Uskomaton eeppistysfiilis!
Tänään on tullut popitettua ties mitä über-eeppistely-sukkahousuhevi -biisejä, ja fiilis on niiden mukainen! Oikeesti, pitkästä aikaa kunnollista eeppistysmusaa. Löytyi pitkästä aikaa Guardians of Mankindin Kuninkaidenlaakso, joka on aivan uskomaton coveri Gamma Rayn Valley of the Kings -biisistä. Lisäksi löysin puhelimeni kätköistä bändinnimen nimeltä Rhapsody (of Fire), ja totesin näidenkin tekemien biisien olevan aika hiton eeppisiä. Kuunnelkaa nyt vaikka TÄTÄ. Enää puuttuisi suunnilleen ritari kantelemaan minua vahvoilla käsivarsillaan, ja yllättäen koko eeppistysfiilis olis täydellinen. (jep, älkää kysykö.) :DD
Mitähän muuta. Nyt voisin mennä suosiolla nukkumaan, ennenkuin saan sydänkohtauksen tästä eeppistyksestä! Tuli vähän turhakeblogimerkintä, mutta oli pakko päästä jonnekkin purkamaaan tätä fiilistä. Koittakee kestää, kirjotan enskerralla paremman :DD
Hyviäöitäkauniitaunia ja näkemiin,
Nightingale
maanantai 30. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Kaunis sunnuntai.
Hyvää päivää immeiset.
Niin paljon selitettävää, etten tiedä mistä aloittaa, ja olen ihan varma että en edes muista kertoa kaikkea mitä pitäisi. Varautukaa piiiiiiiiiiiitkään blogimerkintään.
Aloitetaan perjantaista. Perjantai oli hieno päivä, saatiin viimeinkin vanhojentanssien kutsukortit valmiiksi ja tällaisia niistä tuli:
Aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Ei voi kuin kiittää meidän koristeluryhmän taiteilijoita kun tekivät näin hienoja <3 Vaikeuksien kautta voittoon, vai kuinka? Kuvilla on tosiaan taas vähän huono laatu tosin, koska otin kuvat meidän ikivanhalla pokkarilla, mutta idean saatte varmasti irti. Nyt on enää ongelmana, että ketäs sitä oikein kutsutaankaan paikalle sitten näillä upeilla korteilla..
Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että mumma, iskä, Anne-kummi et henkilö X (eli todennäköisesti Annen mies Timo), mutta tässä taannoin selvisi että armaalla kummillani on kyseisenä päivänä koulua, ja läsnäolopakko Seinäjoella. Sotkee hieman suunnitelmiani, ellei armas kummini onnistu järjestelemään asioitaan niin että pääsee paikalle. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Ja kun aiheeseen vanhojentanssit päästiin, tulin siihen lopputulokseen että tanssin vanhat sittenkin näissä vanhoissa ballerinoissani. Ne pysyvät hyvin jalassa nilkkaremmin ansiosta, ja olen jo harjoitellut niillä koko tanssien ajan. Ja, eivät ne pahemmin näy sieltä mekon helman alta, eli sillä ei varsinaisesti ole kauheasti väliä, että mille ne näyttävät. Kun noille vastavarten tilaisuutta ostetuille kengille kävi niin, että toinen kenkä on ilmeisesti valmistusvirheen takia puoli senttiä toista pidempi (vaikka koko on molemmissa tarkastetusti 37) joten se toinen ei ota pysyäkseen jalassa. Ja niiden on pakko pysyä, erityisesti omassa tanssissa.
No, se vanhojentansseista taas tällä kertaa. Perjantaina ei oikein muuta ihmeellistä tapahtunutkaan, kävin syömässä omilla teilläni jälleen kouluruuan pahuuden takia, ja illalla päädyin (lue: jouduin) katsomaan lisää vanhoja suomalaisia elokuvia mumman kanssa. Silloin vuorossa olivat Sven Tuuva (1958) ja Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta (1950). Jälkimmäinen aiheutti minussa suurta tuskaa, ja aiheuttaa edelleen, koska "Ja sen tervahöyryn nimi, oli Prinsessa Armada.." :D Pääsin nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista, vaikka olin haaveillut aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta, sillä lauantai oli työpäivä.
No, mutta se perjantaista. Lauantai-aamuna heräsin tosiaan kahdeksan jälkeen, ja aamupuuron syötyäni läksin naapuriin tekemään viimeistä kesätyöpäivääni. Ja kyllä, kesätyöpäivääni. Minulta jäi yksi työpäivä kesältä tekemättä koulujen alkamisen takia, ja sovimme sitten naapurin kanssa että tulen myöhempänä ajankohtana nuoremman pojan kastajaisiin töihin ja kuittaan sillä sen työpäivän. Ja sehän sopi mainiosti, tykkään juhlista, olin sitten itse vieraana tai töissä.
No, kuitenkin. Kymmeneltä menin paikalle tosiaan, ja ryhdyin ensitöikseni vahtimaan Veikkoa. Miten ihana napiainen se onkaan! Leikin siinä sitten sen kanssa, ja vedin sitä pulkassa tuolla ulkona varmaan yli tunnin varsin rapsakassa pakkasessa. Siinä hommassa haba kasvaa ja kylmäkään ei ehtinyt tulla, kun juoksit alamäet vauhdikkaamman menijän rinnalla ja raahasit napiaista pulkassa ylämäet.
Veikon lähdettyä kylälle valmistautumaan kastajaisiin, minä jäin tutun emännän avuksi, joka oli palkattu hoitamaan käytännön järjestelyt ja ruokailut. Siinä sitten laitettiin porukalla kaikki valmiiksi. Yhdessä välissä minulta tiedusteltiin, että olinko tietoinen siitä, että saattaisi olla myös jotkin toiset juhlat ristiäisten lisäksi. No, minähän olin tavalliseen tapaani aivan ulalla (vaikka hieman muuta esitinkin tapani mukaan). Ajatukset alkoivat kuitenkin rullata tavallista nopsempaan, kun järjestelimme pieniä erityisjärjestelyjä, kuten kaksi erilaista lasia tervetuliasmaljalle yms. Ja epäilykseni varmistuivat kun pihaan ajoi valkoinen limusiini morsian ja sulhanen kyydissään! Tämä oli melkoinen yllätys minulle (vaikka olinkin tätä ounastellut joskus aiemmin) ja samoin se oli ilmeisesti ollut ristiäisvieraille: esimerkiksi morsiamen äiti oli tajunnut vasta kirkossa mitä tapahtuu. :DD Aika hieno yllätys kyllä.
No, minun työaikanihan piti olla vain kuusi tuntia, mutta lopulta se venyi siihen pisteeseen että tein töitä oikeastaan kymmenestä seitsemään. Eihän minun olisi tarvinnut siellä pakosti olla apuna työajan loppumisen jälkeen, mutta ei ole koskaan luonne antanut periksi jättää hommaa puolitiehen. Nopeutti se asiaa kuitenkin kummasti, että autoin vielä tiskaamaan astiat loppuun ja järjestelemään niitä paikoilleen. (: Niin, ja voitteko muuten uskoa, on hieno fiilis kun tiskaat kaikessa rauhassa talon perällä sijaitsevassa pesuhuoneessa, kun yllättäen alkaa kuulua soittoa ja laulua. Paikalle oli saapunut tietämättäni bändi, joka sitten esitti tilanteeseen sopivia biisejä. Niitä oli mukava fiilistellä siellä tiskatessa, kertakaikkiaan. Häät ovat niin ihanankivanmukavia <3
Ainoa asia mikä hienossa päivässä vähän harmitti oli se, että morsian lupasi minulle työsuhde-etuna kyydin kotiin limusiinilla, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Tai olisi se varmaan toteutunut, mutta sitten olisi mennyt varsin myöhään ja katsoin parhaaksi lähteä sitten toisella kyydillä kotiin. Limusiini nimittäin lähti viiden aikoihin illalla viemään porukkaa kotiinsa kiuruvedelle, ja sen palatessa olisin päässyt sillä kotiin. Kuitenkin kävi niin, että vasta seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin se oli juuri lähtenyt paluumatkalle, eli olisi vielä mennyt melko pitkään ennenkuin se olisi ollut paikalla, ja minä olin jo melko uupunut päivästä. No, ainakin minä tiedän nyt että sitten kuhan menen itse naimisiin niin haluan ehdottomasti tuommoisen limusiinin kyydittämään minua ja sulhasta! :DD Muistakaahan tämä sitten.
No, tosiaan. Olin sitten puoli kasilta kotona, mutta jouduin jo varttia myöhemmin katsomaan mumman kanssa lisää suomalaisia vanhoja elokuvia. Ja putouksen katsomisesta ei puhettakaan. Eli se pitää vielä kattoa tänään netistä.. :D No, kuitenkin niin. Eilisiltana vuorossa olivat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (Vanhemman sukupolven hehkuttama Leif Wager ei edelleenkään onnistunut sytyttämään minua) ja Rovaniemen markkinoilla. Ja valitettavasti on niin, että vielä monenmonta elokuvaa on katsomatta tuosta äiteen ostamasta elokuvamäärästä.
Ja sitten vielä tähän päivään. Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin, mutten onnistunut enää nukahtamaan uudelleen vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Varmaan johtui siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Hissan esseen palautus olisi huomenna, ja olen tehnyt siitä vasta toisen osan, enkä mielestäni kovin laadukkaasti. Olisin tarvinnut ehkä enemmän aikaa miettimiseen, ja enemmän materiaalia. No, jospa siitä tulisi edes se nelonen (asteikko siis 0-6, ei 4-10 :DD). Lisäksi pitäis tänään kirjoittaa vielä enkun aine. Paljon, hyvin paljon kaikkea olisi. Ja mitä minä teenkään? Kirjoitan jo toista tuntia tätä blogimerkintää. Mutta se minulle anteeksi annettakoon, eikös totta? :D
Jokohan siinä oli kaikki mistä minun piti selittää? Kenties, kenties. Niin, ja tosiaan, eipäs ollutkaan. Pitikin kertoa taas kuinka ilahduin mumman ystävällisyydestä jälleen tänään. Sanotaanko niin, että naamani näyttää kenties astetta epäpuhtaammalle kuin taas hetkeen, syystä jota en tiedä, ja mumma kommentoi sitten perinteisen aurinkoiseen tyyliinsä että "Kylläpäs, voi kauheeta kauheeta katto nyt, miten pahalle tuo sinun naamas näyttää niin rumalle näyttää" (: Ei siinä mitään, kyllä minä tiedostan että ei se nyt ehkä mikään siloposkimissin kasvokerroin ole tällähetkellä, mutta asiat voisi ehkä joskus selvittää vähän hienotunteisemmin?
