Heijssan alla!
Tänään, tänään se sitten on! Kauan odotettu h-hetki. Ja paniikki on sen mukainen: illalla ei meinannut tulla nukahtamisesta mitään, ja heräsin jo puoli kuudelta enkä saanut enää millään unta. Ja ensi yönkin nukkumisetkin saattavat mennä vähän niin ja näin, kampauksen kanssa kun pitää nukkua. Huhhuh.
No, mutta tosiaan. Aloitan ehkä kertoilemalla vähän tästä päivästä. Minähän en tänään kerkeä ollenkaan aamutuimaan koululle, koska minun pitää jo kymmenen maissa lähteä ajamaan kohti Viitasaarta, kampaajalle. Vähän harmi sinänsä, luulen että kouluun linkussa meneminen olisi edes vähän hillinnyt tätä fiilistä, kun olisi ollut jotain normaalia aamutuimaan, mutta ei. :DD No, kuitenkin.
Yhdeltätoista on sitten kampaaja, ja siinä menee arviolta se 1½-2 tuntia, jonka jälkeen olisi tarkoitus viipottaa mahdollisimman äkkiä takaisin Pielavedelle. Vähän harmittaa, etten välttämättä ehdi viimeisiin harjoituksiin ennen tansseja (tai sitten tupsahdan paikalle kesken harjoitusten), mutta toisaalta kysyin asiasta Tiinalta ja se totesi vaan että minä oon ollu harjoituksissa niin tunnollisesti että kyllä minä ne osaan, että ei se haittaa mitään jos en niissä harjoituksissa ole. Ja kylläkai minä teoriassa osaankin, mutta viimehetken pikkujutut olis ollu kiva olla kuulemassa. No, kyllä tää tästä! ehkä.
Sitten onkin epämääräistä seilailua ympäriinsä ennen kello seitsemää ja vieraiden saapumista. Veikkaan villisti, etten minä varmaan pysy yhtään paikoillani sitten, vaan kokoajan on pakko viipottaa sinne, tänne ja tuonne. Eilen illallakin meinasin vaan hörrätä ympäri huonetta, kun ajatukset eivät pysyneet yhtään kasassa. AAAAAA, oikeesti! kaksitoista hemmetin tuntia, ja se on niin menoa.
Nyt pitäis vaan sitten osata muistaa ottaa kaikki mukaan, mitä tarvitsee. Käytännössähän se tarkoittaa meikkejä ja ruokaa. Mitään muuta en oo keksinyt tähän listaan, ja vähän pelottaa että jotain puuttuu. Mutta ei multa voi puuttua. Mulla on kaikki. Ehkä. Ei, ei. Nyt ei vaan ajatus kulje. Ja tässä on vielä kolme tuntia ennenkun voi lähteä edes sinne kampaajalle, että saa muuta ajateltavaa (eli tuskailla kun Aila sählää mun hiusten kanssa) :DD
Ja sitten huominen päivä. Se tulee olemaan vielä kauheampi, kun meillä on yhteensä kuudet tanssit. Yhden päivän aikana. Joista neljä putkeen heti aamusta, koululaisnäytöksiä :D Kuhan selviää tuosta ensi-illasta hengissä, niin ei tartte vetää minkäänsortin henkistä paniikkia enää niistä, mutta auta armias, kuinka kestää kunto? :D Saattaa olla hieman uuvahtanut olo, tauot kun eivät ole päätähuimaavan pitkät aina tanssien välissä. Ja meillä kun meinaa jo yhdet harjoitukset ottaa vaikeasti (eli go go suomen toivot!) :D
Sitten perjantai-iltana olisi jo jatkoille lähtö. Siihenkään en ole kyllä yhtään varautunut. Tai oikeastaan olen, mutta siis lähinnä varautunut ruokapoliittisesti. Muuten ei oikein aivot toimi senkään suhteen :D Ja jotenkin musta tuntuu, että jos perjantain rumbaa edeltää kaksi huonosti nukuttua yötä, voi olla että illalla väsyttää niin paljon että pikkutunneille asti ei ihan jaksa kukkua. Mutta saa nähdä, saa nähdä. :DD
No, mutta se wanhoista nytten. Minä en enää pysty puhumaan niistä, haluan jotain muuta ajateltavaa. Siispä voin kertoa teille oikein onnistuneesta ystävänpäivästäni~ <3
Koska siis, minähän oikeastaan odottelin kerrankin ystävänpäivää innolla, huolimatta siitä että silloin oli matikankoe ja muuta sähläystä tiedossa. Ja kannatti odottaa, sillä oli varmaan ensimmäisiä ystävänpäiviä kun sain oikeesti lahjan. Ja kivan lahjan, suklaata nimittäin c: Ja muutenkin olin kyllä erittäin, erittäin tyytyväinen elämään tiistain jälkeen. Kaikki sujuu nyt niin hyvin! Ja minun ajatukset ei pysy tämänkään takia oikeesti yhtään kasassa. Oikeastaanhan se on niin, että minun ajatuksissani vanhojentanssit ja hän taistelevat huomiosta, ja sitten kaikki muu (kuten opiskelu) on jäänyt jonnekkin kauas aivojen perukoille, eikä ole enää pelastettavissa. Mutta ei se mitäääääään :DD
Addaddaadadadadad. Nyt voisin kyllä ehkä ruveta katsomaan lauantain putousta, koska se meni vähän ohi sen takia että oltiin sillon käymässä siellä Iitan luona, eikä siellä sitten oikein kuullut siitä yhtään mitään. Ja kaikenlisäksi haluan pelastaa teidät yhtään enemmältä sählingiltä pienessä mielessäni :DD
Eli pahoittelut sekavasta merkinnästä, hyväää ja hienoa päivää teille kaikille ja onnea minulle tansseihin, eiks joo?!
Ciao,
Nightingale
Ps. Seuraavan merkinnän kirjoittaminen voi siirtyä vasta jatkojen jälkeiseen aikaan, mutta varmahan en tästä ole. Mutta sen näkee, sen näkee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti