Leave with the first light, go when you still see the moon. Run for the sunlight, gate is now open for you.

Iltaa immeiset.

Minää ajattelin että näissä sairastelupöhnissäni voisin kirjoittaa tänne jotain. Postaustahti on nimittäin kokenut merkittävän harventumisen viimeaikoina, mutta siihen on ollut monia syitä. Varsin tärkeitä semmottisia. :D

Mutta joo, tästä päivästä ajattelin kertoilla sen verran että oli hieman kipeä fiilis aamusta, mutta sitten iltapäivällä iski jo kivasti veret nenästä ja sitten huomasin myös että lihaksiin särki aika mukavasti. No, meillä kun oli tosiaan kaksi viimeistä tuntia liikuntaa niin kerroin sitten Tiinalle tilanteesta ja olotilasta, ja tämä vaan sanoi että voin mennä pukuhuoneelle tekemään vaikka läksyjä, että ei mun kannata nyt oikein urheillakkaan. Siinä sitten väänsin ruotsin tehtäviä kaksi tuntia suunnilleen, ja aivot löi ihan tyhjää niiden kanssa, mutta sain sentään jotain aikaiseksi. :DD

Luulisin että eilinen päivä taas vähän pahensi tuota flunssaa, kun ei ollut mikään talvisin vaatetus päällä ja sitten käytiin taas Mikon kanssa kävelyllä. No, voin kyllä kertoa että oli kyllä pienen lisäsairastelun arvoista. Sitten mentiin käymään hienosti Lauran luona Kyöstilässä, kun minä heivasin sinne tavaroita, ja yllärimomenttina tämä oli onnistunut hajottamaan jotenkin uunin (tai oikeastaan uuni itsensä). Siellä sitten leijaili kiva savunhaju koko illan, sittenkin vielä kun minä palasin sinne kauppareissultani.

Huomenna on sitten karkauspäivä! Ei se oikeastaan ole mitenkään ihmeellisen jännä päivä tai mitään, mutta jostain syystä fiilistelen sitäkin kovin. Taas näitä elämän ihmeellisyyksiä.

Sitten mitähän muuta. Sonatan facebook-sivuille oli kivasti ilmestynyt tämmöinen

kuva, kuvatekstinään "Done!" :D Eli vähän vaikuttais sille, että ovat saaneet uuteen "Stones Grow Her Name" -levyyn liittyvät jutskut kasaan, ja juhlistavat sitä sitten. Vähän tekisi nyt fiilistellä sitäkin, mutta ehkä vielä ei ole aika, sillä levyn julkaisuun on vielä parisen kuukautta ja ehdin tällävälin vielä miljoonasti fiilistellä  tätä asiaa. Joten teitä rakkaita säästääkseni, jätän eeppistelyni myöhemmäksi. Mutta sellainen on vielä tulossa.

Mitähän muuta elämässä?

Pitäisi muuten selvittää, että mitenköhän menee elämä sen hiihtoloman kanssa. Kun minähän meinasin että menen Essin luo Pyhäsalmeen ja raahaan tuon yhden kivasti mukanani, mutta sitten toisaalta taas nyt vaikuttaa sille, että sepä ei onnistukkaan. Mutta toisaalta vaihtaminen, se että Essi tulis tähän suuntaan, ei myöskään onnistu oikein kun sillä alkaa se hemmetin autokoulu. Lisäksi sitten siinä on vielä se, että äiti meinas että meidän pitäis mennä porukalla jonnekkin hiihtolomalla, eli se vähän rajottaa pyhäsalmeilua. Ja muistinkos mainita, että loppulomasta pitäisi mennä kotiäitee-Annan luokse opiskelemaan biologian kakkoskurssia uudelleen :DD huhhuh.

No, jospa sitä selvittäisiin ensin hengissä tämä kouluviikko loppuun. Mummankin sitten pitäisi jo tuossa oikeastaan ylihuomenna kotiutua reissultaan, ja saa taas nähdä kuinka karuun arkeen sitä palataan. Mutta se on sen ajan murhe, jos nyt sitä voi hirveäksi murheeksikaan kutsua.

Minä hyökkään nyt sähläämään ja jatkamaan sosiaalisten suhteideni ylläpitämistä facebookissa, ja voisin tänään mennä ihan oikealla aikaa nukkumaan.

Heijssan alla,
Nightingale

Shake - that - ass for me, shake that ass for me.

Heijssan ja huomenta kaikki (:

Tässä sitä ollaan, eli olen selvinnyt hengissä jatkoilta kotiin, ja tässä on jo pari koulupäivää takana. Ajattelin jo aiemmin kirjoittaa vähän vanhojentansseista ja jatkoista, mutta koska netti ei suostunut yhteistyöhön eikä oikein ollut aikaa,  niin se sitten vähän jäi. Mutta nyt, tässä sitä kertomusta tulee.

Eli, torstaina oli tosiaan vanhojen ensi-ilta. Olin aamulla ihan ylienerginen, ja heräsin jo puoli kuudelta, kun en enää tosiaankaan saanut unta. En vissiin vaan malttanut nukkua. :DD Ja sitten kun en edes lähtenyt kouluun, kun piti jo kymmeneltä olla menossa Viitasaarta kohti kampaajalle, niin meinasi vähän tuntua pitkälle odotukselle kun ei voinut kuin vain odottaa että kello meni hitaasti eteenpäin. Mutta viimein päästiin lähtemään ja pääsin kampaukseen. Ja siitä tuli varsin hieno, tykkäsin kovasti, mutta kuvia saatte vasta myöhemmin, koska niitä ei ole vielä itsellänikään.