Niin, ja se, että mitähän minä teen huomenna? Mumma olisi sitä mieltä, että pitäisi ehkä tulla kotiin eikä mennä jumppaan, kun ulkona on niin hirveä pakkanen, mutta minä en oikein tiedä. Koska jos asiaan sattuu muuttujia niin sitten olisin mieluummin kylällä kuin kotona, koska kotonaolo sotkee hieman suunnitelmiani, mutta muuten en ehkä jaksaisi jäädä kylällekkään. Hankalaa, hankalaa. Mutta enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuksi :DD
No, nyt minä ehkä jätän teidät rauhaan. Onnittelen suuresti, jos jaksoitte lukea tämän kerralla läpi. Tai ylipäätäänkään. Vähään aikaan ei tule tulemaan samanlaista hirviövuodatusta! :DD
Nyt, ciao, heippa ynnä muuta~
Nightingale
Be my lifeline for this lifetime...
suffer in pleasure, forever and ever
I'd like to see how
the walls around your heart will fall apart
stop resisting, let the light in
suffer in pleasure, forever and ever,
this one lifetime. ♥
Niin paljon selitettävää, etten tiedä mistä aloittaa, ja olen ihan varma että en edes muista kertoa kaikkea mitä pitäisi. Varautukaa piiiiiiiiiiiitkään blogimerkintään.
Aloitetaan perjantaista. Perjantai oli hieno päivä, saatiin viimeinkin vanhojentanssien kutsukortit valmiiksi ja tällaisia niistä tuli:
Aika nättejä, vaikka itse sanonkin. Ei voi kuin kiittää meidän koristeluryhmän taiteilijoita kun tekivät näin hienoja <3 Vaikeuksien kautta voittoon, vai kuinka? Kuvilla on tosiaan taas vähän huono laatu tosin, koska otin kuvat meidän ikivanhalla pokkarilla, mutta idean saatte varmasti irti. Nyt on enää ongelmana, että ketäs sitä oikein kutsutaankaan paikalle sitten näillä upeilla korteilla..
Alkuperäinen suunnitelmahan oli, että mumma, iskä, Anne-kummi et henkilö X (eli todennäköisesti Annen mies Timo), mutta tässä taannoin selvisi että armaalla kummillani on kyseisenä päivänä koulua, ja läsnäolopakko Seinäjoella. Sotkee hieman suunnitelmiani, ellei armas kummini onnistu järjestelemään asioitaan niin että pääsee paikalle. Toivotaan parasta, pelätään pahinta.
Ja kun aiheeseen vanhojentanssit päästiin, tulin siihen lopputulokseen että tanssin vanhat sittenkin näissä vanhoissa ballerinoissani. Ne pysyvät hyvin jalassa nilkkaremmin ansiosta, ja olen jo harjoitellut niillä koko tanssien ajan. Ja, eivät ne pahemmin näy sieltä mekon helman alta, eli sillä ei varsinaisesti ole kauheasti väliä, että mille ne näyttävät. Kun noille vastavarten tilaisuutta ostetuille kengille kävi niin, että toinen kenkä on ilmeisesti valmistusvirheen takia puoli senttiä toista pidempi (vaikka koko on molemmissa tarkastetusti 37) joten se toinen ei ota pysyäkseen jalassa. Ja niiden on pakko pysyä, erityisesti omassa tanssissa.
No, se vanhojentansseista taas tällä kertaa. Perjantaina ei oikein muuta ihmeellistä tapahtunutkaan, kävin syömässä omilla teilläni jälleen kouluruuan pahuuden takia, ja illalla päädyin (lue: jouduin) katsomaan lisää vanhoja suomalaisia elokuvia mumman kanssa. Silloin vuorossa olivat Sven Tuuva (1958) ja Kaunis Veera eli Balladi Saimaalta (1950). Jälkimmäinen aiheutti minussa suurta tuskaa, ja aiheuttaa edelleen, koska "Ja sen tervahöyryn nimi, oli Prinsessa Armada.." :D Pääsin nukkumaan vasta puoli kahdeltatoista, vaikka olin haaveillut aikaisemmasta nukkumaanmenoajasta, sillä lauantai oli työpäivä.
No, mutta se perjantaista. Lauantai-aamuna heräsin tosiaan kahdeksan jälkeen, ja aamupuuron syötyäni läksin naapuriin tekemään viimeistä kesätyöpäivääni. Ja kyllä, kesätyöpäivääni. Minulta jäi yksi työpäivä kesältä tekemättä koulujen alkamisen takia, ja sovimme sitten naapurin kanssa että tulen myöhempänä ajankohtana nuoremman pojan kastajaisiin töihin ja kuittaan sillä sen työpäivän. Ja sehän sopi mainiosti, tykkään juhlista, olin sitten itse vieraana tai töissä.
No, kuitenkin. Kymmeneltä menin paikalle tosiaan, ja ryhdyin ensitöikseni vahtimaan Veikkoa. Miten ihana napiainen se onkaan! Leikin siinä sitten sen kanssa, ja vedin sitä pulkassa tuolla ulkona varmaan yli tunnin varsin rapsakassa pakkasessa. Siinä hommassa haba kasvaa ja kylmäkään ei ehtinyt tulla, kun juoksit alamäet vauhdikkaamman menijän rinnalla ja raahasit napiaista pulkassa ylämäet.
Veikon lähdettyä kylälle valmistautumaan kastajaisiin, minä jäin tutun emännän avuksi, joka oli palkattu hoitamaan käytännön järjestelyt ja ruokailut. Siinä sitten laitettiin porukalla kaikki valmiiksi. Yhdessä välissä minulta tiedusteltiin, että olinko tietoinen siitä, että saattaisi olla myös jotkin toiset juhlat ristiäisten lisäksi. No, minähän olin tavalliseen tapaani aivan ulalla (vaikka hieman muuta esitinkin tapani mukaan). Ajatukset alkoivat kuitenkin rullata tavallista nopsempaan, kun järjestelimme pieniä erityisjärjestelyjä, kuten kaksi erilaista lasia tervetuliasmaljalle yms. Ja epäilykseni varmistuivat kun pihaan ajoi valkoinen limusiini morsian ja sulhanen kyydissään! Tämä oli melkoinen yllätys minulle (vaikka olinkin tätä ounastellut joskus aiemmin) ja samoin se oli ilmeisesti ollut ristiäisvieraille: esimerkiksi morsiamen äiti oli tajunnut vasta kirkossa mitä tapahtuu. :DD Aika hieno yllätys kyllä.
No, minun työaikanihan piti olla vain kuusi tuntia, mutta lopulta se venyi siihen pisteeseen että tein töitä oikeastaan kymmenestä seitsemään. Eihän minun olisi tarvinnut siellä pakosti olla apuna työajan loppumisen jälkeen, mutta ei ole koskaan luonne antanut periksi jättää hommaa puolitiehen. Nopeutti se asiaa kuitenkin kummasti, että autoin vielä tiskaamaan astiat loppuun ja järjestelemään niitä paikoilleen. (: Niin, ja voitteko muuten uskoa, on hieno fiilis kun tiskaat kaikessa rauhassa talon perällä sijaitsevassa pesuhuoneessa, kun yllättäen alkaa kuulua soittoa ja laulua. Paikalle oli saapunut tietämättäni bändi, joka sitten esitti tilanteeseen sopivia biisejä. Niitä oli mukava fiilistellä siellä tiskatessa, kertakaikkiaan. Häät ovat niin ihanankivanmukavia <3
Ainoa asia mikä hienossa päivässä vähän harmitti oli se, että morsian lupasi minulle työsuhde-etuna kyydin kotiin limusiinilla, mutta se ei sitten toteutunutkaan. Tai olisi se varmaan toteutunut, mutta sitten olisi mennyt varsin myöhään ja katsoin parhaaksi lähteä sitten toisella kyydillä kotiin. Limusiini nimittäin lähti viiden aikoihin illalla viemään porukkaa kotiinsa kiuruvedelle, ja sen palatessa olisin päässyt sillä kotiin. Kuitenkin kävi niin, että vasta seitsemän, puoli kahdeksan aikoihin se oli juuri lähtenyt paluumatkalle, eli olisi vielä mennyt melko pitkään ennenkuin se olisi ollut paikalla, ja minä olin jo melko uupunut päivästä. No, ainakin minä tiedän nyt että sitten kuhan menen itse naimisiin niin haluan ehdottomasti tuommoisen limusiinin kyydittämään minua ja sulhasta! :DD Muistakaahan tämä sitten.
No, tosiaan. Olin sitten puoli kasilta kotona, mutta jouduin jo varttia myöhemmin katsomaan mumman kanssa lisää suomalaisia vanhoja elokuvia. Ja putouksen katsomisesta ei puhettakaan. Eli se pitää vielä kattoa tänään netistä.. :D No, kuitenkin niin. Eilisiltana vuorossa olivat Katariina ja Munkkiniemen kreivi (Vanhemman sukupolven hehkuttama Leif Wager ei edelleenkään onnistunut sytyttämään minua) ja Rovaniemen markkinoilla. Ja valitettavasti on niin, että vielä monenmonta elokuvaa on katsomatta tuosta äiteen ostamasta elokuvamäärästä.
Ja sitten vielä tähän päivään. Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin, mutten onnistunut enää nukahtamaan uudelleen vaikka mahdollisuus siihen olisikin ollut. Varmaan johtui siitä, että tänään on niin paljon tekemistä. Hissan esseen palautus olisi huomenna, ja olen tehnyt siitä vasta toisen osan, enkä mielestäni kovin laadukkaasti. Olisin tarvinnut ehkä enemmän aikaa miettimiseen, ja enemmän materiaalia. No, jospa siitä tulisi edes se nelonen (asteikko siis 0-6, ei 4-10 :DD). Lisäksi pitäis tänään kirjoittaa vielä enkun aine. Paljon, hyvin paljon kaikkea olisi. Ja mitä minä teenkään? Kirjoitan jo toista tuntia tätä blogimerkintää. Mutta se minulle anteeksi annettakoon, eikös totta? :D
Jokohan siinä oli kaikki mistä minun piti selittää? Kenties, kenties. Niin, ja tosiaan, eipäs ollutkaan. Pitikin kertoa taas kuinka ilahduin mumman ystävällisyydestä jälleen tänään. Sanotaanko niin, että naamani näyttää kenties astetta epäpuhtaammalle kuin taas hetkeen, syystä jota en tiedä, ja mumma kommentoi sitten perinteisen aurinkoiseen tyyliinsä että "Kylläpäs, voi kauheeta kauheeta katto nyt, miten pahalle tuo sinun naamas näyttää niin rumalle näyttää" (: Ei siinä mitään, kyllä minä tiedostan että ei se nyt ehkä mikään siloposkimissin kasvokerroin ole tällähetkellä, mutta asiat voisi ehkä joskus selvittää vähän hienotunteisemmin?
