalta huolettaa kun pitää muistaa katsoa niiden lasten perään ja katsoa, että kaikki on kunnossa. Lisäksi viimeksi kun kävin uimassa toimihenkilöpäivillä Vesileppiksessä, huomasin että minua paleltaa normialtaassa :D hitsi, oon tulossa vanhaksi!

Noh, nyt vielä varmistelemaan "pomolta" muutama juttu reissuun liittyen.

Mukavaa alkanutta hiihtolomaviikkoa kaikille!

Nightingale

You will never leave the Cloud Factory

Minä oon taas ehkä pistänyt rahaa Sonataan enemmän kuin laki sallii..

Ostin juuri tälläisen boxin Sonatan virallisesta verkkokaupasta. Se sisältää Cloud Factory T-paidan, sinkun ja seinälipun. Ja se kaikki tulee tuommoisessa nätissä boksissa. Poikien signeeraamina.

Miksi minä päädyin ostamaan tämän?

Noh, koska halusin tuon laatikon. Päätin, että siitä tulee mun uusi Sonata-aarrelaatikko, johon saan talteen kaikki keikkaliput ja keikoilta mukaan lähteneet sälät. Lisäksi tuo seinälippu on kiva, vaikka ihan vasta tosin tilasinkin sieltä verkkokaupasta tämmöiset seinäliput:

Tuon susilipun, koska se on hieno ja toisen, koska siinä on kaikki pojat ja kuvakin on hyvä c: Taino kaikki ja kaikki, Pasi puuttuu ja Marko on yhä mukana.

Ja sitten puhumattakaan siitä Sonatahupparista jonka ostin sieltä keikalta... TAI uudesta levystä, joka on ennakkotilauksessa.

Kuolasin tuota boksia jo eilen illalla ja päätin, että ostan sen jos tuo biisi, Cloud Factory, tulee olemaan hyvä. Ja piru vie, sehän on! Rakastuin kertaheitolla. Tai, en ihan kertakuuntelulla jolloin ajattelin biisiä lähinnä hieman eriskummalliseksi, mutta toisella kuuntelukerralla tykkäsin kovinkin. Jostain syystä siitä nousi minulle mieleen Les Misérables, semmoisella sonatamaisella vivahteella. VOIKO SEMMOISESTA OLLA PITÄMÄTTÄ, mitä?! ♥

Hehkutan biisiä lisää sitten kun se viralliesti julkaistaan (minkä pitäisi tapahtua tänään).

Nyt pitää ehkä kiristää kukkaronnyörejä, vaikka Kela suvaitsikin viimein maksaa minulle hieman palkkaa. Ei ostella mitään turhaa..

Mistä tulikin mieleeni, että sain tänään mun Anna Karenina -pokkarin! Se on ihan valtava opus pienellä präntillä, mutta en malta odottaa että pääsen sen kimppuun (:

Okei, se hehkuttamisesta, nyt pakkaamaan! Viikonloppu kuluukin Roosan ja Annan kanssa mökkeillessä, siitä todennäköisesti sitten enemmän alkuviikosta (:

Nightingale

Her heart sings as she sees you come near ♫

Kuolen.

Taino, en ihan. Käyn suurta henkistä taistoa, joko tilaisin Anna Kareninan pokkarina.. Sen saisi Ablibriksestä alle kympillä, voisi olla kohtuuhintainen ja kannattava ostos suhteessa siihen mimmoinen järkäle kyseinen kirja on.

Ehkäpä minä jo innostun tilaamaan sen alkavalla viikolla.. Hassua että siitä on jo kuitenkin pari viikkoa (?) kun katsoin sen elokuvana ja oon edelleen ihan sen lumoissa :D Se on se Vronsky, ei siitä pääse mihinkään!

Toisaalta nuo saksankirjat katselevat minua sen näköisinä, että minun pitäisi oikeasti ottaa ne työn alle. Ruveta tässä vaiheessa enää opettelemaan "uutta" kieltä, taidan vaan tykätä itteni ylityöllistämisestä :D Kuuluisat viimeiset sanat lukion alussa: "Minä en tule tarvitsemaan saksan kieltä mihinkään koskaan ikinä, luen mieluummin ranskaa!" Niimpäniin, oikeassa olin. Työtkin painaa päälle, muutaman päivän sairastamisen jälkeen niitä on hieman liikaa varastossa. Huomenna asennoidun niiden pariin, ihan varmasti...!