Sitten koululle tultuani huomasin että nämä ovat aloittelemassa viimeisiä harjoituksia, ja sitten siinä hirveällä vauhdilla kiskaistiin mekko päälle ja mentiin vielä tanssahtelemaan, mikä oli ihan hyvä juttu. Pelkäsin nimittäin oikeesti etten millään ehtis niihin viimeisiin harjoituksiin. Sitten oli tuntikaupalla odottelua ja panikointia. Ei tullut semmoista uskomatonta "APUAEIEIEIEIEIAPUAAAAAA" -fiilistä, mutta pelotti se silti jonkun verran, just sen verran että en osannu panikoida vaan se jännitys oli semmosta paikallaanpysymättömyyttä ja hiljaisuutta.

Viimein tuli kuitenkin aika lähteä jonoon ja tanssimaan. Pari ensimmäistä tanssia, oikeastaan kolme ensimmäistä, meni niin että ei osannut hymyillä kun oli niin paniikissa. Mutta sitten tuli kaiken pelastaja, eli meidän ihanan reksin puhe. Kräkin sekoili sanoissaan ihan älyttömästi, ja sitten kun se totesi että "vaikeita sanoja, kun ei osaa lausua" tai jotain sinnepäin kesken sen puheen, porukka vaan alko nauraa sille ja minultakin hävisi ihan kaikki jännitys, että eihän tässä mitään pelättävää ole, ei se haittaa jos mokaa.

Loput tanssit menivätkin torstaina sitten loistavasti. Tuntui että oltiin ihan liekeissä. :DD Ja ensimmäistä kertaa koskaan, minä nautin siitä sen hiton Lambeth walkin tanssimisesta. Koska harjoituksissa minä vihasin sitä niin kovin. Mutta nyt oli hauskaa. Ja oma tanssi, se oli ihan älyttömän hieno. :DD  Huhhuh. Tässä on teille se koko komeudessaan. Siitä näkee aikas hyvin mitä ketä häh.

Sitten varsinaisten tanssien jälkeen tuli perhevalssi, johon kävin hakemassa reksiä; iskä kun ei pystynyt sitä tanssimaan sen jalkansa kanssa. Perhevalssausten jälkeen tuli neljä valssia, joista ensimmäiseen Saku kävi hakemassa minut ja minä kerkesin kirota sitä jo vähän :DD mutta eikait siinä. Pohkeissa se tuntui kivasti jo, ja olin tosi tyytyväinen kun se valssi loppui. Mutta sitten jo seuraavaan valssiin jouduin uudestaan tanssimaan, Mikko kun tuli hakemaan. No, ihan mukavaahan se oli :D

Sen jälkeen otettiin valokuvia. Ihan hitosti valokuvia. :DD Varmaan kaikkien kanssa piti poseerata. Nyt on vaan enää operaationa saada kerättyä ne kuvat kaikilta talteen :D Osan olen jo saanutkin.

No, torstai-iltana päästiin sitten nukkumaan siellä yhdentoista aikaan, ja sain kampauksesta huolimatta nukuttua varsin hyvin. Aamulla sitten menin omalla kyydillä kylälle kahdeksaksi, ja yhdeksältä alkoivat koululaisnäytökset, joita olikin aamusta neljä peräkkäin, eli neljän tunnin ajan. Niiden välissä oli suunnilleen kymmenen minuutin tauko joka kerta. Täytyy myöntää että niistä neljästä viimeisessä jo väsytti sen verran, että se meni vähän persauksilleen, mutta ei se mitään :DD ei kukaan tajunnut kuitenkaan.. Illalla oli sitten vielä kaksi yleisönäytöstä, ja sitten pääsin valmistautumaan jatkoille lähtöön.

Joskus yhdeksän jälkeenhän sitä päästiin sitten lähtemään jatkoille, ja tunnelma oli aika hieno. Jotkut olivat jo meiningistä päätellen kerenneet nappailla kiitettävästi, mutta ihan hyvä fiilishän sitä oli. Tuli yhteislauluna Ukkometsoa ja ties mitä muita biisejä :DD

Mutta sitten kävi vähän kusisemmin. Joku puoli kilsaa tai kilsa ennen mökkiä linja-auto ajo syvälle penkkaan, eikä päästy sieltä ylös omin voimin. Jouduttiin siis hyppimään kuskin penkin yli ulos sieltä ja kävelemään mökille. Ja toki sitten myöhemmin käytiin uusintakierroksella hakemassa tavarat sieltä pois. Voin kertoa että siinä vaiheessa kun tajuttiin että nyt ajettiin penkkaan niin kyllä hieman vitutti :DD ja muutama kirosana saattoi päästä ilmoille. Mutta tilanteeseen sopeuduttiin. Onnistuttiin muuten tuolloin kamojenhakureissulla iskemään pilkkopimeässä Even kanssa päät yhteen sillä seurauksella, että molemmilla oli jäätävät patit otsassa. :DD Että mitenkäs se oli, selvinpäin oltiin mutta silti onnistuttiin säheltämään melkein pahemmin kuin nuo humalaiset heti alussa. :D

Mökithän oli tosi hienon näköiset. Itse majoituttiin siihen pienempään, joka oli enemmänkin se rauhallinen mökki, ja isompi oli sitten bailumökki, johon majoittui suurin osa porukkaa. Täytyy myöntää, että perjantai-iltana olin niin väsynyt ettei minua hirveästi innostanut sen toisen mökin meininki, vaan kökötin melkoisen pitkään siellä pienemässä ja rauhallisessa mökissä. Mutta nukkumaanmenohan meni selkeästi lauantai-aamuun (sinne aamukuuteen tai seitsemään?) ja sitten nukuttiinkin yhteensä huimat neljä tuntia, joiden voimalla vedettiin sitten lauantai-päivä ja -ilta läpi.