Niin, ja se, että mitähän minä teen huomenna? Mumma olisi sitä mieltä, että pitäisi ehkä tulla kotiin eikä mennä jumppaan, kun ulkona on niin hirveä pakkanen, mutta minä en oikein tiedä. Koska jos asiaan sattuu muuttujia niin sitten olisin mieluummin kylällä kuin kotona, koska kotonaolo sotkee hieman suunnitelmiani, mutta muuten en ehkä jaksaisi jäädä kylällekkään. Hankalaa, hankalaa. Mutta enköhän mä jotain keksi tähänkin ratkaisuksi :DD
No, nyt minä ehkä jätän teidät rauhaan. Onnittelen suuresti, jos jaksoitte lukea tämän kerralla läpi. Tai ylipäätäänkään. Vähään aikaan ei tule tulemaan samanlaista hirviövuodatusta! :DD
Nyt, ciao, heippa ynnä muuta~
Nightingale
Be my lifeline for this lifetime...
suffer in pleasure, forever and ever
I'd like to see how
the walls around your heart will fall apart
stop resisting, let the light in
suffer in pleasure, forever and ever,
this one lifetime. ♥
perjantai 27. tammikuuta 2012
I’ll sell my soul to dream you wide awake.
Huomenta.
Vähän väsyttää, heräsin tuossa omatoimisesti kuuden maissa ja raahauduin sitten vähän ennen puolta seitsemää aamukahville. Minun olisi pitänyt ehkä tekaista ranskan läksyt loppuun, ne jäivät eilen "hieman" kesken, koska tuntui etten osannut yhtään muodostaa minkäänlaisia lauseita. Ei taida kyllä onnistua yhtään sen paremmin tältäkään aamulta, varsinkin kun nyt eksyin kirjoittelemaan tätä merkintää. No, ei se mitään.
Ranskan tunnit saattaakin olla tänään vähän karut, kun Roosa ei ole siellä pelastamassa minua (sinä saatana, luet tämän kuitenkin joten haista kukkanen tästä hyvästä) ja saan taistella sen opettajan kanssa omin nokkineni. No, jospa se siitä. Järjestäkää hyvät hautajaiset, jos en selviä hengissä! (Haluan sitten sonatan soittamaan sinne.) :DD
Nojuu. Mitähän muuta.
Yllättäen koulun ruokalistat on pistetty ilmeisesti taktisesti ihanuusiksi, ja tänään pitäisi olla verilettuja. Yää, missä meidän pinaattiletut on?! Kuinka masentava muutos, herkusta verilettuihin. Tosin syön niitäkin, joskus harvoin kotona kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, mutta kouluruokana ne innostavat vielä vähemmän. Pitäneekin varmaan taas livistää vaihtoehtoiseen ravinnonhankintaan tänään.
Ja, huomasin muuten järkyttäviä asioita tästä minun aivan ihanasta marimekkopaidastani! Sille on tapahtunut jotain pahaa ja nyt se ei meinaa pysyä päällä ollenkaan (vaikka ei se tähänkään asti ole kuulunutkaan ihan päällä pysyä..)! Oivoi, suosikkivaatekappaleeni marimekolta ikinä, älä hylkää minua nyt! :(
Heti aamusta pitäis myös mennä tekemään niitä vanhojentanssikutsukortteja, jotka ovat siis lopullista revi - liimaa -operaatiota vaille valmiit. Se opettaja ei taida olla vielä ihan yhdeksältä paikalla, mutta ei se mitään, pitää vaan pyytää jotakuta muuta avaamaan ovet sitten, muutenhan me itse osataan taas hoitaa kaikki kuntoon. Mutta ihan suht-hyvin on pitäneet kyllä nää meidän aikataulut, kun saadaan ne kortit varmaan tänään valmiiksi, ja niiden itseasetettu deadline oli tälle viikkoa.
No mutta, nyt poistun ihmettelemään, että mitäs sitä tälle päivää tarvitsikaan koulua varten, ja sitten parinkymmenen minsan päästä sitten taas kouluun viikon viimeistä koulupäivää raatamaan pois alta.
Heijssan alla,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for your, so listen close.
Vähän väsyttää, heräsin tuossa omatoimisesti kuuden maissa ja raahauduin sitten vähän ennen puolta seitsemää aamukahville. Minun olisi pitänyt ehkä tekaista ranskan läksyt loppuun, ne jäivät eilen "hieman" kesken, koska tuntui etten osannut yhtään muodostaa minkäänlaisia lauseita. Ei taida kyllä onnistua yhtään sen paremmin tältäkään aamulta, varsinkin kun nyt eksyin kirjoittelemaan tätä merkintää. No, ei se mitään.
Ranskan tunnit saattaakin olla tänään vähän karut, kun Roosa ei ole siellä pelastamassa minua (sinä saatana, luet tämän kuitenkin joten haista kukkanen tästä hyvästä) ja saan taistella sen opettajan kanssa omin nokkineni. No, jospa se siitä. Järjestäkää hyvät hautajaiset, jos en selviä hengissä! (Haluan sitten sonatan soittamaan sinne.) :DD
Nojuu. Mitähän muuta.
Yllättäen koulun ruokalistat on pistetty ilmeisesti taktisesti ihanuusiksi, ja tänään pitäisi olla verilettuja. Yää, missä meidän pinaattiletut on?! Kuinka masentava muutos, herkusta verilettuihin. Tosin syön niitäkin, joskus harvoin kotona kun muut vaihtoehdot ovat vähissä, mutta kouluruokana ne innostavat vielä vähemmän. Pitäneekin varmaan taas livistää vaihtoehtoiseen ravinnonhankintaan tänään.
Ja, huomasin muuten järkyttäviä asioita tästä minun aivan ihanasta marimekkopaidastani! Sille on tapahtunut jotain pahaa ja nyt se ei meinaa pysyä päällä ollenkaan (vaikka ei se tähänkään asti ole kuulunutkaan ihan päällä pysyä..)! Oivoi, suosikkivaatekappaleeni marimekolta ikinä, älä hylkää minua nyt! :(
Heti aamusta pitäis myös mennä tekemään niitä vanhojentanssikutsukortteja, jotka ovat siis lopullista revi - liimaa -operaatiota vaille valmiit. Se opettaja ei taida olla vielä ihan yhdeksältä paikalla, mutta ei se mitään, pitää vaan pyytää jotakuta muuta avaamaan ovet sitten, muutenhan me itse osataan taas hoitaa kaikki kuntoon. Mutta ihan suht-hyvin on pitäneet kyllä nää meidän aikataulut, kun saadaan ne kortit varmaan tänään valmiiksi, ja niiden itseasetettu deadline oli tälle viikkoa.
No mutta, nyt poistun ihmettelemään, että mitäs sitä tälle päivää tarvitsikaan koulua varten, ja sitten parinkymmenen minsan päästä sitten taas kouluun viikon viimeistä koulupäivää raatamaan pois alta.
Heijssan alla,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for your, so listen close.
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.
Heijssan alla, jälleen kerran.
Tänä aamuna väsyttää harvinaisen paljon, vaikka nukuinkin ihan yhtä paljon kuin yleensäkkin. Ehkä se johtuu sitten vaan siitä, että heräsin yöllä varmaan miljoonasti. Tai ehkä en ihan, mutta melkein.
Tänäääääään on, keskiviikko. Odotan suurella innolla ja jännityksellä aamun kahta ensimmäistä tuntia (hissaa), kun Hanna on tekemässä oponopintojaan Joensuussa (vissiinkin) joten muut opettajat pitävät sitten niitä tunteja parhaansa mukaan. Ja tänäänhän tunteja pitäisi olla pitämässä meidän iki-ihana matikanopettaja Haksu! <3 Onko mahdollista, että se laukoo yhtä kuivia (ja silti hervottoman hauskoja) vitsejä myös historiassa? Tämä pitää nähdä.. :DD
Mitähän muuta olis tänään? Ei itseasiassa ole hajuakaan. Ainakaan ei ole ranskaa, mikä on ihan hyvä juttu. :DD Kävi niin karusti, että ranskanopettaja kieltäytyi viime tunnilla edes tarkistamasta meidän ranskan sanakkaita, koska ne tuntui menevän niin huonosti. Hieman karua, mutta ihan oikeutettuakin kenties. Noo, ne varmaan uusitaan sitten torstaina.. :D
Tänään on muuten myös Wanhojen ensi-illassa tarjoiltavien kakkujen maistelutilaisuus. <3 omnom, odotan innolla, koska kouluruoka on ollut pohjanoteeraus viimeisen kaksi viikkoa. Ja sama linja jatkuu (sitähän voisi tietty luulla, että tässä on kyse siitä että satun olemaan liian nirso, mutta eihän se suinkaan ole mahdollista? :D). Ja sitten on myös vanhojen lauluharkat, ja toivoisin tosissani että tänään päästäisiin edes jotenkuten meidän biisi loppuun ja poikien biisiinkin olis kiva päästä jo jotenkin. Mutta saa nähdä, voi olla että toivoni on turha.
No, mutta, siinäpä tästä päivästä. Kattellaan illemmalla, mitä muuta jännää häppeninkiä on. Poistun jälleen sähläämään tavaroitani kasaan, joten.
Siijuu ihmiset,
Nightingale
Until today, I lived in the shadow world
now heart is speaking, brain's defeated
independent thought deleted...
Tänä aamuna väsyttää harvinaisen paljon, vaikka nukuinkin ihan yhtä paljon kuin yleensäkkin. Ehkä se johtuu sitten vaan siitä, että heräsin yöllä varmaan miljoonasti. Tai ehkä en ihan, mutta melkein.