Nyt syömään ja sitten Mikon kanssa hölisemään. Illan ohjelmassa on myös kenties Eat, Pray, Love. Jeee (: En osaa odottaa elokuvalta mitään (kuin enintään aivot tyhjentävää romantiikkahömppää), mutta ehkä joskus on parasta ettei ole liikaa odotuksia.

Nightingale

Freedom of an Open Road

Minun Tumblr alkaa pikkuhiljaa täyttymään historiallisista puku-unelmista ja niistä edellisessä postauksessa mainitsemistani palatseista.. Selkeästi on taas joku vaihe päällä niiden suhteen. Mutta minusta tuntuu, että saan syyttää pukudraamoja tästä. Tai sitten ne vain sytyttivät uudestaan vanhan kunnon mekkointohimon c:

(Tuossa oikeassa reunassa olevasta Wonderland of Mushrooms -linkistä pääsee kurkkaamaan, millaisia unelmia olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina ------------>)

Tämä päivä on mennyt sairastaessa ja sängyssä maaten. Eilen illalla parissa tunnissa veti olon aivan kamalaksi ja minut sänkypotilaaksi. Silloin koski toiseen korvaan hillittömästi (joten villi veikkaukseni oli korvatulehdus) ja samalla kurkkuun niin ettei nieleminen tullut kyseeseen ilman kolmea kuppia kuumaa.

Äiti soitti illalla sitten teekoolle, että olisin mennyt päivystykseen (sillä kurkulla ei muuten puhuttu itse), mutta arvauskeskus teki perinteiset; syö buranaa, tule aamulla kokeisiin jos vielä koskee. Olin niin vihainen, kun ei voida kerralla uskoa että minä en päivystykseen ihan vähästä ole tulossa. Tein jo illalla sitten periaatepäätöksen, että minähän en sinne mene.

Ne kokeet ovat nimittäin aina samat, verikoe joka on painajainen minunlaiselleni neulojen kammoajalle, sekä se inhottava näytteenotto kurkusta (ronkitaan pitkällä pumpulipuikolla niin, että meinaa tulla oksennus siinä sekunnissa). Ne on otettu minulta varmaan neljästi aina kun oon tämmöisen jutun yhteydessä arvauskeskukselle mennyt ja joka kerta tulos on ollut lähes sanasta sanaan sama: "Se on virusperäistä, ei voida tehdä mitään. Syö buranaa".

Niimpä minä sitten kiskoin buranaa läpi yön, herätessäni muutamien tuntien välein otin aina uuden. Ja nyt tuntuu paljon paremmalle, olen ollut seitsemästä asti ylhäällä kun ei huvittanut enää pakolla nukkua. Illalla nukahdin nimittäin ensimmäisen kerran ennen seitsemää. Mutta sängyssä maaten on aika muuten mennytkin.

Toivottavasti paranisin tästä viikonlopulle, edes sunnuntaille; haluaisin käydä Mikkoa moikkaamassa sekä hakemassa minun Tallinnantuliaiseni. Niillä oli abiristeily ja se sai minut haaveilemaan taas matkasta Tallinaan. Päädyttiinkin sitten Roosan kanssa suunnittelemaan jo reissua. Scotland Yardin herkkuruoka ei jätä minua rauhaan vuodenkaan jälkeen!

Aiai, muistoja..

Ja mitä muistoihin tulee, pääsen aasinsillan kautta uuteen fiilistelynaiheeseeni:

Tuomas Holopaisen sooloprojektiin Music inspired by The Life and Times of Scrooge. En ole enää järin suuri Nightwish -intoilija, mutta tämä projekti lämmittää mieltäni suuresti. Juuri siksi että Don Rosan Roope-tarinat ovat ehkä rakkainta mitä tiedän. Olen vuosikausia rakastanut niitä, ne ovat nerokkaita, hauskoja ja hyvin piirrettyjä (vaikka mestari onkin siitä eri mieltä).

Eve linkkasi sitten minulle eilen illalla tämän:

A Lifetime of Adventure.

Ensimmäinen sinkku huhtikuussa ilmestyvältä levyltä. Ja minä rakastan sitä! Se on kaunis, kuten tarinatkin. En ole vielä tutustunut tarpeeksi, että olisin varma kertooko se yleisesti ottaen Roopen tarinaa vai jotain tiettyä osaa siitä; mutta minun mieleeni nousee Roopen nuoruuden Yukon, Kultu Kimallus ja kuutamoyöt.