Lauantaipäivä meni aikalailla koomaillessa, mutta sitten illemmalla porukka alkoi jälleen heräilemään koomastaan. Saunottiin ensin tyttöjen kanssa meidän mökillä, ja sitten viipotettiin toiselle mökille Putousta katsomaan porukalla. Uskomatonta mutta totta, Leena on yhä mukana! Melkein pistin tanssiksi sen kunniaksi. Uskohan sen tulee viemään, mutta sehän ei haittaa minua yhtään, koska molemmat finalistit ovat ansainneet paikkansa finaalissa :DD Lauantaita odotellessa siis.

Sitten kun Putous oli saatu onnistuneesti katsottua, alkoi jälleen biletys. Itsekkin tulin tanssineeksi kivan rupeaman, yhteensä viisi tuntia, eli yhdeksästä aina kahteen asti aamuyöllä. Ja oli aivan älyttömän hauskaa :D Välillä meinasi tulla samoja biisejä soittoon kiitettävässä tahdissa, mutta ei se haitannut, joka kerta ne tanssittiin läpi. Mutta valitettavasti ne neljän tunnin yöunet ja sitä ennen valvottu vuorokausi alkoivat näkyä kunnossa, ja lähdinkin ihan suosiolla nukkumaan meidän mökille siellä puoli kolmen tienoilla. Muutkin tulivat melko pian perässä, mutta ehdin jo nukahtaa ennenkuin ne ehtivät itsekkään sänkyyn.

Aamulla sitten oli herätys puoli yhdentoista tienoilla, ja sen jälkeen alkoi operaatio siivoaminen. Siinä tosin ei ollut ihan älyttömästi hommaa, kun oltiin saatu pidettyä meidän mökki aikalailla rauhallisena vyöhykkeenä (eli ei kaatuilleita juomia tai muuta mukavaa tarvinnut siivota). :DD Ainoa, että astioiden tiskaus ja imurointi oli aikamoisia missioita. Mutta viimeksimainitun hoiti ihanasti meidän kotiäidiksi ryhtynyt Anna (kiitos siitä! <3) ja sitten kaikki muu sujuikin ongelmitta.

Kun sitten oltiin saatu mökki siistiksi, lähdettiin rahtaamaan kamojamme toiselle mökille ja odottelemaan linja-auton tuloa. Sielläkin oltiin jo saatu siivous melkein valmiiksi, ja porukka röhnötti ansioituneesti sohvilla. Kun linja-auto lopulta tuli, päästiin sitten kylälle ilman ojaanajoja tai kolareita, vaikka kävi kyllä mielessä että eikös sitä takaisintulomatkallakin pitäisi jotain sattua.. :DD

No, mutta. Ne olivat semmoiset wanhat ja jatkot. Ja jatkojenjatkot ovat nyt suunnitteilla, samaan osoitteeseen. Maltan tuskin odottaa :DD Mutta nyt jatkuu elämä normaalisti näitten opiskelujen kanssa, ja sitä mietitään vakavammin joskus myöhemmin.

Tänään ovat sitten viimeiset tanssit Suojalassa, vanhainkodilla ja terveyskeskuksella. Ja minä rupean valmistautumaan henkisesti niihin ja kouluunlähtöön.

Heijssan,
Nightingale

P.S. Kuvallinen merkintä tulee varmaan myöhemmin!

Tällaisena iltana, on niin hienoa hengissä olla.

Heijssan alla!

Tänään, tänään se sitten on! Kauan odotettu h-hetki. Ja paniikki on sen mukainen: illalla ei meinannut tulla nukahtamisesta mitään, ja heräsin jo puoli kuudelta enkä saanut enää millään unta. Ja ensi yönkin nukkumisetkin saattavat mennä vähän niin ja näin, kampauksen kanssa kun pitää nukkua. Huhhuh.

No, mutta tosiaan. Aloitan ehkä kertoilemalla vähän tästä päivästä. Minähän en tänään kerkeä ollenkaan aamutuimaan koululle, koska minun pitää jo kymmenen maissa lähteä ajamaan kohti Viitasaarta, kampaajalle. Vähän harmi sinänsä, luulen että kouluun linkussa meneminen olisi edes vähän hillinnyt tätä fiilistä, kun olisi ollut jotain normaalia aamutuimaan, mutta ei. :DD No, kuitenkin.

Yhdeltätoista on sitten kampaaja, ja siinä menee arviolta se 1½-2 tuntia, jonka jälkeen olisi tarkoitus viipottaa mahdollisimman äkkiä takaisin Pielavedelle. Vähän harmittaa, etten välttämättä ehdi viimeisiin harjoituksiin ennen tansseja (tai sitten tupsahdan paikalle kesken harjoitusten), mutta toisaalta kysyin asiasta Tiinalta ja se totesi vaan että minä oon ollu harjoituksissa niin tunnollisesti että kyllä minä ne osaan, että ei se haittaa mitään jos en niissä harjoituksissa ole. Ja kylläkai minä teoriassa osaankin, mutta viimehetken pikkujutut olis ollu kiva olla kuulemassa. No, kyllä tää tästä! ehkä.

Sitten onkin epämääräistä seilailua ympäriinsä ennen kello seitsemää ja vieraiden saapumista. Veikkaan villisti, etten minä varmaan pysy yhtään paikoillani sitten, vaan kokoajan on pakko viipottaa sinne, tänne ja tuonne. Eilen illallakin meinasin vaan hörrätä ympäri huonetta, kun ajatukset eivät pysyneet yhtään kasassa. AAAAAA, oikeesti! kaksitoista hemmetin tuntia, ja se on niin menoa.