Tänäääääään on, keskiviikko. Odotan suurella innolla ja jännityksellä aamun kahta ensimmäistä tuntia (hissaa), kun Hanna on tekemässä oponopintojaan Joensuussa (vissiinkin) joten muut opettajat pitävät sitten niitä tunteja parhaansa mukaan. Ja tänäänhän tunteja pitäisi olla pitämässä meidän iki-ihana matikanopettaja Haksu! <3 Onko mahdollista, että se laukoo yhtä kuivia (ja silti hervottoman hauskoja) vitsejä myös historiassa? Tämä pitää nähdä.. :DD
Mitähän muuta olis tänään? Ei itseasiassa ole hajuakaan. Ainakaan ei ole ranskaa, mikä on ihan hyvä juttu. :DD Kävi niin karusti, että ranskanopettaja kieltäytyi viime tunnilla edes tarkistamasta meidän ranskan sanakkaita, koska ne tuntui menevän niin huonosti. Hieman karua, mutta ihan oikeutettuakin kenties. Noo, ne varmaan uusitaan sitten torstaina.. :D
Tänään on muuten myös Wanhojen ensi-illassa tarjoiltavien kakkujen maistelutilaisuus. <3 omnom, odotan innolla, koska kouluruoka on ollut pohjanoteeraus viimeisen kaksi viikkoa. Ja sama linja jatkuu (sitähän voisi tietty luulla, että tässä on kyse siitä että satun olemaan liian nirso, mutta eihän se suinkaan ole mahdollista? :D). Ja sitten on myös vanhojen lauluharkat, ja toivoisin tosissani että tänään päästäisiin edes jotenkuten meidän biisi loppuun ja poikien biisiinkin olis kiva päästä jo jotenkin. Mutta saa nähdä, voi olla että toivoni on turha.
No, mutta, siinäpä tästä päivästä. Kattellaan illemmalla, mitä muuta jännää häppeninkiä on. Poistun jälleen sähläämään tavaroitani kasaan, joten.
Siijuu ihmiset,
Nightingale
Until today, I lived in the shadow world
now heart is speaking, brain's defeated
independent thought deleted...
tiistai 24. tammikuuta 2012
Eilisestä päivästä ja vähän tästäkin.
Eilinen päivä oli erittäin harvinaisen jees. Kävin tosiaan pienellä kävelyretkellä, ja sen seurauksena armaat korvani vaipuivat puolentoista tunnin aikana sellaiseen syväjäähän, että ei hyvää päivää. Mutta onneksi muuten ei ollut kylmä (vaikka pakkasta olikin se miinus 10), vaan varsin lämmin fiilis valtasi mieleni >:) Täytyy myöntää, että ehkä viimeinkin en jaksa väittää enää vastaan kauhukaksikolleni (josta tuli muuten eilisen aikana trio!) :D Saatatte hyvinkin olla oikeassa.
Yksityiskohtia en nyt vielä paljasta, eikä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan oikeastaan, mutta se fiilis korvaa kaiken. Hankala selittää asioista mitään, kun omatkaan aivot eivät ole vielä käsitelleet tapahtumaa tarpeeksi että se olisi jäsentynyt pienen mieleni sokkeloihin. Da, da, dadada. Joka tapauksessa mukavin talvinen kävelyretki tähän mennessä. Ainakin parasta seuraa oli.
Mitähän muuta. Tänään pitäisi käydä kysymässä kuvisopelta että voiko tulla tekemään niitä kutsukortteja kahdestatoista kahteen. Täytyy varmaan hyökätä sinne ranskantuntien jälkeen aamulla, niin se varmaan on paikalla. Toivottavasti. Muuten ongelma.
Tänäääääääään on myös se päivä, kun ysiluokkalaiset tulevat tutustumaan meidän lukion meininkiin :DD Hähähä. Kun kerran olemme isoja pahoja lukiolaisia, ja ensivuoden abeja, niin nyt on hyvä väli pelotella niitä hieman etteivät valtaa meidän löhöilypaikkojamme. SOHVA IS FÖREVER ÖYRS. Muahahaha! (.......tuota.)
Joo. Mutta koska aamumerkinnät ovat tunnetusti sekavia, taidan nyt poistua tekemään jotain järkevää. Kirjoittelen sitten vaikka illalla lisää jos sattuu maailmaakaatavia asioita tapahtumaan. Siihen asti,
Ciao,
Nightingale
Yksityiskohtia en nyt vielä paljasta, eikä mitään ihmeellistä tapahtunutkaan oikeastaan, mutta se fiilis korvaa kaiken. Hankala selittää asioista mitään, kun omatkaan aivot eivät ole vielä käsitelleet tapahtumaa tarpeeksi että se olisi jäsentynyt pienen mieleni sokkeloihin. Da, da, dadada. Joka tapauksessa mukavin talvinen kävelyretki tähän mennessä. Ainakin parasta seuraa oli.
Mitähän muuta. Tänään pitäisi käydä kysymässä kuvisopelta että voiko tulla tekemään niitä kutsukortteja kahdestatoista kahteen. Täytyy varmaan hyökätä sinne ranskantuntien jälkeen aamulla, niin se varmaan on paikalla. Toivottavasti. Muuten ongelma.
Tänäääääääään on myös se päivä, kun ysiluokkalaiset tulevat tutustumaan meidän lukion meininkiin :DD Hähähä. Kun kerran olemme isoja pahoja lukiolaisia, ja ensivuoden abeja, niin nyt on hyvä väli pelotella niitä hieman etteivät valtaa meidän löhöilypaikkojamme. SOHVA IS FÖREVER ÖYRS. Muahahaha! (.......tuota.)
Joo. Mutta koska aamumerkinnät ovat tunnetusti sekavia, taidan nyt poistua tekemään jotain järkevää. Kirjoittelen sitten vaikka illalla lisää jos sattuu maailmaakaatavia asioita tapahtumaan. Siihen asti,
Ciao,
Nightingale
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Forget the world for now, my Love, and live these days with me as if the world wasn't ending.
Pahempi toistaan kumpikin on
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan.
Ihan tälle tuntuu nyt. Minä en asioista tiedä mitään, enkä varmaan ymmärtäisikään, mutta minusta tuntuu että parempi olisi olla tappelematta vaan. Tekoja ei saa tekemättömiksi. Eikä rauhan rakastaminen ole pelkuruutta. Mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Puolueelliseksi en halua ruveta, enkä aiokkaan. Asia ei koske minua, en siitä mitään tiedä, mutta silti ahdistaa, jos asiat menevät pidemmälle. Koska kaikki stressi, kaikki epäonnistumiset, kaikki painolasti tulee poikkeuksetta myös minun kannettavakseni. Sitä voisi sanoa, että minun ei tarvitse välittää, mutta osaanko olla välittämättäkään? "My pain is my pain, and yours is too" sannoopi sonata. Toisen elämä oireilun myötä omanikin alkaa oireilemaan, vaikka varmasti eri syistä kuin toisella. Minä nään asiat eri näkökulmasta, enkä ole mielipiteiltänikään kopiosi. Mutta en myöskään halua olla petturi enkä koskaan ole ollutkaan. Lukemattomat kerrat olen katsonut asioita sormieni läpi, enkä ole sanonut mitään, vaikka vähän liiankin usein olisi mieli tehnyt. Pitää ymmärtää, että minä tuen huolimatta siitä kuinka järjettömälle se sitten itsestänikin tuntuisi.
Kenenkään edessä ei tarvitse kumartaa, mutta pitää osata antaa ihmisten pysytellä omassa arvossaan tilanteen niin vaatiessa.
No, mutta. Sitten päivän muihin aiheisiin.
Jotenkin vähän karua, että tuo minun kaverina oleva italialainen suomifani draamasi tuossa joku tunti sitten, kun Suomi on kuulemma eroamassa EU:sta. :DD Jotenkin tulee miettineeksi, että mitähän se media siellä oikein kirjoittelee, povaavatko ne kenties Soinista seuraavaa presidenttiä? Ei tässä ihan vielä sentään olla EU:sta eroamassa, eiköhän siitä ensin käytäisi suurta draamaa kotimaassa ja sitten vasta asia menisi harkintaan. Ja eikä sittenkään siitä ihan sekunnissa, parissa erottaisi, on se senvertainen laitos.
Niin, ja on se taas jännä. Vähän liian myöhään menisi, jos lähdettäisiin ruuan jälkeen vielä ajamaan Pihtiputtaalle kahveille, mutta ilmeisesti se alle puolentunnin ajo Keiteleelle olisi vielä suurempi vaikeus. Minä ei nyt ymmärtä mikä siinä on että nyt ei yhtään minnekkään, vaikka Iitaakaan katsomaan en ensi viikonloppunakaan ehdi ja Pihtiputtaallelähtökin on jo useampaan otteeseen epäonnistunut milloin mistäkin syystä. No, täytyy kyllä myöntää että se Pihtiputaallelähtö vois olla vähän liian myöhäinen, mutta edes Keiteleelle? Koska, iitukka on niin ihana ja kummilla on jo iso ikävä kun en taas ole väleihin pikkuista taas nähnyt.
Höhö, Duidui <3 Kattokaa nyt miten sööttiskä, ja niin iloisen näköinen vaikka tommosen mörön sylissä joutuu napottamaan c: Maailman kaunein pikkuneiti.
No, katsotaan tilannetta. Voi olla että se vielä innostuisi jonnekkin lähdöstä, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Kyllä minä vielä jollainkonstilla jyrään tahtoni läpi, pakko, koska iitukka. Ja kaikenlisäks, koskaan ei ole hyvä mädäntyä kotona jos mahdollisuus viipottaa jonnekkin muualle. Ja sekin, että mumman ilta menis vaan paremmin kun se sais jotain juttuseuraa.
Dadda, daadadaada. Taidan nyt livistää paikalta, kun sain tärkeimmät asiat mielen päältä jälleen puretuksi, enkä nyt tähän hätään muista niitä miljoonaa muuta asiaa, joista piti kirjoittaa. Tosin ehkä se ei haittaa, koska tästä taisi taas tulla keskimääräisen pitkä sepostus. Enhän halua teidän kuolevan tekstitulvaan :DD
Heijssan,
Nightingale
Ja kuinka nyt ne tappaa toisiaan
Sokeina toistaa lausetta samaa
Kuinka ne on tässä oikeessa
Rumempi toistaan kumpikin teko
Eikä niitä tekemättömiksi saa
Eikä ne huomaa kumpikin on
Vain pahempi toistaan.