Näin Don Rosan fanina uskallan odottaa levyltä paljon, mutta toisaalta pelottaa että entä jos kappaleet eivät vastaakkaan mielikuvaani tarinasta? Toki tiedän, että levy on Tuomaksen näkemys. Mutta ensimmäisen kappaleen perusteella huoleni on turha.

Minusta jopa tuntuu, että joudun tekemään vuoden kolmannen eeppinen levy -hankinnan tämän ilmestymisen myötä (kaksi ensimmäistähän ovat tietenkin Sonatan Pariah's Child ja Sabatonin Heroes).

Suosittelen lämpimästi kuuntelemaan biisin.

Nyt jatkamaan sairastamista, ehkä jopa kirjoittamista. Inspiraatio on parhaimmillaan silloin, kun pitäisi levätä...

Nightingale

Pieni palatsifriikki

Täytyy muuten sanoa, että ikinä en ole halunnut matkustaa Venäjälle mutta yllättäen se alkoi vähän houkuttelemaan..

Ja syy siihen on tottakai, palatsit! Hitsi että haluan Pietariin ja kattelemaan Talvipalatsia ja Katariinanpalatsia Tsarskoje Selossa. Tämä hirveä palo palatseja ihmettelemään on samaa kuin se into, jolla haluan katsomaan esimerkiksi Versaillesia! Ja muita ihania, komeita, upeita arkkitehtuurin taidonnäytteitä. *w*

Mutta myönnettäköön, etten halua sitä hirveää viisumisirkusta Venäjälle. Vaatii aika paljon että lähtisin sinne loppupeleissä.. Ellei sitten sais jotakuta vähän kokeneempaa Venäjänmatkailijaa mukaan. Mutta ah ja voih, palatsit! Pietarin-Paavalin linnoituskin.

Tämä minun historiafriikki -vaihe alkaa taas puskemaan päälle huolestuttavasti..

Jotain muuta on saatava mietittäväksi, siis Iisalmeen tieni vie.

Nightingale

P.S. Kuvat ovat siis Talvipalatsista, ne ja muita kuvia löytyy täältä.

Thomas Gainsborough

Eilen selailin Tumblria, ja satuin osumaan lempparimaalarini Thomas Gainsboroughin maalauksen kohdalle. Siltä tieltä jäinkin ihailemaan herran teoksia (taas kerran) puoleksitoista tunniksi. Sen kunniaksi ajattelin esitellä teillä vähän herran tuotantoa c:

Thomas Gainsborough (1727 - 1788)

Gainsborough oli brittiläinen taidemaalari, joka päätyi kuvaamaan yläluokan ihmisiä teoksissaan. Itse rakastan teosten tunnelmaa, kohteiden katseita, pukuja! ♥

Haluan ensimmäiseksi esitellä minun all time favouriten herran tuotannosta:

The Honourable Mrs. Graham (1775-1777)

Maalauksesta kerrotaan näin:

The gorgeous Mary Cathcart, daughter of 9th Baron Cathcart, who had been an Ambassador to the court of Catherine the Great. She married Thomas Graham , later lord Lynedoch, in 1774. Her untimely death wrecked her poor husband, but not as much as the molestation of her dead body by French revolutionaries in 1792, which inspired him to raise a regiment and join the army where he rose to great renown. 

Tykästyin tähän teokseen jo yläasteen kuviksentunnilla ja hain siitä inspiraatiota sitten erääseen toiseen työhön. Kuvattava nainen on todella kaunis ja olemus on kaikin puolin ylväs. Ja en voi tarpeeksi korostaa miten paljon rakastan tapaa, jolla nuo mekot on maalattu! Taustat ovat monissa teoksissa tummasävyiset, mikä korostaa värejä ja kuvattavan hahmon olemusta. Taustat eivät hyppää silmään, mutta ovat huolellisesti tehdyt.

Thomas Gainsborough maalasi myöhemmin myös toisen muotokuvan rouva Grahamista, tälläisen:

Monia muitakin suosikkeja minulta toki herran tuotannosta löytyy:

Miss Elizabeth Linley by Thomas Gainsborough, 1775. 