Nyt pitäis vaan sitten osata muistaa ottaa kaikki mukaan, mitä tarvitsee. Käytännössähän se tarkoittaa meikkejä ja ruokaa. Mitään muuta en oo keksinyt tähän listaan, ja vähän pelottaa että jotain puuttuu. Mutta ei multa voi puuttua. Mulla on kaikki. Ehkä. Ei, ei. Nyt ei vaan ajatus kulje. Ja tässä on vielä kolme tuntia ennenkun voi lähteä edes sinne kampaajalle, että saa muuta ajateltavaa (eli tuskailla kun Aila sählää mun hiusten kanssa) :DD

Ja sitten huominen päivä. Se tulee olemaan vielä kauheampi, kun meillä on yhteensä kuudet tanssit. Yhden päivän aikana. Joista neljä putkeen heti aamusta, koululaisnäytöksiä :D Kuhan selviää tuosta ensi-illasta hengissä, niin ei tartte vetää minkäänsortin henkistä paniikkia enää niistä, mutta auta armias, kuinka kestää kunto? :D Saattaa olla hieman uuvahtanut olo, tauot kun eivät ole päätähuimaavan pitkät aina tanssien välissä. Ja meillä kun meinaa jo yhdet harjoitukset ottaa vaikeasti (eli go go suomen toivot!) :D

Sitten perjantai-iltana olisi jo jatkoille lähtö. Siihenkään en ole kyllä yhtään varautunut. Tai oikeastaan olen, mutta siis lähinnä varautunut ruokapoliittisesti. Muuten ei oikein aivot toimi senkään suhteen :D Ja jotenkin musta tuntuu, että jos perjantain rumbaa edeltää kaksi huonosti nukuttua yötä, voi olla että illalla väsyttää niin paljon että pikkutunneille asti ei ihan jaksa kukkua. Mutta saa nähdä, saa nähdä. :DD

No, mutta se wanhoista nytten. Minä en enää pysty puhumaan niistä, haluan jotain muuta ajateltavaa. Siispä voin kertoa teille oikein onnistuneesta ystävänpäivästäni~ <3

Koska siis, minähän oikeastaan odottelin kerrankin ystävänpäivää innolla, huolimatta siitä että silloin oli matikankoe ja muuta sähläystä tiedossa. Ja kannatti odottaa, sillä oli varmaan ensimmäisiä ystävänpäiviä kun sain oikeesti lahjan. Ja kivan lahjan, suklaata nimittäin c: Ja muutenkin olin kyllä erittäin, erittäin tyytyväinen elämään tiistain jälkeen. Kaikki sujuu nyt niin hyvin! Ja minun ajatukset ei pysy tämänkään takia oikeesti yhtään kasassa. Oikeastaanhan se on niin, että minun ajatuksissani vanhojentanssit ja hän taistelevat huomiosta, ja sitten kaikki muu (kuten opiskelu) on jäänyt jonnekkin kauas aivojen perukoille, eikä ole enää pelastettavissa. Mutta ei se mitäääääään :DD

Addaddaadadadadad. Nyt voisin kyllä ehkä ruveta katsomaan lauantain putousta, koska se meni vähän ohi sen takia että oltiin sillon käymässä siellä Iitan luona, eikä siellä sitten oikein kuullut siitä yhtään mitään. Ja kaikenlisäksi haluan pelastaa teidät yhtään enemmältä sählingiltä pienessä mielessäni :DD

Eli pahoittelut sekavasta merkinnästä, hyväää ja hienoa päivää teille kaikille ja onnea minulle tansseihin, eiks joo?!

Ciao,
Nightingale

Ps. Seuraavan merkinnän kirjoittaminen voi siirtyä vasta jatkojen jälkeiseen aikaan, mutta varmahan en tästä ole. Mutta sen näkee, sen näkee!

Open your eyes and see, it's not a dream

Hyvää huomenta.

Sen sijaan, että yrittäisin vielä vääntää epätoivoisesti päähäni viimeisiä asioita biologiasta, ajattelin että kirjoitan nyt blogimerkinnän aamunratoksi. Koska tuo koe, jos joku, on jo menetetty tapaus. :D

Mitähän sitä kertoilisi viikonlopusta?

Perjantaina katsottiin mumman kanssa Kahdeksan surmanluotia, jolla oli kestoa yhteensä se viitisen tuntia. Ei se nyt huono ollut, mutta ei se nyt niin suuresti sytyttänytkään. Mutta luulen, että saan silti tulevaisuudessa katsoa sen toiseen, jos kolmanteenkin kertaan, sillä mumma tosiaan pitää siitä kovin. Jotenkin vaan tuntu siinä elokuvan aikana muuten kokoajan sille, että millonka tähän napsahtaa värit päälle :D mutta leffa oli ihan auttamatta mustavalkoinen.

Sitten joskus puolessavälissä katseluamme kuulin että ovi kävi, ja hyökäsin oitis tietenkin katsomaan että kuka tuli, ja naapurin Pirjohan se siellä oli, tulossa reissultaan kohti kotia. No, sitten siinä kävikin niin, että Pirjo päätyi meidän seuraksi katsomaan sen leffan loppuun asti, ja lähti meiltä vasta kymmenen maissa illalla. :DD Mutta, näkipähän sekin nyt tuon leffan.