Ihan tälle tuntuu nyt. Minä en asioista tiedä mitään, enkä varmaan ymmärtäisikään, mutta minusta tuntuu että parempi olisi olla tappelematta vaan. Tekoja ei saa tekemättömiksi. Eikä rauhan rakastaminen ole pelkuruutta. Mutta miksi sitä on niin vaikea ymmärtää?
Puolueelliseksi en halua ruveta, enkä aiokkaan. Asia ei koske minua, en siitä mitään tiedä, mutta silti ahdistaa, jos asiat menevät pidemmälle. Koska kaikki stressi, kaikki epäonnistumiset, kaikki painolasti tulee poikkeuksetta myös minun kannettavakseni. Sitä voisi sanoa, että minun ei tarvitse välittää, mutta osaanko olla välittämättäkään? "My pain is my pain, and yours is too" sannoopi sonata. Toisen elämä oireilun myötä omanikin alkaa oireilemaan, vaikka varmasti eri syistä kuin toisella. Minä nään asiat eri näkökulmasta, enkä ole mielipiteiltänikään kopiosi. Mutta en myöskään halua olla petturi enkä koskaan ole ollutkaan. Lukemattomat kerrat olen katsonut asioita sormieni läpi, enkä ole sanonut mitään, vaikka vähän liiankin usein olisi mieli tehnyt. Pitää ymmärtää, että minä tuen huolimatta siitä kuinka järjettömälle se sitten itsestänikin tuntuisi.
Kenenkään edessä ei tarvitse kumartaa, mutta pitää osata antaa ihmisten pysytellä omassa arvossaan tilanteen niin vaatiessa.
No, mutta. Sitten päivän muihin aiheisiin.
Jotenkin vähän karua, että tuo minun kaverina oleva italialainen suomifani draamasi tuossa joku tunti sitten, kun Suomi on kuulemma eroamassa EU:sta. :DD Jotenkin tulee miettineeksi, että mitähän se media siellä oikein kirjoittelee, povaavatko ne kenties Soinista seuraavaa presidenttiä? Ei tässä ihan vielä sentään olla EU:sta eroamassa, eiköhän siitä ensin käytäisi suurta draamaa kotimaassa ja sitten vasta asia menisi harkintaan. Ja eikä sittenkään siitä ihan sekunnissa, parissa erottaisi, on se senvertainen laitos.
Niin, ja on se taas jännä. Vähän liian myöhään menisi, jos lähdettäisiin ruuan jälkeen vielä ajamaan Pihtiputtaalle kahveille, mutta ilmeisesti se alle puolentunnin ajo Keiteleelle olisi vielä suurempi vaikeus. Minä ei nyt ymmärtä mikä siinä on että nyt ei yhtään minnekkään, vaikka Iitaakaan katsomaan en ensi viikonloppunakaan ehdi ja Pihtiputtaallelähtökin on jo useampaan otteeseen epäonnistunut milloin mistäkin syystä. No, täytyy kyllä myöntää että se Pihtiputaallelähtö vois olla vähän liian myöhäinen, mutta edes Keiteleelle? Koska, iitukka on niin ihana ja kummilla on jo iso ikävä kun en taas ole väleihin pikkuista taas nähnyt.
Höhö, Duidui <3 Kattokaa nyt miten sööttiskä, ja niin iloisen näköinen vaikka tommosen mörön sylissä joutuu napottamaan c: Maailman kaunein pikkuneiti.
No, katsotaan tilannetta. Voi olla että se vielä innostuisi jonnekkin lähdöstä, mutta sekään ei ole mitenkään varmaa. Kyllä minä vielä jollainkonstilla jyrään tahtoni läpi, pakko, koska iitukka. Ja kaikenlisäks, koskaan ei ole hyvä mädäntyä kotona jos mahdollisuus viipottaa jonnekkin muualle. Ja sekin, että mumman ilta menis vaan paremmin kun se sais jotain juttuseuraa.
Dadda, daadadaada. Taidan nyt livistää paikalta, kun sain tärkeimmät asiat mielen päältä jälleen puretuksi, enkä nyt tähän hätään muista niitä miljoonaa muuta asiaa, joista piti kirjoittaa. Tosin ehkä se ei haittaa, koska tästä taisi taas tulla keskimääräisen pitkä sepostus. Enhän halua teidän kuolevan tekstitulvaan :DD
Heijssan,
Nightingale
lauantai 21. tammikuuta 2012
Mamma mia, here I go again.
Noniin, putosihan se Piia Potka sieltä!
Tätä nimittäin odottelinkin. Höhhöh, muuten oli kyllä aika jees putous, mutta jotenkin noita kunnon sketsejä kerkee nykyään olemaan jotenkin hirveen vähän, vai kuvittelenko mä vaan? Sketsihahmokilpailu vie varmasti puolet ajasta. No, ei se nyt varsinaisesti haittaa, mutta.
Popitan taas ihan ihme biisejä. Mikä minua oikein vaivaa, tämä on jotenkin niin kummallista. En edes pysty keskittymään sonatan kuunteluun, vaan esimerkiksi Abban Mamma Mia! ja ikuinen ihanuus Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight) ovat kiusanneet minua koko illan. No, eipä siinä.
Nyt tuntuu, että oikein täytyy innolla odottaa maanantaita. Saa nähdä mitenkä käy. Tällähetkellä sopii olla toiveikas, mutta varma en uskalla olla siltikään. AAA, viikonloppu, voi rakas viikonloppu, miksi olet niin pitkä? Jotenkin tuntuu karulle heittäytyä ihan hölmöksi tämmöisen asian takia, mutta minkäs teet. En minä ole koskaan itselleni mitään mahtanut. Enkä näytä mahtavan nytkään.
Jotenkin sitä vaan toivoisi, että nyt saisi asioihin vähän selkeyttä, että uskaltaisi puhua pienistä mietteistään vähän laajemminkin. Arvauksia varmaan on ilmassa itse kullakin, mutta puhdasta tietoa mistään ei varmasti (eihän sitä ole itsellänikään).
Voulez-vous
Take it now or leave it
Now it's all we get
Nothing promised
No regrets
Voulez-vous
Ain't no big decision
You know what to do
La question
C'est voulez-vous
Voulez-vous
Daddada, dadada. Huomenna varmaan on taas suhteellisen mitääntekemätön päivä, ainakaan ei ole mitään suunnitelmissa. Voisi vaikka pitkästä aikaa käydä ulkona kävelyllä tai jotain sinnepäin, jos ei ole paukkupakkaset (eikä siellä ole). Tai sitten mumma keksii jälleen jotain muuta hienoa puuhaa.
Nyt pitäisi oikeastaan mennä nukkumaan. Väsymys meinaa olla aina kouluviikon jälkeen ihan hervoton, en tiedä sitten mistä se johtuu. Ehkä siitä että on niin paljon kaikkea. Ajateltavaa ja tehtävää. Ja se vaatii veronsa.
Niin, ja pyydän anteeksi! Sekavat merkinnät ovat ajankohtaisia, mutta ehkä kaikki selviää pian. Kaikki selkeytyy. Toivottavasti. Siihen asti, koittakaa kestää.
Kauniita unia itselleen ja muille toivottelee
Nightingale
Tätä nimittäin odottelinkin. Höhhöh, muuten oli kyllä aika jees putous, mutta jotenkin noita kunnon sketsejä kerkee nykyään olemaan jotenkin hirveen vähän, vai kuvittelenko mä vaan? Sketsihahmokilpailu vie varmasti puolet ajasta. No, ei se nyt varsinaisesti haittaa, mutta.
Popitan taas ihan ihme biisejä. Mikä minua oikein vaivaa, tämä on jotenkin niin kummallista. En edes pysty keskittymään sonatan kuunteluun, vaan esimerkiksi Abban Mamma Mia! ja ikuinen ihanuus Gimme! Gimme! Gimme! (A Man After Midnight) ovat kiusanneet minua koko illan. No, eipä siinä.
Nyt tuntuu, että oikein täytyy innolla odottaa maanantaita. Saa nähdä mitenkä käy. Tällähetkellä sopii olla toiveikas, mutta varma en uskalla olla siltikään. AAA, viikonloppu, voi rakas viikonloppu, miksi olet niin pitkä? Jotenkin tuntuu karulle heittäytyä ihan hölmöksi tämmöisen asian takia, mutta minkäs teet. En minä ole koskaan itselleni mitään mahtanut. Enkä näytä mahtavan nytkään.
Jotenkin sitä vaan toivoisi, että nyt saisi asioihin vähän selkeyttä, että uskaltaisi puhua pienistä mietteistään vähän laajemminkin. Arvauksia varmaan on ilmassa itse kullakin, mutta puhdasta tietoa mistään ei varmasti (eihän sitä ole itsellänikään).
Voulez-vous
Take it now or leave it
Now it's all we get
Nothing promised
No regrets
Voulez-vous
Ain't no big decision
You know what to do
La question
C'est voulez-vous
Voulez-vous
Daddada, dadada. Huomenna varmaan on taas suhteellisen mitääntekemätön päivä, ainakaan ei ole mitään suunnitelmissa. Voisi vaikka pitkästä aikaa käydä ulkona kävelyllä tai jotain sinnepäin, jos ei ole paukkupakkaset (eikä siellä ole). Tai sitten mumma keksii jälleen jotain muuta hienoa puuhaa.
Nyt pitäisi oikeastaan mennä nukkumaan. Väsymys meinaa olla aina kouluviikon jälkeen ihan hervoton, en tiedä sitten mistä se johtuu. Ehkä siitä että on niin paljon kaikkea. Ajateltavaa ja tehtävää. Ja se vaatii veronsa.
Niin, ja pyydän anteeksi! Sekavat merkinnät ovat ajankohtaisia, mutta ehkä kaikki selviää pian. Kaikki selkeytyy. Toivottavasti. Siihen asti, koittakaa kestää.
Kauniita unia itselleen ja muille toivottelee
Nightingale
Lauantaita
Nukuinkin sitten tuossa taktisesti sen 11 tuntia ja nousin ylös joskus kahdeksan jälkeen. Tuntuu, että olisi hirveästi tehtävää, mutta ei oikein osaa taas päättää että mistä aloittaisi. Koeviikko on kauempana vielä, kuin mille se tuntuu.