The Linley Sisters by Thomas Gainsborough, 1772.

Mrs Peake by Thomas Gainsborough.

Grace Dalymple Elliott

Thomas Gainsborough, 1778

Thomas Gainsborough maalasi myös omia tyttäriään.

Portrait of Mary Gainsborough

By Sir Thomas Gainsborough, 1777

Sitten lopuksi uusi suosikkini Thomas Gainsboroughin tuotannosta:

Frances Browne, Mrs John Douglas by Thomas Gainsborough, 1783-1784.

Tässä teoksessa erityisen jännää on se, että tuo nainen näyttää aivan minun puolalaiselle ystävälle Kasialle :D Jolla on vaan historiallinen mekko. Mutta joka tapauksessa, rakastan tämänkin kuvan tunnelmaa. Nainen on kaunis ja mietteissään.. 

Siinä muutamia nostoja herran omasta mielestäni erittäin kunnioitettavalta taiteilijanuralta. Osatapa joskus yhtä hyvin maalata..

Sitten pari muuten minua tällä hetkellä inspiroivaa kuvaa:

Ensimmäinen koska rakastuin tuohon pukuun ja kuva on aivan hillittömän kaunis c: Ja toinen, maalaus, koska se oli yksi eilisen Tumblr -seikkailuni löydöksiä ja tykästyin siihen. Se on kovin kaunis ja pidän naisen ilmeestä (:

Tälläinen taidepläjäys tänään. Nyt tekemään jotain oikeaa, jälleen kerran..

Nightingale

Sinä päivänä Minä, Katariina, Me, Keisarinna ja Anna Karenina...

Huu, monta asiaa kerrottavana!

Ensinnäkin, sain myös Me, Keisarinnan luettua.

Täytyy myöntää, että tykkäsin näistä kahdesta kirjasta ihan hillittömästi! Huolimatta siitä että olin aina ajatellut Laila Hirvisaaren kirjoittavan kirjoja vanhoille naisille, niin olen erittäin positiivisesti yllättynyt! Paikoitellen kirjoissa oli ehkä tavalliselle lukijalle paljon historiafaktaa, mutta kirjat olivat silti mielenkiintoisesti kirjoitettuja ja mukaansa tempaavia.

Kirjat kertovat siis Sophie Auguste Fredrikestä, saksalaisten aatelisten tyttärestä josta tulee myöhemmin Venäjän keisarinna Katariina II Suuri. Kirjoissa tulee esille koko Katariinan elämänkaari, aina avioliitosta iloittelevaan yksinvaltiuteen. Katariina kirjaa elämänkertaansa ylikamariherransa Leon August Denikinin kautta. Denikin on paitsi Katariinan rakas ystävä, myös tämän vastaväittäjä; ainoa joka uskaltaa todella oikaista keisarinnaa muistoissaan.

Tärkeä pointti on se, mitä Hirvisaari toteaa Me, Keisarinnan lopussa: Hän sai tietoa Katariinan elämästä monista eri lähteistä, mutta "ei ollut kirjoittamassa tutkimusta eikä elämänkertaa". Kyseessä ei siis ole historiallisesti vedenpitävä tietoteos vaan täyttä kaunokirjallisuutta, vaikka Katariinan elämän aikana tapahtuneet yhteiskunnalliset ja historialliset tapahtumat ovat totisinta totta.

Suosittelen näitä kyllä kaikille, kannattaa tutustua! Luin Minä, Katariinan kuitenkin alle viikosssa ja Me, Keisarinnan ahmin kahdessa päivässä, vaikka molemmat ovat yli 500-sivuisia opuksia.

Lisäksi katsoin eilen pitkästä aikaa Sinä päivänä! Voi jestas että tykkään siitä elokuvasta. Ostin sen sekä Eat, Pray, Loven ja A Dangerous Methodin Ärrältä, kun siellä oli taas vuokralta poistuneita DVD:itä myynnissä (:

Kuolen ja rakastun ja kuolen. Aika moni elokuva on aiheuttanut viime aikoina minulle hervottomia fiilistelyjä. Anna Karenina oli esimerkiksi semmonen elokuva, että oksat pois! Rakastuin ja syvästi, ja siksi mun täytyy lukea se kirja heti kun saan sen hyppysiini. 

Nyt voisin tehdä jotain hyödyllistä.. 

Opiskelemaan mars!

Nightingale