Lauantai-aamu olikin sitten vähän enemmän sählinkiä täynnä. Oli tarkoitus lähteä Iisalmeen ostamaan mulle meikkejä vanhojentansseihin, ja oltiin jo melkein lähdössä kun semmoinen sanasota puhkesi että ei paremmasta väliä. Siinä kyllä tuli mietittyä, että mihin nurkkaan pääsis menemään pois näkyviltä ja mielestä. No, mutta, sitten lähdettiin ah-niin-hilpeissä tunnelmissa tosiaan sinne Iisalmeen. Tunnelma tosin parantui sitten kyllä matkan varrella, kuhan perille suurinpiirtein päästiin.

Ja minähän tosiaan löysin ne tarpeen vaatimat meikit. Eli ripsarin, meikkivoiteen ja luomivärin. Testasin niitä eilen, ja ihan hyvä perusmeikki noilla tulee, enkä minä sen ihmeellisempiä kaipaakkaan. Korupolitiikka on edelleen vähän vaiheessa, mutta sekin kyllä varmaan selviää pikapuoliin. Pakkohan sen on. :D

Niin, ja tosiaan, Iisalmesta mentiinkin melkein suorilla pikku-Iidaa kattomaan. Tyttö oli kasvanut niiiiiin kauheasti sitten kummin viime käynnin, ja nyt se jo eteni ryömimällä lattialla semmoista vauhtia että ihan hirvitti :DD Veljensä oli myös harvinaisen vilkkaalla tuulella, ja kyllä siinä meinasi ottaa vaikeasti kun kaksi natiaista viipottaa sinne tänne hirveää vauhtia tekemässä ei-niin-suotavia asioita :DD Mikkokin vetäisi esimerkiksi kivasti tuhkat uunista lattialle, ennenkuin kukaan kerkesi estää. Nooooo, ne on lapsia, erinäinen sähläys niille sallittakoon. Tosin se, että pikku-Mikko repäisi sitten tuon minun aiemmin esittelemäni kaulakorun irti, oli vähän liikaa. Emmi-täti oli kummasti pahalla tuulella moisesta, mutta eipä lapsille voi kovin kauaa olla vihainen, joten korjasin vaan korun kiltisti ja jatkoin natiaisten kanssa sähläämistä.

Sitten tultiinkin lauantaina vasta puoli kymmenen maissa kotia, ja huomasin että jännästi oli mennyt koko päivä opiskelun ohelta vähän mönkään. Ja sunnuntaina sitten ei enää oikein innostanut. Aamusta laskin matikkaa, ja sitten yritin koko päivän vältellä tuon bilsan opiskelua. Eikä siitä opiskelusta tullutkaan sitten yhtään mitään. En erota mitoosia enkä meioosia, en tiedä mitä niissä tapahtuu, hyvä jos osaan yhteyttämisen selvittää. :DD mutta ei se mitään, koska nyt taitaa oikeasti käydä niin että tämä menee uusintaan. Ihan suosiolla.

Niin, ja sitten vielä tästä viikosta.. Meillähän on alkuviikosta kolme koetta, se biologia tänään, matematiikka tiistaina ja englanti keskiviikkona. Sitten tuleekin jo se kohtalokas päivä, eli torstai! Se päivä, kun ne tanssit pitäis osata ja kun niiden pitäis mennä viimesenpäälle nappiin. Ja pitäis osata hallita se helvetin hameenhelma. :DD Mikä missio. Sitten perjantaina olis vielä vähän enemmän tanssimista, ja sitten toisaalta myös jatkoille lähtö! Huhhuh, en oo taas kyllä siihenkään varautunut vielä henkisesti yhtään, kun kaikki muu on vienyt niin paljon aivokapasiteettia. Noo, mulla on aikaa varautua siihenkin.. :D

Siinä kait ne tärkeimmät olis viimeaikojen ja lähitulevaisuuden kannalta. Ainakin näin koulun ja muun sähläyksen osilta. Pittää kirjotella sitten tarkemmin vielä muista asioista esimerkiksi ystävänpäivänä sitten, sekin kun on jo tiistaina (yay <3) :D

Mutta nyt poistun valmistautumaan henkisesti täydelliseen epäonnistumiseeni biologian kokeessa.
Näkyilläään immeiset,

Nightingale

Adadadaa. Nyt on taas tullut pienimuotoinen tauko kirjoittamiseen. Mutta tuntuu, että on niin paljon mietittävää ja käsiteltävää, ettei sitten enää osaa purkaa niitä sanoiksi tässä vaiheessa. Wanhat vie edelleen hervottomasti mun aivokapasiteetistä, ja toki sitten nämä muut asiat mitkä tietenkin ovat viimeaikoina paljon pyörineet mielessä. Mutta kyllä tämä tästä, minä lupaan!

Tidii. Halusin ensinnäkin esitellä teille tämän lahjaksi saamani itsetehdyn korun. Kuva on vähän kämäinen valaistuksesta johtuen, mutta perusideahan on musta sydän hopeisilla koristekuvioilla. c: ja miten kaunis se onkaan! Oikeesti. Ehkä ainoa koru koko maailmassa, jonka takia pystyn hylkäämään rippiristini ja kelttikoruni syrjään, vaikka normaaliolosuhteissa en tekisi niin mistään hinnasta.

Muutenkin, en voi oikein sanoa muuta kuin että olen aika onnellinen tästä tilanteesta jossa olen. Tuntuu sille että vihdoin on paikka johon voi tuntea kuuluvansa. c: Ja sitten tämä päivä, dadadadadada~ Mutta ehkä siitä ei sen enempää tässä juuri nyt. Ehkä joskus sitten selitän tarkemmin.