Meillähän on tänään siivouspäivä, vaihdettiin taas tuossa lakanat, puisteltiin verhot ulkona ja imuroitiin. Minun tosin ei tähän ole ihan hirveästi tarvinnut osallistua taaskaan, sillä kaiken järjen mukaan saan olla tekemässä rauhassa koulujuttujani (joten notkun facebookissa, kun silmä välttää, mutta yritän edes) :DD Oikeastaan voisin vielä tänään kirjoitella tuota hissan esseetä, tosin vähän kaipaisin ehkä lisää informaatiota muistakin lähteistä kuin oppikirjasta, että tulisi vähän monipuolisempi teksti. Täydellisyydentavoitteluni iskee jälleen, hissasta kun on kyse.
Toisaalta harkitsen myös syvällisesti englannin sanojen pänttäämistä pieneen pääkoppaani. En ole nimittäin jaksanut lukea yhtiinkään sanakokeisiin, ja opettaja ei tunnu tykkäävän hyvää kun en vastaile. Mutta minulle vaan tuntuu sopivan paremmin tämä opettelen sitten kokeeseen kunnolla -periaate. No, katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Kirjoittelen illemmalla paremman merkinnän (sikälimikäli muistan) ellei ihmeitä satu, ja voisin välillä keskittyä johonkin muuhunkin kuin tähän iänikuiseen kouluun. Mutta sekin tuntuu vaan auttamatta puskevan ajatuksiin, kun nyt on niin paljon tehtävää. Koittakaa kestää.
Siijuu,
Nightingale
Meillähän on tänään siivouspäivä, vaihdettiin taas tuossa lakanat, puisteltiin verhot ulkona ja imuroitiin. Minun tosin ei tähän ole ihan hirveästi tarvinnut osallistua taaskaan, sillä kaiken järjen mukaan saan olla tekemässä rauhassa koulujuttujani (joten notkun facebookissa, kun silmä välttää, mutta yritän edes) :DD Oikeastaan voisin vielä tänään kirjoitella tuota hissan esseetä, tosin vähän kaipaisin ehkä lisää informaatiota muistakin lähteistä kuin oppikirjasta, että tulisi vähän monipuolisempi teksti. Täydellisyydentavoitteluni iskee jälleen, hissasta kun on kyse.
Toisaalta harkitsen myös syvällisesti englannin sanojen pänttäämistä pieneen pääkoppaani. En ole nimittäin jaksanut lukea yhtiinkään sanakokeisiin, ja opettaja ei tunnu tykkäävän hyvää kun en vastaile. Mutta minulle vaan tuntuu sopivan paremmin tämä opettelen sitten kokeeseen kunnolla -periaate. No, katsotaan mitä saan aikaiseksi.
Kirjoittelen illemmalla paremman merkinnän (sikälimikäli muistan) ellei ihmeitä satu, ja voisin välillä keskittyä johonkin muuhunkin kuin tähän iänikuiseen kouluun. Mutta sekin tuntuu vaan auttamatta puskevan ajatuksiin, kun nyt on niin paljon tehtävää. Koittakaa kestää.
Siijuu,
Nightingale
perjantai 20. tammikuuta 2012
Perjantain fiiliksiä ja ajatusmössö.
No eipä sitten.
Toiveikas olin että jospa tänä viikonloppuna olis käynyt kummityttöä katsomassa, mutta jälleen suunnitelmat kusivat. Olin laskenut sen varaan, että jos huomenna oltaisiin käyty kylällä ostamassa ne kantajutskut kylältä ja sitten menty Iitan luo visiitille, mutta kuulemma ei onnistu, koska traktoria tullaan vissiin viikonloppuna hakemaan huoltoon ja sen takia on ihan väenvängällä oltava kotona. Nyt saattaapi hieman ärsyttää, koska kaikki mitä olin suunnitellu viimesenpäälle epäonnistui jälleen.
No, sittempä napotetaan kotona, ja mietitään syvällisesti elämän tarkoitusta (mikä tosin on sinällään turhaa, että sehän on tunnetusti 42).
Ainiin, ja tänä iltanahan jatkuu tunnetusti "Wanhoja suomalaisia elokuvia 1950-luvulta" -maratooni! jes. Mahtavaa. Olisikohan tänään vuorossa Hilja maitotytön vuoro, vaiko kenties Rovaniemen markkinoilla? Vaiko peräti jokin niskavuorielokuva? Jännitys tiivistyy illan lähestyessä. (ja tässähän on hyvä huomata pieni sarkasminviljely.)
No, mutta ei tähän nyt toivottavasti kuole, on sitä pahempaakin koettu. Ainoa vaan, että meinaa väsyttää, eikä ole hyvä jos sammahtaa kesken leffankatselun. :DD Ehkä voisin kohta raahautua pienille päikkäreille, tai jotain. Tai keittää iltakahvit, kenties? Ne tekisivät kyllä muuten aikas hyvää <3 Kahvin lisäksi tartteis enää hyvää seuraa, ja koko ilta olis aika täydellinen.
Kattelin muuten tuossa kuvia syystapahtumasta. Täytyy myöntää, että minusta jos jostakusta saadaan aina edustavia kuvia! huhhuh. Mutta ei tuo nyt niin kovasti haittaa. Oli ainakin hauskaa muuten :DD Toivottavasti tulee ensvuonna yhtä mahtava syystapahtuma, ja teemastahan käydään jo kovaa taistelua. Odotan innolla että mitähän siitäkin tulee.. :D
Mutta siirryn nyt kenties joko a) nukkumaan, b) hissan esseetä tekemään tai c) koomaamaan jonnekkin muualle.
Perjantai-illan jatkoja,
Nightingale
I'd give - a kingdom
For one more day as a king of your world.
Toiveikas olin että jospa tänä viikonloppuna olis käynyt kummityttöä katsomassa, mutta jälleen suunnitelmat kusivat. Olin laskenut sen varaan, että jos huomenna oltaisiin käyty kylällä ostamassa ne kantajutskut kylältä ja sitten menty Iitan luo visiitille, mutta kuulemma ei onnistu, koska traktoria tullaan vissiin viikonloppuna hakemaan huoltoon ja sen takia on ihan väenvängällä oltava kotona. Nyt saattaapi hieman ärsyttää, koska kaikki mitä olin suunnitellu viimesenpäälle epäonnistui jälleen.
No, sittempä napotetaan kotona, ja mietitään syvällisesti elämän tarkoitusta (mikä tosin on sinällään turhaa, että sehän on tunnetusti 42).
Ainiin, ja tänä iltanahan jatkuu tunnetusti "Wanhoja suomalaisia elokuvia 1950-luvulta" -maratooni! jes. Mahtavaa. Olisikohan tänään vuorossa Hilja maitotytön vuoro, vaiko kenties Rovaniemen markkinoilla? Vaiko peräti jokin niskavuorielokuva? Jännitys tiivistyy illan lähestyessä. (ja tässähän on hyvä huomata pieni sarkasminviljely.)
No, mutta ei tähän nyt toivottavasti kuole, on sitä pahempaakin koettu. Ainoa vaan, että meinaa väsyttää, eikä ole hyvä jos sammahtaa kesken leffankatselun. :DD Ehkä voisin kohta raahautua pienille päikkäreille, tai jotain. Tai keittää iltakahvit, kenties? Ne tekisivät kyllä muuten aikas hyvää <3 Kahvin lisäksi tartteis enää hyvää seuraa, ja koko ilta olis aika täydellinen.
Kattelin muuten tuossa kuvia syystapahtumasta. Täytyy myöntää, että minusta jos jostakusta saadaan aina edustavia kuvia! huhhuh. Mutta ei tuo nyt niin kovasti haittaa. Oli ainakin hauskaa muuten :DD Toivottavasti tulee ensvuonna yhtä mahtava syystapahtuma, ja teemastahan käydään jo kovaa taistelua. Odotan innolla että mitähän siitäkin tulee.. :D
Mutta siirryn nyt kenties joko a) nukkumaan, b) hissan esseetä tekemään tai c) koomaamaan jonnekkin muualle.
Perjantai-illan jatkoja,
Nightingale
I'd give - a kingdom
For one more day as a king of your world.
torstai 19. tammikuuta 2012
Love can be like poetry of demons, or maybe God loves complex irony?
Höhö, on se kumma.
Ihmiset tuntuvat näkevän tulevaisuuteeni, muodostavan teorioita asioista ynnämuuta huomattavasti tehokkaammin kuin minä itse :DD Minä kun en vielä uskalla sanoa mitään. Miten tässä näin kävi? No, ehkä en pistä pahakseni.
Tämääää päivä itsessään oli jälleen hyvin perus. Ei oikein tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi, että harjoiteltiin koko vanhojentanssiharkat omaa tanssia, ja oli niin mahtavaa päästä pätemään kerrankin Sakulle, sillä se on aina ennen saanut olla silleen "Katto näin tämä tehdään, tehdään näin ja näin ja sitten vaan näin ja tidii", kun se tanssi jo viime vuonna ja osasi ja tiesi suurimmanosan siitä mitä piti tehdä. Mutta nyt me tytöt tosiaan eilen harjoiteltiin keskenään se tunti sitä omaa tanssia, ja kas vain, kerrankin minä olin se joka pääsi pätemään tiedoillaan! Upea fiilis. :DD
Nyt meinaa väsyttää ihan sikana, ja varmaan kohta pitääkin hipsiä sängyn pohjalle, että jaksaa vielä sen huomisen päivän. Sitten lauantaina voisi vaikka mennä käymään iitukan luona (<3) ja käväistä kanssa kylällä ostamassa kantalaput noihin tanssikenkiin. Mutta se taitaa olla sitten sen huomisen homma miettiä viikonloppua eteenpäin.
Mutta nyt väsyttää niin, etten saa keskityttyä. Joten,
Heijssan alla,
Nightingale~
Ihmiset tuntuvat näkevän tulevaisuuteeni, muodostavan teorioita asioista ynnämuuta huomattavasti tehokkaammin kuin minä itse :DD Minä kun en vielä uskalla sanoa mitään. Miten tässä näin kävi? No, ehkä en pistä pahakseni.