Mitähän muuta? Huomenna pitäisi mennä kouluun omalla kyydillä, kun pitää saada vanhojentanssimekko (ja muut oheishärpäkkeet) roudattua koululle. Meillä on nimittäin ensimmäiset harjoitukset mekkojen kanssa, ja jo nyt pelottaa vähän. Nyt pitää paljon enemmän huolehtia siitä ettei astu muiden mekoille eikä sählää omansa kanssa eikä. :DD Ja toki sitten se että tietysti pelottaa aika hitosti että kuitenkin se mekko päättää ruveta putoamaan päältä just joskus kesken jonkun tanssin, ja sehän sitten voi olla vähän huonompi juttu sitten :D No, se on sitten huomisen ongelmia. Eikai siinä muuten mitään, muttakun sitten ei ole siellä alla mitään rintsikoita niin ei oikein huvittais vilautellakkaan. Joku saa nyörittää sen tappokireälle :DD

No mutta. Nyt en enää selviä keskittymään tähän merkinnän kirjoittamiseen.

Heijssan ihmiset, kirjoittelen kun selviän.
Nightingale

Are you the hero of my dreams?

Heijsan taas. Aattelin tässä kahvia odotellessa kirjottaa jonkinsortin merkinnän, kun tuo ranskan aine ei etene yhtään. Mietin joko liian monimutkaisesti tai hienosti, mutta.

Tänä aamuna meinasi olla kurkku vähän kipeänä, mutta toivottavasti tässä ei olla tulossa sairaaksi. Sitä ei nimittäin nyt kaivata. :DD Koska tuleva koe/vanhojentanssiviikko on semmonen ruljanssi ettei ole aikaa tai mahdollisuutta sairastaa. Enkä kyllä halua tulevaakaan viikkoa viettää kotona koomaten, sen saatte uskoa.

No, mutta. Tänäään on taas aivan hervottoman nätti sää, ja vaikka en ole ulos kyllä astunut jalallanikaan koko viikonloppuna, otin silti pari fiiliskuvaa siitä mille näyttää meillä tänään:

Aika hervottoman nättiä oikeesti. Vielä nätimpää tietty olisi, jos oikeasti lähtis tuonne ulos eräjormailemaan ja ottamaan valokuvia, koska esimerkiksi niemelle mennessä saisi aivan älyttömän hyviä kuvia just nyt. Mutta, taitaa jäädä se tälläkertaa.

Niin, ja sitten sattui niin kivasti, että kukaan ei ollut yöllä vaivautunut laittamaan tulia uuniin tai jotain, ja sen myötä koko talo oli aamulla ihan jäätävä. Mutta minä ratkaisin ongelman rakkaalla villaneulehärpäkkeelläni, ja tämän näköisenä sitä on sitten viipotettu koko päivä:

Huppu päässä nimenomaan, koska huput ovat yleisestikkinottaen hervottoman kivoja, ja tässä on vielä tuommoinen kiva pehmokarvasisus. <3  tykkään.
(Niin, ja huppu päässä viipottamalla saa toki myös hyvin peitettyä sen, että tukka on oikeasti hervottoman rasvainen. Mutta hyss, sehän ei ole julkinen syy huppujen käyttöön.)

Addaddaa. Mitähän muuta? Katsoin eilen pitkästäaikaa Mamma Mia!:n, tuon ihanan musikaalin. Se on niin hyvän mielen elokuva, ettei mitään rajaa. Ja siinä on loistavia näyttelijöitä. Ja ne laulaa. Ja se on niin kesäinen. Ja luonnollisena seurauksena elokuvan katsomiselle, minulla oli koko eilisenpäivää soitossa Abbaa tai sitten elokuvassa olleita covereita Abban biiseistä. Erityisesti muistuttaa minua jälleen, että Our Last Summer on aivan loistava biisi sekä alkuperäisenä Abban kappaleena että elokuvassa olleena coverina. Ei voi kuin tykätä, oikeesti.

Sitten mietin että tänään pitäisi joko katsoa Putous uudestaan, sillä eilisen jakso oli niin täynnä hämmentäviä juttuja että varmaan kerkes menemään ohi vaikka kokoajan nauratti perinteisellä "mitä helvettiä, lolololol" -asenteella. :DD Ihme ettei iltalehteen tai muihin maamme luotettavimpiin julkaisuihin ole vielä ainakaan nettiin tullut tietoa kukkahattutätien hyökkäyksestä ohjelmaa vastaan :DD Toinen vaihtoehto olisi katsoa Star Wreck, joka minun oli tänä viikonloppuna tarkoitus katsoa mutta. Aika katosi eilenkin jonnekkin. :DD

No, mutta, nyt lähden katselemaan että jokohan sitä kahvia olisi saatavilla.
Riemuisaa sunnuntaita vaan ihmisille c:

Heijssan,
Nightingale

Opiskelulaiskiainen ja muuta mukavaa

BLLLALRGH. eikun, siis kaunista, aurinkoista päivää itse kullekkin.

Minun täytyy nyt kyllä myöntää että vähintäänkin hämmennyn, koska tämä on kolmas päivä putkeen kun tuo yksi jutustelee mulle. Mutta minä en jaksa ymmärtää, siitä on melkeimpä se kolme vuotta, ja nähtiin viimeksi varmaan joskus sillon. Ja edelleen alkaa juttelemaan silloin kun sitä vähiten odottaa, ja helvetinpitkien taukojen jälkeen. Manasinko minä sinut jotenkin paikalle, vai mitä kävi? Varsinkaan kun en tässä tilanteessa jaksaisi enää edes muistella niin vanhoja asioita.