Tämääää päivä itsessään oli jälleen hyvin perus. Ei oikein tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Paitsi, että harjoiteltiin koko vanhojentanssiharkat omaa tanssia, ja oli niin mahtavaa päästä pätemään kerrankin Sakulle, sillä se on aina ennen saanut olla silleen "Katto näin tämä tehdään, tehdään näin ja näin ja sitten vaan näin ja tidii", kun se tanssi jo viime vuonna ja osasi ja tiesi suurimmanosan siitä mitä piti tehdä. Mutta nyt me tytöt tosiaan eilen harjoiteltiin keskenään se tunti sitä omaa tanssia, ja kas vain, kerrankin minä olin se joka pääsi pätemään tiedoillaan! Upea fiilis. :DD
Nyt meinaa väsyttää ihan sikana, ja varmaan kohta pitääkin hipsiä sängyn pohjalle, että jaksaa vielä sen huomisen päivän. Sitten lauantaina voisi vaikka mennä käymään iitukan luona (<3) ja käväistä kanssa kylällä ostamassa kantalaput noihin tanssikenkiin. Mutta se taitaa olla sitten sen huomisen homma miettiä viikonloppua eteenpäin.
Mutta nyt väsyttää niin, etten saa keskityttyä. Joten,
Heijssan alla,
Nightingale~
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
I need you to be the guide.
Tämä päivä oli hyvä päivä.
Aamu meni kaikessa rauhassa Annan kanssa elämää fiilistellessä, kun hissan tunnilla ei ollut opettajaa ja minulle iski hervoton vammastuskohtaus. Sitten yhdestätoista eteenpäin oli Jyväskylän yliopiston ja kielitieteiden esittelyä, mikä oli ihan mielenkiintoinen esitys vaikka kieliala ei nyt suuresti minua kutkuttelekkaan.
Sittenhän ruokana koulussa oli aina-niin-ihanaa kaamoskeittoa, joten jätin sen suosiolla väliin ja läksin vähän omille teilleni syömään. Sen seurauksena tulin ehkä pari minsaa myöhässä seuraavaan esitykseen, ja jäinkin taktisesti ovensuuhun koomaamaan kun Itä-Suomen yliopisto ja matemaattiset aineet eivät suuresti kiinnostaneet :DD
Yhden jälkeen järkytyttiin, kun viimeisen esityksen pitäjät Oulun yliopistosta ja tarkemmin kauppatieteistä eivät olleetkaan tulleet, ja tilanne vaikutti pahasti sille että oltaisiin jouduttu vielä matikantunnille. Mutta onneksi niin ei käynytkään, vaan luennoitsijat napsahtivat paikalle kuin tilauksesta, ja päästiin kuuntelemaan niitä. Propsit ehdottomasti viimeiselle esitykselle hauskuudesta ja mielenkiintoisuudesta, vaikka eivät nuo kauppatieteet olekkaan ihan oma juttuni.
Viimeinen tunti olikin sitten bilsaa ja totaalista koomausta. Käytännössä katsoen sitä vaan odotteli, että pääsis lähtemään yläasteelle koristeita säätämään. Siinä hommassa menikin sitten kolme tuntia, kolmesta kuuteen. Mutta edettiin ihan kivasti, ja sitten kaikkeen on nyt selvät sävelet. Pitää sitten vaan vähän kysellä kuvisopelta ensviikosta ja että mitenkä niiden puittenmaalausten ja lumihiutaleitten määrän riittävyyden kanssa. :DD
Ja tanssiharkoista vielä sen verran, että nehän meni puoliksi hyvin. Oli vaan niin ahtaat tilat, ettei oikein aina mahtunut tekemään ja sitten tippui kärryiltä sen takia. No, mutta kyllä se varmasti huomenna jo menee paremmin. :DD Toivotaan.
Mutta kokonaisuutenahan päivä oli aikalailla, hmm. Kympin arvoinen. Tai, ehkä 9½ jos kriittisiä ollaan. Jatkosta saamme nähdä, mutta aina voi olla toiveikas. c:
Kiitän, kuittaan, ja poistun kohtapuoliin yöunille.
Dadadadada,
Nightingale.
I need you to be the guide
The mirror to the sky and sea.
Aamu meni kaikessa rauhassa Annan kanssa elämää fiilistellessä, kun hissan tunnilla ei ollut opettajaa ja minulle iski hervoton vammastuskohtaus. Sitten yhdestätoista eteenpäin oli Jyväskylän yliopiston ja kielitieteiden esittelyä, mikä oli ihan mielenkiintoinen esitys vaikka kieliala ei nyt suuresti minua kutkuttelekkaan.
Sittenhän ruokana koulussa oli aina-niin-ihanaa kaamoskeittoa, joten jätin sen suosiolla väliin ja läksin vähän omille teilleni syömään. Sen seurauksena tulin ehkä pari minsaa myöhässä seuraavaan esitykseen, ja jäinkin taktisesti ovensuuhun koomaamaan kun Itä-Suomen yliopisto ja matemaattiset aineet eivät suuresti kiinnostaneet :DD
Yhden jälkeen järkytyttiin, kun viimeisen esityksen pitäjät Oulun yliopistosta ja tarkemmin kauppatieteistä eivät olleetkaan tulleet, ja tilanne vaikutti pahasti sille että oltaisiin jouduttu vielä matikantunnille. Mutta onneksi niin ei käynytkään, vaan luennoitsijat napsahtivat paikalle kuin tilauksesta, ja päästiin kuuntelemaan niitä. Propsit ehdottomasti viimeiselle esitykselle hauskuudesta ja mielenkiintoisuudesta, vaikka eivät nuo kauppatieteet olekkaan ihan oma juttuni.
Viimeinen tunti olikin sitten bilsaa ja totaalista koomausta. Käytännössä katsoen sitä vaan odotteli, että pääsis lähtemään yläasteelle koristeita säätämään. Siinä hommassa menikin sitten kolme tuntia, kolmesta kuuteen. Mutta edettiin ihan kivasti, ja sitten kaikkeen on nyt selvät sävelet. Pitää sitten vaan vähän kysellä kuvisopelta ensviikosta ja että mitenkä niiden puittenmaalausten ja lumihiutaleitten määrän riittävyyden kanssa. :DD
Ja tanssiharkoista vielä sen verran, että nehän meni puoliksi hyvin. Oli vaan niin ahtaat tilat, ettei oikein aina mahtunut tekemään ja sitten tippui kärryiltä sen takia. No, mutta kyllä se varmasti huomenna jo menee paremmin. :DD Toivotaan.
Mutta kokonaisuutenahan päivä oli aikalailla, hmm. Kympin arvoinen. Tai, ehkä 9½ jos kriittisiä ollaan. Jatkosta saamme nähdä, mutta aina voi olla toiveikas. c:
Kiitän, kuittaan, ja poistun kohtapuoliin yöunille.
Dadadadada,
Nightingale.
I need you to be the guide
The mirror to the sky and sea.
Keksiviikko, ja tänne jäätyy.
Hirvittävän ailahtelevaista on elämä.
Maanantai meinasi olla sählinkiä täynnä, kaikki vitutti ja nyt sitten eilinen päivä tuntui hymyilevän. Ja toivon mukaan hymyilee tämäkin. Ja tällä hetkellä näyttää sille, että tämä voi olla vielä vähän eilistä parempikin päivä. (:
Ja tänäänhän on niin kätevästi, että aamusta on pari tuntia hissaa (<3) ja sittenn alkaakin yliopistoesittelyjä, joita on kolmen tunnin ajan. Eivät hirvittävän mielenkiintoisille vaikuttaneet nuo aihealueet mistä luennoivat, enkä ole yhdestäkään noista yliopistoista kiinnostunut (koska Tampere on mulle yhä numero yksi), mutta ainahan se matikan tuplatunneilla istumisen voittaa :DD ja enklannintunnilla istumisen, toki.
Sitten niiden esittelyjen jälkeen pitäisi jaksaa vielä tunti bilsaa. No, mutta luulen että mulla on ainakin Annalle paljon selitettävää, eli luulisi sen ajan kuluvan nopsaan. Ja sitten, sitten taas taistelemaan koristeiden tekemisen kanssa kolmesta eteenpäin. Pitäis vaan muistaa sanoo roundausryhmän pojillekkin, että joutilaat saisivat luvan tulla vääntämään niitä koristeita. Mutta, jospa tuon muistaisi.
Ihana lisähän tähän on se, että mulla menee vielä seittemään asti ennenkuin pääsen kotimatkalle, sillä Tiina keksi että kuudesta seitsemään olisi tyttöjen oman tanssin harjoitukset, ja tietenkin minä sinne menen, että osaisin vähän paremmin :DD Noo, eikait siinä. Mutta eilenkin oli 12-tuntinen "koulupäivä", kun kotiintulo vähän venyi minusta riippumattomista syistä.
No, mutta minä ehkä poistun nyt syömään, ja kerron sitten myöhemmin oliko a) hyvä, b) parempi c) loistava päivä. :DD
Diudiu,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for you, so listen close
Hear my thoughts in every note
Make me your radio
Turn me up when you feel low
This melody was meant for you
Just sing along to my stereo.
Maanantai meinasi olla sählinkiä täynnä, kaikki vitutti ja nyt sitten eilinen päivä tuntui hymyilevän. Ja toivon mukaan hymyilee tämäkin. Ja tällä hetkellä näyttää sille, että tämä voi olla vielä vähän eilistä parempikin päivä. (:
Ja tänäänhän on niin kätevästi, että aamusta on pari tuntia hissaa (<3) ja sittenn alkaakin yliopistoesittelyjä, joita on kolmen tunnin ajan. Eivät hirvittävän mielenkiintoisille vaikuttaneet nuo aihealueet mistä luennoivat, enkä ole yhdestäkään noista yliopistoista kiinnostunut (koska Tampere on mulle yhä numero yksi), mutta ainahan se matikan tuplatunneilla istumisen voittaa :DD ja enklannintunnilla istumisen, toki.
Sitten niiden esittelyjen jälkeen pitäisi jaksaa vielä tunti bilsaa. No, mutta luulen että mulla on ainakin Annalle paljon selitettävää, eli luulisi sen ajan kuluvan nopsaan. Ja sitten, sitten taas taistelemaan koristeiden tekemisen kanssa kolmesta eteenpäin. Pitäis vaan muistaa sanoo roundausryhmän pojillekkin, että joutilaat saisivat luvan tulla vääntämään niitä koristeita. Mutta, jospa tuon muistaisi.
Ihana lisähän tähän on se, että mulla menee vielä seittemään asti ennenkuin pääsen kotimatkalle, sillä Tiina keksi että kuudesta seitsemään olisi tyttöjen oman tanssin harjoitukset, ja tietenkin minä sinne menen, että osaisin vähän paremmin :DD Noo, eikait siinä. Mutta eilenkin oli 12-tuntinen "koulupäivä", kun kotiintulo vähän venyi minusta riippumattomista syistä.