No mutta. Sain sentään ranskan muistiinpanot tehtyä tässä aamutuimaan loppuun, ja nyt olisi enää jäljellä se aineen kirjoittaminen ja sitten vähän esimerkiksi matikanopiskelua. Olen siis para-aikaa viettämässä hyvinansaittua taukoa, kun kirjoitin puoli kasista aamulla aina puoli yhteentoista asti noita muistiinpanoja.

Tänään olisi voinut lähteä käymään Iisalmessa ostamassa mulle meikit vanhoja varten, mutta ei, koska liikaa pakkasta (melkeimpä -33 oli tuossa taannoin, yli kolmenkymmenen se on edelleen) eikä voi siis niinollen kiusata autoa. Sama karu juttu estää jälleen kerran myös pikkuneidin luokse vierailulle lähtemisen. Varmaan kuukauden olen kitissyt, että pitää päästä Iidaa kattomaan, mutta aina on ollut joku juttu ettei onnistu. Ikävä pikkusta, ei auta. :c Ja muutenkin nyt on vähän viimeset hetket taas käsillä käydä sitä katsomassa, koska ensviikonloppuna on hitonmoinen kokeisiinluku ohjelmassa ja sitten koeviikko, ja samalla vanhojentanssit joista pitääkin sitten panikoida kahta kauheammin. Eli taitaa siirtyä aika kauas tulevaisuuteen ennekuin pikkuprinsessaa näkee taas.

Toisaalta ajattelin myös, että olis ollu aivan hiton kivaa käydä valokuvailemassa, koska säähän tuolla on mitä upein jos pakkanen unohdetaan laskuista. Mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt lähteä, kun olisi ollut kauhea päällepukemismissio ja kameralle olisi voinut pidemmänpäälle käydä hassuja.  Nnooo, talvikuvia otetaan sitten vähän lauhemmalla kelillä.

Maanantainahan sen pitäisi sitten laskea pakkasen alle kymmeneen, eikös totta? Se kyllä tuntuis varmaan aikamoisen luksukselle ja voisi olettaa että sitähän on kesä tulossa jo näin helmikuussa :DD No, ainakin voin sitten jäädä tälläkertaa jumppaan, kun viime maanantaina ei onnistunut pakkasen takia (kukaan ei siis suostunut hakemaan kylältä). Mutta saaaaa nyt nähdä.

Nyt voisin kyllä yrittää tehdä vähän matikan kertaustehtäviä, ettei ensviikonlopulle jäisi niin paljoa tehtävää.

Heijssan,
Nightingale

P.S. Taas hyppi vähän ajatus suuntaan jos toiseen tätä kirjoittaessa. Koittakaa kestää.

Niin, ja näillä pakkasasteillahan tekee hyvää nauttia jäätelöä kahvin kanssa, mitähän ihmettä?

Uaaa, the viikonloppu.

Heijssan alla. :DD

Kirjoitan nyt merkinnän, etten voi tämän perusteilla luistaa illemmalla ranskan lukemisen velvollisuudestani. Koska luulen että silloin blogimerkinnän (pitkän sellaisen) kirjoittaminen kiinnostaa jälleen enemmän kuin koskaan. Mutta montaahan en voi päivässä kirjoittaa (tai voisin, mutta se olisi kovin turhaa) niin tuhoan tämän laiskotteluvaihtoehdon jo nyt.

Tänä viikonloppuna on tosiaan siis vuorossa varsin ahkeraa ranskan opiskelua, ja sitten jos saisi jotain muutakin ainetta luettua, esimerkiksi laskettua matikkaa. Ranskan kohdallahan tilanne on se, että minun pitäisi lukea koetta varten (eli tehdä muistiinpanot koealueesta) ja kirjoittaa siitä 50-70 sanan aine, ensimmäinen koskaan, joten noinkin vähäinen sanamäärä tuntuu toivottoman suurelle :DD

Oikeastaanhan minun kannattaisi tänä viikonloppuna keskittyä siihen bilsanopiskeluun, kun se tosiaan on vähän jäänyt. Mutta luulen ettei se ihan onnistu, koska minua ei vaan yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa koko aihe, ja vielä vähemmän tuolla opettajalla. Mutta yritetään edes.

Mitähän muuta olisi tälle viikonloppua? Nyt pitää ainakin jännätä sitä, että saanko kumoamattoman käskyn hiusten värjäämiseen vai en. Tästä voi olla hienoisia taiteellisia erimielisyyksiä erityisesti rakkaan kummini kanssa. Mutta itse en kyllä suuresti ole innostunut värjäämisestä, vanha värikin on jo niin pitkällä menossa ettei sitä oikein enää huomioi, ja muutenkin ihmiset olivat vähän sitä mieltä ettei kannata värjätä. Mutta Anne on satavarmasti eri mieltä. Ja jos se saa tahtonsa läpi, minun pitää varmaan huomenna lähtee aamusta Alajärveä kohti, ja siellä meneekin koko päivä. Se taas sitten puolestaan syö multa kokeisiinlukuaikaa ja rentoa viikonloppua, puhumattakaan siitä että kovilla pakkasilla ei hirveästi viitsisi reissata.

Niin, ja sittenhän on toki se, etten oo vieläkään hankkinut koruja saati meikkejä vanhojentansseja varten. Ja niiden kanssa minulla saattaa ihan oikeasti olla hieman isompi ongelma, kuin tuon tukan kanssa. Tosin mummahan tuossa taas ilmoitti, että niitä korujahan minä en sinne tarvitse. Mutta entäs meikit, ne olis vielä pakko hommata. Aamulla Iisalmeen, jos muukaan ei auta, vai? :O Tosin mulla ei oo kyllä hajuakaan että millaset meikit ja mitä tartten ja ties mitä. Yhyhyhy, hankalaa, kun ei normaalistikkaan meikkaa niin äkkiseltään nyt repäistä hienoja meikkejä.