No, mutta minä ehkä poistun nyt syömään, ja kerron sitten myöhemmin oliko a) hyvä, b) parempi c) loistava päivä. :DD
Diudiu,
Nightingale
My heart's a stereo
It beats for you, so listen close
Hear my thoughts in every note
Make me your radio
Turn me up when you feel low
This melody was meant for you
Just sing along to my stereo.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
Englanti iskee ja en mahda sille mitään.
What if I don't know,
Don't wanna know,
What to do now,
What to say
When things might not go
my way.
How can I know,
How can I be sure
And if I'll know someday,
What then?
Will things go like they
have always gone?
Will I step back
just before my
final chance?
To be sure, that no-one
will ever break my weak heart
To make sure that things
will always be the same
Why to fear the future?
Why to fear it's you again
to be blamed of all this
Why can't I be stable,
be sure.
I'll never get forward
in life if I fear the past.
He's not like him, but
How can I be sure like
Who is he then?
And if I make the wrong
choice in life,
What will you do,
What will you say?
Why to fear the future?
Don't wanna know,
What to do now,
What to say
When things might not go
my way.
How can I know,
How can I be sure
And if I'll know someday,
What then?
Will things go like they
have always gone?
Will I step back
just before my
final chance?
To be sure, that no-one
will ever break my weak heart
To make sure that things
will always be the same
Why to fear the future?
Why to fear it's you again
to be blamed of all this
Why can't I be stable,
be sure.
I'll never get forward
in life if I fear the past.
He's not like him, but
How can I be sure like
Who is he then?
And if I make the wrong
choice in life,
What will you do,
What will you say?
Why to fear the future?
lauantai 14. tammikuuta 2012
If you love me, won't you let me know?
Elämän suurien kysymysten pohtimista jälleen. Mistä tiedän onko missään mitään järkeä, jos en kysy, ja onko järkeä kysyä, jos mikään ei menekkään kuten olisi toivonut?
Tänään käytiin Iisalmessa ostamassa minulle vanhojentanssikengät. Maksoivat peräti neljäkymppiä, eli aika normihintaan lähtivät. Saa nyt sitten nähdä että mitenkä noitten kanssa, nuo ovat kokoa 37 ja minun normaali koko on 39. Ja silti ne meinaa tippua toisesta jalasta. kuinka karua. :DD Pelottaa vähän, että entäs jos en pystykkään tanssimaan noilla, mutta jospa ei kävis niin paskasti. Muussa tapauksessa vanhat balleriinani pelastavat minut jälleen.. :DD
Mutta kun pääsimme jälleen aiheeseen vanhojentanssit, tahdon näyttää tämän:
Se on paskalaatuinen kuva, otettu paskalla kameralla, ilman alushametta, mutta kyllä siitä idea selviää silti paremmin kuin hyvin. Parempia kuvia tulee ehkä levitykseen joskus, jos saan kuvaajaksi jonkun muun kuin mumman ja paremmassa valaistuksessa.
Mitähän sitten. Nuapureitten pitäis tulla tuossa tämän illan aikana taas saunomaan ja kortinpeluuseen, ja mikäpä siinä! Se pelastaa minut samalla vanhoja suomalaisia elokuvia -maratonilta. Ainakin toivottavasti, vaikka mumma olikin sitä mieltä että vieraidenkin lähdön jälkeen vois kattoo jonkun leffan vielä.. En vaan oo aivan varma, riittääkö jaksaminen :DD Eilenillallakin olisin päässyt jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta sattuneesta syystä istuinkin sitten koneella puoleenyöhön.
Mutta nyt, lähden seikkailemaan koska en keksi mitään kovin järkevää sanottavaa.
Heijssan,
Nightingale
Ja mitä tytöt puhuu pojista kun pojat ei oo paikalla
Onko se painokelpoista tai laulun arvoista
Minä haluan hieman huvia
Seikkailuja, elokuvia
Sekopäänä hulluna heilua
Ja rakastaa sinua
Sinä haluat hieman huvia
Seikkailuja, leiritulia
Olla nuori ja tanssia nurmikolla
Ja rakastaa minua.
Tänään käytiin Iisalmessa ostamassa minulle vanhojentanssikengät. Maksoivat peräti neljäkymppiä, eli aika normihintaan lähtivät. Saa nyt sitten nähdä että mitenkä noitten kanssa, nuo ovat kokoa 37 ja minun normaali koko on 39. Ja silti ne meinaa tippua toisesta jalasta. kuinka karua. :DD Pelottaa vähän, että entäs jos en pystykkään tanssimaan noilla, mutta jospa ei kävis niin paskasti. Muussa tapauksessa vanhat balleriinani pelastavat minut jälleen.. :DD
Mutta kun pääsimme jälleen aiheeseen vanhojentanssit, tahdon näyttää tämän:
Se on paskalaatuinen kuva, otettu paskalla kameralla, ilman alushametta, mutta kyllä siitä idea selviää silti paremmin kuin hyvin. Parempia kuvia tulee ehkä levitykseen joskus, jos saan kuvaajaksi jonkun muun kuin mumman ja paremmassa valaistuksessa.
Mitähän sitten. Nuapureitten pitäis tulla tuossa tämän illan aikana taas saunomaan ja kortinpeluuseen, ja mikäpä siinä! Se pelastaa minut samalla vanhoja suomalaisia elokuvia -maratonilta. Ainakin toivottavasti, vaikka mumma olikin sitä mieltä että vieraidenkin lähdön jälkeen vois kattoo jonkun leffan vielä.. En vaan oo aivan varma, riittääkö jaksaminen :DD Eilenillallakin olisin päässyt jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta sattuneesta syystä istuinkin sitten koneella puoleenyöhön.
Mutta nyt, lähden seikkailemaan koska en keksi mitään kovin järkevää sanottavaa.
Heijssan,
Nightingale
Ja mitä tytöt puhuu pojista kun pojat ei oo paikalla
Onko se painokelpoista tai laulun arvoista
Minä haluan hieman huvia
Seikkailuja, elokuvia
Sekopäänä hulluna heilua
Ja rakastaa sinua
Sinä haluat hieman huvia
Seikkailuja, leiritulia
Olla nuori ja tanssia nurmikolla
Ja rakastaa minua.
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Tällaisena iltana, vois vaikka itseensä rakastua.
Uaaaa. Morgon ihmiset :DD
Täytyy nyt kirjoitella vähän aamufiilistelyjä tänne, kun ei ole parempaakaan tekemistä.
Eilinen päivä meni kokonaan Popedan (tai siis Pate Mustajärven) Ukkometsoa popittaessa. Pojat laulavat sen vanhoissa, ja minua harmittaa nyt etten ole poika ja pääse laulamaan tuota. Karua. :DD Meidän tyttöjen on tyytyminen Egotripin biisiin Tällaisena iltana. No, ei sekään huono vaihtoehto tietty ole.
Ja niin. Läksythän oli taas tarkoitus tehdä, mutta taisi vähän jäädä. Nytpä ainakin näkee, mitenkä pahasti se matikanopettaja-harjoittelija moukuttaa, jos ei ole läksyjä tehnyt. Haksu ei koskaan ole moukuttanut, ei parane tämänkään. :DD Mutta, onneksi tänään on hissaa aamusta niin edes jotain hyvää tässäkin päivässä.
Iltapäivällä pitäisi sitten mennä tekemään niitä vanhojentanssikoristeita. Hitto, kun en saanut kysyttyä siltä kuvisopelta että minne hevonperseeseen ne nyt virallisesti pitää raahata, ne puut jotka tulevat koristeiksi. Minä ymmärsin, että lukiolle, ja Laura on sitä mieltä että yläasteelle. No, katsotaan. Ja sehän on murheistani pienin, kun lisäksi minun täytyy taistella noiden kanssa siitä, mitä pitää tehdä ja kuka tekee. No, kyllä sekin tästä :DD Viimeksi vaan vähän tuntui, että neuvotaas nyt kädestä pitäen, mutta ei se tilanne ehkä niin paha ole. Ja jumalan kiitos, Laura on sitten siellä apuna. Harmi vaan, ettei Eve tälläkertaa.
Ja nyt voisin vaikka livistää tekemään jotain enemmäntaivähemmän hyödyllistä, eli kouluun.
Heijssan alla,
Nightingale
Sinä haluat hieman huvia
Seikkailuja, leiritulia
Olla nuori ja tanssia nurmikolla
Ja rakastaa minua.
Täytyy nyt kirjoitella vähän aamufiilistelyjä tänne, kun ei ole parempaakaan tekemistä.
Eilinen päivä meni kokonaan Popedan (tai siis Pate Mustajärven) Ukkometsoa popittaessa. Pojat laulavat sen vanhoissa, ja minua harmittaa nyt etten ole poika ja pääse laulamaan tuota. Karua. :DD Meidän tyttöjen on tyytyminen Egotripin biisiin Tällaisena iltana. No, ei sekään huono vaihtoehto tietty ole.
Ja niin. Läksythän oli taas tarkoitus tehdä, mutta taisi vähän jäädä. Nytpä ainakin näkee, mitenkä pahasti se matikanopettaja-harjoittelija moukuttaa, jos ei ole läksyjä tehnyt. Haksu ei koskaan ole moukuttanut, ei parane tämänkään. :DD Mutta, onneksi tänään on hissaa aamusta niin edes jotain hyvää tässäkin päivässä.
Iltapäivällä pitäisi sitten mennä tekemään niitä vanhojentanssikoristeita. Hitto, kun en saanut kysyttyä siltä kuvisopelta että minne hevonperseeseen ne nyt virallisesti pitää raahata, ne puut jotka tulevat koristeiksi. Minä ymmärsin, että lukiolle, ja Laura on sitä mieltä että yläasteelle. No, katsotaan. Ja sehän on murheistani pienin, kun lisäksi minun täytyy taistella noiden kanssa siitä, mitä pitää tehdä ja kuka tekee. No, kyllä sekin tästä :DD Viimeksi vaan vähän tuntui, että neuvotaas nyt kädestä pitäen, mutta ei se tilanne ehkä niin paha ole. Ja jumalan kiitos, Laura on sitten siellä apuna. Harmi vaan, ettei Eve tälläkertaa.
Ja nyt voisin vaikka livistää tekemään jotain enemmäntaivähemmän hyödyllistä, eli kouluun.
Heijssan alla,
Nightingale
Sinä haluat hieman huvia
Seikkailuja, leiritulia
Olla nuori ja tanssia nurmikolla
Ja rakastaa minua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)