Jotenkaan en kyllä oikein pysty siltikään sisäistämään niitä ongelmia ja niiden (enemmän tai vähemmän) vakavuutta. Siihen voi olla kyllä omat syynsä, niinkuin siihenkin että oon ollu hervottoman hyvällä tuulella viimeset pari viikkoa. Ja tämä viikko on vaan ollut vielä parempi. Kaikki menee tosi hyvin, tai sille ainakin tuntuu, vaikka jok-ikisen muun ihmisen elämä tuntuisikin potkivan päähän. Mutta omani antaa minun olla rauhassa :DD Ja siitä jos jostain olen onnellinen. Viimeisen päälle onnellinen.

Mutta jjoo. Ehkä minä nyt kampean itseni tekemään ranskan muistiinpanoja, että saisin tänään mahdollisimman paljon tehtyä ja vastaavasti huomiselle niiden tekemistä jäisi mahdollisimman vähän. Mutta tekemistä on paljon, joten voi olla että huomenna on melkeimpä samanmoinen urakka kuin tänäänkin.

Kirjottelen paremmin sitten joskus fiilingeistä sun muista, nyt en oikein osaa käsitellä mitään kovin älykästä kouluviikon päätteeksi.

Diudiudiu,
Nightingale


I'll take you where the magic is
I'll give you everything I only can offer
You can have my broken midnight moon

At The End Of The Rainbow

Ayreon - Day 11: Love


[Me] Friday night, I had a few
There she was, out of the blue
Thunderstruck, nailed to the floor
I couldn't move, couldn't talk...anymore


[Love] Of all these guys it's you she desires
Secretly her heart is on fire
Waiting for you to ask her to dance
Go ahead, make your move...now's your chance


[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!


[Me] There I was, nervous and shy
Struck with awe as I caught her eye
I mustered up courage and walked her way
Figuring out what to do...what to say


[Love] Her heart sings as she sees you come near
The music fades, the crowd disappears
She weeps in silence as you pass her by
And she's wondering why...oh why


[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!


[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad


[Fear] You're afraid she might turn you down
All your hopes dashed to the ground
Nobody loved you, nobody will
Why should you even try...but still...


[Me] Friday night, I had a few
[Wife] There was no need to talk
[Me] There she was, out of the blue
[Wife] We just started to walk
[Me] Hand in hand, we took the floor
[Wife] And we danced, and we danced, and we danced
[Me] I could move, I could talk...even more...


[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!


[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad


[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!


[Agony] Remember your father, well you're just like him
Nothing but violence and fury within
Remember your mother, so lonely and sad
This will be her fate if you treat her as bad


[Passion] Do it right, do it right, we ain't got all night
Do it now, do it now, I think you know how
[Pride] Let it out, let it out, now don't mess about
Let her in, let her in, let the party begin!


Ja jälleen kovassa soitossa on Ayreonin Day 11: Love. Hieno biisi. Lisäksi oon tutustunut nyt vähän paremmin Hammerfalliin, joka vaikuttaa aika hiton kovalle bändille. Mutta pitää vielä tutustua tarkemmin tuotantoon ennenkuin voin sanoa mitään varmaa. Sen laulajan ääni on kyllä kovin mielenkiintoinen, erittäin uniikki mutta en ole ihan varma pidänkö siitä vai pidänkö kenties erittäin suuresti.

Ja kyllä, minä tiedän että viimeaikoina nämä blogimerkinnät ovat pyörineet paljon musiikin ympärillä, mutta en mahda sille mitään. Kaikkea hienoa musiikkia on niin suurkulutettu viime aikoina :DD

Mitähän muuta? Tänään en päässyt koristelemaan muitten koristeryhmäläisten kanssa, kun mumma halusi minut kotiin pakkasten takia oikeeseen aikaan, ettei tartte "autoa kiusata pakkasilla". No, sitten samaisesta syystä jouduin raahaamaan monen kilon painoisen ostoskassin linkussa kotiin. Mutta se oli sen arvoista, koska kanasalaattia ja muuta mukavaa. <3 Vaikka tuottikin hienoisia ongelmia luovia sen kanssa kotiin.

Olin tänään myös ahkera, tein ranskan suomennoksen, aloitin muistiinpanojen kirjoittamisen ja sitten MELKEIN aloitin bilsan muistiinpanoja. Tosiasiahan on, että en oo keskittynyt opiskelemaan yhtään koko jakson aikana, en ole lukenut siitä kappaleita enkä tehnyt läksyjä. Ja täytyy kyllä myöntää, että tuntuukin sille kuin en olis koskaan koko kurssia käynytkään. :DD no, pakko petrata vähän ennen koeviikkoa. Harmi vaan että sillon on myös matikkaan ja englantiin keskittymisen aika, eli oikeasti tuon lukeminen voi jäädä hyvin vähille. No, ei voi mitään. Ei auta. Matikka ja enkku kirii edelle tärkeysjärjestyksessä :DD

Mutta nyt harkitsen syvällisesti nukkumaanmenoa, kun kaikki muutkin ihmiset ovat poistuneet seurastani.
Siispä hyvää yötä, kauniita unia ja ties mitä.

Nightingale

Ps. Tällähän on taas joku ongelma, ja siksipä se päätti näyttää nuo biisin sanat kämäsesti. Koittakaa kestää. :DD